Hukassa
Olen 17-vuotias tyttö. Viime aikoina on alkanut tuntua, että voisin olla joku muu. Joinakin päivinä olen ihan tyytyväinen itseeni ja tyttönä olemiseen, joinakin päivinä taas haluaisin olla poika tai en kumpikaan. En kuitenkaan haluaisi olla kaikilta osin poika, esim sukupuolenkorjausta en koe tarvitsevani. Haluaisin tavallaan molemmista sukupuolista parhaat asiat. Joinakin päivinä esimerkiksi vihaan rintojani ja haluaisin ne pois, joskus ne eivät haittaa ollenkaan. Rakastan käyttää poikien vaatteita ja pukeutua sukupuolineutraalisti. Leikkasin vasta lyhyen tukan, enkä halua enää kasvattaa pitkää. En ole seurustellut, mutta minusta tuntuu, että voisin olla suhteessa yhtä hyvin naisen kuin miehenkin kanssa. Onko tämä kaikki normaalia ja onko sille joku nimitys?
Hei!
Haluaisit molemmista sukupuolista parhaat asiat. On hienoa, että olet avoin sekä sukupuoli-identiteetin että seksuaalisen suuntautumisen osalta. Et anna sukupuolidikotomian häiritä omia tarpeitasi ja tuntemuksiasi. Kysyt, onko se normaalia ja onko sille jokin nimitys. Kyllä se voi olla täysin normaalia siinä mielessä, että kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö. Pikemminkin kyse on joustavasta sukupuolikokemuksesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Tietysti se, jos rinnat alkavat tuntua pysyvästi itselle vierailta, voisi olla merkki kehodysforiasta, mutta siltähän tilanne ei vaikuta. Onko se sitten tavallista tai harvinaista on toinen kysymys. Ihmisen sukupuolittaminen joko miehiin tai naisiin tekee väkivaltaa monien sisäiselle kokemukselle itsestä. Eli monilla meistä on kokemuksellista tuntumaa sekä miehisinä että naisellisena pidettyihin piirteisiin itsessämme. Kummistakin voi sekä nauttia että ajoittain kokea ne hieman rasittavina. Suurimmalla osalla meistä kuitenkin jompikumpi sukupuoli-identiteetti on se ”hallitseva” ilmiasu, jota eri tavoin vahvistetaan. Eli siinä mielessä se, että välillä haluaa olla poika ja välillä tyttö, ei ole kovin yleistä, mutta täysin mahdollista. Osalle ihmisistä on OK se, että toisella sukupuolen ilmaisu ja seksuaalinen suuntautuminen vaihtelevat, toisissa se herättää epävarmuutta ja ärsyyntymistä. Tärkeintä on, että itse on sinut sukupuolikokemuksensa kanssa. Transtukipiste.fi -sivustolla on asiantuntevaa tekstiä sukupuolen moninaisuudesta.
Jussi Nissinen
Haluaisit molemmista sukupuolista parhaat asiat. On hienoa, että olet avoin sekä sukupuoli-identiteetin että seksuaalisen suuntautumisen osalta. Et anna sukupuolidikotomian häiritä omia tarpeitasi ja tuntemuksiasi. Kysyt, onko se normaalia ja onko sille jokin nimitys. Kyllä se voi olla täysin normaalia siinä mielessä, että kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö. Pikemminkin kyse on joustavasta sukupuolikokemuksesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Tietysti se, jos rinnat alkavat tuntua pysyvästi itselle vierailta, voisi olla merkki kehodysforiasta, mutta siltähän tilanne ei vaikuta. Onko se sitten tavallista tai harvinaista on toinen kysymys. Ihmisen sukupuolittaminen joko miehiin tai naisiin tekee väkivaltaa monien sisäiselle kokemukselle itsestä. Eli monilla meistä on kokemuksellista tuntumaa sekä miehisinä että naisellisena pidettyihin piirteisiin itsessämme. Kummistakin voi sekä nauttia että ajoittain kokea ne hieman rasittavina. Suurimmalla osalla meistä kuitenkin jompikumpi sukupuoli-identiteetti on se ”hallitseva” ilmiasu, jota eri tavoin vahvistetaan. Eli siinä mielessä se, että välillä haluaa olla poika ja välillä tyttö, ei ole kovin yleistä, mutta täysin mahdollista. Osalle ihmisistä on OK se, että toisella sukupuolen ilmaisu ja seksuaalinen suuntautuminen vaihtelevat, toisissa se herättää epävarmuutta ja ärsyyntymistä. Tärkeintä on, että itse on sinut sukupuolikokemuksensa kanssa. Transtukipiste.fi -sivustolla on asiantuntevaa tekstiä sukupuolen moninaisuudesta.
Jussi Nissinen