Parisuhteessa herääminen ja seksuualinen suuntautuminen
Olen pitkässä parisuhteessa oleva nainen, joka on viimeaikoina huomannut, ettei olekaan hetero, kuten on aina kuvitellut. Ongelmana on, mikä sitten olen?
Tiedän, ettei kategorisoinnilla niin ole merkitystä, mutta itseäni se auttaisi ymmärtämään mitä on tehtävä nykyisen parisuhteeni kanssa. Voiko ollakin, että hiljaiselo makuuhuoneessa on johtunut peiton alle jääneestä seksuualisesta suuntautumisestani, eikä parisuhteen muista ongelmista? Vai voisiko kiinnostus naisia kohtaan olla vain mukava lisä elämään, jota ei tarvitse tuoda konkretiaan, sillä elän kuitenkin pohjimmiltaan hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, vaikka nyt onkin vaikeaa?
Tämän parisuhteen kannalta ongelmallisinta on, että olen alkanut epäillä, voinko ollenkaan muodostaa ei-kaverillista parisuhdetta miehen kanssa. Tai onko tämä on vain sitä, että pitkän parisuhteen aikana olemme hieman etääntyneet ja alkuhuuma on mennyt ohitse?
Ehkäpä toisaalta pohdintani liittyy seksuuaalisen suuntautumisen koostumukseen. Itse koen, että se on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus, johon liittyvät hellyys, romantiikka, fantasiat ja ihan käytännön halut. Koska olen parisuhteessa, voinko päästä perille omasa suuntautumisestani? Miten? Mitä asioita tulisi pohtia? (Meidän suhteessa ei hyväksytä toisia kumppaneita, enkä usko, että fantasiat tai hetken ihastuksen tunteet suoraviivaisesti tarkoittavat, mihin sukupuoleen voisin rakastua.)
Voi, kun olisikin helppo rasti-ruutuun kysely, jolla oman suuntautumisen prosentiosuudet selviäisi
Tiedän, ettei kategorisoinnilla niin ole merkitystä, mutta itseäni se auttaisi ymmärtämään mitä on tehtävä nykyisen parisuhteeni kanssa. Voiko ollakin, että hiljaiselo makuuhuoneessa on johtunut peiton alle jääneestä seksuualisesta suuntautumisestani, eikä parisuhteen muista ongelmista? Vai voisiko kiinnostus naisia kohtaan olla vain mukava lisä elämään, jota ei tarvitse tuoda konkretiaan, sillä elän kuitenkin pohjimmiltaan hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, vaikka nyt onkin vaikeaa?
Tämän parisuhteen kannalta ongelmallisinta on, että olen alkanut epäillä, voinko ollenkaan muodostaa ei-kaverillista parisuhdetta miehen kanssa. Tai onko tämä on vain sitä, että pitkän parisuhteen aikana olemme hieman etääntyneet ja alkuhuuma on mennyt ohitse?
Ehkäpä toisaalta pohdintani liittyy seksuuaalisen suuntautumisen koostumukseen. Itse koen, että se on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus, johon liittyvät hellyys, romantiikka, fantasiat ja ihan käytännön halut. Koska olen parisuhteessa, voinko päästä perille omasa suuntautumisestani? Miten? Mitä asioita tulisi pohtia? (Meidän suhteessa ei hyväksytä toisia kumppaneita, enkä usko, että fantasiat tai hetken ihastuksen tunteet suoraviivaisesti tarkoittavat, mihin sukupuoleen voisin rakastua.)
Voi, kun olisikin helppo rasti-ruutuun kysely, jolla oman suuntautumisen prosentiosuudet selviäisi
Hei
Pohdit sitä miten toimisit suhteessa nykyiseen parisuhteeseesi. Seksuaalisuus todellakin on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus. Lisäisin siihen vielä ”suhdekohtainen kokonaisuus”. Meillä kullakin on potentiaalia hyvin monenlaiseen seksuaalisuuteen ja tilanteista ja suhteista riippuen osa niistä pääsee kehittymään käytännön toteutukseen toisen tai toisten kanssa, osa elää fantasioissa ja osa taas voi herättää torjuntaa.
Pohdit sitä voisiko hiljaiselo makuuhuoneessa johtua a) peiton alle jääneestä seksuaalisesta suuntautumisesta vai b) parisuhteen muista ongelmista. Ensin varmaankin kannattaisi tutkailla mitä ongelmia teidän suhteeseen on ajan mittaan saattanut kerääntyä. Parisuhteessa kummankin seksuaalinen vire reagoi siihen miten suhteen aikana kummankin tarpeet ja toiveet tulee kuulluksi. Arjen rutiinit helposti peittävät alleen henkilökohtaisemmat toiveet ja tarpeet. Seksissä voidaan urautua tuttuun ja turvalliseen kaavaan joka voi alkaa vähitellen tympäisemään. Uusia avauksia ei oikein uskalleta pyytää kun pelätään toisen loukkaantumista tai torjuntaa. Myös arjessa koetut loukkaantumiset voivat etäännyttää puolisoita toisistaan. Joku on todennut että rehellinen toista kunnioittava keskustelu voi olla yksi eroottisimmista kokemuksista ihmisten välillä. Toisen huomioon ottaminen, omien virheiden tunnistaminen ja loukkausten anteeksipyytäminen elävöittävät suhdetta. Saman tekee se että kumpikin uskaltaa olla seksuaalisuudessaan tarvitseva. Seksi ei ole vain toisen tai itsen tyydyttämistä vaan kahden tarvitsevan ihmisen antautumista keskinäiseen tarvitsevuuteen.
Jo 1940 –luvulla amerikkalainen tutkija Alfred Kinsey, jonka työryhmä teki laajan haastattelututkimuksen USA:ssa, totesi että suuri osa ihmisistä ei ole joko heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia vaan eri asteisesti jotain siinä välimaastossa. Siksi heteroseksuaalisen elämän elänyt ihminen voi ehkä yllättäen löytää itsestään seksuaalista tai eroottista kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan. Olen kuullut monia kertomuksia heterosuhteessa elävistä naisista, jotka heteroseksuaalisessa liitossa ovat jääneet kaipaamaan enemmän tunneläheisyyttä seksuaalisuuteensa liittyen ja ovat löytäneet sen sitten suhteessa toiseen naiseen. Tämä on yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on löytää kaivattua eroottista ja seksuaalista tunneläheisyyttä nykyisestä pohjimmiltaan hyvästä parisuhteesta jos ja kun kumppani tunnistaa sen tarpeen ja on valmis avaamaan kanavia sen löytämiseksi.
Onnea ja kärsivällisyyttä tutkimusmatkallesi!
Jussi Nissinen
Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelu
Pohdit sitä miten toimisit suhteessa nykyiseen parisuhteeseesi. Seksuaalisuus todellakin on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus. Lisäisin siihen vielä ”suhdekohtainen kokonaisuus”. Meillä kullakin on potentiaalia hyvin monenlaiseen seksuaalisuuteen ja tilanteista ja suhteista riippuen osa niistä pääsee kehittymään käytännön toteutukseen toisen tai toisten kanssa, osa elää fantasioissa ja osa taas voi herättää torjuntaa.
Pohdit sitä voisiko hiljaiselo makuuhuoneessa johtua a) peiton alle jääneestä seksuaalisesta suuntautumisesta vai b) parisuhteen muista ongelmista. Ensin varmaankin kannattaisi tutkailla mitä ongelmia teidän suhteeseen on ajan mittaan saattanut kerääntyä. Parisuhteessa kummankin seksuaalinen vire reagoi siihen miten suhteen aikana kummankin tarpeet ja toiveet tulee kuulluksi. Arjen rutiinit helposti peittävät alleen henkilökohtaisemmat toiveet ja tarpeet. Seksissä voidaan urautua tuttuun ja turvalliseen kaavaan joka voi alkaa vähitellen tympäisemään. Uusia avauksia ei oikein uskalleta pyytää kun pelätään toisen loukkaantumista tai torjuntaa. Myös arjessa koetut loukkaantumiset voivat etäännyttää puolisoita toisistaan. Joku on todennut että rehellinen toista kunnioittava keskustelu voi olla yksi eroottisimmista kokemuksista ihmisten välillä. Toisen huomioon ottaminen, omien virheiden tunnistaminen ja loukkausten anteeksipyytäminen elävöittävät suhdetta. Saman tekee se että kumpikin uskaltaa olla seksuaalisuudessaan tarvitseva. Seksi ei ole vain toisen tai itsen tyydyttämistä vaan kahden tarvitsevan ihmisen antautumista keskinäiseen tarvitsevuuteen.
Jo 1940 –luvulla amerikkalainen tutkija Alfred Kinsey, jonka työryhmä teki laajan haastattelututkimuksen USA:ssa, totesi että suuri osa ihmisistä ei ole joko heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia vaan eri asteisesti jotain siinä välimaastossa. Siksi heteroseksuaalisen elämän elänyt ihminen voi ehkä yllättäen löytää itsestään seksuaalista tai eroottista kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan. Olen kuullut monia kertomuksia heterosuhteessa elävistä naisista, jotka heteroseksuaalisessa liitossa ovat jääneet kaipaamaan enemmän tunneläheisyyttä seksuaalisuuteensa liittyen ja ovat löytäneet sen sitten suhteessa toiseen naiseen. Tämä on yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on löytää kaivattua eroottista ja seksuaalista tunneläheisyyttä nykyisestä pohjimmiltaan hyvästä parisuhteesta jos ja kun kumppani tunnistaa sen tarpeen ja on valmis avaamaan kanavia sen löytämiseksi.
Onnea ja kärsivällisyyttä tutkimusmatkallesi!
Jussi Nissinen
Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelu