Pojasta tytöksi, miehestä naiseksi
Hei!
Olen 21-vuotiaan nuorenmiehen äiti. Poikani kertoi vuosi sitten jouluna, että kokee olevansa väärässä kehossa. Hän kertoo viisivuotiaana ensimmäisen kerran tunteneensa olevan enemmän tyttö kuin poika. Hän on aloittanut sukupuolenvaihdosprosessin ja käynyt elämäntarinaansa läpi sairaanhoitajan kanssa tämän syksyn. Poikani ei halua, että asiasta puhutaan sukulaisten tai ystävien kanssa ennen kuin hän saa diagnoosin. Minä ja mieheni olemme jollain tavalla hyväksyneet päätöksen, mutta se ahdistaa ja pelottaa. Menen tällä viikolla ensimmäistä kertaa mukaan sairaanhoitajan luo, ns. läheistapaamiseen, jossa varmaan saan vastauksia moniin kysymyksiin. Romahdin henkisesti viime viikolla ja jäin vuodenvaihteeseen asti töistä burnout-lomalle. Terveysaseman psykiatrinen sairaanhoitaja kehotti ottamaan yhteyttä SETA:aan ja hakemaan tukea myös tätä kautta.
Eniten pelottaa tulevaisuus. Minkä näköinen pojastani tulee hormonihoitojen jälkeen. Miten ympäristö ottaa hänet vastaan, miten hän saa töitä, puolison...
Olen 21-vuotiaan nuorenmiehen äiti. Poikani kertoi vuosi sitten jouluna, että kokee olevansa väärässä kehossa. Hän kertoo viisivuotiaana ensimmäisen kerran tunteneensa olevan enemmän tyttö kuin poika. Hän on aloittanut sukupuolenvaihdosprosessin ja käynyt elämäntarinaansa läpi sairaanhoitajan kanssa tämän syksyn. Poikani ei halua, että asiasta puhutaan sukulaisten tai ystävien kanssa ennen kuin hän saa diagnoosin. Minä ja mieheni olemme jollain tavalla hyväksyneet päätöksen, mutta se ahdistaa ja pelottaa. Menen tällä viikolla ensimmäistä kertaa mukaan sairaanhoitajan luo, ns. läheistapaamiseen, jossa varmaan saan vastauksia moniin kysymyksiin. Romahdin henkisesti viime viikolla ja jäin vuodenvaihteeseen asti töistä burnout-lomalle. Terveysaseman psykiatrinen sairaanhoitaja kehotti ottamaan yhteyttä SETA:aan ja hakemaan tukea myös tätä kautta.
Eniten pelottaa tulevaisuus. Minkä näköinen pojastani tulee hormonihoitojen jälkeen. Miten ympäristö ottaa hänet vastaan, miten hän saa töitä, puolison...
Hei
Olet nyt elämässäsi uuden kynnyksellä. Olet tottunut näkemään ja kokemaan poikasi tietynlaisena. Olet kiintynyt häneen ja hänen olemukseensa monella tasolla hänen syntymässään, varhaislapsuudessaan, alakouluiässä, murrosiässä ja teinivuosina. Hän on ollut varmasti yksi tärkeimmistä asioista mielessäsi ja sydämessäsi. Nyt pelkäät menettäväsi hänet joillain tasoilla, kun hänestä ei tulekaan miestä niin kuin olit odottanut, vaan nainen, ja pelkäät että poikasi joutuu eri tavoin kärsimään sukupuolenkorjausprosessista. Ympäristön mahdolliset kielteiset reaktiot pelottavat sinua.
Pelkosi ja huolesi ovat tässä tilanteessa ihan terve ja ymmärrettävä reaktio. Olet sellaisen edessä, mistä sinulla ei ole aiempaa lähipiirin kokemusta ja varmaankin olet kuullut ja lukenut erilaisista syrjintäreaktioista, joita transsukupuoliset ihmiset ovat kohdanneet. Seurattuani vuosien varrella usean henkilön miehestä naiseksi korjausprosessia, voin lohduttaa sinua tiedolla, että hyvin todennäköisesti lapsesi elämän laatu vain paranee tämän prosessin aikana ja sen seurauksena. Prosessi vapauttaa hänet häntä pitkää rasittaneesta sisäisestä ristiriidasta. Hän alkaa viihtyä kehossaan ja vähitellen kokee itsensä ensimmäistä kertaa kokonaisena, omana itsenään. Sen voimin hän kyllä kestää mahdolliset ennakkoluuloihin perustuvat torjunnat. Hänellä on mahdollisuus saada myös vertaistukea vastaavassa prosessissa olevilta ja sen läpi käyneiltä.
Yksi tärkeimmistä tuen lähteistä lapsellenne olette te, hänen omat vanhempansa. Hän varmaankin kärsii siitä että tahtomattaan tuottaa teille järkytystä ja surua, ja on huolissaan miten te jaksatte sen yli. Siksi onkin sekä teidän itsenne että lapsenne hyvinvoinnin kannalta hyvä että haette apua suruunne ja pelkoihinne. Teidän hyväksyntänne on hänelle todennäköisesti yksi keskeisimmistä voiman lähteistä prosessin aikana.
Mietin tässä, millaisia kysymyksiä ja tuntemuksia sinun ja puolisosi mielessä mahtaa pyöriä. Onko siellä surua siitä että se tulevaisuus, jota olitte pojallenne mielessänne ajatelleet, ei toteudukaan? Mietittekö lapsenlapsen saamisen mahdollista estymistä? Kannatteko huolta lapsenne työelämän tulevaisuudesta? Teettekö luopumisen surutyötä siitä pojasta, joka ei kokenutkaan itseään pojaksi, ja josta ei koskaan tule miestä? Näistä ajatuksista onkin hyvä puhua yhdessä puolison kanssa ja sairaanhoitajan vastaanotolla. Tähän prosessiin kuuluu paljon luopumista ja surua. Mutta siihen kuuluu myös uuden löytämistä. Voisi jopa sanoa että lapsenne syntyy uudestaan ja voitte aloittaa uudenlaisen, ehkäpä entistä ehyemmän, tulevaisuuden hänen kanssaan. Parhaimmillaan tällainen prosessi lähentää perheen jäseniä toisiinsa entistä paljon syvemmällä tasolla. Siinä auttaa se että kipeätkin asiat otetaan puheeksi. Mutta se vaatii myös rohkeutta luopua totutusta ja astua aluksi tuntemattomalle maaperälle toinen toisiinsa luottaen ja uskoen että rehellisyys ja keskinäinen rakkaus ohjaavat oikeille poluille.
Olet huolissasi siitä, miten hormonihoito vaikuttaa lapsesi ulkonäköön. Yleensä se pehmentää muotoja, pyöristää lantion seutua ja heikentää lihaksistoa. Eli siinä te menetätte ehkä jotain, johon olette kiintyneet. Mutta lapsenne saa jotain joka tukee hänen sisintään. Kokemukseni on, että hormonihoito kohentaa olennaisesti transnaisten henkistä hyvinvointia, heistä alkaa kehkeytyä myös ulospäin sisällä hehkuva nainen. Se voi olla teille aluksi hämmentävää. Antakaa itsellenne aikaa totuttautua siihen. Vähitellen alatte todennäköisesti kiintyä tähän uuteen olemukseen ja hahmoon, kunhan maltatte surun myötä luopua aiemmasta häneen liittyvästä kuvasta. Todennäköisesti teidän on aluksi vaikea kutsua häntä naiseksi naisen nimellä ja tytöksi omana lapsena. Siinä voitte sopia hänen kanssaan mitä nimiä käytätte. Tässäkin harjoittelu tuottaa vähitellen tulosta. Olet huolissasi myös siitä, saako hän puolison. Omana itsenään, naisena, hänellä on varmasti paljon paremmat mahdollisuudet ajan myötä rakentaa onnellinen parisuhde, kuin mitä hänellä olisi ollut olennaisen puolen itsestään salanneena miehen roolia kantaneena ihmisenä.
Lapsesi toivoo että asiasta ei puhuta vielä sukulaisille. Se on ymmärrettävää, koska hän varmaankin haluaa rauhaa ja aikaa omalle prosessilleen. Kun se on riittävän pitkällä, hänellä on itsellään enemmän voimavaroja kohdata erilaisia reaktioita ja kysymyksiä. Te joudutte nyt kantamaan jonkin aikaa salaisuutta. Mutta se on sellainen salaisuus, joka suojelee kehkeytymässä olevan ihmisen vahvistumista omaksi itsekseen.
Sinä ja puolisosi voitte soittaa päivystykseemme ma ja to klo 19 – 21, p. 044 300 2355, ja jatkaa keskustelua näistä hyvin isoista aiheista.
Jussi Nissinen
Olet nyt elämässäsi uuden kynnyksellä. Olet tottunut näkemään ja kokemaan poikasi tietynlaisena. Olet kiintynyt häneen ja hänen olemukseensa monella tasolla hänen syntymässään, varhaislapsuudessaan, alakouluiässä, murrosiässä ja teinivuosina. Hän on ollut varmasti yksi tärkeimmistä asioista mielessäsi ja sydämessäsi. Nyt pelkäät menettäväsi hänet joillain tasoilla, kun hänestä ei tulekaan miestä niin kuin olit odottanut, vaan nainen, ja pelkäät että poikasi joutuu eri tavoin kärsimään sukupuolenkorjausprosessista. Ympäristön mahdolliset kielteiset reaktiot pelottavat sinua.
Pelkosi ja huolesi ovat tässä tilanteessa ihan terve ja ymmärrettävä reaktio. Olet sellaisen edessä, mistä sinulla ei ole aiempaa lähipiirin kokemusta ja varmaankin olet kuullut ja lukenut erilaisista syrjintäreaktioista, joita transsukupuoliset ihmiset ovat kohdanneet. Seurattuani vuosien varrella usean henkilön miehestä naiseksi korjausprosessia, voin lohduttaa sinua tiedolla, että hyvin todennäköisesti lapsesi elämän laatu vain paranee tämän prosessin aikana ja sen seurauksena. Prosessi vapauttaa hänet häntä pitkää rasittaneesta sisäisestä ristiriidasta. Hän alkaa viihtyä kehossaan ja vähitellen kokee itsensä ensimmäistä kertaa kokonaisena, omana itsenään. Sen voimin hän kyllä kestää mahdolliset ennakkoluuloihin perustuvat torjunnat. Hänellä on mahdollisuus saada myös vertaistukea vastaavassa prosessissa olevilta ja sen läpi käyneiltä.
Yksi tärkeimmistä tuen lähteistä lapsellenne olette te, hänen omat vanhempansa. Hän varmaankin kärsii siitä että tahtomattaan tuottaa teille järkytystä ja surua, ja on huolissaan miten te jaksatte sen yli. Siksi onkin sekä teidän itsenne että lapsenne hyvinvoinnin kannalta hyvä että haette apua suruunne ja pelkoihinne. Teidän hyväksyntänne on hänelle todennäköisesti yksi keskeisimmistä voiman lähteistä prosessin aikana.
Mietin tässä, millaisia kysymyksiä ja tuntemuksia sinun ja puolisosi mielessä mahtaa pyöriä. Onko siellä surua siitä että se tulevaisuus, jota olitte pojallenne mielessänne ajatelleet, ei toteudukaan? Mietittekö lapsenlapsen saamisen mahdollista estymistä? Kannatteko huolta lapsenne työelämän tulevaisuudesta? Teettekö luopumisen surutyötä siitä pojasta, joka ei kokenutkaan itseään pojaksi, ja josta ei koskaan tule miestä? Näistä ajatuksista onkin hyvä puhua yhdessä puolison kanssa ja sairaanhoitajan vastaanotolla. Tähän prosessiin kuuluu paljon luopumista ja surua. Mutta siihen kuuluu myös uuden löytämistä. Voisi jopa sanoa että lapsenne syntyy uudestaan ja voitte aloittaa uudenlaisen, ehkäpä entistä ehyemmän, tulevaisuuden hänen kanssaan. Parhaimmillaan tällainen prosessi lähentää perheen jäseniä toisiinsa entistä paljon syvemmällä tasolla. Siinä auttaa se että kipeätkin asiat otetaan puheeksi. Mutta se vaatii myös rohkeutta luopua totutusta ja astua aluksi tuntemattomalle maaperälle toinen toisiinsa luottaen ja uskoen että rehellisyys ja keskinäinen rakkaus ohjaavat oikeille poluille.
Olet huolissasi siitä, miten hormonihoito vaikuttaa lapsesi ulkonäköön. Yleensä se pehmentää muotoja, pyöristää lantion seutua ja heikentää lihaksistoa. Eli siinä te menetätte ehkä jotain, johon olette kiintyneet. Mutta lapsenne saa jotain joka tukee hänen sisintään. Kokemukseni on, että hormonihoito kohentaa olennaisesti transnaisten henkistä hyvinvointia, heistä alkaa kehkeytyä myös ulospäin sisällä hehkuva nainen. Se voi olla teille aluksi hämmentävää. Antakaa itsellenne aikaa totuttautua siihen. Vähitellen alatte todennäköisesti kiintyä tähän uuteen olemukseen ja hahmoon, kunhan maltatte surun myötä luopua aiemmasta häneen liittyvästä kuvasta. Todennäköisesti teidän on aluksi vaikea kutsua häntä naiseksi naisen nimellä ja tytöksi omana lapsena. Siinä voitte sopia hänen kanssaan mitä nimiä käytätte. Tässäkin harjoittelu tuottaa vähitellen tulosta. Olet huolissasi myös siitä, saako hän puolison. Omana itsenään, naisena, hänellä on varmasti paljon paremmat mahdollisuudet ajan myötä rakentaa onnellinen parisuhde, kuin mitä hänellä olisi ollut olennaisen puolen itsestään salanneena miehen roolia kantaneena ihmisenä.
Lapsesi toivoo että asiasta ei puhuta vielä sukulaisille. Se on ymmärrettävää, koska hän varmaankin haluaa rauhaa ja aikaa omalle prosessilleen. Kun se on riittävän pitkällä, hänellä on itsellään enemmän voimavaroja kohdata erilaisia reaktioita ja kysymyksiä. Te joudutte nyt kantamaan jonkin aikaa salaisuutta. Mutta se on sellainen salaisuus, joka suojelee kehkeytymässä olevan ihmisen vahvistumista omaksi itsekseen.
Sinä ja puolisosi voitte soittaa päivystykseemme ma ja to klo 19 – 21, p. 044 300 2355, ja jatkaa keskustelua näistä hyvin isoista aiheista.
Jussi Nissinen