22-vuotias epävarma sukupuoli-identiteetistään
Kuten otsikko sanookin, olen epävarma sukupuli-identiteetistäni. Olen mies ja koko ikä, niin pitkälle kuin muistan, olen halunnut ilmaista itsenänii feminiinisti. Olen aina ollut luonteelta todella naisellinen ja halunnut pukeutua ns. naisten vaatteisiin. Ongelma on kuitenkin että en usko että koen suurta dysphoriaa kehoani kohtaan (olen kyllä aina toivonut naisellisempaa muotoa itselleni), ja miehenä olen tyyväinen sukupuolielimiini.
Joten en tiedä olenko trans vai en? Henkilökohtaisesti todistan että 'miesten vaatteet' ja 'naisten vaatteet' ovat vain yhteiskunnan rakentamia ideoita, mutta silti minua askarruttaa tämä asia.
Joten en tiedä olenko trans vai en? Henkilökohtaisesti todistan että 'miesten vaatteet' ja 'naisten vaatteet' ovat vain yhteiskunnan rakentamia ideoita, mutta silti minua askarruttaa tämä asia.
Olet koko sen iän, mitä muistat, ollut luonteeltasi naisellinen ja ilmentänyt sitä mm. pukeutumisella. Et vieroksu miehen sukupuolielimiä etkä muutenkaan koe merkittävää dysforiaa kehoasi kohtaan. Tosin olet aina toivonut naisellisempaa muotoa itsesi. Pohdit sitä, millä käsitteellä voisit kuvata itseäsi ja keihin voisit sosiaalisesti samaistua.
Mietit sanan trans sopivuutta. Sana trans viittaa ylittämiseen ja toispuoleiseen. Jossain mielessähän sinä ylität kulttuurisen sukupuolirajan mutta niin että et hylkää täysin rajan toista puolta vaan liikut vapaasti rajan yli kokematta siinä ristiriitaa. Transsukupuolisen ihmisen kohdallahan yleensä on kyse siitä että syntymässä oma keho ja määritelty sukupuoli tuntuvat vieraita tai vastenmielisiltä. Heistä moni kokee mainitsemaasi kehodysforiaa ja siksi he tarvitsevat korjaushoitoja. Heillä trans viittaa siis ylittämistä dikotomian toiselle puolelle. Sen sijaan transvestiittien kohdalla tilanne on toinen. Heistä suuri osa on sinut oman kehonsa ja siihen liittyvien eleiden ja sosiaalisten pukeutumiskoodien kanssa ja sen lisäksi tunnistavat itselleen merkityksellisen ja toteutuessaan tyydytystä tuottavan tarpeen aika-ajoin siirtyä dikotomian toiselle puolelle eläytyen siihen koko olemuksellaan pukeutumisellaan. He siis kulkevat dikotomian rajan yli edes takaisin. Sinun kohdallasi näyttäsi siltä että sinä voit levollisesti olla yhtä aikaa läsnä miehen kehossasi sukupuolielimineen ja ilmaista naisellista luonnettasi ja pukeutua sen mukaisesti. Olettaisin että kaltaisiasi ihmisiä löytyy melko paljon. Syntymässään naiseksi määritellyille se on ollut jo muutaman vuosikymmenen aikana sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää kuin syntymässään miehiksi määritellyille. Lieneekö se edelleenkin oire valtaan liittyvistä sukupuolieroista.
Sukupolidikotomian ylittämiseen voi liittää vielä yhden käsitteen: androgynia. Sillä viitataan ihmisen kykyyn tunnistaa itsessään ja ilmentää käyttäytymisessään tasapainoisesti sekä kulttuurissa maskuliinisena että feminiinisiä pidettyjä piirteitä. Tätä on arvostettu monissa kulttuureissa ja se on usein liitetty luovuuteen. Ihmisen sukupuoli on kaiken kaikkiaan yksilöllinen koste monitasoisessa kentässä, ja sitä on vaikea yksiselitteisesti lokeroida yhden käsitteen varaan. Ongelma ei useinkaan ole tämä sukupuoliominaisuuksien yksilöllinen kooste vaan sen saama vastaanotto eri yhteyksissään. Miten teen itseni ymmärrettäväksi kun käytössä on vain yksi dikotomia? Miten uskallan olla oma itseni kun tunnistan riskin tulla kiusatuksi?
Koko sukupuolidikotomian tuolle puolen taas päästään käsitteellä muunsukupuolisuus. Muunsukupuolisuus –identiteetin kokevat omakseen henkilöt, jotka eivät löydä itseään tämän kahtiajaon kummaltakaan puolelta vaan kokevat koko dikotomian itselleen vieraaksi. Osa heistä saattaa kuitenkin kokea kehodysforiaa, esim. naiseksi syntymässä määritelty voi kokea rinnat itselleen vieraiksi, osa sen vuoksi että ne liiaksi hallitsevat ja sukupuolittavat omaa olemusta.
Viestistäsi päätellen sinä olet ottanut ja saanut tilaa olla oma itsesi naisellisena ja naisellisesti pukeutuvana ihmisenä, joka on kohtalaisen sinut oman miehen kehonsa ja sukupuolielintensä kanssa. Voisiko sinulle käydä määritelmät ”itselleen rehellinen ja itseään arvostava ihminen” ja ”feminiininen mies”. Vai mikä olisi täysin omalta tuntuva määritelmäsi?
Jussi Nissinen
Mietit sanan trans sopivuutta. Sana trans viittaa ylittämiseen ja toispuoleiseen. Jossain mielessähän sinä ylität kulttuurisen sukupuolirajan mutta niin että et hylkää täysin rajan toista puolta vaan liikut vapaasti rajan yli kokematta siinä ristiriitaa. Transsukupuolisen ihmisen kohdallahan yleensä on kyse siitä että syntymässä oma keho ja määritelty sukupuoli tuntuvat vieraita tai vastenmielisiltä. Heistä moni kokee mainitsemaasi kehodysforiaa ja siksi he tarvitsevat korjaushoitoja. Heillä trans viittaa siis ylittämistä dikotomian toiselle puolelle. Sen sijaan transvestiittien kohdalla tilanne on toinen. Heistä suuri osa on sinut oman kehonsa ja siihen liittyvien eleiden ja sosiaalisten pukeutumiskoodien kanssa ja sen lisäksi tunnistavat itselleen merkityksellisen ja toteutuessaan tyydytystä tuottavan tarpeen aika-ajoin siirtyä dikotomian toiselle puolelle eläytyen siihen koko olemuksellaan pukeutumisellaan. He siis kulkevat dikotomian rajan yli edes takaisin. Sinun kohdallasi näyttäsi siltä että sinä voit levollisesti olla yhtä aikaa läsnä miehen kehossasi sukupuolielimineen ja ilmaista naisellista luonnettasi ja pukeutua sen mukaisesti. Olettaisin että kaltaisiasi ihmisiä löytyy melko paljon. Syntymässään naiseksi määritellyille se on ollut jo muutaman vuosikymmenen aikana sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää kuin syntymässään miehiksi määritellyille. Lieneekö se edelleenkin oire valtaan liittyvistä sukupuolieroista.
Sukupolidikotomian ylittämiseen voi liittää vielä yhden käsitteen: androgynia. Sillä viitataan ihmisen kykyyn tunnistaa itsessään ja ilmentää käyttäytymisessään tasapainoisesti sekä kulttuurissa maskuliinisena että feminiinisiä pidettyjä piirteitä. Tätä on arvostettu monissa kulttuureissa ja se on usein liitetty luovuuteen. Ihmisen sukupuoli on kaiken kaikkiaan yksilöllinen koste monitasoisessa kentässä, ja sitä on vaikea yksiselitteisesti lokeroida yhden käsitteen varaan. Ongelma ei useinkaan ole tämä sukupuoliominaisuuksien yksilöllinen kooste vaan sen saama vastaanotto eri yhteyksissään. Miten teen itseni ymmärrettäväksi kun käytössä on vain yksi dikotomia? Miten uskallan olla oma itseni kun tunnistan riskin tulla kiusatuksi?
Koko sukupuolidikotomian tuolle puolen taas päästään käsitteellä muunsukupuolisuus. Muunsukupuolisuus –identiteetin kokevat omakseen henkilöt, jotka eivät löydä itseään tämän kahtiajaon kummaltakaan puolelta vaan kokevat koko dikotomian itselleen vieraaksi. Osa heistä saattaa kuitenkin kokea kehodysforiaa, esim. naiseksi syntymässä määritelty voi kokea rinnat itselleen vieraiksi, osa sen vuoksi että ne liiaksi hallitsevat ja sukupuolittavat omaa olemusta.
Viestistäsi päätellen sinä olet ottanut ja saanut tilaa olla oma itsesi naisellisena ja naisellisesti pukeutuvana ihmisenä, joka on kohtalaisen sinut oman miehen kehonsa ja sukupuolielintensä kanssa. Voisiko sinulle käydä määritelmät ”itselleen rehellinen ja itseään arvostava ihminen” ja ”feminiininen mies”. Vai mikä olisi täysin omalta tuntuva määritelmäsi?
Jussi Nissinen