Sanatulva
Hei,
olen (lähes) 17-vuotias teinityttö, joka haluaisi esittää pari hämmentynyttä kysymystä.
Noin kuukausi sitten löysin aseksuaalisuuden määritelmän. Sen luettuani jokin lukko sisälläni oli avautunut loksahtaen ja hyvänolon tunne oli täyttänyt minut. Minusta tuntui, että olin oppinut ymmärtämään itseäni taas hieman paremmin, sillä löysin selityksen sanoittamatta jääneelle huolelle, jota olin tuntenut jo pitkään.
Ennen "valaistumistani" olin häpeissäni siitä, että ystäväni rönsyilevät puheet seksistä kammottavat ja hieman ahdistavat minua. Lisäksi yritin korjata itseäni yrittämällä totuttautua seksiä sisältävien tekstien lukemiseen. Vasta pari päivää sitten ymmärsin, että minun ei tarvitse muuttua, ei ainakaan sillä tasolla. On aika ironista, että samaan aikaan ajattelin rakastavani itseäni sellaisena kuin olen, kun tosiasiassa yritin korjata itseäni ajatellen, että minussa oli jotakin pielessä.
13-vuotiaana puheet seksistä terveystiedon tunnilla ällöttivät, mutta ajattelin, että se muuttuisi. Ajattelin, että jossain vaiheessa alkaisin haluamaan seksiä tai tuntemaan seksuaalista vetovoimaa. Mutta minä en kirjoittaisi tätä tekstiä tällä hetkellä, jos se olisi tapahtunut.
Seksin harrastaminen ei houkuttele millään tavalla ja on se minulle jopa pelottava ajatus, sillä jos sitä sattuisin joskus harrastamaan, haluaisin sen olevan ainoastaan "sen oikean" kanssa. Tämä yksi-seksikumppani-koko-elämän-aikana-utopia juontuu muun muassa minun uskonnollisesta vakaumuksestani ja siitä, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni niin syvällä tasolla monelle ihmiselle. Pelkään myös, että jos ottaisin pelottavan askeleen ja luopuisin neitsyydestäni, menettäisin sen henkilölle, joka ei ymmärtäisi kuinka vakava asia seksi on minulle.
Koin yksipuolista rakkautta erästä poikaa kohtaan muutaman vuoden ajan, joten tiedän olevani heteroromanttinen aseksuaali. Tunteeni päättyivät häntä kohtaan pari vuotta sitten ja minä en yhdessäkään vaiheessa toivonut häneltä enempää kuin vastausta tunteisiini. Sen jälkeen en ole tuntenut edes lyhyttä ihastusta. Ikäluokkani pojat ovat minulle vain joukko poikia, ja en ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa heihin enkä tyttöihinkään. Se on mielestäni sääli, sillä pidin ihastuneena olemisen tunteesta. Oikeastaan tunnen vahvaa kaipuutta romanttiseen seurustelusuhteeseen ja haluaisin sellaisen, kun tunnen ihastusta/rakkautta uudelleen joskus tukevaisuudessa.
Mennäänpä sitten kysymyksiin. Mitä seksuaalinen vetovoima oikeastaan on? (Ymmärrän kyllä määritelmän, mutta en tiedä olenko tuntenut sitä vai en.) Ja onko minulla oikeus sanoa olevani aseksuaali samalla kun saatan olla vain erittäin epäkypsä tapaus? (Itse ainakin tunnen vahvasti olevani aseksuaali, mutta välillä epäilen itseäni.) Ja jo ennen kuin olin ymmärtänyt olevani aseksuaali, olin päättänyt odottavani neitsyyteni menettämistä avioliittoon asti. Voinko minä siis olla aseksuaali, vaikka samaan aikaan minulla on myös vakaumuksellisia syitä olla harrastamatta seksiä? Ja miten voin tarvittaessa selittää olevani oikeasti aseksuaali ja etten käytä aseksuaalisuutta vain tekosyynä "pihdata"?
Äitini mielestä olen liian nuori miettimään näitä asioita, mutta haluan itse jonkinlaisen varmuuden asiasta. En halua viettää seuraavia 8 vuotta pohtien voinko mieltää itseäni aseksuaalina, samalla kun aivoni vielä kasvavat.
Rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja kuukausi sitten opin rakastamaan itseäni hieman vahvemmin aseksuaalisuuden käsitteen löydettyäni. Tietenkin välillä huolestuttaa, löytyykö ketään, joka hyväksyisi sekä aseksuaalisuuteni että uskoni ja jopa jakaisi sen kanssani. Luotan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Enää en nimittäin yritä "korjata" itseäni.
Kiitos antamastanne ajasta.
olen (lähes) 17-vuotias teinityttö, joka haluaisi esittää pari hämmentynyttä kysymystä.
Noin kuukausi sitten löysin aseksuaalisuuden määritelmän. Sen luettuani jokin lukko sisälläni oli avautunut loksahtaen ja hyvänolon tunne oli täyttänyt minut. Minusta tuntui, että olin oppinut ymmärtämään itseäni taas hieman paremmin, sillä löysin selityksen sanoittamatta jääneelle huolelle, jota olin tuntenut jo pitkään.
Ennen "valaistumistani" olin häpeissäni siitä, että ystäväni rönsyilevät puheet seksistä kammottavat ja hieman ahdistavat minua. Lisäksi yritin korjata itseäni yrittämällä totuttautua seksiä sisältävien tekstien lukemiseen. Vasta pari päivää sitten ymmärsin, että minun ei tarvitse muuttua, ei ainakaan sillä tasolla. On aika ironista, että samaan aikaan ajattelin rakastavani itseäni sellaisena kuin olen, kun tosiasiassa yritin korjata itseäni ajatellen, että minussa oli jotakin pielessä.
13-vuotiaana puheet seksistä terveystiedon tunnilla ällöttivät, mutta ajattelin, että se muuttuisi. Ajattelin, että jossain vaiheessa alkaisin haluamaan seksiä tai tuntemaan seksuaalista vetovoimaa. Mutta minä en kirjoittaisi tätä tekstiä tällä hetkellä, jos se olisi tapahtunut.
Seksin harrastaminen ei houkuttele millään tavalla ja on se minulle jopa pelottava ajatus, sillä jos sitä sattuisin joskus harrastamaan, haluaisin sen olevan ainoastaan "sen oikean" kanssa. Tämä yksi-seksikumppani-koko-elämän-aikana-utopia juontuu muun muassa minun uskonnollisesta vakaumuksestani ja siitä, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni niin syvällä tasolla monelle ihmiselle. Pelkään myös, että jos ottaisin pelottavan askeleen ja luopuisin neitsyydestäni, menettäisin sen henkilölle, joka ei ymmärtäisi kuinka vakava asia seksi on minulle.
Koin yksipuolista rakkautta erästä poikaa kohtaan muutaman vuoden ajan, joten tiedän olevani heteroromanttinen aseksuaali. Tunteeni päättyivät häntä kohtaan pari vuotta sitten ja minä en yhdessäkään vaiheessa toivonut häneltä enempää kuin vastausta tunteisiini. Sen jälkeen en ole tuntenut edes lyhyttä ihastusta. Ikäluokkani pojat ovat minulle vain joukko poikia, ja en ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa heihin enkä tyttöihinkään. Se on mielestäni sääli, sillä pidin ihastuneena olemisen tunteesta. Oikeastaan tunnen vahvaa kaipuutta romanttiseen seurustelusuhteeseen ja haluaisin sellaisen, kun tunnen ihastusta/rakkautta uudelleen joskus tukevaisuudessa.
Mennäänpä sitten kysymyksiin. Mitä seksuaalinen vetovoima oikeastaan on? (Ymmärrän kyllä määritelmän, mutta en tiedä olenko tuntenut sitä vai en.) Ja onko minulla oikeus sanoa olevani aseksuaali samalla kun saatan olla vain erittäin epäkypsä tapaus? (Itse ainakin tunnen vahvasti olevani aseksuaali, mutta välillä epäilen itseäni.) Ja jo ennen kuin olin ymmärtänyt olevani aseksuaali, olin päättänyt odottavani neitsyyteni menettämistä avioliittoon asti. Voinko minä siis olla aseksuaali, vaikka samaan aikaan minulla on myös vakaumuksellisia syitä olla harrastamatta seksiä? Ja miten voin tarvittaessa selittää olevani oikeasti aseksuaali ja etten käytä aseksuaalisuutta vain tekosyynä "pihdata"?
Äitini mielestä olen liian nuori miettimään näitä asioita, mutta haluan itse jonkinlaisen varmuuden asiasta. En halua viettää seuraavia 8 vuotta pohtien voinko mieltää itseäni aseksuaalina, samalla kun aivoni vielä kasvavat.
Rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja kuukausi sitten opin rakastamaan itseäni hieman vahvemmin aseksuaalisuuden käsitteen löydettyäni. Tietenkin välillä huolestuttaa, löytyykö ketään, joka hyväksyisi sekä aseksuaalisuuteni että uskoni ja jopa jakaisi sen kanssani. Luotan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Enää en nimittäin yritä "korjata" itseäni.
Kiitos antamastanne ajasta.
Hei
Kysyt mitä seksuaalinen vetovoima on ja voitko luottavaisin mielin kutsua itseäsi aseksuaaliksi vaikka sinulla on myös vakaumukselliset syyt pidättyä seksistä.
Seksuaalinen vetovoima ihmistä kohtaan on psyykkinen ja fyysinen kokemus, jonka toisen ihmisen olemus (ulkonäkö, tuoksu, ääni, henkinen olemus jne) saa kokijassa aikaan. Siihen voi liittyä pulssin ja hengityksen tihentymistä, seksuaalista kiihottumista, miellyttäviä eroottisia mielikuvia sekä halu lähestyä toista. Aseksuaalilta tällaiset kokemukset pääsääntöisesti puuttuvat. Sen sijaan demiseksuaali voi kokea tietyin edellytyksin seksuaalista vetovoimaa. Demiseksuaaliksi itsensä nimeävällä henkilöllä seksuaalinen halu edellyttää hyvin kokonaisvaltaista tunnetason läheisyyden, kiintymyksen, rakkauden ja halun yhdistelmää. Olettaisinkin kuvauksesi perusteella, että demiseksuaali -termi voisi sopia sinulle. Mitä siitä ajattelet? Se että sinulla on myös vakaumuksellisia syitä pidättyä seksistä ei sinällään kumoa mahdollisuuttasi samaistua demiseksuaaliksi tai heteroromanttiseksi aseksuaaliksi. Olettaisin että monilla vakaumuksellisista syistä seksistä pidättyvillä voi olla voimakkaitakin seksuaalisen halun kokemuksia toista kohtaan, mutta pidättyy itse seksistä.
Aseksuaalisuuteen tai demiseksuaalisuuteen ei välttämättä kuulu seksiin liittyvää vastenmielisyyttä, vaan suhde seksiin on monilla varsin neutraali, eli seksi ei herätä ylipäänsä voimakkaita tunteita. Se että aseksuaali joutuu toistuvasti kuulemaan lähipiirin seksiin liittyvää keskustelua ja seuraamaan sitä julkisuudessa voi toki olla ärsyttävää ja saada aikaan vastareaktiota. Kerrotkin että olet kokenut itsesi seksin suhteen erilaiseksi nuoreksi ja olet yrittänyt muuttaa itseäsi seksimyönteisemmäksi siinä onnistumatta. Aseksuaalisuus -termi on nyt auttanut sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin mitä olet.
Mietit sitä että oletko mahdollisesti ”epäkypsä” ja onko liian aikaista samaistua aseksuaaliksi (tai demiseksuaaliksi). Seksuaaliset identiteetit eivät koskaan kerro koko totuutta ihmisistä vaan ne antavat mahdollisuuden samaistua jossakin suhteessa samankaltaisiin ihmisiin. Aseksuaalienkin keskuudessa on keskenään hyvin erilaisia ihmisiä ja suhtautumisessa seksuaalisuuteen on heidänkin keskuudessa sävyeroja. Identiteetit eivät ole myöskään ”kiveen hakattuja” vaan niissä voi tapahtua muutoksia iän myötä. Niihin kannattaa suhtautua hyvinä apuvälineinä, jotka selkiyttävät ja helpottavat elämää ja valinoja nykyhetkessä. Suosittelen sinua käyttämään identiteettimääritelmää, joka parhaiten kuvaa sinua tällä hetkellä ja tuntuu omalta. Sitä voi toki myöhemmin tarkentaa ja päivittää omia tuntemuksia ja kokemuksia vastaavaksi.
Lisätietoa aseksuaalisuudesta (ja demiseksuaalisuudesta) ks: aseksuaalit.net
Jussi Nissinen
Kysyt mitä seksuaalinen vetovoima on ja voitko luottavaisin mielin kutsua itseäsi aseksuaaliksi vaikka sinulla on myös vakaumukselliset syyt pidättyä seksistä.
Seksuaalinen vetovoima ihmistä kohtaan on psyykkinen ja fyysinen kokemus, jonka toisen ihmisen olemus (ulkonäkö, tuoksu, ääni, henkinen olemus jne) saa kokijassa aikaan. Siihen voi liittyä pulssin ja hengityksen tihentymistä, seksuaalista kiihottumista, miellyttäviä eroottisia mielikuvia sekä halu lähestyä toista. Aseksuaalilta tällaiset kokemukset pääsääntöisesti puuttuvat. Sen sijaan demiseksuaali voi kokea tietyin edellytyksin seksuaalista vetovoimaa. Demiseksuaaliksi itsensä nimeävällä henkilöllä seksuaalinen halu edellyttää hyvin kokonaisvaltaista tunnetason läheisyyden, kiintymyksen, rakkauden ja halun yhdistelmää. Olettaisinkin kuvauksesi perusteella, että demiseksuaali -termi voisi sopia sinulle. Mitä siitä ajattelet? Se että sinulla on myös vakaumuksellisia syitä pidättyä seksistä ei sinällään kumoa mahdollisuuttasi samaistua demiseksuaaliksi tai heteroromanttiseksi aseksuaaliksi. Olettaisin että monilla vakaumuksellisista syistä seksistä pidättyvillä voi olla voimakkaitakin seksuaalisen halun kokemuksia toista kohtaan, mutta pidättyy itse seksistä.
Aseksuaalisuuteen tai demiseksuaalisuuteen ei välttämättä kuulu seksiin liittyvää vastenmielisyyttä, vaan suhde seksiin on monilla varsin neutraali, eli seksi ei herätä ylipäänsä voimakkaita tunteita. Se että aseksuaali joutuu toistuvasti kuulemaan lähipiirin seksiin liittyvää keskustelua ja seuraamaan sitä julkisuudessa voi toki olla ärsyttävää ja saada aikaan vastareaktiota. Kerrotkin että olet kokenut itsesi seksin suhteen erilaiseksi nuoreksi ja olet yrittänyt muuttaa itseäsi seksimyönteisemmäksi siinä onnistumatta. Aseksuaalisuus -termi on nyt auttanut sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin mitä olet.
Mietit sitä että oletko mahdollisesti ”epäkypsä” ja onko liian aikaista samaistua aseksuaaliksi (tai demiseksuaaliksi). Seksuaaliset identiteetit eivät koskaan kerro koko totuutta ihmisistä vaan ne antavat mahdollisuuden samaistua jossakin suhteessa samankaltaisiin ihmisiin. Aseksuaalienkin keskuudessa on keskenään hyvin erilaisia ihmisiä ja suhtautumisessa seksuaalisuuteen on heidänkin keskuudessa sävyeroja. Identiteetit eivät ole myöskään ”kiveen hakattuja” vaan niissä voi tapahtua muutoksia iän myötä. Niihin kannattaa suhtautua hyvinä apuvälineinä, jotka selkiyttävät ja helpottavat elämää ja valinoja nykyhetkessä. Suosittelen sinua käyttämään identiteettimääritelmää, joka parhaiten kuvaa sinua tällä hetkellä ja tuntuu omalta. Sitä voi toki myöhemmin tarkentaa ja päivittää omia tuntemuksia ja kokemuksia vastaavaksi.
Lisätietoa aseksuaalisuudesta (ja demiseksuaalisuudesta) ks: aseksuaalit.net
Jussi Nissinen