Heippa! Tulin kaapista
Heippa!
Olen homo.
Olen tullut kaapista isoveljilleni, joillekkin serkuille ja kavereille jo jonkin aikaa sitten. He ovat ottaneet hyvin tämän asian, monet ovat jopa ilahtuneet ja jotkin ovat menneet sekaisin, mutta ovat rauhoittuneet ajan myötä. Toisella isoveljelläni meni kauemmin sopeutua asiaan. Hänen mielestään homouden saa pois hakkaamalla, mutta asia on muuttunut nyt vuoden varrella. Onhan siitä vielä vähän vaikea puhua.
Isäni on sanonut, joskus kun olin nuorempi, että homous on sairaus. Pappa on ajalta jolloin se oli sairaus. Äidin mielestä se DNA virhe. Kuulostaa hauskalta. Niinhän se mielestäni onkin ja monen muunkin.
4. luokkaan asti pidin homoutta sairautena ja tyhmänä asiana. 4. luokalla aloin miettimään, että en itse voisi olla sellainen. Alkoi olemaan kumminkin sellaisia tuntemuksia, että minulla ei ole tuntemuksia naisiin päin.. Muutama vuosi pyörähti ja 8. luokalla sanoin huvikseni muutamalle kaverille, että olen Bi, koska en ollut varma, että onko minulla naisiin päin mitään tunteita enää. No tämä tuli testattua ja ei ole.
Sitten mietin, että olenko oikeasti homo. Kyllä olen.
En ole pystynyt muuttamaan itseäni heteroksi vuosien varrella vaikka kuinka olen yrittänyt. Sitten vierähti taas muutama vuosi ja en ollut tullut kaapista vaikka joku ''randomi'' olisi kysynyt, että olenko homo. Päällepäin se kyllä näkyi. Jotkuthan ei tietenkään nähneet... :D
Amiksessa aloin vain sanoa, että olen homo. Se tuntui jo jotenkin normaalilta. Jotkut jotka kysyi, että olenko homo niin vastasin, että kyllä. Se oli omasta mielestä vähän häkellyttävää, mutta helpottavaa. Oudolla tavalla sain alkaa olemaan oma itseni. Olen ollut miehien kanssa ja pidän sitä täysin normaalina asiana.
Olisin hetero, jos voisin, mutta nykyään 20-vuotiaana olen jo hyväksynyt sen mitä olen ja olen tyytyväinen itseeni.
Eli tulin kaapista vanhemmilleni ja papalleni samaan aikaan. Kerron, miten tässä kävi. Oli juhannusaatto, kun tuli kaapista. Olimme juuri tulleet juhannus kesäteatterista. Vanhempani ja Pappani istui keittiönpöydän ääressä. Naispuolinen kaverini laittoi minulle vitsillä irstaita viestejä. Pappani näki sitten ne viestit, kun katsoimme videota yhdessä puhelimestani. Sitten yhtäkkiä pappani kysyi, että, miksi en ota tätä naispuolista kaveria naisekseni, että hän on hyvin koulutettu ja todella kaunis. Vastasin, että en minä nyt häntä halua. Sitten pappani kysyi; ''näin vakavissaan, oletko homo?'' Sitten alkoi minulla syke nousta ja paniikki alkoi tuntua pahalta. Vastasin, että kyllä. Pappani vastasi, että se on synnynnäinen sairaus. Sitten minulle tuli vähän sellainen ''mindfuck'' olo. Tässä kohtaa isoveljeni tulivat keittiöön myös, kun kuulivat puheet. No, mutta en vastannut tähän mitään. Sitten äitini lisäsi, että X ja Y kromosomit ovat menneet vain sekaisin. Tästäkin olin sillein, että mitähän vittua... Olin sen verran häkeltynyt, että en vastannut tähänkään. Meillä oli tässä vaiheessa kiire lähteä juhannuspippaloihin. Vanhempani ja pappa halasivat minua ennen kuin lähdin pippaloihin. Sanat jäivät puolitiehen häkellyksen takia. Kello yhden aikaan yöllä alkoi tulla äidiltäni viestejä. Laitan viesteistä kopiot tähän
Äiti:
Oli tosi hyvä, että kerroit tänään meille ja papalle. Olit tosi rohkea siinä.
Minä:
Kiitos että otitte asian hyvin. Oon miettiny tosi kauan kertoa mutta on tuntunu, että en oo ollu valmis. Tuli nyt puheeksi, niin päätin, että ei enään jaksa. Kiitos tosi paljon. ❤️
Äiti:
Äiti ja isä rakastaa sua aina riipumatta mistään muista asioista. Iskä on vielä vähän järkyttynyt, tiiäthän sää sen, mutta me molemmat ollaan aina tiedetty se, eikä se asia miksikään meitä muuta. Iskä sanoo tossa, että pikku Vili on aina meidän pikku Vili. En löydä tästä puhelimesta sydän merkkiä. Itkeehän se ja mää kyllä kans, mutta siitä syystä, että oon niin onnellinen ja iskä on kans että pystyit kertomaan sen. Sen takia itkin melkein siinä tilanteessakin mutta tosiaan sen takia vaan että rohkenit kertoa.
Minä:
Juu. Me ollaan puhuttu isoveljien ja isoveljen avovaimon kanssa että tottakai on järkyttävää. Se on elämää. Enkä oo voinu sille itse mitään, mutta tärkeintä että oon tyytyväinen itteeni. Ja tottakai siinä on prosessoitavaa. Kiitos tosi paljon että te ymmärrätte ❤️
Äiti: Iskä haluaa sitte halata sua kun tuut kotiin.
Kiitos, jos tekin lukijat ymmärrätte.
Terveisin
Vili.
Olen homo.
Olen tullut kaapista isoveljilleni, joillekkin serkuille ja kavereille jo jonkin aikaa sitten. He ovat ottaneet hyvin tämän asian, monet ovat jopa ilahtuneet ja jotkin ovat menneet sekaisin, mutta ovat rauhoittuneet ajan myötä. Toisella isoveljelläni meni kauemmin sopeutua asiaan. Hänen mielestään homouden saa pois hakkaamalla, mutta asia on muuttunut nyt vuoden varrella. Onhan siitä vielä vähän vaikea puhua.
Isäni on sanonut, joskus kun olin nuorempi, että homous on sairaus. Pappa on ajalta jolloin se oli sairaus. Äidin mielestä se DNA virhe. Kuulostaa hauskalta. Niinhän se mielestäni onkin ja monen muunkin.
4. luokkaan asti pidin homoutta sairautena ja tyhmänä asiana. 4. luokalla aloin miettimään, että en itse voisi olla sellainen. Alkoi olemaan kumminkin sellaisia tuntemuksia, että minulla ei ole tuntemuksia naisiin päin.. Muutama vuosi pyörähti ja 8. luokalla sanoin huvikseni muutamalle kaverille, että olen Bi, koska en ollut varma, että onko minulla naisiin päin mitään tunteita enää. No tämä tuli testattua ja ei ole.
Sitten mietin, että olenko oikeasti homo. Kyllä olen.
En ole pystynyt muuttamaan itseäni heteroksi vuosien varrella vaikka kuinka olen yrittänyt. Sitten vierähti taas muutama vuosi ja en ollut tullut kaapista vaikka joku ''randomi'' olisi kysynyt, että olenko homo. Päällepäin se kyllä näkyi. Jotkuthan ei tietenkään nähneet... :D
Amiksessa aloin vain sanoa, että olen homo. Se tuntui jo jotenkin normaalilta. Jotkut jotka kysyi, että olenko homo niin vastasin, että kyllä. Se oli omasta mielestä vähän häkellyttävää, mutta helpottavaa. Oudolla tavalla sain alkaa olemaan oma itseni. Olen ollut miehien kanssa ja pidän sitä täysin normaalina asiana.
Olisin hetero, jos voisin, mutta nykyään 20-vuotiaana olen jo hyväksynyt sen mitä olen ja olen tyytyväinen itseeni.
Eli tulin kaapista vanhemmilleni ja papalleni samaan aikaan. Kerron, miten tässä kävi. Oli juhannusaatto, kun tuli kaapista. Olimme juuri tulleet juhannus kesäteatterista. Vanhempani ja Pappani istui keittiönpöydän ääressä. Naispuolinen kaverini laittoi minulle vitsillä irstaita viestejä. Pappani näki sitten ne viestit, kun katsoimme videota yhdessä puhelimestani. Sitten yhtäkkiä pappani kysyi, että, miksi en ota tätä naispuolista kaveria naisekseni, että hän on hyvin koulutettu ja todella kaunis. Vastasin, että en minä nyt häntä halua. Sitten pappani kysyi; ''näin vakavissaan, oletko homo?'' Sitten alkoi minulla syke nousta ja paniikki alkoi tuntua pahalta. Vastasin, että kyllä. Pappani vastasi, että se on synnynnäinen sairaus. Sitten minulle tuli vähän sellainen ''mindfuck'' olo. Tässä kohtaa isoveljeni tulivat keittiöön myös, kun kuulivat puheet. No, mutta en vastannut tähän mitään. Sitten äitini lisäsi, että X ja Y kromosomit ovat menneet vain sekaisin. Tästäkin olin sillein, että mitähän vittua... Olin sen verran häkeltynyt, että en vastannut tähänkään. Meillä oli tässä vaiheessa kiire lähteä juhannuspippaloihin. Vanhempani ja pappa halasivat minua ennen kuin lähdin pippaloihin. Sanat jäivät puolitiehen häkellyksen takia. Kello yhden aikaan yöllä alkoi tulla äidiltäni viestejä. Laitan viesteistä kopiot tähän
Äiti:
Oli tosi hyvä, että kerroit tänään meille ja papalle. Olit tosi rohkea siinä.
Minä:
Kiitos että otitte asian hyvin. Oon miettiny tosi kauan kertoa mutta on tuntunu, että en oo ollu valmis. Tuli nyt puheeksi, niin päätin, että ei enään jaksa. Kiitos tosi paljon. ❤️
Äiti:
Äiti ja isä rakastaa sua aina riipumatta mistään muista asioista. Iskä on vielä vähän järkyttynyt, tiiäthän sää sen, mutta me molemmat ollaan aina tiedetty se, eikä se asia miksikään meitä muuta. Iskä sanoo tossa, että pikku Vili on aina meidän pikku Vili. En löydä tästä puhelimesta sydän merkkiä. Itkeehän se ja mää kyllä kans, mutta siitä syystä, että oon niin onnellinen ja iskä on kans että pystyit kertomaan sen. Sen takia itkin melkein siinä tilanteessakin mutta tosiaan sen takia vaan että rohkenit kertoa.
Minä:
Juu. Me ollaan puhuttu isoveljien ja isoveljen avovaimon kanssa että tottakai on järkyttävää. Se on elämää. Enkä oo voinu sille itse mitään, mutta tärkeintä että oon tyytyväinen itteeni. Ja tottakai siinä on prosessoitavaa. Kiitos tosi paljon että te ymmärrätte ❤️
Äiti: Iskä haluaa sitte halata sua kun tuut kotiin.
Kiitos, jos tekin lukijat ymmärrätte.
Terveisin
Vili.
Hei Vili
Todella koskettava kuvaus itsensä hyväksymisen ja avoimuuden merkityksestä ja niihin liittyvistä prosesseista. Kumpikaan ei ole itsestään selviä asioita. Itsensä hyväksymisen tiellä on kasvatuksen ja kulttuurin myötä opitut jäykät lokerot (mies/nainen, hetero/homo jne), joiden kautta ihmisiä tarkastellaan ja arvotetaan. Olet vähitellen ottanut itsesi vastaan sellaisena kuin olet ja nauttimaan siitä. Avoimuuden tiellä on taas huoli toisten kyvystä ymmärtää ja pelko torjutuksi tulemisesta.
Hyvin monessa perheessä lapsen homoseksuaalisuuden avoin käsittely itse asiassa lisää perheenjäsenten keskinäistä läheisyyttä, niin kuin teillä on käynyt. Se on eräänlainen tulikoe, jossa testataan perimmäisiä arvoja: onko kullakin jakamaton ihmisarvo juuri sellaisena kuin mitä hän on. Rehellisyys avaa mahdollisuuden syvempään keskinäiseen tutustumiseen ja sen kautta turvallisuuden vahvistumiseen.
Upeat vanhemmat sinulla on. Terveiset heille! Olet heille ihana poika, joka tuo valoa tullessaan
Jussi Nissinen
Todella koskettava kuvaus itsensä hyväksymisen ja avoimuuden merkityksestä ja niihin liittyvistä prosesseista. Kumpikaan ei ole itsestään selviä asioita. Itsensä hyväksymisen tiellä on kasvatuksen ja kulttuurin myötä opitut jäykät lokerot (mies/nainen, hetero/homo jne), joiden kautta ihmisiä tarkastellaan ja arvotetaan. Olet vähitellen ottanut itsesi vastaan sellaisena kuin olet ja nauttimaan siitä. Avoimuuden tiellä on taas huoli toisten kyvystä ymmärtää ja pelko torjutuksi tulemisesta.
Hyvin monessa perheessä lapsen homoseksuaalisuuden avoin käsittely itse asiassa lisää perheenjäsenten keskinäistä läheisyyttä, niin kuin teillä on käynyt. Se on eräänlainen tulikoe, jossa testataan perimmäisiä arvoja: onko kullakin jakamaton ihmisarvo juuri sellaisena kuin mitä hän on. Rehellisyys avaa mahdollisuuden syvempään keskinäiseen tutustumiseen ja sen kautta turvallisuuden vahvistumiseen.
Upeat vanhemmat sinulla on. Terveiset heille! Olet heille ihana poika, joka tuo valoa tullessaan
Jussi Nissinen