Selaa kysymyksiä

Pakko-outtauksen herättämät tunteet

Olin koko teini-ikänä ihastunut samaa sukupuolta olevaan ystävääni. Eikä näin parikymppisenäkään ihastuminen vastakkaiseen sukupuoleen ole ottanut tuulta alleen.

Ainoa ihminen, joka tiesi seksuaalisesta suuntautumisestani, pakko-outtasi minut seurassa, jossa iso osa kuului seksuaalivähemmistöön. Jostain syystä jouduin heti vähätellyksi, minua pidettiin korkeintaan biseksuaalina, jos sitäkään. En tuntenut heistä ketään ennestään. Kokemus oli luonnollisesti hyvin traumaattinen, eikä todellakaan kiinnosta mennä mukaan paikkakunnan Setan toimintaan, varsinkin kun siihen kuuluu niitä ihmisiä, jotka vähättelivät minulle jo ennestään kipeää ja arkaa asiaa. Lisäksi tunnun olevan konservatiivisempi kuin mitä julkisuudessa esiintyvät seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Mieluummin olen yksin ja syvällä kaapissa kuin seurassa, jossa minulla ei ole oikeutta olla minä.

Olen viime viikot seurannut keskustelua mediassa siitä, saako ihmisen pakko-outata, varsinkin silloin, jos hän ei ole samaa mieltä esim. avioliittolaista. Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että saa.

Nyt mietin sitä, että tekeekö vähemmistöön kuuluminen todella ihmisestä lampaan? Onko vain yksi mielipide oikeutettu? Näin kaapissa olevana tuntuu todella kurjalta, että minua pidetään huonompana siksi, etten huonojen kokemusteni takia uskalla julkisesti olla sitä mitä olen. Puheet pakko-outtauksen oikeudenmukaisuudesta eivät kannusta kertomaan totuutta itsestäni.

Onko tosiaan niin, että on olemassa vain yksi oikea tapa kuulua seksuaalivähemmistöön? Olen lesbo, en lammas!

Hei
Otit viestissäsi esille tärkeän ja ajankohtaisen kysymyksen oikeudesta omiin mielipiteisiin ja omaan tapaan kertoa omasta suuntautumisesta ja identiteetistä. Olet tullut outatuksi ilman lupaasi ja sen seuraukset ovat olleet sinulle hyvin nöyryyttäviä. Viitaten viimeaikaiseen ulostulo-keskusteluun kysyt, tekeekö seksuaalivähemmistöön kuuluminen ihmisestä lampaan (joka määkii laumassa). Tähän voin vastata, että ei tee. On tuhat päin kaltaisiasi seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka haluavat kunnioittaa kunkin yksilön yksityisyyttä, itsemäärittelyä ja itsestä kertomisen tapaa. Arvelen että enemmistö seksuaalivähemmistöön kuuluvista ajattelee näin, onhan suurimmalla osalla omakohtainen tuntuma siihen, mitä kaikkea itsestä kertomiseen voi liittyä.

On todella surullista kaverisi toimi todella harkitsemattomasti outatessaan sinut porukalle ilman lupaasi. Sinä olit luottanut häneen, olihan hän ainoa ihminen, jolle olit kertonut suuntautumisestasi. Siinä vahingoittui tärkeä ystävyyssuhde. Lisäksi menetit luottamuksen Setaan ihmisoikeusjärjestönä, koska sinua vähättelevissä ihmisissä oli Setan jäseniä. Toivon että et samaista järjestöä sen yksittäisten jäsenten toimintaan. Olen itse ollut aikanaan perustamassa Setaa ja heti alusta lähtien pidimme tärkeänä, että ketään ei saa painostaa tulemaan kaapista vaan aina tulee kunnioittaa kunkin ihmisen yksilöllistä elämäntilannetta. Tämä periaate on käsittääkseni edelleen virallisesti voimassa Setassa. Sinuiksi -palvelu (joka on Pirkanmaan Setan valtakunnallinen projekti) on laatinut ulostuloon liittyvän oppaan, joissa nimenomaan korostetaan kunkin oikeutta itsemäärittelyyn ja omaan tapaan kertoa itsestä valitsemilleen ihmisille silloin kun se itselle sopii. Tämä opas on paraikaa viimeistelyvaiheessa ja julkaistaan sivustollamme lähiviikkoina.

Ehkäpä tässäkin, niin kuin monesti muutenkin, harkitsemattomuus saa yliotteen porukassa. Ulostuloon liittyy kertomisen jälkeen monilla ns. ylpeysvaihe jolloin haluaa päästä eroon aiemmasta jatkuvasta varovaisuudesta ja vaikenemisesta. Ylpeys itsestä ja omasta seksuaalisuudesta onkin sinällään hyvä asia. Monille se on hyvin voimauttava kokemus. Vertaisryhmässä tämä ylpeysvaihe voi kuitenkin saada kerrannaisvaikutuksia käyttäytymiseen, jolloin huomaamattaan voi porukassa tulla asettuneeksi muiden yläpuolelle ja menettää suhteellisuudentajuaan. Silloin kyky nähdä yksilöllisiä elämäntilanteita ja identiteettejä hämärtyy. Tämä vaihe menee useimmilla aikanaan ohi niin että voi edelleen olla ylpeä omasta seksuaalisuudestaan mutta tarve sen esille tuomiseen muuttuu tilannekohtaiseksi.

On olemassa kymmeniä tuhansia tapoja kuulua seksuaalivähemmistöön Suomessa. Onkin tärkeää, että osaamme kunnioittaa moninaisuutta ja yksilöllisyyttä vähemmistöjen sisällä, jotta emme sortuisi siihen minkä kohteeksi olemme joutuneet valtakulttuurin taholta menneinä vuosikymmeninä.

Toivotan sinulle rohkeutta olla edelleen oma itsesi ja ystäviä joilla on viisautta kuunnella ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys