Panseksuaalisuus ja vanhempien ja suvun asennoituminen
Olen 19 vuotias tyttö länsi-Suomesta. Identifioin itseni panseksuaaliksi ja olen hyvin ylpeä tästä osasta identiteettiäni. Olen tullut ulos ystävilleni ja kaikki ovat olleet oletuksen mukaan erittäin hyväksyväisiä. Tulin puolisen vuotta sitten ulos myös vanhemmilleni ja isäni reaktio ei ollut kovin mieltä ylentävä. Hän kyllä sanoi tukevansa minua ja että olen tarpeeksi vanha tekemään itsenäisiä päätöksiä, mutta minulle jäi sellainen mielikuva, että hän ajattelee panseksuaalisuuteni olevan vain jonkinlainen "tapa erottautua massasta ja kapinoida".
En pelkää tulla kaapista ulos uusille tuttavuuksille puolitutuille sillä en yksinkertaisesti jaksa välittää heidän mielipiteistään, sillä he eivät vaikuta elämääni ellen anna heidän vaikuttaa. Vanhemmat ja muu suku kuitenkin on ja pysyy ja heidän suhtautumisensa vaikuttaa minun itsetuntoon halusinpa sitten tai en. Isäni reaktion jälkeen en oikein haluaisi tulla ulos muulle suvulleni (sukuni on hyvin läheinen keskenään, melkein kuin valtava perhe). Olen ihastunut yhteen tyttöön ja tiedän hänen olevan myös ihastunut minuun. En kuitenkaan uskalla aloittaa suhdetta hänen kanssaan sillä se tarkottaisi myös, että tulisin ulos muulle suvulleni enkä millään haluaisi kokea enää samankaltaista reaktiota kuin isäni reaktio. Tiedän, että moni sukulaiseni suhtautuisi seksuaaliseen suuntautumiseeni negatiivisesti, sillä monet heistä on melko konservatiivisia.
En kuitenkaan haluaisi antaa muiden, olivat sitten sukulaisia tai ei, vaikuttaa siihen miten ja kenen kanssa vietän elämäni, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, että ei oikein muutakaan vaihtoehtoa olisi. Olisiko mitään neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos etukäteen avusta.
En pelkää tulla kaapista ulos uusille tuttavuuksille puolitutuille sillä en yksinkertaisesti jaksa välittää heidän mielipiteistään, sillä he eivät vaikuta elämääni ellen anna heidän vaikuttaa. Vanhemmat ja muu suku kuitenkin on ja pysyy ja heidän suhtautumisensa vaikuttaa minun itsetuntoon halusinpa sitten tai en. Isäni reaktion jälkeen en oikein haluaisi tulla ulos muulle suvulleni (sukuni on hyvin läheinen keskenään, melkein kuin valtava perhe). Olen ihastunut yhteen tyttöön ja tiedän hänen olevan myös ihastunut minuun. En kuitenkaan uskalla aloittaa suhdetta hänen kanssaan sillä se tarkottaisi myös, että tulisin ulos muulle suvulleni enkä millään haluaisi kokea enää samankaltaista reaktiota kuin isäni reaktio. Tiedän, että moni sukulaiseni suhtautuisi seksuaaliseen suuntautumiseeni negatiivisesti, sillä monet heistä on melko konservatiivisia.
En kuitenkaan haluaisi antaa muiden, olivat sitten sukulaisia tai ei, vaikuttaa siihen miten ja kenen kanssa vietän elämäni, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, että ei oikein muutakaan vaihtoehtoa olisi. Olisiko mitään neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos etukäteen avusta.
Hei
Onneksi olkoon sinulle rohkeudestasi tulla ulos oman seksuaalisuutesi kanssa. Onneksi olkoon myös siitä että olet ihastunut tyttöön, josta pidät ja joka on ihastunut sinuun. Nyt joudut vaan kamppailemaan sen kanssa että joudut varautumaan negatiivisiin reaktioihin isäsi ja monen sukulaisen taholta.
Sinulla on oikeus odottaa että isäsi ja sukusi osaisi arvostaa sitä mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti vanhemmat ja sukulaiset eivät ainakaan aluksi usein ymmärrä sitä mikä on heidän lapselleen parasta. Tämä liittyy usein tilanteisiin joissa lapsi tuo esille heteronormista poikkeavan ihastumisen tai odotuksista poikkeavan kokemuksen omasta sukupuolestaan. Silloinhan lapsi tarvitsee erityisen paljon vanhempien ja suvun taholta hyväksyntää ja kunnioitusta, koska ympäristöstä tulee yhä negatiivista palautetta. Ongelma on usein siinä että monille vanhemmille sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ovat vain jotain erikoisuutta, jota ei osata mieltää osaksi omaa tai läheisten todellista elämää iloineen ja suruineen, pelkoineen ja toiveineen. Usein se liittyy siihen että he eivät ole omassa nuoruudessaan riittävän hyvin tutustuneet siihen mitä on kasvaa ja elää heteronormin ulkopuolella. Tämän vuoksi valitettavan moni nuori joutuukin edelleen uhmaamaan vanhempiaan ja sukulaisiaan voidakseen elää omaa elämäänsä itseään kuunnellen. Silloin on tärkeää että lähellä on riittävästi ystäviä, joilta saa tarvittaessa tukea ja lohtua.
Kysyt miten edetä. Yksi tapa on antaa vanhemmillesi aiheeseen liittyvää luettavaa. Voin suositella esimerkiksi kirjaa ”Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.” Siinä on asiatietoa ja kertomuksia elävästä elämästä. Kirjan kautta he voivat tutustua siihen mitä ihmiselle merkitsee että hän voi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Voit harkita myös sitä että kirjoittaisit isällesi kirjeen, jossa kerrot mitä panseksuaalisuus sinulle merkitsee ja miten tärkeää sinulle heidän asennoitumisensa on. Siinä voit myös kertoa että vanhempasi voivat halutessaan soittaa meidän päivystykseen, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19 – 21 klo 044 300 2355. Meillä on ymmärrystä myös vanhempien huolia kohtaan ja voimme auttaa niiden selvittelyssä.
Jussi Nissinen
Onneksi olkoon sinulle rohkeudestasi tulla ulos oman seksuaalisuutesi kanssa. Onneksi olkoon myös siitä että olet ihastunut tyttöön, josta pidät ja joka on ihastunut sinuun. Nyt joudut vaan kamppailemaan sen kanssa että joudut varautumaan negatiivisiin reaktioihin isäsi ja monen sukulaisen taholta.
Sinulla on oikeus odottaa että isäsi ja sukusi osaisi arvostaa sitä mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti vanhemmat ja sukulaiset eivät ainakaan aluksi usein ymmärrä sitä mikä on heidän lapselleen parasta. Tämä liittyy usein tilanteisiin joissa lapsi tuo esille heteronormista poikkeavan ihastumisen tai odotuksista poikkeavan kokemuksen omasta sukupuolestaan. Silloinhan lapsi tarvitsee erityisen paljon vanhempien ja suvun taholta hyväksyntää ja kunnioitusta, koska ympäristöstä tulee yhä negatiivista palautetta. Ongelma on usein siinä että monille vanhemmille sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ovat vain jotain erikoisuutta, jota ei osata mieltää osaksi omaa tai läheisten todellista elämää iloineen ja suruineen, pelkoineen ja toiveineen. Usein se liittyy siihen että he eivät ole omassa nuoruudessaan riittävän hyvin tutustuneet siihen mitä on kasvaa ja elää heteronormin ulkopuolella. Tämän vuoksi valitettavan moni nuori joutuukin edelleen uhmaamaan vanhempiaan ja sukulaisiaan voidakseen elää omaa elämäänsä itseään kuunnellen. Silloin on tärkeää että lähellä on riittävästi ystäviä, joilta saa tarvittaessa tukea ja lohtua.
Kysyt miten edetä. Yksi tapa on antaa vanhemmillesi aiheeseen liittyvää luettavaa. Voin suositella esimerkiksi kirjaa ”Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.” Siinä on asiatietoa ja kertomuksia elävästä elämästä. Kirjan kautta he voivat tutustua siihen mitä ihmiselle merkitsee että hän voi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Voit harkita myös sitä että kirjoittaisit isällesi kirjeen, jossa kerrot mitä panseksuaalisuus sinulle merkitsee ja miten tärkeää sinulle heidän asennoitumisensa on. Siinä voit myös kertoa että vanhempasi voivat halutessaan soittaa meidän päivystykseen, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19 – 21 klo 044 300 2355. Meillä on ymmärrystä myös vanhempien huolia kohtaan ja voimme auttaa niiden selvittelyssä.
Jussi Nissinen