Oliko hän sittenkin nainen
Olen pian seurustellut vuoden poikaystäväni kanssa, nyt on selvinnyt pikkuhiljaa enemmän hänen taustastaan. Jo pian, kun tutustuimme, tiesin että hänelle on tehty korjausleikkauksia, (rinnat poistettu, alapäätä korjattu) ajattelin silloin vain, että hänellä on vaan joku hormoninen häiriö, eikä se minua ole koskaan haitannut. Suhteemme toimii hyvin, rakastan kultaani todella paljon, ja olen oppinut häneltä paljon. Nyt olen ihmetellyt, poikaystäväni äiti puhui synnytyksestään, kun joutui keisarinleikkaukseen, kutsui hän lastaan tyttäreksi. Hän vaimeni nopeasti aiheesta. Poikakaverini oli puhunut, että hänet tunnistettiin aluksi tytöksi, joten en asiaa kummemmin pohtinut. Olin olettanut tässä kuukausien ajan, että häntä kuitenkin kasvatettiin poikana. Mutta nyt on selvinnyt paljon muutakin. Löysin vanhan valokuva albumin, jossa oli poikaystävästäni kuva, ihmettelin miksi hän näyttää niin tyttömäiseltä. Olen vaan miettinyt, että mitä poikaystäväni jättää minulle kertomatta? Onko hän kuitenkin ollut aikaisemmin tyttö? Se ei siis haittaa minua mitenkään, en ole tämän takia suhteesta mitenkään lähtemässä, mutta tuntuu pahalta, ettei minulle olla kerrottu koko totuutta. Poikaystäväni kun esim. puhu siitä miten tyttömäinen olo hänellä on, niin on vaan monesti tehnyt mieli sanoa "varmaan sinulla on kun olet tyttö joskus ollutkin" en oikein tiedä miten voisin avata tätä aihetta hänen kanssa enempi. Haluaisin niin paljon tietää mikä hän on ollut ja miten hänestä on tullut hän. Rakastan miestäni yli kaiken enkä ole koskaan häntä jättämässä. Haluan vain tietää rakkaani tarinan.
Hei
Olet viime kuukausina pohtinut, salaako poikaystäväsi jotain omasta historiastaan, erityisesti omaan sukupuoleen liittyvästä historiastaan. Sinulla on vähitellen herännyt epäilyjä, että hän on saattanut syntyä tytöksi ja myöhemmin korjauttanut itsensä mieheksi. Mietit mitä hän jättää kertomatta sinulle. Rakastat miestäsi yli kaiken ja haluat tutustua hänen tarinaansa entistä paremmin.
On hyvin ymmärrettävää, että haluaa oppia tuntemaan rakastamansa ihmisen tarinan. Sehän useimmiten lisää kontaktipintaa toiseen ja voi syventää suhdetta. Toisaalta sekin on ymmärrettävää, että osa ihmisistä haluaa aikakin jonkin aikaa jättää kertomatta jotain omasta elämästä. Silloin syynä voi olla pelko siitä, että kertomatta jäänyt osa historiasta voisi ruveta hallitsemaan toisten mielessä koko ihmistä ja hänet nähtäisiin vain sen valossa.
Pohdit sitä, oliko hän sittenkin nainen. Tällä tarkoitat varmaankin sitä, että onko hän ollut anatomisesti ja hormonaalisesti tyttö/nainen ja kohdeltu sellaisena ja myöhemmin hänet olisi korjattu leikkauksin ja hormonihoidoin sekä juridisesti mieheksi. Se on toki yksi mahdollisuus. Toinen voisi olla se, että hän on syntynyt intersukupuoliseksi, eli hänen anatomiansa ei olisi ollut yksiselitteisesti miehen eikä naisen. Kolmas voisi olla todellakin jokin hormonaalinen häiriö. Kysymyksillesi voi löytyä vielä muitakin selityksiä.
Jos kyse olisi transsukupuolisuudesta (eli poikaystäväsi olisi syntynyt anatomiailtaan tytöksi) tai intersukupuolisuudesta (hänen anatomiansa ei olisi ollut selkeästi tytön eikä pojan) niin kummassakin tapauksessa on hyvä muistaa, että ihmisen sukupuoli ei ole riippuvainen hänen anatomiastaan vaan se on vahvasti psyykkinen, kokemuksellinen fakta. Sosiaalisissa suhteissa trans- ja intersukupuoliselle ihmiselle on tärkeintä tulla nähdyksi oman sisäisen kokemuksen mukaisesti. Hormoni- ja leikkaushoidot sekä sukupuolen juridinen vahvistaminen auttavat juuri siinä, että tulee nähdyksi oikein. Toki ne antavat tukea myös omalle kokemukselle sukupuolesta. Monet korjausprosessin läpi käyneet eivät halua kertoa prosessistaan uusissa ihmissuhteissaan, koska heille on erityisen merkityksellistä tulla nähdyksi oikein, oman sisäisen sukupuolikokemuksensa mukaisesti. Pelkona on, että jos kertoo sen tarinan, niin sen jälkeen se liitetään aina siihen, miten tämä ihminen nähdään ja ymmärretään, jolloin oma ydinkokemus itsestä jäisi historian vangiksi.
Jos poikaystäväsi on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin, niin ei se merkitse sitä, että hän koskaan olisi ollut sisimmiltään nainen. Se merkitsisi vain sitä, että hän on syntynyt naisen kehoon, kokenut sen itselleen vieraaksi ja tuntenut itsensä pojaksi ja myöhemmin mieheksi. Siinä tapauksena hänen historiansa anatomisena ja ehkäpä myös sosiaalisena tyttönä/naisena, joka sinua saattaisi kiinnostaa, olisi hänelle raskas ja vieras sivupolku, jonka kertominen ei palvele hänen itsetuntoaan ja rakkautta sinua kohtaan. Jos hänen tarinaansa sisältyy aiemmin koettu sukupuoliristiriita, niin kyllä sen kertomiselle varmasti joskus vielä löytyy tilaa ja aikaa.
Kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentunut jyrkkä sukupuolidikotomia nainen/mies osaltaan vaikeuttaa sitä, miten vapautuneesti voimme puhua sukupuolikokemustemme historiasta. Tämä joko mies tai nainen asetelma tekee sen ylittäneistä tai sen välimaastoon tai kokonaan sen ulkopuolelle asettuvista helposti ”kummallisuuksia”. Juha Kilpiä, joka on toiminut ohjaajana lukuisissa transmaskuliinien ryhmässä, on koonnut ryhmiin osallistuneiden kirjoituksia kirjaan ”Nimestä minut tunnet”. Kirjan otsikko kertoo oleellisen: kuunnelkaamme mitä ihminen sisimmiltään kokee olevansa. Suosittelen em. kirjan lukemista. Sen voi tilata osoitteesta aktuaali.fi.
Jussi Nissinen
Olet viime kuukausina pohtinut, salaako poikaystäväsi jotain omasta historiastaan, erityisesti omaan sukupuoleen liittyvästä historiastaan. Sinulla on vähitellen herännyt epäilyjä, että hän on saattanut syntyä tytöksi ja myöhemmin korjauttanut itsensä mieheksi. Mietit mitä hän jättää kertomatta sinulle. Rakastat miestäsi yli kaiken ja haluat tutustua hänen tarinaansa entistä paremmin.
On hyvin ymmärrettävää, että haluaa oppia tuntemaan rakastamansa ihmisen tarinan. Sehän useimmiten lisää kontaktipintaa toiseen ja voi syventää suhdetta. Toisaalta sekin on ymmärrettävää, että osa ihmisistä haluaa aikakin jonkin aikaa jättää kertomatta jotain omasta elämästä. Silloin syynä voi olla pelko siitä, että kertomatta jäänyt osa historiasta voisi ruveta hallitsemaan toisten mielessä koko ihmistä ja hänet nähtäisiin vain sen valossa.
Pohdit sitä, oliko hän sittenkin nainen. Tällä tarkoitat varmaankin sitä, että onko hän ollut anatomisesti ja hormonaalisesti tyttö/nainen ja kohdeltu sellaisena ja myöhemmin hänet olisi korjattu leikkauksin ja hormonihoidoin sekä juridisesti mieheksi. Se on toki yksi mahdollisuus. Toinen voisi olla se, että hän on syntynyt intersukupuoliseksi, eli hänen anatomiansa ei olisi ollut yksiselitteisesti miehen eikä naisen. Kolmas voisi olla todellakin jokin hormonaalinen häiriö. Kysymyksillesi voi löytyä vielä muitakin selityksiä.
Jos kyse olisi transsukupuolisuudesta (eli poikaystäväsi olisi syntynyt anatomiailtaan tytöksi) tai intersukupuolisuudesta (hänen anatomiansa ei olisi ollut selkeästi tytön eikä pojan) niin kummassakin tapauksessa on hyvä muistaa, että ihmisen sukupuoli ei ole riippuvainen hänen anatomiastaan vaan se on vahvasti psyykkinen, kokemuksellinen fakta. Sosiaalisissa suhteissa trans- ja intersukupuoliselle ihmiselle on tärkeintä tulla nähdyksi oman sisäisen kokemuksen mukaisesti. Hormoni- ja leikkaushoidot sekä sukupuolen juridinen vahvistaminen auttavat juuri siinä, että tulee nähdyksi oikein. Toki ne antavat tukea myös omalle kokemukselle sukupuolesta. Monet korjausprosessin läpi käyneet eivät halua kertoa prosessistaan uusissa ihmissuhteissaan, koska heille on erityisen merkityksellistä tulla nähdyksi oikein, oman sisäisen sukupuolikokemuksensa mukaisesti. Pelkona on, että jos kertoo sen tarinan, niin sen jälkeen se liitetään aina siihen, miten tämä ihminen nähdään ja ymmärretään, jolloin oma ydinkokemus itsestä jäisi historian vangiksi.
Jos poikaystäväsi on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin, niin ei se merkitse sitä, että hän koskaan olisi ollut sisimmiltään nainen. Se merkitsisi vain sitä, että hän on syntynyt naisen kehoon, kokenut sen itselleen vieraaksi ja tuntenut itsensä pojaksi ja myöhemmin mieheksi. Siinä tapauksena hänen historiansa anatomisena ja ehkäpä myös sosiaalisena tyttönä/naisena, joka sinua saattaisi kiinnostaa, olisi hänelle raskas ja vieras sivupolku, jonka kertominen ei palvele hänen itsetuntoaan ja rakkautta sinua kohtaan. Jos hänen tarinaansa sisältyy aiemmin koettu sukupuoliristiriita, niin kyllä sen kertomiselle varmasti joskus vielä löytyy tilaa ja aikaa.
Kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentunut jyrkkä sukupuolidikotomia nainen/mies osaltaan vaikeuttaa sitä, miten vapautuneesti voimme puhua sukupuolikokemustemme historiasta. Tämä joko mies tai nainen asetelma tekee sen ylittäneistä tai sen välimaastoon tai kokonaan sen ulkopuolelle asettuvista helposti ”kummallisuuksia”. Juha Kilpiä, joka on toiminut ohjaajana lukuisissa transmaskuliinien ryhmässä, on koonnut ryhmiin osallistuneiden kirjoituksia kirjaan ”Nimestä minut tunnet”. Kirjan otsikko kertoo oleellisen: kuunnelkaamme mitä ihminen sisimmiltään kokee olevansa. Suosittelen em. kirjan lukemista. Sen voi tilata osoitteesta aktuaali.fi.
Jussi Nissinen