Olen transsukupuolinen
Hei, olen jo pitkän aikaa ajatellut tällaista asiaa: Tulin noin. 4 kk sitten kaapista ulos trans-poikana (female to male), ja kerroin siitä äidilleni. Äiti sanoo, että hyväksyy, mutta hän ei ymmärrä. Hän ei osaa nähdä eroa transpojan ja tomboyn/poikamaisen tytön välillä. Isäni taas kuuli asiasta äidiltä, joka esitti asian "ohimenevänä" ja "vaiheena". Olisin kuitenkin halukas tulevaisuudessa keskustelemaan sukupuolen korjauksesta yms. En saa siihen vanhemmiltani minkään näköistä tukea ennen kuin olen täysi-ikäinen, koska isäni sanoi, että jos haluan korjata sukupuoleni (hän esitti asian "sukupuolenvaihdokseni, joka sai minut ärsyyntymään) minun on oltava 18 -vuotias, koska hän ei suostu allekirjoittamaan mitään...
Olen yrittänyt puhua koko perheelleni (äiti, isä, veli) mutta he eivät huomioi minua, he eivät huomioi, etten halua minua kutsuttavan sen enempää "tytöksi" kuin "prinsessaksikaan". He pitävät minua vain poikamaisena tyttönä. Miten ikinä aikuisena he voisivat koskaan nähdä minua heidän poikanaan, kun eivät nytkään suostu edes ajattelemaan asiaa. Jos hormonihoitojen ja nimen vaihdoksen sun muun jälkeenkin he kutsuvat minua syntymänimelläni, niin mistä se kertoisi? Eivätkö he tosiaan arvosta yhtään? Tiedän että asian sulattelu ja käsittely vie aikaa, mutta olettaisin asian odottamalla menevän eteenpäin, mutta eipä mene. Mitä heille pitäisi sanoa?
Olen yrittänyt puhua koko perheelleni (äiti, isä, veli) mutta he eivät huomioi minua, he eivät huomioi, etten halua minua kutsuttavan sen enempää "tytöksi" kuin "prinsessaksikaan". He pitävät minua vain poikamaisena tyttönä. Miten ikinä aikuisena he voisivat koskaan nähdä minua heidän poikanaan, kun eivät nytkään suostu edes ajattelemaan asiaa. Jos hormonihoitojen ja nimen vaihdoksen sun muun jälkeenkin he kutsuvat minua syntymänimelläni, niin mistä se kertoisi? Eivätkö he tosiaan arvosta yhtään? Tiedän että asian sulattelu ja käsittely vie aikaa, mutta olettaisin asian odottamalla menevän eteenpäin, mutta eipä mene. Mitä heille pitäisi sanoa?
Hei Kristian
Olet kertonut neljä kuukautta sitten perheellesi, että olet poika etkä tyttö. Heidän reaktionsa on ollut sinulle pettymys. He pitävät sinua poikamaisena tyttönä, kutsuvat sinua yhä tytöksi ja isäsi on ilmoittanut, että hän ei suostu siihen, että hakeudut sukupuolenkorjausprosessiin ennen 18 v ikää. Pohdit sitä pystyvätkö he koskaan hyväksymään sinua sellaisena kuin mitä itse koet olevasi, poikana ja myöhemmin miehenä.
Toteat että asian sulattelu ja käsittely vie läheisiltä usein aikaa. Näinhän se on. Neljä kuukautta on pitkä aika sinulle, joka vihdoin haluat tulla nähdyksi kotona omana itsenäsi. Läheisille se on kuitenkin vielä hyvin lyhyt aika totuttautua ajatukseen, että oman lapsen tai sisaruksen sukupuoli-identiteetti ei olekaan se, mihin on vuosien aikana tottunut. Varsinkin vanhemmille erityisen vaikeaa on ajatella sitä, että oman lapsen kehoa, joka herättää heissä paljon rakkaita muistoja ja joka tavallaan edustaa heille rakasta lasta, lähdetään muokkaamaan hormoneilla ja mahdollisesti myös leikkauksilla. Totutusta rakkaasta mielikuvasta luopuminen on useimmiten hidas ja kivulias prosessi.
Vanhempiesi on lähes mahdoton saada elävää mielikuvaa siitä, miten sinä olet ei ikäisinä kokenut itsesi. Siksi heidän on todella vaikea erottaa toisistaan se, milloin kyse on lapsen kehitykseen kuuluvasta identiteetin ja tyylin etsimisestä, jossa voi olla aaltomaisesti eri vaiheita, ja milloin taas on kyse pysyvämmästä sukupuoliristiriidasta kehon, ulkopuolelta tulevien määritelmien ja oman kokemuksen välillä. Poikamainen tyttöhän nauttii pojille tyypillisistä leikeistä, rooleista ja pukeutumisesta, mutta siitä huolimatta on sinut oman kehonsa ja sen kehityksen kanssa. Transpoika taas kokee esimerkiksi murrosiän muutokset kehossa ja tytön identiteetin vieraannuttavilta.
On hyvin ärsyttävää, kun läheiset eivät ota vakavasti omaa kokemusta itsestä. Se, että tulee kohdelluksi itselleen vieraana ihmisenä, on turhauttavaa ja herättää varmasti myös vihan tunteita. Näiden tunteiden kanssa sinä joudut nyt selviytymään jonkin aikaa. Löytyykö lähipiiristä joku luotettava ihminen, jolle voit kertoa näistä tunteistasi ja omasta prosessistasi niin että hän osaa kuunnella sinua ottaa kokemuksesi ja tunteesi vakavasti. Kotona olisi hyvä löytää niitä tapoja nauttia turvallisesta yhdessäolosta, jossa tämä aihepiiri ei helposti aktivoidu. On hyvä muistaa, että teidän välillä on varmasti paljon rakkautta ja kiintymystä. Toivottavasti tämä ajankohtainen ristiriita ei peitä sitä. On hyvin tärkeää, että sinun ja vanhempiesi ja sisarustesi välillä säilyy keskustelukontakti niin että sinä voit kertoa edelleen sinulle tärkeistä asioista heille. Näin he voivat vähitellen oppia tuntemaan sinua lisää omana itsenäsi. Keskustelukontaktin ylläpitäminen vaatii välillä ”pitkää pinnaa” ja sen anteeksiantamista, että sanat ei osu aina kohdalleen. Usein se mahdollistaa vähitellen uuden oppimisen ja keskinäisten yhteyksien vahvistumisen.
Vanhemmillesi voit antaa luettavaksi transtukipisteen sivuilta löytyvän vanhemmille suunnatun artikkelin, ks: http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
Hyvää alkavaa syyskautta sekä sinulle että perheellesi!
Jussi Nissinen
Olet kertonut neljä kuukautta sitten perheellesi, että olet poika etkä tyttö. Heidän reaktionsa on ollut sinulle pettymys. He pitävät sinua poikamaisena tyttönä, kutsuvat sinua yhä tytöksi ja isäsi on ilmoittanut, että hän ei suostu siihen, että hakeudut sukupuolenkorjausprosessiin ennen 18 v ikää. Pohdit sitä pystyvätkö he koskaan hyväksymään sinua sellaisena kuin mitä itse koet olevasi, poikana ja myöhemmin miehenä.
Toteat että asian sulattelu ja käsittely vie läheisiltä usein aikaa. Näinhän se on. Neljä kuukautta on pitkä aika sinulle, joka vihdoin haluat tulla nähdyksi kotona omana itsenäsi. Läheisille se on kuitenkin vielä hyvin lyhyt aika totuttautua ajatukseen, että oman lapsen tai sisaruksen sukupuoli-identiteetti ei olekaan se, mihin on vuosien aikana tottunut. Varsinkin vanhemmille erityisen vaikeaa on ajatella sitä, että oman lapsen kehoa, joka herättää heissä paljon rakkaita muistoja ja joka tavallaan edustaa heille rakasta lasta, lähdetään muokkaamaan hormoneilla ja mahdollisesti myös leikkauksilla. Totutusta rakkaasta mielikuvasta luopuminen on useimmiten hidas ja kivulias prosessi.
Vanhempiesi on lähes mahdoton saada elävää mielikuvaa siitä, miten sinä olet ei ikäisinä kokenut itsesi. Siksi heidän on todella vaikea erottaa toisistaan se, milloin kyse on lapsen kehitykseen kuuluvasta identiteetin ja tyylin etsimisestä, jossa voi olla aaltomaisesti eri vaiheita, ja milloin taas on kyse pysyvämmästä sukupuoliristiriidasta kehon, ulkopuolelta tulevien määritelmien ja oman kokemuksen välillä. Poikamainen tyttöhän nauttii pojille tyypillisistä leikeistä, rooleista ja pukeutumisesta, mutta siitä huolimatta on sinut oman kehonsa ja sen kehityksen kanssa. Transpoika taas kokee esimerkiksi murrosiän muutokset kehossa ja tytön identiteetin vieraannuttavilta.
On hyvin ärsyttävää, kun läheiset eivät ota vakavasti omaa kokemusta itsestä. Se, että tulee kohdelluksi itselleen vieraana ihmisenä, on turhauttavaa ja herättää varmasti myös vihan tunteita. Näiden tunteiden kanssa sinä joudut nyt selviytymään jonkin aikaa. Löytyykö lähipiiristä joku luotettava ihminen, jolle voit kertoa näistä tunteistasi ja omasta prosessistasi niin että hän osaa kuunnella sinua ottaa kokemuksesi ja tunteesi vakavasti. Kotona olisi hyvä löytää niitä tapoja nauttia turvallisesta yhdessäolosta, jossa tämä aihepiiri ei helposti aktivoidu. On hyvä muistaa, että teidän välillä on varmasti paljon rakkautta ja kiintymystä. Toivottavasti tämä ajankohtainen ristiriita ei peitä sitä. On hyvin tärkeää, että sinun ja vanhempiesi ja sisarustesi välillä säilyy keskustelukontakti niin että sinä voit kertoa edelleen sinulle tärkeistä asioista heille. Näin he voivat vähitellen oppia tuntemaan sinua lisää omana itsenäsi. Keskustelukontaktin ylläpitäminen vaatii välillä ”pitkää pinnaa” ja sen anteeksiantamista, että sanat ei osu aina kohdalleen. Usein se mahdollistaa vähitellen uuden oppimisen ja keskinäisten yhteyksien vahvistumisen.
Vanhemmillesi voit antaa luettavaksi transtukipisteen sivuilta löytyvän vanhemmille suunnatun artikkelin, ks: http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
Hyvää alkavaa syyskautta sekä sinulle että perheellesi!
Jussi Nissinen