Lokakuu 2016

Hmm.. Okei, pohjaa hieman: Olen koko ikäni ollut ihan vaan perus hetero, tyttö ja pinkkiä ym. ihasteleva ihminen. Myöhemmin olen kasvattanut ja kasvanut itseni kanssa hyvin suvaitsevaksi ja monipuoliseksi persoonaksi. Minussa on jo monta vuotta asunut myös toinen poikamaisempi ja ronskimpi, rennompi puolisko, joka tykkää välillä olla kavereiden kesken se tyttöporukan jätkempi tyyppi. Porukkaamme toki kuuluu myös toinen samanhenkinen likka, joka oli ennen lesbo, mutta nykyään muunsukupuolinen.

Nyt siis, olen 25 vuotias, onnellisesti kohta 10 vuotta seurustelu/avoliitossa elävä esiaikuinen ja en tietenkään vielä tiedä oikeastaan minkään suhteen mikä minusta tulee isona tai mitä haluan... JA NIIN.. Viime perjantai mullisti itsestäni yhden käsityksen niin ympäri, etten enää itse käsitä mitä asian kanssa voisi tehdä.

Olin muutamien uusien tuttujen kanssa istumassa iltaa. Ohjelmaan kuului alias ja pullonpyöritys, jonka aikana tietenkin pitää pistää kaksi tyttöä pussaamaan toisiaan… Sen sitten teimme, mutta itselleni jäi jännä fiilis.

Ilta oli muutenkin hauska ja huumorintajuinen, ehkä kukin vähän hiprakassa ja hyvällä tuulella... Kukaan ei kuitenkaan ollut liian humalassa ja siitä päästäänkin seuraavaan aamuun..

Iltaa miettiessä tajusin oikeastaan pitäväni melko paljon tuon kaverini pususta, joka itseasiassa omasta mielestäni olisi ennemmin lyhyt suudelma. Ja tottakai, itselläni kun on se poikapuolikin niin huomasin miettiväni lopulta sitä kuinka paljon tykkäsin siitä ja millaista se olisi jos olisinkin tytön kanssa…

Nuo kysymykset hämmensivät pääni yhdeksi päiväksi ja nyt olen hiukan pihalla koko asian suhteen... Pidän naiskauneudesta, olen aina pitänyt. Pidin myös tuosta lyhyestä hetkestä, vielä selvinkin päin ollessani… MUTTA, olen suhteessa ihanan avokkini kanssa ja rakastan häntä. Tiedän hyvin, että hän ei ryhdy avoimiin tilanteisiin mikäli minä haluaisin olla tai kokea muutakin kuin hänen avovaimonaan olon.

Yhteinen menneisyys on myös tässä painavana lisänä, koska 5:n vuoden kriisin aikaan kaipasin läheisyyttä ja löysin sitä toiselta. Hän antoi anteeksi ajan myötä mutta ohuet varjot jäivät silti suhteen ylle...

Kerroin hänelle ohimennen, lauantai iltana eräistä juhlista palatessa huumorin avulla ettei hän saisi loukkaantua tästä mutta sattumalta pelasimme eilen ja jouduin pussamaan kaveria ja totesin myös että molemmat minun puoleni kun tunnemme niin olihan se tavallaan kivaa... Koitin muotoilla asian niin ettei se ole iso juttu ja merkitsi hyvin vähän. Hän ei loukkaantunut muttei muutenkaan sanonut mitään asiasta. Itse jäin miettimään asiaa enemmän.

Nyt en vain oikein tiedä miten asian kanssa jatkaa. Pusutoverini totesi vain että kunhan hupsuteltiin, kun kysyin että oliko siinä hänelle muutakin kuin hupaisa peli…

Jos olen rehellinen niin minulle se oli muutakin mutta en tiedä miten tunnustaa ja keskustella tästä esimerkiksi avokin kanssa, koska pelkään hänen reaktiotaan. Lisäksi suurin kysymys lienee se, etten halua eroon hänestä mutta en pysty olemaan ajattelematta tytön kanssa olemista.

Uskoisin etten kuitenkaan tarvitse varsinaisesti seksiä naisen kanssa, mutta kaikki pienempi kiinnostaa ja ehkä se henkinen puoli, millaista se olisi jne. Olen hiukan pihalla siis ja kaipaan selitystä itsestäni ja näistä tunteista, mitä tehdä ja miten?
Lue vastaus
Hei,
olen (lähes) 17-vuotias teinityttö, joka haluaisi esittää pari hämmentynyttä kysymystä.
Noin kuukausi sitten löysin aseksuaalisuuden määritelmän. Sen luettuani jokin lukko sisälläni oli avautunut loksahtaen ja hyvänolon tunne oli täyttänyt minut. Minusta tuntui, että olin oppinut ymmärtämään itseäni taas hieman paremmin, sillä löysin selityksen sanoittamatta jääneelle huolelle, jota olin tuntenut jo pitkään.

Ennen "valaistumistani" olin häpeissäni siitä, että ystäväni rönsyilevät puheet seksistä kammottavat ja hieman ahdistavat minua. Lisäksi yritin korjata itseäni yrittämällä totuttautua seksiä sisältävien tekstien lukemiseen. Vasta pari päivää sitten ymmärsin, että minun ei tarvitse muuttua, ei ainakaan sillä tasolla. On aika ironista, että samaan aikaan ajattelin rakastavani itseäni sellaisena kuin olen, kun tosiasiassa yritin korjata itseäni ajatellen, että minussa oli jotakin pielessä.

13-vuotiaana puheet seksistä terveystiedon tunnilla ällöttivät, mutta ajattelin, että se muuttuisi. Ajattelin, että jossain vaiheessa alkaisin haluamaan seksiä tai tuntemaan seksuaalista vetovoimaa. Mutta minä en kirjoittaisi tätä tekstiä tällä hetkellä, jos se olisi tapahtunut.

Seksin harrastaminen ei houkuttele millään tavalla ja on se minulle jopa pelottava ajatus, sillä jos sitä sattuisin joskus harrastamaan, haluaisin sen olevan ainoastaan "sen oikean" kanssa. Tämä yksi-seksikumppani-koko-elämän-aikana-utopia juontuu muun muassa minun uskonnollisesta vakaumuksestani ja siitä, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni niin syvällä tasolla monelle ihmiselle. Pelkään myös, että jos ottaisin pelottavan askeleen ja luopuisin neitsyydestäni, menettäisin sen henkilölle, joka ei ymmärtäisi kuinka vakava asia seksi on minulle.

Koin yksipuolista rakkautta erästä poikaa kohtaan muutaman vuoden ajan, joten tiedän olevani heteroromanttinen aseksuaali. Tunteeni päättyivät häntä kohtaan pari vuotta sitten ja minä en yhdessäkään vaiheessa toivonut häneltä enempää kuin vastausta tunteisiini. Sen jälkeen en ole tuntenut edes lyhyttä ihastusta. Ikäluokkani pojat ovat minulle vain joukko poikia, ja en ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa heihin enkä tyttöihinkään. Se on mielestäni sääli, sillä pidin ihastuneena olemisen tunteesta. Oikeastaan tunnen vahvaa kaipuutta romanttiseen seurustelusuhteeseen ja haluaisin sellaisen, kun tunnen ihastusta/rakkautta uudelleen joskus tukevaisuudessa.

Mennäänpä sitten kysymyksiin. Mitä seksuaalinen vetovoima oikeastaan on? (Ymmärrän kyllä määritelmän, mutta en tiedä olenko tuntenut sitä vai en.) Ja onko minulla oikeus sanoa olevani aseksuaali samalla kun saatan olla vain erittäin epäkypsä tapaus? (Itse ainakin tunnen vahvasti olevani aseksuaali, mutta välillä epäilen itseäni.) Ja jo ennen kuin olin ymmärtänyt olevani aseksuaali, olin päättänyt odottavani neitsyyteni menettämistä avioliittoon asti. Voinko minä siis olla aseksuaali, vaikka samaan aikaan minulla on myös vakaumuksellisia syitä olla harrastamatta seksiä? Ja miten voin tarvittaessa selittää olevani oikeasti aseksuaali ja etten käytä aseksuaalisuutta vain tekosyynä "pihdata"?

Äitini mielestä olen liian nuori miettimään näitä asioita, mutta haluan itse jonkinlaisen varmuuden asiasta. En halua viettää seuraavia 8 vuotta pohtien voinko mieltää itseäni aseksuaalina, samalla kun aivoni vielä kasvavat.

Rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja kuukausi sitten opin rakastamaan itseäni hieman vahvemmin aseksuaalisuuden käsitteen löydettyäni. Tietenkin välillä huolestuttaa, löytyykö ketään, joka hyväksyisi sekä aseksuaalisuuteni että uskoni ja jopa jakaisi sen kanssani. Luotan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Enää en nimittäin yritä "korjata" itseäni.
Kiitos antamastanne ajasta.
Lue vastaus
Olen nainen 17v ja olen jo pari vuotta tiennyt, että pidän naisista, miehet eivät kiinnosta ollenkaan, joten olen lesbo. Olen täysin sinut sen kanssa ja kaikki on hyvin. Pukeudun miestenvaatteisiin ja minulla on lyhyet hiukset, koska ne tuntuvat minulta itseltäni. Mutta nyt olen vähän aika sitten alkanut miettiä kehoani...
Luulin, että se on vain ohi menevää, mutta se on jäänyt kalvamaan. En tunne olevani nainen, mutta en mieskään eli en halua miehen kehoa.

Minua ahdistaa kutsua itseäni naiseksi tai sanoa jollekin olevani nainen. Myös terveyslomakkeiden täydennys ahdistaa tai mikä vaan lomake johon pitää kertoa sukupuoli. Ahdistaa myös naisten pukuhuone. Ei se, että siellä on muitakin vaan oma kehoni ahdistaa... En tiedä mikä olen, jos en tunne olevani nainen tai mies ja kehoni vaivaa minua. Kehossani minua vaivaa eniten rintani.

Haluan poistaa rintani, jotta tuntisin itseni paremmaksi, että silloin "en ole nainen, mutta en mieskään"-tyylillä.
Minkä ikäisenä voi poistaa rinnat ja paljonko se maksaisi? Minkälainen prosessi se on? Onko kuukautisten lopettaminen mahdollista? Jos on miten?

En ole kertonut vanhemmilleni tai sisaruksilleni. He eivät tiedä, että olen lesbo tai tästä keho asiasta mitään.
Uskon, että vanhempani hyväksyisivät minut lesbona, mutta olen epävarma hyväksyvätkö he minut jonain muuna kuin naisena tai miehenä. Sisarukseni pelottavat minua eniten. He ovat puhuneet minun kuullen negatiivisesti seksuaalivähemmistöstä, kuinka transsukupuoliset ovat ällöttäviä ja että homot ja lesbot eivät saa tulla heidän lähelleen ja kaikkea tämmöistä. Tuntuu että he eivät hyväksy muita kuin heteroita ja "normaaleja" ihmisiä. Sävy jolla he puhuvat tuo heti ahdistuneen tunteen. Olen heidän kanssaan myös paljon tekemisissä. Jos kerron heille, niin pelkään, että se rikkoo välimme pysyvästi.

Ainoastaan lähimmille ystävilleni olen kertonut ja he ovat hyväksyneet minut ja auttaneet ja tukeneet minua, mistä olen helpottunut ja kiitollinen. He ovat tukipilarini. Miten voin kertoa vanhemmilleni ja sisaruksilleni näistä asioista? En tiedä miksi kutsua itseäni tai mikä olen... Toivon että kertoisitte vastaukset kysymyksiini ja siihen että mikä/kuka olen. Ja mitä minun kannattaa tehdä. Haluaisin kutsua itseäni joksikin.

KIITOS!
Lue vastaus
Oon 15 vuotias tyttö. Tai ainakin aikaisemmin olen pitänyt itseäni tyttönä. Nyt vuoden aikana musta on tuntunut mun kroppa lähinnä vastenmieliseltä. Välillä oon ihan tyytyväinen, mut välillä haluisin vaan mun rinnat pois. Tykkään välillä pukeutua maskuliinisemmin ja meikkaan mun kasvot maskuliinisemmaksi. Ja oon ilonen silleen. Mut välillä taas tunnen oloni tyttömäisemmäksi ja käytän "tyttöjen" vaatteita. Olen lukenut "genderfluid" ihmisistä nyt paljon ja samaistun oikeastaan siihen kuvaukseen. Välillä oon poika ja välillä tyttö ja välillä en kumpikaan. Mutta aikaisemmin musta ei tuntunut tältä, joten en tiedä onko tää vaan ihimenevä vaihe vai enkö mä oikeasti ole tyttö. Ahdistaa kun en osaa sanoa mitä sukupuolta edustan ja en tunne ketään ihmistä, joka ymmärtäisi tän, koska kaikki tietävät selvästi niiden sukupuolen mun lähipiirissä. Miten opin tajuamaan ihteäni? Tai miten opin olemaan vihaamatta mun vartaloa?
Lue vastaus
Sanoin kaverilleni aluksi että musta tuntuu että olen genderfluid se oli okei sen kanssa mutta kun puhuin uudestaan sille se sanoi että hän ei voi otta minua tosisaan.
Se on ite osa LGBT ja sillä on toisiakin ystäviä joka on siitä mutta, mitä pitäisi tehtä?
Lue vastaus
Niin minusta on tuntunut noin vuoden verran, että haluaisin näyttä pojalta (masculine) mutta ennen sitä en edes miettinyt tämmöisestä oli vaan ihan tiukasti kiinni sukupoolirooleista jne.
Nyt haluaisin vaan mennä kauppaan ja ostaa vaateita vain sellaisia, jotka näyttävät minusta kivalta. Olen myös miettinyt, kuinka paljon erilainen elämäni olisi, jos olisin syntynyt poikana. Haluaisin leikata hiukset lyhyeksi mutta äitini ei lupaa ja siksi että näyttäisin pojalta....
Lue vastaus
Moi! Olen kohta 16 vuotias tyttö. Olen pienestä asti tiennyt että tykkään sekä tytöistä että pojista. Minun vanhempani eivät hyväksy minun seksuaalisuuttani ollenkaan, he uhkaavat heittää minut ulos kotoa tämän takia. Mitä minun pitäisi tehdä?
Lue vastaus