Huhtikuu 2016

Hei! Oon 17 vuotias tyttö, mulla on pitkään ollu fiilis et haluaisin olla poika. Mua ahistaa tää et oon väärässä kehossa missä en haluaisi olla.

Ylä-asteella mulla oli ulkonäköpaineita ku en ollu yhtä hoikka kuin muut tytöt. Lopetin viiltelyn kun löysin tän poikamaisen tyylin (poikamaiset vaatteet, lyhyet hiukset jne.). Oon jonkin verran saanut palautetta tästä tyylistä mutta en oo välittäny, tää poikamainen tyyli on auttanu mua hyväksymään itseni sellaisena ku oon.

Oon kiinnostunu pojista, mutta... Nyt pari päivää oon miettiny et tykkään myös tytöistäkin. Tää on niin hämmentävää ku en oo ikinä ajatellu tällaisia asioita.

Oon kertonu parille kaverille, etsivä nuorisotyöntekijälle ja seurakunnan nuorisotyönohjaajalle tästä.
Lue vastaus
Hei!
Olen 58-vuotias transvestiitti. Puolisoni tietää asian ja hyväksyy sen. Samoin ystävät Setan piirissä tietävät, toki oikea henkilöllisyyteni pysyy piilossa siellä. Kukaan muu ei tiedä ja ongelmana onkin, miten tulla ulos kaapista siten, etten menetä kasvojani ja mainettani taloyhtiössämme ja monissa muissa paikoissa, joissa olen mukana. Haluan olla nainen enemmän kuin mitä nyt pystyn.
Lue vastaus
Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti?
Lue vastaus
Kyseessä on siis minun lapseni. Hän on aina ollut tietyllä tavalla enemmän maskuliininen, nyt taaksepäin katsoessani. Hän tykkää pukeutua miehisesti ja lopetti meikkaamisen. Hän on kiinnostunut tytöistä. Hän sanoo, että kokee itsensä enemmän miehiseksi. Hän ei halua vaihtaa kehoaan miehen kehoksi, vaan on tyytyväinen kehoonsa.

Tämä kaikki on minulle ihan ok, ja sitä kuka ja millainen hän on. Ongelma on siinä että sanon välillä ajattelematta, ilahtuneena ja rakkaudella, kun hän tekee jotain kivaa, "hyvä tyttö". Siis ihan sellaisesta tottumuksesta ja samalla tavoin kun sanon siskoni koiralle. Tämä loukkaa häntä paljon, ja siihen pahaan oloon ei auta se, että hän tietää minun tietävän kyllä kuka hän on ja etten tarkoita, että nyt näkisin hänet tyttönä sen enempää kuin useamman lapsen vanhempi oikeasti ei erottaisi kuka hänen lapsistaan on kukin, vaikka välillä suusta tuleekin väärä nimi.

Iloinen yhdessäolo muuttuu surulliseksi tunnelmaksi loppuillaksi. Tulee sellainen olo, että taidan muuttaa yksin lappiin loppuelämäksi, kun on liian vaikeaa enkä osaa, kun en voi vartioida aina jokaista sanaani, tai olen ihan hirveän varautunut. Kun olen iloisella, vapautuneella ja rakastavalla ololla, en voi kontrolloida kaikkea kokoaikaa. Yritän siis, mutta se vain unohtuu. Mitä tälle voi tehdä?
Lue vastaus
Eli siis oon 13- vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma. Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus. Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään. Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa
Lue vastaus
Koen, että itse olen transgender naisesta agenderiin. Olen puhunut mun terapeutilleni sukupuolenkorjausleikkauksesta ja kaikesta siitä ja sinänsä mä oon matkalla kohti sitä ihmistä, joka mun kuuluukin olla. Perhe tietää, kaverit tietää, koulu tietää, oon kaapista ulkona 100%, mutta silti oon yhtä epävarma ja pelokas kuin mitä olin koko elämäni ennen kuin tulin kaapista. Tavallaan kaikki ulkopuoliset asiat on hoidossa, mutta psyykkinen ja sosiaalinen puoli on ihan paskana.

Tuntuu siltä, että mua ei koskaan tulla pitämään normaalina ihmisenä. Transgenderin leima tulee aina leijumaan mun yllä, ja vaikka tiedän että meitä on monta, niin silti omassa elämässä ja tuttavapiirissä olen yksi ainoista queer ihmisistä. Olen kaiken aikaa masentunut, yksinäinen ja pelokas, ja kaikki kohtelee mua kuin jotain avaruusoliota. Mun koulussa on tasan yks toinen kaapista ulkona oleva queer/trans ihminen. Siinä se.

Kuinka tuntea itsensä normaaliksi yhteiskunnassa ja kuinka käsitellä sitä, miten muut minua kohtelee trans ihmisenä? Mistä kaikkialta voin löytää tukea, ja mitä mun pitää tehdä itteni kanssa, että selviän hengissä tästä elämästä?
Lue vastaus
Olen kolmekymppinen mies. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten. Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään. Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan.

Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin.

Olen miettinyt ajan varaamista seksuaaliterapeutilta/muulta seksologilta. Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"?
Lue vastaus
Koen itseni mieheksi naisen kehossa. Vanhempani haluavat muuttaa minua heteroksi yms.. Olen kertonut läheisimmille ihmisille asiasta. Vanhempani eivät halua hyväksyä asiaa. Olenko tehnyt jotain väärää, että minun vanhemmat eivät hyväksyisi asiaa?
Voinko tehdä asialle jotakin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen, etteivät ihmiset muuttaisi minua sellaiseksi kuin toivoisivat?
Lue vastaus
Hei, olen 18-vuotias tyttö, ja vuosi sitten tajusin olevani bi-seksuaali. Tällä hetkellä naiset kiinnostavat enemmän kuin miehet. Kavereille seksuaalinen suuntautumiseni on ok, mutta vanhemmat eivät hyväksy homoja tai bi-seksuaaleja. Miten heille voisi asiasta kertoa? Minulla on pientä säätöä yhden tytön kanssa, mutta vanhemmat kyselevät jatkuvasti milloin poikaystävä tuodaan näytille ja kettuilevat siitä että oon varmaan lesbo kun ei poikia näy. Heidän asenteensa on todella negatiivinen seksuaalivähemmistöjä kohtaan...
Lue vastaus
Olen jo vanhempi nainen, lapseni maailmalle kasvattanut, avioliittoakin takana vuosikymmeniä. En vaan koskaan ole ollut liitossani seksuaalisesti tyydyttynyt, nyttemmin ei seksiä ole juuri nimeksikään. Itsetyydytystä sormin joskus harrastan. Olen vuosia haaveillut toisista naisista, kuvitellut millaista seksi olisi toisen naisen kanssa. Masturboidessanikin fantasioita naisista. Tuttavapiirissä ei ole lesboja, ainakaan tiettävästi. En ole myöskään aikaisemmin avautunut millään palstalla enkä kenellekään. Mistä saisin keskustelualue, vaikkapa vaan näin netissä. Olen niin hukassa seksuaalisuuteen kanssa. Vielä mainitsee, että avioliiton ulkopuolella olen ollut seksisuhteissa joidenkin miesten kanssa enkä ns. orgasmia ole kokenut.
Lue vastaus
Hei, olen 18-vuotias opiskelija. Olen hyvin pitkään tuntenut ulkonäköni itselleni vastenmieliseksi. Erityisesti nuorempana n. 12-vuotiaasta asti, kun murrosikä alkoi. Olen nykyään yrittänyt toteuttaa itseäni ja huomannut, että eniten tunnen olevani oma itseni, kun en identifioi itseäni naiseksi. Toisaalta, en identifioidu kokonaan mieheksikään. En määrittelisi seksuaalisuuttanikaan.
Ulkonäköni silti tuottaa minulle jatkuvaa stressiä. Unelmani olisi näyttää ulkoisesti erityisen miehekkäältä ja silti olla nainen. Toivon tulevaisuudessa, että voisin poistaa kohtuni yms. (Olen pienestä lapsesta asti tiennyt, etten synnytä.) Muuten olen kehooni tyytyväinen; ulkoisesti en korostu naiseksi (joksi olen siis syntynyt, naiseus ei haittaa), olen kehonrakenteeltani "neutraali".
Kysyisinkin, miten voin korostaa maskuliinisempia piirteitäni? Tiedän, että haluan leikkauksia ja hormonihoitoja, mutta tarvitseeko minun käydä sama prosessi kuin trans-ihmisten? Itse nimittäin tunnen olevani pikemminkin androgyyni tms.
Kiitos etukäteen!
Lue vastaus
Hei! olen 19-vuotias muunsukupuolinen henkilö, ja mietin miten kertoa siskolleni sukupuolestani. Kaverini ja psykiatrini tietävät ja käyttävät minusta haluamaani nimeä ja termejä, olen myös kertonut äidilleni, ja hänen rektionsa oli enimmäkseen positiivinen, muttei hän käytä minusta uutta nimeäni ja kutsuu yhä syntymässä määritellyn sukupuolen mukaan, mikä on masentavaa.
Haluaisin kertoa siskolleni (16v) toivossa että kun kaikki perheenjäsenet tietävät, äitikin alkaisi kutsumaan oikealla nimellä, mutta en tiedä kuinka ottaa asiaa puheeksi tai miten toimia, jos siskoni reaktio on negatiivinen. Vinkkejä?
Lue vastaus
Hei! Olen kaksikymmentä vuotias nuori nainen, olen pitänyt itseäni heterona, mutta viime vuosien aikana olen huomannut olevani kiinnostunut myös naisista. Olen suudellut naisia, ja nauttinut siitä, mutta en ole tehnyt mitään sen vakavampaa. Nyt olen kuitenkin ihastunut yhteen kaverini kaveriin, joka on lesbo ja luulen, että hänellä on samanlaisia tunteita minua kohtaan, mutta en tiedä miten toimia. Hän on minua vanhempi, ja hänellä on ollut vakaviakin suhteita naisten kanssa. Minua pelottaa miten on suhtautuu kokemattomuuteeni naisten suhteen. Ottaako hän minut tosissaan, sillä minulla on ollut vain miehiä seurustelukumppaneina? En oikein itsekkään tiedä olenko nyt lesbo vai bi vai tuleeko minun ylipäätään määritellä sitä? Onko se sille toiselle tärkeää, että on kiinnostunut vain yhdestä sukupuolesta, eikä molemmista. Voiko tämä lesbo tuomita minut sen takia etten ole lesbo? Voiko hän ajatella, että tämä on minulle pelkkä vaihe? Entä jos en itsekkään tiedä onko tämä pelkkä vaihe? Mietin myös miten muiden suhtautuminen minuun muuttuu, olenko sitten muiden silmissä vain lesbo.
Tulipas siinä kysymyksiä kerrakseen, arvostaisin kovasti jotakin neuvoja. Kiitos!
Lue vastaus
Hei. Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä. Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin. Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa. Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia.
Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin. Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä. Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen. Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan. Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä. Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista. Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista. (en siinä vaiheessa uskaltanut kertoa ihastumistani hänelle) Hän ymmärsi minua ja tuki minua, kun minulla oli vaikeaa.

Kuten aloittaessani kerroin luulleeni olevani 100%:nen hetero. Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi. Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia. Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan.

Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä. Tunnen olevani luovuttaja
Lue vastaus
Epäilen aseksuaalisuuttani. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan?
Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi. Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina. Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan. Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Haluaisin olla avoimesti aseksuaali, mutta samalla mietityttää voinko olla 100% varma jos en ole koskaan kokeillut seksiä kenenkään kanssa. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni. Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali. Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä. Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta?
Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle?
Lue vastaus
Hei!

Olen kohta vuoden ajan pohtinut omaa sukupuoltani, ja olen alkanut tulla siihen tulokseen, että saatan olla muunsukupuolinen. Minulle on valjennut, että monet ahdistuksen, masennuksen ja riittämättömyyden tunteeni ovat juontuneet mm. siitä, etten koe olevani nainen enkä mieskään, vaikken tosin aikaisemmin kyennyt paikallistamaan tai sanallistamaan näitä tuntemuksia. Koen tällä hetkellä kuitenkin paljon epäilystä siitä, olenko ”tarpeeksi” muunsukupuolinen kertoakseni siitä muille, esimerkiksi perheelleni, huolimatta vahvoista kuulumattomuuden tuntemuksistani miehen tai naisen sukupuoleen; huolimatta siitä, että alan aina itkemään kun vain kuvittelenkin kertovani asiasta vanhemmilleni.

Pelkään sukupuolen kokemukseni takia ihmisten ajattelevan, että minussa on jotain vikana, että minulla on psykologinen ongelma. Pelkään myös sitä, että he ovat oikeassa, vaikka näköjään eräät historialliset ja jopa biologiset seikat osoittavatkin, että mies/nainen-jako ei ole niin pätevä ja universaali mitä yleisesti ajatellaan. Mietin jatkuvasti silti sitä, pystyisinkö välttämään kertomisen muille ja elää silti tyydyttävää elämää. Vaikka muunsukupuolisuuden hoksaaminen on tuonut minulle jonkin verran helpotusta, tunnen silti olevani jotenkin jumissa. Neuvoja?
Lue vastaus
Olen kohta 14-vuotias tytöksi syntynyt poika(?). Haluaisin tulla ystävilleni ja vanhemmille kaapista transsukupuolisena ja haluaisin tulla kutsutuksi poikana. Kaksi hyvää ystävääni tietävät asiasta ja tukevat minua mutta silti en uskalla puhua asiasta. Haluaisin kovasti pukeutua poikamaisemmin, vaikka pukeudun paljon poikien vaatteisiin ja minulla on lyhyet hiukset. Haluaisin saada boxereita ja binderin mutta en uskalla puhua asiasta vanhemmilleni. Äitini tietää, että olen kiinnostunut tytöistä, mutta pelkään tulla taas kaapista, vaikka se meni viimeksi hyvin. Pelkään eniten kuitenkin, että isäpuoleni ei ota asiaa hyvin koska meidän välit on muutenkin huonot. Haluaisin myös tietää, onko Kaakkois-Suomessa minkälaisia mahdollisuuksia sukupuoli-ja seksuaaliterapiaan. Haluaisin asian pian pois alta koska olen erittäin itsetuhoinen ja tunnen paljon vihaa itseäni kohtaan.
Lue vastaus
Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella. Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani. Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän( silloin 20-30v) on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista? Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Onko kyse pedofiliasta? Voiko pedofiliasta parantua? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani?

Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä. Ja jos kyse olisi jostain muusta miehestä olisin sitä mieltä, että kuhan EI IKINÄ TEE mitään niin kaipa se on jokaisen oma asia, mutta nyt on kyse omasta miehestä. En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton.
Lue vastaus