Selaa kysymyksiä

Umpikujassa

Hei!
Olen menossa pian naimisiin mieheni kanssa 8 vuoden seurustelumme jälkeen.
Olemme alkaneet seurustella kun olemme olleet 17 vuotiaita ja nyt 25 vuoden iässä olen alkanut häiden lähestyessä miettiä onko tämä oikein. Minulla oli 16-17 vuotiaana 10 eri pojan/miehen kanssa seksiä, ja olen ymmärtänyt vasta aikuisiällä, että suurin osa heistä käytti minua ihan suoraan hyväkseen silloin, kun minä ihastuin heihin kaikkiin. Olin silloin nuori ja hain hyväksyntää ja läheisyyden tunnetta, uomasin pian, että sitä sai miehiltä vain antamalla heille sitä mitä he halusivat vaikka itse olisin halunnut ainakin aluksi vaikka vain halailua ja yhdessä nukkumista. Nykyinen poikaystäväni oli myös yksi tällainen seikkailu, mutta hän sitten rakastui minuun ihan oikeasti ja rakastin sitä tunnetta että kerrankin joku haluaa kanssani muutakin kuin pelkkää seksiä... Tiedän että hänellä oli vain yksi seksikumppani ja kerta ennen minua.

Naimisiin meno ahdistaa varmaan jollain tapaa aina, mutta minua se on alkanut vaivata todella paljon. Olen alkanut miettiä itseäni ja omia halujani. Tulin juuri viikon ulkomaan matkalta, jossa olin kaverini kanssa ja kotiin tullessani tajusin etten ole kaivannut miestäni yhtään koko matkan aikana. Hän taas halusi heti illalla seksiä ja sanoi että voisi rakastella kanssani koko yön. Rakastan kyllä miestäni, mutta en oikein tunne seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Harrastamme seksiä 1-2 kertaa viikossa mieheni tahdosta. Esitän että pidän siitä, mutta en oikeasti tunne mitään, kun hän on sisälläni. En ole koskaan saanut orgasmia pelkästään yhdynnän aikana ja nautin seksin aikana ainoastaan siitä kun koskettelen itse itseäni ja saan orgasmin ajatellen kaikkea muuta kuin miestäni.
Koen joskus pieniä ihastumisia kun näen muualla silmääni miellyttäviä miehiä, mutta kyse ei ole nyt kenestäkään muusta kuin minusta enkä halue erota kenenkään muun taika. Tiedän kyllä että ihastuminen ei kestä ikuisuutta ja että jokainen suhde laimenee joskus, mutta kun en ole esim. Koskaan edes asunut yksin ja koen että minulta on jääneet kaikki treffit ja tapailut kokonaan väliin kun aina on heti ollut seksiä. Opiskeluaikana minulla oli kämppäkaveri, ja sitten muutin jo yhteen mieheni kanssa.

Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä ( vieläpä alun perin omasta pyynnöstäni ) ja mieleeni on tullut että haluanko sitä vain siksi että tahdon vain jotain tekemistä elämääni? Olen aina pönkittänyt elämääni ja vältellyt omaa tylsistymistäni tekemällä jonkin ison asian elämässäni. Toissa vuonna ostimme asunnon, viime vuonna otimme koiran ja sitä ennen olemme muuttaneet tai tehneet ulkomaan matkoja vähän väliä... Pelkään että häät ovat taas yksi asia, joka vähentää tylsistymistäni suhteessani. Ahdistumistani ei helpota se, että unelmien hääpukukin on hankittu ja vanhemmat, sisarukset sekä kaverit tietävät häistä....

Rakastuin kyllä mieheni aikoinaan ja olemme arvoissamme ja ajatuksissamme hyvin yhteneväisiä ja järkeviä. Meillä on molemmilla hyvät työpaikat ja ok tulot, rahasta ei ole huolta. Mies on minulle hyvä ja teidän että hän rakastaa minua. Mieheni puhuu kuitenkin harvoin tunteistaan eikä mielestäni huomioi minua, niin kuin pitäisi. Minä taas sanon hänelle useasti että rakastan häntä vaikka jokin aina silloin pistää sydämessäni. Tiedän että jos jättäisin hänet, hän jäisi aivan yksin. Olemme todella paljon yhdessä, koska meillä ei ole monia kavereita ja ne vähät joita on ovat akun perin minun kavereita. Pidän kuitenkin yhdessä olostamme ja meillä on ihan hauskaa keskenämme, mutta suhteemme tuntuu minusta jo vähän enemmän ystävyydestä. Miehelläni ei ole asuinpaikkakunnallamme yhtään kaveria ja hän on huono muodostamaan uusia suhteita. Minua kuitenkin ahdistaa rakentaa omaa elämääni jonkun toisen varaan. Olemme kasvaneet yhteen ja tunnen olevani todella solmussa niin henkisesti kuin taloudellisestikin yhteisen asunnon ja lemmikin myötä. Olisin tavallaan valmis irtautumaan, mutta en uskalla.

Pitäisikö minun vain tehdä niin kuin olen luvannut ja jäädä tähän? Tulenko katumaan koko loppuelämäni jos nyt menen naimisiin? Vai onko tämä vaan nyt se pitkän suhteen koetuskivi, joka painaa mielestäni jo liian paljon? Loppuuko ahdistus joskus ja alan tuntea taas haluja miestäni kohtaan? Kuinka ikinä saisin itseni kokoon ja selviäisin siitä häpeästä joka seuraisi erosta? Jos eroamme, tajuanko heti sen jälkeen että olen menettänyt jotain todella suurta?

Hei

Pohdit vakavissasi sitä, pitäisikö sinun mennä naimisiin miehesi kanssa ja jos niin teet niin kadutko sitä lopun elämääsi. Vastaan tähän nyt melko lyhyesti, koska tuohon kysymyksen vastaus ei löydy minulta vaan sinulta itseltäsi ja mieheltäsi, kunhan saatte siihen apua.

Kerrot että nuoruudessasi olet toistuvasti suostunut seksiin vaikka todellinen tarpeesi oli läheisyys. Koet nyt että ko pojat käyttivät sinua hyväkseen saadakseen seksiä. Sen jälkeen et ole juurikaan nauttinut seksistä miehesi kanssa vaan olet tehnyt sen häntä miellyttääksesi. Tämä asia sinun tulisi ottaa käsiteltäväksi, jottei se vaivaa sinua jatkossa. Tämä riippumatta siitä menetkö nyt naimisiin vai et. Sinun on mahdollista löytää vielä oma halusi, joka nousee sinun omista tarpeistasi! Voi hyvinkin olla että halullesi löytyy sija myös teidän suhteen sisältä. Palaan viestin lopussa siihen miten voisit tässä edetä.

Kerrot että teillä on miehesi kanssa paljon yhteistä ja teillä on hauskaa yhdessä, mutta se tuntuu nyt enemmän ystävyydeltä kuin rakkaussuhteelta. Ehkäpä se, että olet kätkenyt häneltä sisäistä kipuasi ja olet huomannut että hän ei osaa puhua tunteistaan eikä ottaa sinua riittävästi huomioon, on etäännyttänyt sinua hänestä. Uskon että on täysin mahdollista että yhdessä voitte vielä löytää sen tunneläheisyyden joka mahdollistaa sinulle myös nautinnollisen seksin. Mutta siihen tarvitsette ehkä aluksi ulkopuolista apua niin että voitte tutustua toisiinne uudestaan.

Edellä olevat asiat huomioon ottaen suosittelen lämpimästi että joko varaisit ensin itsellesi ajan seksuaaliterapeutin vastaanotolle tai varaisitte yhdessä ajan pariterapeutille. Viestistäsi päätellen teillä on niin paljon yhteistä hyvää, että teidän kannattaa ottaa nämä kipeältäkin tuntuvat asiat yhteiseen käsittelyyn. En tiedä milloin häänne ovat mutta voisiko tämä onnistua jo ennen suunniteltuja häitä.

Koska en tiedä missä päin asutte, en pysty tässä antamaan vinkkejä seksuaaliterapeuteista ja pariterapeuteista. Niitä vinkkejä voit kysyä vaikkapa Sexpo-säätiön neuvonnasta, ks. sexpo.fi.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys