Syyskuu 2014

Olen tuore 20 -vuotias jätkä. Asustelen Kotkan liepeillä. Tajusin vasta muutamia kuukausia sitten, että olen panseksuaali. Kerroin asiasta muutamille kavereilleni jotka tiesin luotettaviksi ja mahtaviksi ihmisiksi. He hyväksyivät minut ja olin todella iloinen siitä! Nyt olen kuitenkin todella surullinen.

En kykene kertomaan perheelleni ja tuntuu vain että elämästäni puuttuu ihmisiä. Haluaisin tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Minua helpottaisi suuresti jos saisin uusia ystäviä ja samassa tilanteessa painivia ihmisiä ympärilleni. En vain tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin..... Kuitenkin on hienoa että tiedän itse oman suuntautumiseni.
Lue vastaus
Olen juuri lukion aloittanut nuori nainen, joka määrittelee itsensä bi-seksuaaliksi. Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut pohtia, olisiko mahdollista, että olisin lesbo. Asia aiheuttaa minulle ahdistusta, sillä olen suunnitellut tulevani kaapista perheelleni (ainakin äitini hyväksyy homoseksuaalisuuden täysin) ja haluaisin kyetä kertomaan tarkalleen seksuaalisen suuntautumiseni.

Ongelmaksi muodostuu se, että ihastun miehiin, mutta seurustelun aloitettuani totean, etteivät he olekkaan sellaisia, kuin kuvittelin. Olen huomannut, haaveilen miesteni käyttyätyvät, kuten naiset käyttäytyvät, mikä tappaa kiinnostukseni heihin. Fantasioin kuitenkin miehistä, ja kiihotun heistä eroottisesti, vaikka tunteeni kohdistuvat naisiin.

Ymmärrän, että seksuaalisen suuntautumiseni (tarkoitan sitä termiä, millä itseäni kutsun) määrittelen viimekädessä minä itse, mutta haluaisin silti tietää, kokevatko muutkin homoseksuaalit samankaltaisia tunteita, vai olenko sittenkin bi-seksuaali.
Lue vastaus
Hei! Haluaisin kysyä paria mieltäni askarruttavaa kysymystä.

1. Ohimenevä vaihe?

Olen seurustellut puolitoista vuotta minua kaksi vuotta vanhemman tytön kanssa ja olemme tosi onnellisia. Välimatka on pitkä ja näemme harvoin. Olen kuullut usein kuinka nuorena moni on saattanut ihastua samaa sukupuolta edustavaan henkilöön ja mietin, että onko tämä vain ohimenevää?
En tiedä onko hölmöä puhua rakkaudesta, mutta rakastan kyllä tätä henkilöä todella paljon ja joskus ajattelen, että kuinka pitkä tulevaisuus meillä voi olla. Onko siis tämä vaihe ohimenevä?

2. Kaapista ulos tuleminen

Olen kertonut suhteestamme ainoastaan siskolleni, sekä kolmelle ystävälleni ja he ovat ottaneet asian hyvin. Mielessäni on käynyt monta kertaa, että mitä muut sanoisivat ja kaikista eniten pelottaa kerhoa vanhemmilleni. En yhtään tiedä miten he voisivat suhtautua.
Eräs ystäväni on myös sanonut vihaavansa homoja ja lesboja ja kertoo kuinka hän ei olisi enää ystävä sille, joka olisi homo tai lesbo. Muut ystäväni ovat sanoneet avoimesti että he hyväksyvät homot ja lesbot ja kaikki muutkin sellaisina kun ovat. Mutta en vaan voi kertoa, koska pelkään että he hylkäävät minut tai pelkäävät että ihastun heihin.
Tyttöystäväni ei ole kertonut vanhemmilleen ja hänen ystävilleen tämä salaisuus tuli julki toiselta hänen lesboystävältään. Niinpä pelkään kertoa vanhemmilleni seurustelevani kyseisen ihmisen kanssa, koska he voisivat kertoa siitä tyttöystäväni vanhemmilleni, jotka ovat homovastaisia.
Mietin myös, että mitä sukulaiseni sanoisivat.

3. Halailu ja pussailu

En ole koskaan suudellut ketään ja monien mielestä se kuuluu suhteeseen. Totta puhuen niin minunkin mielestäni, mutta tyttöystäväni kanssa olemme pitäytyneet vain käsikkäin kävelyssä ja halaamisessa. Puhumme usein kuinka haluaisimme vain halailla ja katsella elokuvaa yhdessä mutta aina kun tapaamme mitään ei tapahdu. Jälkeenpäin tyttöystäväni kertoo kuinka olisikin halunnut suudella minua, mutta ei uskaltanut. Mietin miten uskallan tehdä aloitteen?
Lue vastaus
Hei, olen siis nyt 16 vuotias tyttö ja olen ihan hukassa oman suuntautumiseni kanssa. Tiedän, että nuoruudessa sitä seksuaalisuutta vielä etsitään, mutta tarvitsisin ulkopuolisen näkökulmaa tähän asiaan. Elikkäs olen alkanut miettiä minun oleva lesbo, koska miesten sijasta katson naisia ja olen kovin kiinnostunut naisista. Minulla on ollut eräänlaisia "vaiheita" aikaisemmin jolloin olen kiinnostunut naisista, mutta olen pakottanut itseni lopettamaan naisten katselun, pitämään miehistä. Tähän toimimiseen on vaikuttanut minun aiemmat parhaat ystävät, jotka olivat minulle kaikki kaikessa mutta he olivat kovin tiukkakatseisia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tuo "vaihe" on tullut aina silloin tällöin takaisin mutta nyt tuntuu etten voi pakottaa itseäni lopettamaan tätä. Siis ei minulla ole mitään lesboja tai muita seksuaalivähemmistöjä vastaan, ennemmin pelkään muiden reaktioita tähän asiaan; olen tullut niin monesti hylätyksi etten halua enää joutua siihen tilanteeseen.

Toinen perusta on, että tavallaan pelkään miehiä. Läheisyys miesten kanssa pelottaa ja ahdistaa minua aivan suunnattoman paljon, junan eteen hyppääminenkin houkuttaisi enemmän. Siis kyllähän pidän joitain harvoja miehiä seksikkäinä ja hyvännäköisinä, mutta jos heidän kanssaa pitäisi seksiä harrastaa tai sitoutua niin se ei houkuttele yhtään. En voisi kuvitella itselleni miestä rinnalleni ja tavallaan tuntuu etten haluasikaan, lapsista puhumattakaan. Naisen puolestaan voisin kuvitella, mutta ajatus läheisyydestä, parisuhteesta tai sitoutumisesta ahdistaa ja pelottaa muttei niin paljoa, eikä se herätä minussa mitään itsemurhatuntemuksia, toisin kuin miesten suhteen. Joten voisiko olla mahdollista, että olisin lesbo vai onko tämä jotain aivan muuta?
Lue vastaus