Kesäkuu 2014

Minä katselen kuvia ja videoita joissa on isoja miesten kulleja haluaisin imeä miehen kulkija minulla on tyttö ystävä eikä hän tiedä tästä.mika
Lue vastaus
Tässä monta mieltäni askarruttavaa kysymystä, toivottavasti jaksatte vastata kaikkiin. Osaan kaipaisin hyvinkin käytännönläheisiä esimerkkejä. Jos haluatte julkaista, tämän voi varmaan pätkiä eri osastoille.

1. Sosiaalinen kanssakäyminen

Olen kolmekymppinen homomies, joka on elänyt tähän asti melko avoimesti homona heterojen maailmassa. En tunne juurikaan homoja, tai ainakaan minulla ei ole yhtään homoa kaveria tai ystävää. Minulla on melko paljon heteroystäviä. En ole koskaan seurustellut eikä minulla ole seksikokemuksia homomiesten kanssa. En ole varsinaisesti kokenut näille tarvetta, kunnes nyt. Suomalainen homoyhteisö on minulle siis melko vieras.

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut käydä homoille suunnatuissa ravintoloissa ja bileissä. Yllätyin suuresti siitä, miten torjuva asenne niissä vallitsee. Viesti tuntuu olevan selkeä: sinua ei kaivata täällä. Esimerkiksi viime kesän Helsinki Priden puistojuhlassa minä ja (hetero)ystäväni koitimme tehdä tuttavuutta muun juhlakansan kanssa. Näin jopa puolitutun, samalta paikkakunnalta olevan homoparin, joille menin juttelemaan. He vastasivat kysymyksiini toki kohteliaan ystävällisesti, mutta ei juuri muuta. Ei puhettakaan, että olisivat esimerkiksi pyytäneet liittymään seuraan. Ventovieraiden kanssa jutellessa kohtelu tuntui olevan vieläkin torjuvampaa. Illalla Priden iltabileissä tapasin inttiaikaisen parhaan kaverini ystävänsä kanssa, joidenka kanssa vaihdoimme kuulumiset pikaisesti ja sen jälkeen kaverini toivotti hyvää illanjatkoa. Ei pienintäkään vinkkiä siitä, että ilta voisi jatkua yhdessä juhlien. Koko seurueemme oli menosta todella hämmästyneitä - touhu oli jotakin täysin päinvastaista mitä olimme kuvitelleet! Miksi tästä kaikesta tehdään näin vaikeaa, luulisi että tällaisista asioista haluttaisiin helpompia? Koetaanko minut kenties uhkana, vai miksi tunnen ettei kanssani haluta olla tekemisissä? Vai teenkö muuten jotain pahasti väärin? Tunnen tulevani enemmän hyljeksityksi omankaltaisteni kuin valtaväestön keskuudessa. Ulkomailla en ole kokenut aivan samanlaista tunnetta.

Ravintoloissa miehet tuntuvat kiinnostuvan minusta kovasti. Saan jatkuvasti katseita, minua tuupitaan “vahingossa” ja minulle hymyillään. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Jos joku silmäpeliä kanssani pelaavista tyypeistä kiinnostaa, minun on tehtävä aloite. Ja silti monesti vastaus kuuluu, että “sorry, olen varattu”. Vai tarkoittavatko nuo pitkät katseet tai jatkuva vilkuilu ylipäänsä mitään, tuleeko niihin edes reagoida? Miten peliä tulisi lukea, onko olemassa merkkejä joista voisin lukea, onko joku ihan oikeasti kiinnostunut? Ihmiset ovat usein ravintolassa ystävineen, enkä sielläkään pääse porukkaan mukaan. Minulla on todella suuria vaikeuksia sopeutua homojen maailmaan. Tunnen oloni ahdistuneeksi ja yksinäiseksi ja touhu tuntuu järjettömältä ja nurinkuriselta. Miten tuota sopeutumista voisi helpottaa, miten itse olette aikanaan siihen elämään sopeutuneet?

2. Seksi

Minulla ei siis ole seksikokemuksia homomiesten kanssa. Olen muutamia kertoja ollut sängyssä tuntemieni heteromiesten kanssa. Olen tuntenut heidät pitkään ja tuntenut heihin syvää kiintymystä. Sängyssä olen saanut kosketella ja suudella heitä yksipuolisesti.

Usein joku mies haluaisi lähteä ravintolasta kanssani luokseni. Tiedän, etten voisi nauttia millään lailla seksistä täysin vieraan ihmisen kanssa vailla pienintäkään tunnetta. Minun tarvitsee tuntea toista ihmistä edes hitunen ja tuntea häntä kohtaan jonkinlaista fyysistä ja eroottista vetoa, jotta pystyn edes fyysiseen suoritukseen. Saati itse nauttimaan seksistä. Ja vaikka kuinka varovaisesti tai kohteliaasti asian yritän esittää (että mitä jos nyt tällä kerralla ei välttämättä olisikaan seksiä), niin kukaan ei lähde. Ei kukaan. Vaikka yrittäisin jättää takaportin sillekin, että mahdollisesti kemioiden natsatessa seksi tulee kysymykseen. Miehet tuntuvat vaativan takuun seksistä, jotta ovat valmiit lähtemään. Tuntuu, että ainoa tapa tutustua miehiin olisi suostua seksiin. Miten tiukkoja miehet lopulta ovat seksin saamisen suhteen? Millainen käsitys teillä on, miten usein jatkot todella päätyvät seksiin? Mitä tapahtuu, kun kaksi miestä lähtevät yhdessä kämpille? Haluaisin edetä varovaisesti ja rauhassa, miten sellaisen asian voisi esittää?
Lue vastaus
Olen 20-vuotias tyttö ja seurustelen toisen tytön kanssa. En ole koskaan ollut yhtä onnellinen, enkä voisi kuvitella elämääni kenenkään toisen kanssa. Lisäksi olen aina tiennyt pitäväni tytöistä ja ollut sujut asian kanssa. Arkemme sujuu mukavasti, mutta sitä kuitenkin varjostaa jatkuvasti salailu. Olemme molemmat muuttaneet nykyiselle asuinpaikkakunnallemme kaukaa, ja täällä kaikki ystävämme tietävät suhteestamme. Myös useimmat ystäväni kotipaikkakunnaltani tietävät ja hyväksyvät asian. Ongelma on siinä, ettei meistä kumpikaan uskalla kertoa asiasta perheelle/sukulaisille.

Vaikka olen onnellinen ja suhteemme on vakava, en uskalla kertoa vanhemmilleni. Se on todella ahdistavaa. Pelkoni johtuu siitä, että tiedän molempien vanhempieni olevan homofobisia. En haluaisi rikkoa välejämme, sillä minulla ei ole edes sisaruksia, joihin tukeutua. Vanhempani ovat minulle tärkeät, ja se vain lisää ahdistusta. Minua ahdistaa myös se, ettei tyttöystäväni juurikaan jaksa ajatella vanhemmilleen kertomista. Hän ei ainakaan ulospäin vaikuta stressaavan, ja se tuntuu jossain määrin pahalta. Hän ei myöskään ole kertonut minusta kuin yhdelle ystävälleen, ja tämä tuntuu ehkä kaikista pahimmalta. En halua kuitenkaan painostaa häntä kertomaan kenellekään.

Miten voisin ratkaista tämän tilanteen? Olen nuorempana kärsinyt masennuksesta, ja tämä ahdistava tilanne on saanut minut tuntemaan saman tyyppisiä tuntemuksia kuin aiemmin. Ärsyttävää tästä tekee se, etten häpeä itseäni tai suhdettani, vaan pelkään, että minut hylätään.
Lue vastaus
Hei! Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa useita vuosia. Olemme suunnitelleet perheen perustamista nyt kun meillä molemmilla on vakituinen työ ja opinnot loppusuoralla.

Tyttöystäväni koko suku ei kuitenkaan tiedä olemassaolostani. Sukujuhlissa minut esitellään vanhemmalle väelle kämppiksenä, vaikka olemme olleet avoliitossa jo lähes viisi vuotta! Tyttöystäväni vanhemmat, sisarukset ja serkukset kyllä pitävät minusta ja tietävät seurustelustamme, mutta kun paikalla on isovanhempia yms, kukaan ei kohtele minua tyttöystäväni kumppanina.

Haluan ehdottomasti lapsia (ja niin haluaa tyttöystävänikin), mutta tämä tilanne ei olisi oikein lapsia kohtaan. Olen bi, joten voisin kyllä perustaa perheen miehen kanssa, mutta rakastan tyttöystävääni liian paljon jättääkseni hänet.

Mitä voisin tehdä? Tuntuu pahalta painostaa tyttöystävääni kertomaan minusta isovanhemmilleen, mutten halua olla näkymätön. Jos hankimme lapsia, olivatko hekin näkymättömiä toiselle puolelle suvustaan?
Lue vastaus
Olen 18-vuotias tyttö. En ole koskaan seurustellut, mutta ihastunut olen ollut sekä tyttöihin (enimmäkseen) että poikiin. Kaikki ystäväni tietävät seksuaalisuudestani, mutta vanhempani ja sisarukseni eivät ja se ahdistaa minua. Tällä hetkellä tuntuu selvältä, että tulevaisuudessa seurustelisin ja perustaisin perheen naisen kanssa. Mutta ongelmani on se, että jos nyt sanon vanhemmilleni pitäväni enemmän tytöistä ja sitten tulenkin seurustelemaan pojan kanssa, onko se turhaa? Muuttuuko heidän käsityksensä minusta turhaan? Toisaalta myös se, etten voi olla täysin oma itseni saa minut ahdistumaan. En tiedä miten toimisin...
Lue vastaus
Onkohan tästä aihepiiristä miten paljon keskusteluja?
En koskaan ole ollut mitenkään seksin perään. Lähinnä olen hakenut vain siitäkin läheisyyttä. Orgasmini on tullut hyvinkin nopeasti ja eikä ole vaatinut mitään kauheaa "rynkyttämistä". Nyt vanhempana (yli 60 v.) en tunne tarvetta yhdyntään. Olen sen ilmaissut miehellenikin. Vaihtelevalla ymmärryksellä hän on siihen suhtautunut. Hyvä "arkirakkaus" jokapäiväisessä elämässä on minulle ihan tyydyttävää.
Lue vastaus