Olenko sairas?
Moi oon tosi nuori 13-14-vuotias tyttö ja olen tuntenut jo melkein kuusi vuotta, että olen syntynyt väärään sukupuoleen.
Kun katson peiliin en tunnista heijastusta minuksi. Vaan se on ventovieras. Minua ahdistaa tämän takia tosi paljon ja mieli on maassa. Minusta tuntuu, että olen sairas. Olen yrittänyt sopeutua olemaan tyttö, mutta se on niin rasittavaa. Aina jos piirrän jotain henkilöä, henkilö on poika. Aina jos pelaan jotain ja saa valita onko tyttö vai poika, olen poika. Myös pienenä tämä on tullut esiin. Esim. jos on leikitty me ollaan -leikkiä, hahmoni on ollut aina poika. Haluaisin kertoa vanhemmilleni, mutta pelkään että he eivät ymmärrä.
Mitä minä teen? Mitä pitäisi sanoa heille?
Kun katson peiliin en tunnista heijastusta minuksi. Vaan se on ventovieras. Minua ahdistaa tämän takia tosi paljon ja mieli on maassa. Minusta tuntuu, että olen sairas. Olen yrittänyt sopeutua olemaan tyttö, mutta se on niin rasittavaa. Aina jos piirrän jotain henkilöä, henkilö on poika. Aina jos pelaan jotain ja saa valita onko tyttö vai poika, olen poika. Myös pienenä tämä on tullut esiin. Esim. jos on leikitty me ollaan -leikkiä, hahmoni on ollut aina poika. Haluaisin kertoa vanhemmilleni, mutta pelkään että he eivät ymmärrä.
Mitä minä teen? Mitä pitäisi sanoa heille?
Hei
Sinussa siis ”asuu” poika, joka haluaa tulla ulos näkyväksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vuosien varrella olet löytänyt eri keinoja olla edes hetken aikaa poikana. Tyttönä oleminen tuntuu sinusta vieraalta. Haluaisit kertoa asiasta vanhemmillesi, mutta pelkäät että he eivät ymmärrä.
Vanhemmille lapsen hyvinvointi on yleensä hyvinkin tärkeä asia. Siksi on tärkeää kertoa omista huolista, jotta he voivat olla avuksi. Se, että oma lapsi kertoo kokevansa itsensä sukupuoleltaan erilaiseksi kuin miksi hänet on syntymässä määritelty, on vanhemmille usein aluksi hämmentävä asia. Saatuaan riittävästi tietoa he kuitenkin voivat vähitellen tulla lapsensa tueksi. Osa vanhemmista osaa nopeastikin tulla lapsensa tueksi, osalla siihen voi mennä pidempi aika. Jotta sinun ei tarvitsisi yksin jännittää miten vanhemmat suhtautuvat asiaan, olisi hyvä, että joku turvallinen aikuinen olisi tukenasi. Voisitko ajatella, että keskustelisit sukupuoliristiriidastasi esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Se olisi sikälikin hyvä, että hän voi yhdessä sinun kanssasi miettiä miten selviät hankalista tilanteista koulussa ja missä vaiheessa voisit hakeutua sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin. Keskustelut kouluterveydenhoitajan kanssa ovat luottamuksellisia.
Jos keskustelun avaaminen vanhempien kanssa tutuu ylivoimaisen vaikealta, kirjeen kirjoittaminen heille voi olla yksi kynnyksen ylittämiseen. Voisit kertoa kokemuksistasi ja tuntemuksistasi heille siinä kirjeessä ja esittää toivomuksen, että voisitte yhdessä keskustella niistä. Voit antaa heille tiedoksi sukupuoltaan pohtivien lasten vanhemmille suunnatun artikkelin, joka löytyy osoitteesta http://transtukipiste.fi/vanhemmille/ . Transtukipisteen sivuilta löytyy myös tietoa esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle: transtukipiste.fi.
Olisi hyvä, että voisit keskustella muiden omaa sukupuoltaan pohtivien kanssa. Sinuiksi palvelulla on vertaischatteja transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville: 29.8., 26.9., 31.10., 28.11., 26.12 klo 18 – 19:30. Osoitteesta www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatvertaisryhmat-syksylla-2016 saat lisätietoa näistä vertaischateistä ja siitä, miten niihin voi osallistua. Vertaischatit tarjoavat mahdollisuuden keskustella muiden sukupuoliristiriitaa kokevien kanssa. Joukossa on usein myös nuoria transpoikia!
Toivottavasti tästä on sinulle apua niin että pääset jumittuneesta tilanteestasi eteenpäin!
Jussi Nissinen
Sinussa siis ”asuu” poika, joka haluaa tulla ulos näkyväksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vuosien varrella olet löytänyt eri keinoja olla edes hetken aikaa poikana. Tyttönä oleminen tuntuu sinusta vieraalta. Haluaisit kertoa asiasta vanhemmillesi, mutta pelkäät että he eivät ymmärrä.
Vanhemmille lapsen hyvinvointi on yleensä hyvinkin tärkeä asia. Siksi on tärkeää kertoa omista huolista, jotta he voivat olla avuksi. Se, että oma lapsi kertoo kokevansa itsensä sukupuoleltaan erilaiseksi kuin miksi hänet on syntymässä määritelty, on vanhemmille usein aluksi hämmentävä asia. Saatuaan riittävästi tietoa he kuitenkin voivat vähitellen tulla lapsensa tueksi. Osa vanhemmista osaa nopeastikin tulla lapsensa tueksi, osalla siihen voi mennä pidempi aika. Jotta sinun ei tarvitsisi yksin jännittää miten vanhemmat suhtautuvat asiaan, olisi hyvä, että joku turvallinen aikuinen olisi tukenasi. Voisitko ajatella, että keskustelisit sukupuoliristiriidastasi esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Se olisi sikälikin hyvä, että hän voi yhdessä sinun kanssasi miettiä miten selviät hankalista tilanteista koulussa ja missä vaiheessa voisit hakeutua sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin. Keskustelut kouluterveydenhoitajan kanssa ovat luottamuksellisia.
Jos keskustelun avaaminen vanhempien kanssa tutuu ylivoimaisen vaikealta, kirjeen kirjoittaminen heille voi olla yksi kynnyksen ylittämiseen. Voisit kertoa kokemuksistasi ja tuntemuksistasi heille siinä kirjeessä ja esittää toivomuksen, että voisitte yhdessä keskustella niistä. Voit antaa heille tiedoksi sukupuoltaan pohtivien lasten vanhemmille suunnatun artikkelin, joka löytyy osoitteesta http://transtukipiste.fi/vanhemmille/ . Transtukipisteen sivuilta löytyy myös tietoa esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle: transtukipiste.fi.
Olisi hyvä, että voisit keskustella muiden omaa sukupuoltaan pohtivien kanssa. Sinuiksi palvelulla on vertaischatteja transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville: 29.8., 26.9., 31.10., 28.11., 26.12 klo 18 – 19:30. Osoitteesta www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatvertaisryhmat-syksylla-2016 saat lisätietoa näistä vertaischateistä ja siitä, miten niihin voi osallistua. Vertaischatit tarjoavat mahdollisuuden keskustella muiden sukupuoliristiriitaa kokevien kanssa. Joukossa on usein myös nuoria transpoikia!
Toivottavasti tästä on sinulle apua niin että pääset jumittuneesta tilanteestasi eteenpäin!
Jussi Nissinen