Joulukuu 2017

Tämä on itselleni hyvin tärkeä asia, sillä olen aina ollut hieman ristiriidoissa itseni kanssa, nyt kuitenkin eniten tähänastisessa elämässäni, enkä tunnu saavani tältä ajatukselta rauhaa

Hei! Olen 14-vuotias biologisesti tyttö. Näin alkuun mainittakoon, että isoveljeni (30.v.) sukupuolen korjaus on loppuvaiheessa, mistä huolimatta vuosi sitten kaapista äidilleni tulleen veljeni tila on äidilleni vielä herkkä juttu, minkä takia en hänelle tästä voi puhua.

Olen koko elämäni kokenut olevani tyttö. Pienempänä en oikein tajunnut että muitakin kuin miehiä ja naisia on olemassa, mutta pari päivää sitten, kun olin viettänyt päivän kahden transgender-sukupuolisen kaverini kanssa, ajattelin leikitellen, että mitä jos olisin transgender, ja sitten yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan leikiltä.
En ole koskaan meikannut, jonka oletan johtuvan siitä, että en pidä joidenkin ihmisten tavasta ryhtyä parisuhteeseen vain, koska suhteen toinen puoli on kaunis. Arvostan ihmisiä, jotka näkevät muissa heidän kauneutensa, vaikka henkilö ei käyttäisi meikkiä, ihmisiä joille riittää luonnollinen kauneus.

Pidän myös hiuksistani lyhyinä. E tarkoita siiliä tai ns. "poikien kampausta", vaan polkkatukkaa. Kuudennella luokalla tajusin, että pidin mekoista, rimpsuista, röyhelöistä, vaaleanpunaisesta ja muista samantyyppisitä vaatteista. Mekoista pidän osaksi siksi, että ne peittävät reisieni sivuilta paksun muodon, josta en pidä. Olen ollut aina sinut rintojeni kanssa, ollut ylpeä nätistä lantiostani ja tykännyt korostaa naisellisuuttani, vaikka persoonallisuuteni on tavallaan kovaääninen ja riehakas, hieman poikamainenkin. Seitsemännen luokan loppupuolella väsyin hienoihin mekkoihin laittautumiseen, mutta katselin edelleen netissä mielestäni söpöjä huppareita, yksinkertaisia hameita tms.

Nyt olen siirtynyt pukeutumaan useimmiten huppariin, sukkahousuihin joiden päällä pidän päivästä riippuen hametta tai shortseja. Vielä pari päivää sitten olin motivoitunut kasvattamaan pitkät hiukset, mutta yhtäkkiä, bam, aloinkin epäilemään sukupuoli-identiteettiäni; Olen biologisesti tyttö, tunnen välillä itseni tytöksi, välillä en tiedä miksi, mutta haluan enemmän kuin mitään tuntea itseni kotoisaksi tyttönä ja olla 100% tyttö. Olen ihan hämmentynyt, sillä vaikka muunsukupuolisuus kuulostaa aika oikealta kuvaukselta, en tunne olevani muunsukupuolinen, genderfluid, transgender, sukupuoleton tai mitään muuta ja tunnenkin itseni edelleen usein tytöksi, mutta jotenkin ristiriitaisesti (kun katson peiliin, en vihaa kehoani, päinvastoin olen ihan fine sen kanssa, mutta en myöskään tunne näyttäväni siltä miten koen itseni, tai sitä, mitä koin 3 päivää sitten katsoessani peiliin) en myöskään juuri nyt tunne itseäni tytöksi.

Minulle on aina jäänyt ajoittain jokin häiritsevä ajatus (esim. "pidänkö ihmisestä josta en haluaisi pitää", "mitä jos olen ainoa tietoisesti ajatteleva ihminen", "mitä jos minulla on rintasyöpä", "entä jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa ja tunteet ovat vain niitä aivojen erittämiä aineita eikä mitään muuta") päähän pitkiksi ajoiksi, ja tämä tuntuu taas uudelta sellaiselta, joka menee pois uuden ajatuksen korvatessa sen, tai muuten vain häipyy pois; ainoa ero on, että en ole koskaan tuntenut itseäni näin ahdistuneeksi ajatuksesta, saatika hakenut apua siihen näin paljon. Toivon, mutta en ole varma että onko tämä vain ohimenevä vaihe, joka johtuu syystä tai toisesta (kuten siitä että en ole koskaan ollun erityisen naisellinen vaikka olenkin halunnut olla enkä pitänyt tyttömäisistä harrastuksista vaikka asiat joissa olen hyvä mielletäänkin usein tyttöjen vahvuusalueiksi + murrosiän hormonimyllerryksistä) vai enkö pääse näistä ajatuksista ikinä eroon. Välillä havahdun tajuamaan, että juuri nyt olen tosi poikamainen, ja se ahdistaa koska en myöskään halua olla transseksuaali niin kuin isoveljeni (joka siis myös oli nuorempana tyttö, pitää suurin piirtein samoista asioista kuin minä).

Ihailen suuresti i-D:n "Tokyo's genderless youth" videolla haastattelemaa tokyolaistyttöä, joka tunsi kuuluvansa synnyinsukupuoleensa, mutta ei välittänyt sukupuolirajoitteista vaan pukeutui sukupuolettomasti. Hän myös muistutti parasta koulukaveriani, joka on myös tyttö mutta pukeutuu todella poikamaisesti. Tulinkin päivä sitten lopputulokseen, että se on millainen haluaisin olla, sukupuolettomasti pukeutuva tyttö, johon joku (mieluiten poika) voisi ihastua, jolloin tietäisin että se henkilö pitää minusta aidosti, ei ulkonäköni tai naisen kehoni takia. Jonain iltoina kuitenkin alan ajattelemaan, että mitä jos se onkin vain valhe jota kerron itselleni, ja silloin ahdistun ja tulen todella surulliseksi. Minua surettaa myös, että perheeni rakastaa minua tyttönä, ja pelkään että jos en saa ajatuksiani selville ja päädyn tuntemaan itseni lopullisesti joksikin muuksi kuin tytöksi he järkyttyvät ja tulevat siitä surullisiksi. Koen myös, että kova- ja matalaääninen puhetyylini ei vastaa luonnettani, ja peiliin katsoessani en näe tyttöä vaan henkilön joka ei näytä tai tunnu itseltään.

Olen myös aina pitänyt elokuvissa enemmän heterosuhteista, ja pidän homopareja söpöinä, mutta jotenkin en ole koskaan osannut enkä nytkään osaa samaistua cis-muunsukupuolisen tai kahden muunsukupuolisen henkilön välisiin suhteisiin, ne tuntuvat ihan oudoilta. En myöskään koe suurta tarvetta olla minkään sortin transihminen, pikemminkin toivon pääseväni tästä häiritsevästä takaraivossa piileskelevästä äänestä eroon.
Lyhyesti sanottuna siis olen tyttö, joka ei koe olevansa täysin tyttökään, mutta joka silti haluaisi kokea itsensä ja olla ja elää tyttönä, eikä se haittaisi vaikka se tyttö tarkoittaisi sukupuolineutraalia mutta silti mieleltään tyttöä.

Onko tässä- tai oikeastaan minussa- kyse muunsukupuolisesta vai olenko vain hämmentynyt poikatyttö joka pelkää olevansa trans- tai muunsukupuolinen?

Lisätäkseni tuohon siis yleensä en tunne itseäni tytöksi, mutta silloin kun tunnen, pelkään sen olevan vain jokin jäänne vanhoista tunteista jotka pikkuhiljaa katoavat eikä oikeasta, pinnalle pyrkivästä minästäni. Minulle on kerrottu, että kannattaa rauhassa odotella oman sukupuoli-identiteetin muokkautumista, mutta jotenkin suurin osa palveluista, joissa tästä olen kertonut tuntuvat sanovan, että tämä ei todennäköisesti ole välivaihe, mikä tekee minut surulliseksi, sillä minä en ihan tosi halua tuntea itseäni muunsukupuoliseksi, vaikka niin tuntuu jatkuvasti käyvän. Fiilikseni vaihtelee ihan liian usein päivittäin ja minusta tuntuu tarvitsen vastauksia siihen, onko minusta nyt pikkuhiljaa kehittymässä transpoika, jollaiselta minusta joskus tuntuu (harvoin, mutta välillä alan pohtimaan, että onko tässä sittenkin kyse siitä), muunsukupuolinen/transgender/sukupuoleton vai olenko vain niin ahdistunut ja ärsyyntynyt sukupuolirooleista, että erehdyn luulemaan sitä identiteettikriisiksi. Toivon sydämeni pohjasta jälkimmäistä, mutta haluan saada vastauksia enkä kestä odottaa enää yhtään pitempään.

Psykologiaika minulle on varattu ensi tiistaiksi, aion puhua tästä silloin, mutta ahdistaa niin paljon omat ajatukset että olisi mukavaa saada hetkeksi mielenrauha. Yhdelle kaverille puhuin jo tästä, se auttoi hyväksymään hetkellisesti itseni, sillä uskoin että tässä ei ole vielä kaikki, mä tulen vielä pääsemään selville itsestäni, ja Mannerheimin lastensuojeluliitolta saamani kirje auttoi hetkellisesti hyväksymään että homma on nyt näin, ajan kanssa selviää sitten.

Joulukin lähestyy, ja toivoisin pystyväni tuntea itseni taas itsekseni, varsinkin sen jälkeen kun vanhemmat olettavat minun tuntevan itseni 100% tytöksi, mutta heille en voi avautua sillä tunnen että sitten sanoisin olevani täysin tyttö kun heti tuntuu vähänkin siltä ja fiiliksen (yleensä todella nopeasti) vaihtuessa olisin taas ihan sekaisin.

Tuntuu tyhmältä lisätä koko ajan jotakin, mutta iso osa kokemustani on myös se, että mikään lukemistani eri sukupuolista tai transihmistyypeistä ei ole tuntunut minulta. Mikään ei ole loksahtanut paikoilleen niistä lukemisen jälkeen, en tunne olevani mikään mistä niissä olisi kirjoitettu, mutta tiedän, että jonkinlainen sukupuoliristiriita (tai jokin sitä muistuttava olotila) minulla on.
Lue vastaus
Olen jo varmaan kuukauden ajan miettinyt oonko tyttö vai poika.. olen biologisesti tyttö. Joskus haluan että oisin yhtä muodoton kuin pojat ja joskus taas haluan et mun rinnat ois isommat.. tällä hetkellä tuntuu vaan et poikana oleminen ois helpompaa. Mua ahistaa tosi paljon ku en tiiä kumpi oon! Enkä haluaisi olla sukupuoleton vaikka sukupuolettomuus on ihan ok! Mutku en halua! Haluan olla joko tyttö tai poika. Minulla ei ole mitään hajua enää kumpi oon.. Mun kaveri sano että mun tyyli ja huoneen sisustuskin on muuttunut poikamaisemmaksi. Haluan tän ahistuksen pois.. mun luonne ei oo varmaan yhtään poikamainen tai en ees enää tiiä.. sen verran tiiän että oon bi.
Lue vastaus
Hei,
Olen miettinyt tässä pari päivää että miten tunnistaa onko tyttö kiinnostunut? Itse olen 17v tyttö, ja olen kait bi. Olemme samassa harrastuksessa ja tapaamme aina kerran viikossa. Se katsoo mua välillä ja meidän katseet kohtaa. En kuitenkaan pysty katsomaan häntä kauaa, ja käännän katseeni muualle. Tää tyttö on kattonu mua useesti siellä harrastuksessa, enkä tiiä mitä se merkitsee. En itsekkään edes tiellä olenko ihastunut häneen. Hän on vain jotenkin niin kaunis ja mukava. Itse vilkuilen nopeasti tätä tyttöä, enkä tiedä miksi. En uskalla mennä juttelemaan hänelle enkä lähettää viestiä. Kuitenkin eilen aloin jutella sille, ja menin sekasin kun se vastas...
Mitä tää on? Katsooko se vaan muuten vaan, vai merkitseekö katse että se haluaa tutustua..?
Lue vastaus
Yksinkertainen aloitus.. miten voi olla varma jos on transsukupuolinen?

Olen jo pitkälle toista vuotta tuntenut tunnetta, jonka voisin tulkita dysforiaksi kehoani kohtaan. Olen määritelty pojaksi, ja olen elänyt erittäin vaivalloista elämää miehen roolissa jo yli kolmekymppiseksi.

Pitkässä psykoterapiassa ollessani alkoi kaikenlaisten muiden juttujen käsittelemisen ohessa yhä voimakkaammin ja voimakkaammin tulla esille ajatus siitä että tunnen itseni hyvin naiselliseksi. Oma sisäinen kuvani on mielestäni jotakuinkin täysin tyttömäinen, ja samalla julmasti peilin muistuttamana täysin vastakohta fyysisestä minästäni.

Kun katselen ihmisiä jotka ihan vaikka kadulla kulkevat, elävät elämäänsä, tunnen voimakasta kateutta naisille heidän naiseudestaan. Kadehdin naisen kehoa, mahdollisuutta pukeutua naisellisesti ja ylipäätänsä olla naisia.

Omassa tarinassani on paljon kehoon kohdistuvaa itseinhoa muutenkin, koska masennuksen ja muiden mielenterveysseikkojen vuoksi olin ennen hoitoon pääsyä lihonnut valtavaksi ja elämä oli ihan kauheaa. Nyt paljon laihtuneena huomaan kehoni enemmän, ja samalla myös mitä siitä tuntuu puuttuvan. Toivoisin niin että minulla olisi rinnat, naisellisemmat muodot ja osaset.

Olen kateellisena lukenut avoimesti transihmisinä olevien kertomuksia elämistään, ja muuttumisestaan kohti oikeampaa itseään. Kun luen hormoneista niin en koe kauhua ajatusta kohtaan, vaan jonkinlaista toivetta että jospa minäkin joskus saisin. Samalla tunnen pelkoa ajatuksesta että pitäisi tulla ulos ja joutua naurunalaiseksi, ja hyljeksityksi.

Olen tässä tosiaan jo pidemmän aikaa miettinyt ja ihmetellyt tätä identiteettiasiaa sekä itsekseni että terapeuttini kanssa, ja ajatellut itsekseni että jos tunteet pysyvät tällaisina, eivätkä laannu niin ennenpitkää varmaan pitäisi hakeutua transpolille tutkimuksiin. Ajatus vaan pelottaa siinä mielessä että sitten kun hypätään niille raiteille niin kuvittelen että pitäisi olla aivan 100% varma mikä on ja pitäisi osata sitten todistella asiaa joillekin asiantuntijoille. Entä jos en olekaan trans? taikka "tarpeeksi" trans? Naurettaisiinko minut ulos sieltä liian vanhana, liian vääränlaisena, liian epänaismaisena miehenä joka on vain jotenkin perverssi...?
Lue vastaus
Moro!(:
Mä oon ny aika pitkää ollu bi mu en oo kertonu mu kavereil/perheel mua pelottaa et menetän mu parhaan kaverin jos kerron et oon bi. Se ei tykkää homoist tai bi yhtää se puhuu niist tosi halveksuvast. mu jotkut perheen jäsenetki o samaa mielt. Mu mä haluaisin kysyy, et miten mä hoidan tä tilanteen? mä oon siis 14 vuotias poika
Kiitos
Lue vastaus
Olen jo pidempään katsonut naisten alusasuja, liivit piksut. On vain vaikeaa ostaa niitä, kun naiset katsovat silleen vaikeasti. Kerran seurasin lahdessa nuorta poikaa, joka osti liivejä ja piksuja. Olisin halunnut mennä mukaan sovittamaan niitä jonnekin.
Olen halunnut päästä naisen kanssa yhteyteen ja antaa pojallekin hyvää. Onko tämä yleistä toimintaa.
Lue vastaus
Olen jo 60 täyttänyt nainen. Naimisissa vuosikymmeniä. Olen seksuaalisesti täysin tyydyttämätön liitossani. Nyt katselen lesbovideoita ja kadulla kiinnitän huomioni vain naisten takamuksiin ja rintoihin. Kiihotun näistä lesbovideoista ja itseäni tyydytän näitä katsellessa. Saan orgasmin, jota en puolisoni kanssa saa. Emme rakastelekaan kovin usein. Valtavan tyydyttävän orgasmin olen saanut syrjähypystä joskus nuorena sekä tyydyttäen itseäni. Tiedän, että tällaisten mummoikäisten kysymykset eivät kuulu tänne, mutta voitteko auttaa?
Lue vastaus
Moi! Olen 14-vuotias tyttö Helsingistä, joka ei tiedä .
Olen aina pitänyt pojista, mutta lähiaikoina olen huomannut olevani myös vähän ihastunut joihinkin tyttöihin. Puhuin asiasta ystäväni kanssa ja hän sanoi, että se on vain ohimenevää.
Tytöt, joihin olen ollut ihastunut ovat aina niin kauniita, ystävällisiä ja mukavia, onko tämä kateutta, arvostusta vai rakkautta?
Olen myös miettinyt, että jos rakastuisin tyttöön, joka olisi lesbo, ja kertoisin tälle, että olen ihastunut häneen, niin hyväksyisikö hän minut yhtä helposti, kun täysin lesbon tytön? Olenko minä biseksuaali vai onko tämä tosiaan ohimenevää?
Minulla on kaiken lisäksi tällä hetkellä kaksi ihastusta (toinen on tyttö, toinen on poika), millä perusteella minun pitäisi valita kummasta tykkään? :'(
Lue vastaus
Hei, olen siis 13v. transpoika, ulkoisesti tyttö. Äidille olen kertonut asiasta, mutta hän luulee minua lesboksi. Kukaan muu ei siis tiedä, ja kun pelaan jotain peliä poikahahmolla, moni kysyy "ootsä joku transu". Olen tiennyt jo neljä vuotta, mutta koska kerroin äidilleni vasta viime kesänä, luulee hän minun vasta nyt keksineen tämän. Näytin hänelle myös transtukipisteen sivuja ja hän lukaisi vanhemmille tarkoitetun osion läpi hieman naurahdellen. Hän lupasi ensi vuonna lähteä hakemaan lähetettä tutkimuksiin, mutta en kestäisi koulu-uinteja. Olin siis viimevuonna "sairaana" uintiviikolla. Äitini ei ole mikään uskonnollinen henkilö, mutta uskoo silti enkeleihin yms. Kun kysyin häneltä mielipidettä transihmisistä ennen kuin sanoin hänelle mitään asiaan liittyvää, hän vain sanoi heidän syntyneen esim. pojan kehoon niin monta kertaa aikaisemmin, että tytön keho tuntuu oudolta. Myös itsensä "turha leikkely" on hänen mielestään typerää.

Eli, pitääkö lähetettä hakiessa olla vanhempi mukana jos on alaikäinen?
Miten saisin äitini uskomaan, etten ole lesbo, vaan transpoika?

Tämä oli ennemmin sellainen asia, jonka avulla pystyin purkamaan ahdistustani.
Kiitos.
Lue vastaus
Hello,
I am a foreigner and currently living in Helsinki. I am a Bisexual young man. I have read how the laws works here and how protected everybody is irrespective of your sexual orientation. I am supposed to apply for an asylum. My fear is not to be denied the asylum, but just sitting right in front of a stranger and telling him/her about how the feeling for men develops in me on hourly basis and feeling for women diminishes all the time, when I know where I came from I will be lynch the very minute I open up. I have seen how LGBT are handled and up to now no one knows where they are. I have seen it not just once. That fear is in me and I cant just open up to a stranger. I need help.
worried guy
Lue vastaus
Sain tietää että ihastukseni onkin transpoika, itsekin olen transpoika mutta tää tuli täysin yllätyksenä. Luulin todella hänen olevan söpö tyylikäs nuori tyttö. Tosin kyllähän mä sen huomasin, että hän ei pukeutunut tyttöjen vaatteisiin, mutta eihän se vielä mitään. Toki myös hän halusi häntä kutsuttavan eri nimellä mutta mä vaan aattelin et se oli niinku lempinimi. Ei ole muuten ensimmäisen kerta, kun vahingossa ihastun johonkin transpoikaan. Ei tässä kyllä mikään ongelma toki ole, mutta olen kyllä itse hetero ja tunnen vetoa naisiin. Joten kun hän onkin poika en oikein enää tiedä. Tietysti kannatan seksuaali ja sukupuolivähemmistöjä, sillä kuulun sukupuolivähemmistöön itse. Seksuaalisuuteni on vielä hakusissa mutta naisiin olen suuntautunut eniten
Lue vastaus
Olen muunsukupuolinen ja olen herännyt ongelmaan, ettei suomenkielessä oikeastaan ole minulle sanoja. Siinä missä muita kutsutaan helposti tytöiksi, pojiksi, muijiksi ja jätkiksi, ei minulle löydy vastaavaa, mikä jostain syystä häiritsee olemistani. Miksi minua voisi kutsua? "Muunsukupuolinen" on sanana liian pitkä.
Lue vastaus
Oon 13vuotias 'tyttö' vaikka sen onkaan siitä enää niin varma. Musta nimittäin tuntuu et oon poika, Trans. Kun seiskaluokalla alko tulin kaapist 'queerinä' koska en halunnut olla kumpaakaan sukupuolta, se ei sillon tuntunu hyvältä. Nyt kuitenkin 3kk jälkeen musta on alkanut tuntuu et pisin Trans. Menin sen 3kk they/them sukupuoli 'nimikkeillä' (vieläkää varma mikä on oikee sana suomeks) mutta mua kutsuttiin välillä pojaks ja se tuntu mukavalle. Olin nuorempana paljon tyttöjen kanssa, mutta leikin yleensä autoilla niidenkin kanssa, kyllä Mä nukeillakin leikin, tosin niillä poikanukeilla. Nykyään vietän enemmän aikaa poikien ku tyttöjen kanssa, ja pukeudun myös tosi poikamaisesti. Mut se tuntuu hyvältä, se tuntuu multa.

En tiiä miten vanhemmat reagois asiaan, mutta ei ne Californiankaa non-binary sukupuolivaihtoedhosta ilahtunut. Mun on tosi vaikee puhuu vanhempien kanssa asioista sillon kun ei oo itekkään täysin varma niistä?
Entäjos tää on vaan osa murrosikää ja menee ohi jossainvaiheessa?

Ois ihana saada vastaus, tai edes jotain suuntaa-antavaa :)
Kiitos jo etukäteen
Lue vastaus
Olen siis 15/-02 tyttö biologisesti. Käytän ihan naisten vaatteita ja näin. Kuitenkin noin 2kk sitten aloin miettimään, että mitäs jos olenkin trans. Päätin antaa sillon kuitenkin asian vain olla ja jatkoin elämässäni eteenpäin, mutta nyt eilen aloin miettimään taas tätä asiaa, mutta tuntuu etten ole kumpaakaan sukupuolta. Tai ainakaan tyttö. Tyttöjen liikuntatunnit alkoivat tuntumaan epämukavilta paikoilta samoin uimahalleissa naisten puolet. Luulen kuitenkin, että tunnen samoin, jos menisin poikien liikuntatunneille tai poikien puolelle uimahalleissa. Mitä pitäisi tehdä?

Sen verran lisään vielä, että pelkään sitä, että jos sanon olevani jollekkin olevani poika, mutta myöhemmin ilmoitan olevani sittenkin tyttö. Olen yhdelle luotettavalle kaverille sanonut olevani poika, mutta aika nopeasti en ole pitänyt häneen yhteyttä asian takia.

Ja syy sille, miksi rupesin miettiämään tätä on, että pienenä kun leikin tyttöporukalla jotain perus ''kotileikkejä'' lupauduin oleen perheen isä, veli tai poikaystävä. Ja nyt 2016-2017 talvena tapasin erään pelin kautta 2 minua vuotta nuoremman tytön (esitin heille siis poikaa) ja ajan mittaan aloin säätämään toisen näistä kanssa, mutta se loppui aika nopeasti, kun he saivat tietää olevani tyttö.
Onko nämä edes merkkejä siittä, että voisin olla poika?

Sanoin ensimmäisessä viestissäni, että se saattaisi tuntua ahdistavalta mennä poikien liikkatunnille. En siis hirveemmin ollut heidän likkatunneilla, mutta mulla on vaan sellainen tunne asiasta. Ja kun en haluaisi olla tyttöjenkään liikkatunneilla olla, koska en tunne kuuluvani sinne. Onko mahdollista jättää tälläisen asian takia liikkatunnit välistä.

En viitti kaikkia mielessäni pyöriviä kysymyksiä tähän laittaa, joten olis ihan jees jos jonkun kannsa voisi jutella asiasta.
Lue vastaus
Olen 40+ mies. Lapsuudestani asti muistan pitäneeni naisten vaatteista ja niitä kokeilinkin aina kun mahdollista. Murrosiässä olin jo tilannut postimyynnistä kesäansioillani kaikkea ihanaa, mutta eihän niitä julkisesti voinut käyttää. Asian pidin piilossa liki 30 vuotta avioliiton, perheen ym. sosiaalisen paineen vuoksi. Eron jälkeen päätin uskaltaa ja olenkin jo vuosia pukeutunut vähän kerrallaan naisellisemmin uloskin. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi haaveillutkaan edes siitä, mitä nyt olen.

Netistä olen katsellut paljonkin ikäisteni transvestiittien kuvia ja olen huomannut, että kiihotun kovasti miehistä, jotka pukeutuvat naisellisesti, mutta joissa on jotain selvästi miehekästäkin, esimerkiksi kapea lantio, isohkot kämmenet ja hiukan kulmikas leuka. Kokonaan naiselta näyttävistä en innostu, vaikka toki kauniita ovatkin. Ajan myötä myös muu miehiin liittyvä seksuaalisuus on alkanut kiinnostaa aina enemmän. Haaveilen läheisyydestä naisellisen miehen kanssa ja kuvitellessani tilanteen johtavan hellään seksiinkin kiihotun valtavasti ja saatan masturboida pitkäänkin orgasmin rajoille yhä uudestaan. Herään jopa öisinkin onanoimaan ajatellen vaikkapa karvatonta miestä sukkahousuissa.

Naisista en ole koskaan kiihottunut, en aviossa enkä sen jälkeenkään. Romanttisia tuntemuksia on kyllä ollut ja siinä mielessä parisuhde naisenkin kanssa on kiinnostanut, mutta (ehkä minustakin johtuneet) pettymykset naisten kanssa ovat vieneet mielenkiinnon kanssakäymiseen. Ehkä tunne miehen rooliin pakottamisesta on myös hävittänyt halun. Minulla on muutama hyvä naisystävä, mutta suhde ei kiinnosta - ilmeisesti tunne on molemminpuolista. Muuten viihdyn naisten seurassa ja pidän heitä viehättävinä. Jotenkin alitajuisesti kuvittelen minusta kiinnostuneiden naisten olevan lesboja, kunnioitan heitä suuresti muutenkin, mutta erityisesti, jos näin olisi. Naisten välinen hellyys kiihottaa, ehkä myös siksi, että itsekin kuvittelen olevani kiinnostunut omasta sukupuolestani - naisellisena toki.

Gay-chateissa olen usein ja seuraan deitti-ilmoituksia, silti naisellisuutensa ja homoutensa kanssa rehellistä miestä en ole vielä tavannut. Kerran olen käynyt homoravintolassa ja siellä ihastuin lähes ikäiseeni transvestiittimieheen ja ensi kerran tajusin kiihottuvani miehen kapeasta lantiosta mekossa. Tilanne ei johtanut mihinkään, mutta kipinä jäi. Dildoa olen kokeillut ja hiljaa edeten sillä leikkiminen oli todella nautinnollista.

Ulkona "oikeassa elämässä" en kuitenkaan tunne mitään vetoa miehiin, elleivät ole erityisen naisellisia ja näitä en juuri ole nähnyt. Naisiinkaan en tunne vetoa, eivätkä hekään vaikuta kiinnostuneelta minusta, johtuisiko enenevästi naisellisesta pukeutumisestani ja olemuksestani. Romanttisesti kaipaan kuitenkin naista lähelleni. Mikä minä oikein olen?
Lue vastaus
Hei!

Olen 15-vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista. Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi. Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni.

Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta. Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin. Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen. Olen aikalailla sujut asian kanssa, ja olen päättänyt, että peruskoulun päätyttyä ja suurempaan kaupunkiin muutettuani en enää sano olevani hetero jos joku kysyy, vaan sanon reippaasti olevani mitä olen.

Asia ei kuitenkaan ole yhtä selkeä transsukupuolisuuteni kanssa. Kaikista parasta mielestäni olisi, että olisin vain suoraan syntynyt biologisesti pojaksi, sillä muutosprosessi kuulostaa raskaalta vaikkakin oikealta. Periaatteessa tekisi mieli antaa asian olla, mutta toisaalta olen erittäin kyllästynyt siihen, että kaikki sanovat minua tytöksi. En ole kertonut kellekään kaverilleni asiasta, vaikka he sen takuulla hyvin vastaan ottaisivatkin, sillä minua inhottaa ajatus että heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä kutsumaan minua uudella nimellä, kun he ovat jo tottuneet vanhaan. Vanhempanikin olisivat varmasti suhteellisen sujut asian kanssa, vaikka pelkään jonkin verran, etteivät he ota minua tosissaan.

En oikein tiedä pitäisikö antaa asian olla vai ottaa riski ja mennä kohti sitä mitä oikeasti olen. Kiitos jo etukäteen.
Lue vastaus
Moi. Olen 15v poika.

Olen aina koko ikäni tykännyt tytöistä, ja mun ekan pusunkin sain joltain päiväkodin tytöltä. On tosi turhauttavaa, kun aina jos puhun äidille tai jollekkin muulle aikuiselle mun sukupuolesta niin mulle vaan aina sanotaan, että mä oon niin nuori et en voi tietää. Mun äiti kutsuu mua tytöksi. Oon sanonu et voitko olla kutsumatta mut se aina unohtaa. Opettajat kutsuu myös aina tytöksi. Se saa aina itsetunnon nollaan. Äiti sanoo että en sais ottaa itseeni tollasesta. Mut v*tut se mitään tietää kuinka pahalta se tuntuu. Ärsyttää kun en voi pitää paitoja tai muuten rinnat näkyis läpi. Joten pidän aina hupparia. Binderiä en uskalla pyytää koska äiti ei hyväksy mua kuitenkaan. Enkä voi ite tilata vielä.

Oon miettinyt et pitäskö vaan luovuttaa ja elää sitten naisena mutta en aio enkä halua luovuttaa. Mulla siis ei ole kavereita enää. Mun entiset kaverit sanoo aina ärsyttääkseen mua tytöksi. Ärsyttää kun aina joka paikassa oikeasti korostetaan tyttö ja poika juttuja.

Kerran olin kaupassa äidin kanssa ja se yritti tyrkyttää mulle tyttöjen farkkuja ja kieltäydyin sitten äiti avas sen verhon olin siis pukukopissa ja sano mulle että "Mikset sä nyt vaan voi ottaa niitä farkkuja kun tosi asia on se että sä oot tyttö". Olin järkyttynyt siitä mitä äiti mulle sano ja siitä että olin alushoususillani, kun se just avas sen verhon niin että jotkut asiakkaat vielä näkivät mut. Monesti nää vuodet menee äidin kanssa riidellessä. Niin joo ja mulla on lyhyet hiukset kauhea tappelu niistäkin. En tykkää tyttöjen vaatteista enkä pidä niitä. Harmittaa kun en voi saada sitten aikuisena miehenä lapsia. Olisin halunnu perheen mutta en minä kenenkään nainen ja äiti olisi. Oon siis ihan vaan tällänen periaatteen mies eli synnyttää en halua.

Jos siis joskus alotan testosteronin niin saatan saada aknen ja mulla kun on jo valmiiksi finnejä nytkin, mut se on sen arvosta. Leikkauksissakin on ne omat komplikaatioriskitkin. Vihaan riskejä mutta nuo riskit mä otan. Toki rahasta en kyllä tiedä enkä että saanko edes diagnoosia.

Tuli aika pitkä esittely koska ei ole ketään, jolle puhua. Kuiteskin. Kuinka saan äidin ymmärtämään mua? Oon kyllä selittänyt sille kaikkea transsukupuolisuudesta mutta ei se nyt vaan näytä koskaan tajuavan. Se luulee vissiin että oon lesbo. Turhauttaa. Koska lesbot on naisia mä en. Miksei vaan muut voi nähdä sitä poikaa kuka mä oon?

Entä miten ihmees saan binderin kun en voi äidiltä pyytää ja en tunne ketään aikuistakaan. Mulla on vielä 3 vuotta jäljellä. Pitääkö edes kaapista tulla ulos jos tietää että mua ei hyväksyttäisi?? Olen siis 155 cm mun nenä, korvat, kädet ja jalat on tosi pienet. Ja tuun aina oleen näin lyhyt. Lisäksi mulla on nää moobsit.. On kyllä suuri kolhu mun miehisyydelle kun aina mua kutsutaan naiseksi.

Täälläpäin missä mä asun ei järjestetä mitään sateenkaariryhmiä tai se on nykyään tauolla. Mihin voisin mennä puhumaan näistä asioista? Tosin avautuminen hävettää aina heti 5 minuutin kuluttua kumminkin. Ei se siis hävetä, että olen ftm. Voiko transihmiset mennä siis naimisiin vai ei? Entä voivatko he adoptoida? Haluan nimittäin perheen.
Lue vastaus
Kuinka paljon sukupuolenkorjaaminen naisesta mieheksi maksaa? Mietin tulevaisuutta ja varojani.
Lue vastaus
Moi! Oon jo aika kauan miettinyt sukupuoltani.
Oon miettinyt näitä eri nimikkeitä, tytön ja pojan välistä. En siis koe olevani kumpikaan. En vain silti tiedä, mikä olen. Suomeksi aiheesta ei löydy kauhean päteviä selityksiä mielestäni. Enkä tiedä ketään keneltä kysyä apua näiden englanninkielisten nimikkeiden kanssa. Joten siksi tulin tänne. Jos vain voitaisiin selittää esimerkiksi sanat queer, non-binary, (luulin että ne kaksi ovat samaa tarkoittavaa, mutta niillä on eri liput?), agender ja bigender. Ja myös, kun ymmärrän sukupuoleni, pitäisikö asiasta kertoa opettajalle?
Toivon nyt apua näihin eri nimikkeisiin, kiitos. Ja jos tästä nyt saa selvää, mikä olen? Tunnen olevani siis jotain tytön ja pojan välistä, enemmän poikamainen mutta en kuitenkaan poikakaan.
Lue vastaus
Hei, olen 15-vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö? Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään. Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim. suihkusaippuoita tai dödöjä en uskalla ees kysyä "miesten" tuoksuissa. Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen. Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni?
Lue vastaus
Moi. Olen tällä hetkellä 16 vuotias tyttö ja olen tuohon tyttö nimikkeeseen oikeen tyytyväinen. Mutta olen ihan pienestä pitäen tykänny välillä leikkiä esittää ja kuvitella olevani poika. Lapsena kun tuli leikittyä tyttöporukalla jotain roolileikkiä, johon tarvittiin yks poikarooli, niin tarjouduin yleensä oleen se. Sanoin sen sillai ku se olis isokin myönnytys mutta oikeesti halusin olla se. Myöhemmin koulun näytelmissä mulle oli ihan sama, kumman roolin sain. Tykkään yhä edelleen kuvitella itteni pojan rooliin esim. olen kehitelly itelleni sellasen poikahahmon, joksi pukeudun välillä. Kokeilin sitä aluks ihan vain huvin vuoksi mutta se olikin yllättävän kivaa kuvitella olevansa poika. Mä en oo koskaan myöskään tajunnu tai tykänny niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista esim. prinsessaleikit ja vaatteista sekä pojista puhuminen yläasteella. En halua itteeni mihinkään tiettyyn muottiin mutta haluisin saada tälle jonku selityksen. Koska tuntuu vähän hassulta, ku näkee kavereiden tekevän niitä ns. perus tyttöjen juttuja joita en tajuu ja on nähny pienestä pitäen kuinka tytöt ei yhtää haluu asettua pojan roolii ja mä oon aina halunnu ku se on vaa ollu mahollista. Eli lyhyesti oon tyytyväinen tytön rooliin mutta välillä haluun kuvitella ja esittää olevani poika. Mistä vois olla kyse?
Lue vastaus
Hei minä olen 11-vuotias tyttö ja olen kesästä asti miettinyt hyvin paljon sitä, että olenkin ehkä poika. Nyt ihan vasta tunne on alkanut voimistumaan ja olen leikannut hiukseni lyhyeksi. Oikeastaan toinen puoli on puolipitkä ja toinen on siili. Olen myös alkanut pukeutumaan vähän poikamaisesti. Olen ajatellut, että koska siskoni on lesbo niin sitten kun olen valmis ottaisin hänen kanssaan asian puheeksi. Minusta asia tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta sitten alkoi ahistaa. Olen myös jonkin aikaa tuntenut, että olen bi. Minusta se asia on minulle täysin luonnollista ja en ole kokenut sen takia mitään ahdistusta. Mutta olen myös miettinyt, että miten kertoisin asiasta. Olen miettinyt myös minulle uutta kutsumanimeä Tyler.
Lue vastaus
Hei. Olen 15 v tyttö ja minusta tuntuu että saatan olla bi, lesbo tai pan. Olen vai kerran elämässäni ihastunut erääseen poikaan mutta nyt tunnen kiinnostusta yhtä tyttöä kohtaan. Ajatus siitä että seurustelisin pojan kaa tuntuu ahdistavalta. En tiedä olenko oikeesti esim. lesbo vai hakevat aivoni tällä tavalla jotenki huomiota tai erityisyyttä. En tiedä. Auttakaaa!
Lue vastaus
Olen 13v poika ja olen yhdessä transpojan kanssa. Olenko silloin homo. En tunne mitään poikia kohtaan
Lue vastaus
Moi. Täällä kirjoittaa 13. - vuotias poika ja oon jo jonku aikaa ollut vähän huolissani siitä, että jos oisin homo. Huomasin tän sillon kun seiskaluokka alkoi (oon siis edelleen seiskalla). Oon aina ollut omasta mielestäni hetero sillä olin seurustellu 12 - vuotiaana yhen tytön kaa ja olin koko 6. Luokan ihastunu yhteen tyttöön ja se oli ihastunu muhun kanssa. Kun seiskaluokkaa oli kulunut joku 2 kuukautta, niin sillon huomasin, että saatan sittenkin olla homo koska yksi meijän luokkalainen oli mun mielestä jotenki komee ja aina ku katoin sitä silmiin ni mua alko hymyilyttää ja seki hymyili mulle. Ja välillä ku olin sen seurassa ni musta tuli vähän ujo vaik oon kyl muutenki aika ujo. Tiedän että homoudessa ei ole mitään vikaa mutta kun en vaan halua olla homo. Tykkään myös tytöistä edelleen ja se tässä onkin aika outoa. Aina kun itsetyydytän, itseäni niin ajattelen tyttöjä tai katselen kuvia omasta mielestäni kauniista tytöistä ja kiihotun tytöistä helposti, mutta miehistä en kiihotu ollenkaan. Olen alkanut tutustumaan tähän kyseiseen poikaan vähän paremmin ja olen yrittänyt jatkuvasti ajatella häntä vain kaverina mutta se on joskus vaikeaa. Onneksi kaverini eivät ole homovastaisia että jos nyt kerran olisinkin homo. Olen myös huomannut itsessäni tyttömäisiä piirteitä, mutta olen aika varma, että se johtuu vain siitä, että olen viettänyt paljon aikaa isosiskoni ja äitin kanssa. Yhdessä vaiheessa unohdin tämän pojan ja ajattelin itseni heterona koska meillä oli koulussa halloween disco ja kun tuli hitaat niin tanssin yhden tytön kanssa ja sen jälkeen me halasimme ja se tuntui hyvältä. Haluaisin silti tietää että olenko nyt sitten homo vai bi.
Lue vastaus
Hän suuttui, kun hellävaroen tiedustelin heinäkuussa tapahtunutta hänen kohtaamistaan naisen kanssa.
Silloin hän kertoi tapahtuneesta, mitenkä oli ihastuksissaan naista kohtaan.
Ja kysyi multa, joko löysit uuden kumppanin.
Näinkö äkkiä se käy, kun on käydäkseen kumppanin vaihto.
Nyt on mykkäkoulua ties kuinka kauan.
Ja äitinsä kotiin hän lupasi palata.
Sanoi sulla ei ole mitään asiaa tulla käymään heillä.
Paneskeltiin kait viimeistä kertaa.
Näinkö meille heteroille täällä käy.
Lue vastaus