Kuka minä olen, mitä minä teen?
Olen miettinyt teille soittoa jo kuukausia, mutten ole uskaltanut, joten kokeillaampa tätä kirjoittamista. Pelkään eniten tästä ongelmastani kertoessa sitä, ettei minua oteta tosissaan. Olen ongelmani takia kohdannut fyysistä ja henkistä väkivaltaa, kärsinyt syömishäiriöstä, masennuksesta ja rampannut useilla eri lääkäreillä, psykologeilla, psykiatreilla, kuraattoreilla, ynnämuilla, jotka ovat yrittäneet etsiä minusta syytä sille, miksi olen sellainen kuin olen. Minulla on epäilty mm. skitsofreniaa, ADHD'tä, ADD'tä, asbergeria, sekä muita "vikoja", mutta yhtäkään niistä minulla ei ole todettu.
Olen häpeillyt asiaa vuosia, tarkkaan ottaen 18 vuotta. Minä täytin viime kuussa 18 vuotta, olen pähkäillyt asiaa koko elinikäni. Valvonut tuhansia öitä miettien mikä minussa on vikana.
Sitten näin Ylen Silminnäkijä -ohjelman ja tajusin etten olekkaan ainut. Jakson nimi on Ei mies, ei nainen ja se kertoo kolmannesta sukupuolesta. Asia oli minulle täysin uusi, sillä en ole koskaan oikein osannut etsiä asiasta tietoa ja peruskoulun terveystiedossa asiasta ei mainittu sanallakaan.
Nähkääs, minusta on aina tuntunut etten ole kokonaan psyykkeeltäni nainen, eikä ruumiini pitäisi olla vain naisen. Tämä on todella vaikeata selittää, mutta yksinkertaistettuna koen, että olen 2/3 nainen ja 1/3 mies. Henkisesti niin olenkin, mutta ruumiillisesti en, ja se on suurin ongelmani.
Minusta esimerkiksi tuntuu, ettei ääneni ole omani, tai kehoni kokonainen. Yksinkertaisesti ääneni kuulostaa liian korkealta ja kimeältä omakseni, myös ruumiini tuntuu liian hennolta ja naiselliselta. Olen aina ollut salaa kiinnostunut myös niin sanotuista poikien jutuista ja viimein tarpeeksi rohkaistuttuani uskalsin hakea logistiikka-alalle opiskelijaksi, nyt olen opiskellut sitä vuoden. Olen aina ollut tytöksi aika rasavilli ja aikamoinen rääväsuu, joka on jonkun verran karsinut ystäväehdokkaita. Moni varmaan pelästyy kun en aina naisellisesta ulkokuorestani huolimatta käyttäydykkään niinkuin "tyttöjen kuuluisi".
Asioiden purkaminen sanoiksi ja eritoten kirjoittaminen on minulle vaikeaa, kuitenkin haluaisin kuulla, olenko sittenkään niin tavaton ja harvinainen "luonnonoikku" kun olen luullut. Olisi ihana tietää mikä minä oikeastaan olen, ja saada siihen helpotusta, sillä tällä hetkellä minusta tuntuu, etten ole edes minä. Olisi myöskin ihanaa tavata ihmisiä, jotka ovat kohdanneet saman ongelman kuin minä. Ennenkaikkea olisi ihana tavata ihminen, joka ei tahallisesti ymmärtäisi minua väärin, nauraisi tai haukkuisi erikoisuudentavoittelijaksi tai puhuisi "teini-iän myllerryksistä", haluaisin vain että joku kuuntelisi, auttaisi ja ennenkaikkea välittäisi ja ottaisi minut tosissaan.
Olen häpeillyt asiaa vuosia, tarkkaan ottaen 18 vuotta. Minä täytin viime kuussa 18 vuotta, olen pähkäillyt asiaa koko elinikäni. Valvonut tuhansia öitä miettien mikä minussa on vikana.
Sitten näin Ylen Silminnäkijä -ohjelman ja tajusin etten olekkaan ainut. Jakson nimi on Ei mies, ei nainen ja se kertoo kolmannesta sukupuolesta. Asia oli minulle täysin uusi, sillä en ole koskaan oikein osannut etsiä asiasta tietoa ja peruskoulun terveystiedossa asiasta ei mainittu sanallakaan.
Nähkääs, minusta on aina tuntunut etten ole kokonaan psyykkeeltäni nainen, eikä ruumiini pitäisi olla vain naisen. Tämä on todella vaikeata selittää, mutta yksinkertaistettuna koen, että olen 2/3 nainen ja 1/3 mies. Henkisesti niin olenkin, mutta ruumiillisesti en, ja se on suurin ongelmani.
Minusta esimerkiksi tuntuu, ettei ääneni ole omani, tai kehoni kokonainen. Yksinkertaisesti ääneni kuulostaa liian korkealta ja kimeältä omakseni, myös ruumiini tuntuu liian hennolta ja naiselliselta. Olen aina ollut salaa kiinnostunut myös niin sanotuista poikien jutuista ja viimein tarpeeksi rohkaistuttuani uskalsin hakea logistiikka-alalle opiskelijaksi, nyt olen opiskellut sitä vuoden. Olen aina ollut tytöksi aika rasavilli ja aikamoinen rääväsuu, joka on jonkun verran karsinut ystäväehdokkaita. Moni varmaan pelästyy kun en aina naisellisesta ulkokuorestani huolimatta käyttäydykkään niinkuin "tyttöjen kuuluisi".
Asioiden purkaminen sanoiksi ja eritoten kirjoittaminen on minulle vaikeaa, kuitenkin haluaisin kuulla, olenko sittenkään niin tavaton ja harvinainen "luonnonoikku" kun olen luullut. Olisi ihana tietää mikä minä oikeastaan olen, ja saada siihen helpotusta, sillä tällä hetkellä minusta tuntuu, etten ole edes minä. Olisi myöskin ihanaa tavata ihmisiä, jotka ovat kohdanneet saman ongelman kuin minä. Ennenkaikkea olisi ihana tavata ihminen, joka ei tahallisesti ymmärtäisi minua väärin, nauraisi tai haukkuisi erikoisuudentavoittelijaksi tai puhuisi "teini-iän myllerryksistä", haluaisin vain että joku kuuntelisi, auttaisi ja ennenkaikkea välittäisi ja ottaisi minut tosissaan.
Hei !
Hyvä että rohkaistuit kirjoittamaan meille. Olet todella pitkään kärsinyt omaan sukupuolikokemukseesi liittyvistä ristiriitaisista kokemuksista ja jäänyt kokemustesi kanssa yksin. Muunsukupuolisuudesta, transsukupuolisuudesta ja transvestisuudesta kertova televisio-ohjelma herätti sinussa toiveita siitä että ehkäpä sittenkin löytyy muitakin kaltaisiasi ihmisiä. Sinussa heräsi myös toive että joku oikeasti osaisi kohdata sinut aidosti hyväksyen ja ymmärtäen sellaisena kuin olet. Koet kuuluvasi kolmanteen sukupuoleen, eli koet että kaksijakoinen sukupuolijaottelu ei päde sinuun. Kaltaisiasi ihmisiä on lukuisia ja vasta vähitellen on löytymässä tilaa ja tunnustusta tälle todellisuudelle. Monet ovat ottaneet tässä yhteydessä käyttöön termin muunsukupuolisuus.
Sinulla on oikeus päästä tutkimuksiin joko Helsingin tai Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, joissa on työryhmät, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä oman sukupuoli-identiteetin selvittämisessä ja selkiyttämisessä. Monille sinne hakeutuvista on jo selkeä oma kokemus joko transsukupuolisuudesta (syntymän jälkeen tytöksi määritelty kokee itsensä pojaksi/mieheksi ja pojaksi määritelty kokee itsensä tytöksi/naiseksi) tai muunsukupuolisuudesta. Osalle tämä itsemäärittely on vielä avoinna. Tutkimusten tarkoituksena on selkeyttää tilannetta mm. sulkemalla pois muut mahdolliset tekijät ja avata transsukupuolisuus tai trangender(=muunsukupuolisuus) -diagnoosin myötä mahdollisuudet tarvittaville korjaus- ja tukihoidoille. Transtukipisteen sivuilta löytyy ohjeet tutkimuksiin hakeutumiselle (www.transtukipiste.fi).
Trantukipisteellä on ryhmätoimintaa, joka on suunnattu myös muunsukupuolisille. Myös mm. Pirkanmaan Setalla (www.tresesta.fi) ja Turun seudun Setalla (www.tuseta.fi) on ryhmätoimintaa sukupuolen moninaisuuteen liittyen. Helsinki Priden yhteydessä (www.helsinkipride.fi) on tapahtumia myös transnuorille.
Monille transihmisille (transvestiitit, transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset) omien vanhempien suhtautuminen heidän sukupuolikokemukseensa on vaikea asia. Asian puheeksi ottaminen vanhempien kanssa pelottaa ja monilla on huonoja kokemuksia vanhempien reaktioista. Siksi Transtukipisteellä on läheisille suunnattua ryhmätoimintaa, missä mm. vanhemmat voivat turvallisin mielin keskustella huolistaan ja tuntemuksistaan. Helsinki Priden yhteydessä järjestetään sunnuntaina 28.6. klo 13 vanhemmille suunnattu ryhmätapaaminen.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua. Soittamalla päivystykseemme voit saada vielä tarkentavia tietoja ja apua omiin pohdintoihisi. Sinun ei tarvitse jäädä yksin!
Jussi Nissinen
Hyvä että rohkaistuit kirjoittamaan meille. Olet todella pitkään kärsinyt omaan sukupuolikokemukseesi liittyvistä ristiriitaisista kokemuksista ja jäänyt kokemustesi kanssa yksin. Muunsukupuolisuudesta, transsukupuolisuudesta ja transvestisuudesta kertova televisio-ohjelma herätti sinussa toiveita siitä että ehkäpä sittenkin löytyy muitakin kaltaisiasi ihmisiä. Sinussa heräsi myös toive että joku oikeasti osaisi kohdata sinut aidosti hyväksyen ja ymmärtäen sellaisena kuin olet. Koet kuuluvasi kolmanteen sukupuoleen, eli koet että kaksijakoinen sukupuolijaottelu ei päde sinuun. Kaltaisiasi ihmisiä on lukuisia ja vasta vähitellen on löytymässä tilaa ja tunnustusta tälle todellisuudelle. Monet ovat ottaneet tässä yhteydessä käyttöön termin muunsukupuolisuus.
Sinulla on oikeus päästä tutkimuksiin joko Helsingin tai Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, joissa on työryhmät, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä oman sukupuoli-identiteetin selvittämisessä ja selkiyttämisessä. Monille sinne hakeutuvista on jo selkeä oma kokemus joko transsukupuolisuudesta (syntymän jälkeen tytöksi määritelty kokee itsensä pojaksi/mieheksi ja pojaksi määritelty kokee itsensä tytöksi/naiseksi) tai muunsukupuolisuudesta. Osalle tämä itsemäärittely on vielä avoinna. Tutkimusten tarkoituksena on selkeyttää tilannetta mm. sulkemalla pois muut mahdolliset tekijät ja avata transsukupuolisuus tai trangender(=muunsukupuolisuus) -diagnoosin myötä mahdollisuudet tarvittaville korjaus- ja tukihoidoille. Transtukipisteen sivuilta löytyy ohjeet tutkimuksiin hakeutumiselle (www.transtukipiste.fi).
Trantukipisteellä on ryhmätoimintaa, joka on suunnattu myös muunsukupuolisille. Myös mm. Pirkanmaan Setalla (www.tresesta.fi) ja Turun seudun Setalla (www.tuseta.fi) on ryhmätoimintaa sukupuolen moninaisuuteen liittyen. Helsinki Priden yhteydessä (www.helsinkipride.fi) on tapahtumia myös transnuorille.
Monille transihmisille (transvestiitit, transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset) omien vanhempien suhtautuminen heidän sukupuolikokemukseensa on vaikea asia. Asian puheeksi ottaminen vanhempien kanssa pelottaa ja monilla on huonoja kokemuksia vanhempien reaktioista. Siksi Transtukipisteellä on läheisille suunnattua ryhmätoimintaa, missä mm. vanhemmat voivat turvallisin mielin keskustella huolistaan ja tuntemuksistaan. Helsinki Priden yhteydessä järjestetään sunnuntaina 28.6. klo 13 vanhemmille suunnattu ryhmätapaaminen.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua. Soittamalla päivystykseemme voit saada vielä tarkentavia tietoja ja apua omiin pohdintoihisi. Sinun ei tarvitse jäädä yksin!
Jussi Nissinen