Marraskuu 2014

Olen 50 vuotta. Herkkä muiden toiveita toteuttanut lähes aina. Silti haluaisin että tämä erakon elämä päättyisi jo. Käyn töissä. Olen ainakin toiveissani ja henkisesti intersukupuolinen nainen ulkoisesti. Tällä hetkellä varattuun rakastunut. Hän ehkä vaistoaa. Haluan rohkaisua ja tavata muita ilman pelkoa.
Lue vastaus
Alle kouluikäisenä 6v, lasten samanikäisten välinen housut pois sidontaleikki joka tuotti jonkinlaista tyydytystä. Seurustellut nuorena ja vanhempana vain naisen kanssa, aviossa..
20v liiton jälkeen tuli ero, osa syynä sexin puute jotahalusin, sekä alastonkuvat itsestä ja treffien haku feikkinä n/m.
Pääasiassa suhteet naisiin. mutta katselen melkein vain homopornoa. käyn joskus anonyyminä tapailemassa miehiä gruisaillen. haen fyysistä kontaktia en henkistä yhteyttä. Asia häiritsee sillä seurustelen naisen kanssa. En voisi kuvitella suhdetta mieheen.
miten ihmeessä saisi tasapainon.
Lue vastaus
Moi!
Omassa seksuaalisessa suuntautumisessani turhauttaa ja ahdistaa aika ajoin monikin asia, mutta tämä ahdistaa varmaankin eniten: Tykkään välillä tytöistä, välillä pojista. Ei siis ongelmaa? Olen biseksuaali?
En kuitenkaan koe biseksuaali- termiä omakseni. Kaiken lisäksi, (asia jota en mielelläni haluaisi myöntää itselleni) tunteeni tyttöjä kohtaan ovat paljon voimakkaampia, niin romanttiset kuin seksuaaliset. Naisiin ihastuminen tuo myös muutkin tunteet vahvempana: ahdistuksen ja epävarmuuden...

Poikien kanssa on kevyttä, helppoa ja kaikki käy nopeasti. Tuntuu, että kun on tutustunut yhteen poikaan, tuntee jo ne kaikki kokonaan. Tarkoittaako tämä sitä, että olen lesbo?

Tasaantuuko tämä seksuaalisen suuntautumisen alituinen muutos ja epävarmuus joskus? Tiedän, että pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kun on, mutta silti tahtomattani usein toivoisin että olisin joko hetero tai homo, ettei tarvitsisi koko ajan hämmentyä itsestään.
Lue vastaus
Hei. En tiedä tuleeko tästä viestistä esiin mitään kysymystä. Olen 21-vuotias tyttö joka pitää tytöistä. Kaapista olen tullut ulos parin viime vuoden aikana lähimmälle perheelleni ja ystävälleni, ja ennen kaikkea itselleni, olen kai siis jo voiton puolella. Muille en koe edes tarvetta kertoa. Ongelmanani on etten tiedä mitä tehdä tästä eteenpäin. Olen hyvin hyvin yksityinen ihminen ja pidän asiani ominani tai pienen piirin sisällä. Tämä haittaa arvatenkin uusiin ihmisiin tutustumista. En ole koskaan esimerkiksi seurustellut. Haluaisin kuitenkin päästä sisään "homopiireihin", jos niin nyt voi sanoa, sillä vaikka läheiseni hyväksyvät minut minuna, he eivät tietenkään heteroina ymmärrä kaikkia tunteitani tai ajatuksiani. Kaipaan jonkinlaista vertaistukea etten tuntisi olevani yksin. En koskaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta soittaakseni johonkin setan neuvontanumeroon tai mennäkseni setan nuorteniltoihin, koska tiedän meneväni lukkoon sen kaltaisissa tilanteissa. Pelkään että minun pitäisi noissa tilanteissa paljastaa jotain intiimiä itsestäni täysin tuntemattomille ihmisille, enkä pidä siitä ajatuksesta ollenkaan. Tämän viestinkin kirjoittaminen tuntuu epäluonnolliselta, enkä ole ollenkaan varma tulenko koskaan lähettämään tätä. En pidä avun pyytämisestä mutten todellakaan tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni yksinäiseksi näiden asioiden suhteen ja tämä tunne on alkanut eristää minua myös muista ihmissuhteistani. Tiedän olevani vielä nuori mutta on vaikeaa katsoa täysin sivusta kun muut ympärillä alkavat ottaa askeleita syvempään sitoutumiseen ja itse olen vielä peloissani lastenkengät jalassa. Kysymykseni voisi siis kai olla, mistä löytää rohkeutta ottaa seuraava askel ja mikä se seuraava askel voisi olla? Seurustelu ei välttämättä ole se mitä juuri nyt etsin, vaan jonkunlainen yhteys ihmisiin. En tiedä osaako kukaan vastata tällaiseen kysymykseen, mutta ehkäpä minulle onkin tärkeämpää tämä yhteydenotto kuin tyhjentävän vastauksen saaminen. Kiitos joka tapauksessa tämän viestin lukemisesta ja hyvää loppu päivää sille joka tämän sattuu näkemään. :)
Lue vastaus
Hei.

Onko olemassa vertaistukiryhmää tai mahdollisuutta keskustella
trans-asioista. Sain kuulla noin reilu vuosi sitten että kuopukseni ei
olekaan tyttö vaan poika. Nyt on tullut aika jolloin kaipaisin asiaan
ulkopuolista tukea, jotta voisin antaa omalta osaltani lapselleni tukea
ja turvallisuutta kohdata uusia asioita.
Lue vastaus