Lapsen sukupuolirooli
Meillä on viisivuotiastyttö, joka kolmevuotiaana alkoi inhoamaan mekkoja ja perinteisiä tyttöjen juttuja.
Tänä kesänä hiukset piti leikata lyhyeksi kuin Robinilla ja tähän suostuimme. Vaatekaupassa vaatteet kelpaavat ainoastaan poikien osastolta.
Olen huolissani, joutuuko koulussa silmätikuksi. Miten tähän pitäisi suhtautua? En ole tyrkyttänyt tyttöjen hömpötyksiä.
Tänä kesänä hiukset piti leikata lyhyeksi kuin Robinilla ja tähän suostuimme. Vaatekaupassa vaatteet kelpaavat ainoastaan poikien osastolta.
Olen huolissani, joutuuko koulussa silmätikuksi. Miten tähän pitäisi suhtautua? En ole tyrkyttänyt tyttöjen hömpötyksiä.
Hei!
Olet huolissasi siitä, joutuuko viisivuotias lapsesi silmätikuksi, kun hän inhoaa tyttöjen mekkoja ja perinteisiä tyttöjen juttuja ja suosii poikien vaatteita ja lyhyitä hiuksia.
Sukupuoliodotuksiin nähden poikamaisesti käyttäytyviä tyttöjä on 4-5 vuotiasta erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa 12 %. Vastaavasti sukupuoliodotuksiin nähden tyttömäisesti käyttäytyviä poikia 4-5 vuotiaista on noin 6 %. Eli kovin harvinaisesta ilmiöstä ei ole kyse. Joidenkin kohdalla tämä sukupuoliodotuksiin nähden epätyypillinen käyttäytyminen ennakoi myöhempää sukupuoliristiriitaa (transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, transvestisuus jne.) esim. murrosiässä ja sen jälkeen. Useimpien kohdalla se on yksi sinällään merkityksellinen vaihe lapsen kehityksessä, joka rikastuttaa hänen yksilöllistä kehitystään ilman myöhempää sukupuoliristiriidan kokemusta. Joidenkin kohdalla se voi ennakoida seksuaalista suuntautumista omaa sukupuolta kohtaan. Lapsen käyttäytymisestä ei voida kuitenkaan ennakoida mikä em. eri vaihtoehtoista kuvaa hänen myöhempää sukupuoli-identiteetin tai seksuaalista suuntautumisen kehitystä.
Kerrot että et ole tyrkyttänyt hänelle tyttöjen hömpötyksiä. Siinä olet toiminut sekä lapsesi että itsesi kannalta hyvin viisaasti! Åbo Akademissa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan vanhempien hyväksyvä, lapsen kokemusta kunnioittava ja emotionaalista tukea antava asennoituminen sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvää lasta kohtaan on tehokas suoja mahdollisia myöhempiä sukupuoliristiriitaan liittyviä mielenterveysongelmia vastaan. Silloin lapsen ei tarvitse eristää osaa kokemusmaailmastaan ja pärjätä sen kanssa yksin. Toisin sanoen, jos lapsella on sellainen tunne, että hän voi olla oma itsensä ja ilmaista eri puoliaan turvallisesti kotonaan ja tulla nähdyksi kokonaisena, hän saa hyvät eväät kohdata mahdollista silmätikuksi joutumista. Siinä on tärkeää, että vanhemmat eivät koe syyllisyyttä tai häpeää lapsensa käyttäytymisestä, sillä lapsi vaistoaa sen välittömästi.
Miten sitten toimia suhteessa päiväkotiin, naapurustoon, esikouluun, peruskouluun, harrastuksiin? Siinä keskeistä on aikuisten asennoituminen. Silloin kun aikuiset suhtautuvat lapsiin yhdenvartaisesti heitä arvostaen riippumatta heidän sukupuolen ilmaisutavoistaan ja kokemuksistaan, niin se siirtyy lapsiin. Lapset ovat itse asiassa avoimia tutustumaan erilaisiin leikkitovereihinsa silloin kun ihmisten erilaisuus on aikuisille turvallinen ja itsestään selvä asia. Me aikuiset luomme sen ilmapiirin, jossa lapset kasvavat. Niinpä suosittelen, että otat itse puheeksi päiväkodin työntekijöille, lähipiirin aikuisille, koulun opettajille jne., että tämä meidän [lapsen etunimi] tykkää poikamaisista vaatteista, leikeistä jne., ja minulle hänen vanhempanaan on tärkeää, että hän saa olla oma itsensä teidän seurassanne.
Silloin kun perheessä on kaksi tai useampi lapsesta huolehtiva aikuinen, on tärkeää, että he voivat keskenään keskustella lapsen kehitykseen liittyvistä havainnoistaan ja huolistaan ja tukea yhdessä lapsen yksilöllistä kehitystä ja hänen itsetuntoaan omana itsenään.
Transtukipisteen sivuilta http://transtukipiste.fi/vanhemmille/ löytyy asiantuntevaa tietoa vanhemmille, jotka ovat huomanneet lapsessaan hänen sukupuolelleen epätyypillisenä pidettyä käyttäytymistä tai joiden lapsi on tuonut esille sukupuoliristiriidan kokemuksiaan.
On ihanaa, että lapsellasi on kaltaisesi äiti, joka ajattelee lapsensa parasta ja hakee asianmukaista tietoa voidakseen toimia sen mukaisesti! Tämä voi merkitä sinulle ajoittain huolen kantamista, vaikeuksiin valmistautumista ja lapsen oikeuksien puolustamista. Siksi on hyvä, että et jää asian kanssa yksin. Tekemäsi työ kantaa hedelmää lapsesi ja itsesi hyvinvoinnissa.
Jussi Nissinen
Olet huolissasi siitä, joutuuko viisivuotias lapsesi silmätikuksi, kun hän inhoaa tyttöjen mekkoja ja perinteisiä tyttöjen juttuja ja suosii poikien vaatteita ja lyhyitä hiuksia.
Sukupuoliodotuksiin nähden poikamaisesti käyttäytyviä tyttöjä on 4-5 vuotiasta erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa 12 %. Vastaavasti sukupuoliodotuksiin nähden tyttömäisesti käyttäytyviä poikia 4-5 vuotiaista on noin 6 %. Eli kovin harvinaisesta ilmiöstä ei ole kyse. Joidenkin kohdalla tämä sukupuoliodotuksiin nähden epätyypillinen käyttäytyminen ennakoi myöhempää sukupuoliristiriitaa (transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, transvestisuus jne.) esim. murrosiässä ja sen jälkeen. Useimpien kohdalla se on yksi sinällään merkityksellinen vaihe lapsen kehityksessä, joka rikastuttaa hänen yksilöllistä kehitystään ilman myöhempää sukupuoliristiriidan kokemusta. Joidenkin kohdalla se voi ennakoida seksuaalista suuntautumista omaa sukupuolta kohtaan. Lapsen käyttäytymisestä ei voida kuitenkaan ennakoida mikä em. eri vaihtoehtoista kuvaa hänen myöhempää sukupuoli-identiteetin tai seksuaalista suuntautumisen kehitystä.
Kerrot että et ole tyrkyttänyt hänelle tyttöjen hömpötyksiä. Siinä olet toiminut sekä lapsesi että itsesi kannalta hyvin viisaasti! Åbo Akademissa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan vanhempien hyväksyvä, lapsen kokemusta kunnioittava ja emotionaalista tukea antava asennoituminen sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvää lasta kohtaan on tehokas suoja mahdollisia myöhempiä sukupuoliristiriitaan liittyviä mielenterveysongelmia vastaan. Silloin lapsen ei tarvitse eristää osaa kokemusmaailmastaan ja pärjätä sen kanssa yksin. Toisin sanoen, jos lapsella on sellainen tunne, että hän voi olla oma itsensä ja ilmaista eri puoliaan turvallisesti kotonaan ja tulla nähdyksi kokonaisena, hän saa hyvät eväät kohdata mahdollista silmätikuksi joutumista. Siinä on tärkeää, että vanhemmat eivät koe syyllisyyttä tai häpeää lapsensa käyttäytymisestä, sillä lapsi vaistoaa sen välittömästi.
Miten sitten toimia suhteessa päiväkotiin, naapurustoon, esikouluun, peruskouluun, harrastuksiin? Siinä keskeistä on aikuisten asennoituminen. Silloin kun aikuiset suhtautuvat lapsiin yhdenvartaisesti heitä arvostaen riippumatta heidän sukupuolen ilmaisutavoistaan ja kokemuksistaan, niin se siirtyy lapsiin. Lapset ovat itse asiassa avoimia tutustumaan erilaisiin leikkitovereihinsa silloin kun ihmisten erilaisuus on aikuisille turvallinen ja itsestään selvä asia. Me aikuiset luomme sen ilmapiirin, jossa lapset kasvavat. Niinpä suosittelen, että otat itse puheeksi päiväkodin työntekijöille, lähipiirin aikuisille, koulun opettajille jne., että tämä meidän [lapsen etunimi] tykkää poikamaisista vaatteista, leikeistä jne., ja minulle hänen vanhempanaan on tärkeää, että hän saa olla oma itsensä teidän seurassanne.
Silloin kun perheessä on kaksi tai useampi lapsesta huolehtiva aikuinen, on tärkeää, että he voivat keskenään keskustella lapsen kehitykseen liittyvistä havainnoistaan ja huolistaan ja tukea yhdessä lapsen yksilöllistä kehitystä ja hänen itsetuntoaan omana itsenään.
Transtukipisteen sivuilta http://transtukipiste.fi/vanhemmille/ löytyy asiantuntevaa tietoa vanhemmille, jotka ovat huomanneet lapsessaan hänen sukupuolelleen epätyypillisenä pidettyä käyttäytymistä tai joiden lapsi on tuonut esille sukupuoliristiriidan kokemuksiaan.
On ihanaa, että lapsellasi on kaltaisesi äiti, joka ajattelee lapsensa parasta ja hakee asianmukaista tietoa voidakseen toimia sen mukaisesti! Tämä voi merkitä sinulle ajoittain huolen kantamista, vaikeuksiin valmistautumista ja lapsen oikeuksien puolustamista. Siksi on hyvä, että et jää asian kanssa yksin. Tekemäsi työ kantaa hedelmää lapsesi ja itsesi hyvinvoinnissa.
Jussi Nissinen