Dysphoria, mekot ja kaappi
Hei! Olen 14-vuotias, aseksuaalinen, panromanttinen demipoika, jonka syntymässä todettu, biologinen ja juridinen sukupuoli on tyttö. Siitä ei ole kauaa, kun kyseenalaistin seksuaalisuuttani, ja sukupuoli selvisi vain vähän aikaa sitten.
Kuten odotettavissa, minulla on pientä epämukavuutta kehoni yms. kanssa. Välillä haluaisin eroon rinnoistani, feminiiniset muotoni häiritsevät ja haluan epätoivoisesti matalamman äänen. Genitaaleillani minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista ongelmaa.
En kuitenkaan halua tehdä mitään pysyvää päätöstä. Välillä, mielestäni on ihan kivaa omistaa rinnat. En tavallaan uskalla ottaa testosteronia, koska olen laulaja, enkä halua ottaa pienintäkään riskiä - ja on itseasiassa näyttelijänä hauskaa näytellä muuta kuin omaa sukupuolta (vaikka haluaisin vaihteeksi miesroolin).
Olen yrittänyt madaltaa ääntäni luonnollisesti, vain opettelemalla puhumaan hieman matalammalta - se tosin tuntuu vaikealta ja hitaalta prosessilta, joka ei vaikuta ääneeni niin paljon kuin haluaisin. Rintojen bindaus on myös pieni ongelma. Olen koulussa aina välillä käyttänyt paidan ja alustopin välissä pitänyt venyvää vyötä, mutta se ei tee isoa muutosta, tuntuu epämukavalta, eikä pysy aina paikallaan. Haluaisin oikean binderin, mutta niitä myydään vain netissä, ja niiden tilaaminen ja samalla kaapissa pysyminen on vaikea tehtävä. Sen lisäksi ne ovat melko kalliita, enkä osaa netistä tilatessa olla varma siitä, että ovatko ne sopivat.
Minua myös, ärsyttää se, että minun on vaikeampi mennä läpi miehestä, koska pidän mielelläni hameita ja mekkoja.
Ja, kuten äsken viittasin, olen vielä kaapissa. Ainakin joillekin. Monille, mutta monille olen myös tullut ulos. Olen kertonut kaveriporukallemme, hieman epäsuoraan muille luokkalaisillemme (saattaa olla outoa, että kerroin heille, sillä he eivät ole millään tavalla läheisiä minulle, enemmän vatsakohta, mutta sillä ei ole paljon merkitystä), olen pistänyt somessa sukupuolekseni "en tiedä", vaihtoehtoiseksi nimekseni miesnimeni ja he-pronominit käytettäväksi minusta (koska kukaan ei kuitenkaan katso facessa tietoja, heh), ja lisäksi olen kertonut yhdelle opettajistamme (yksi oppilaiden suosikeista, luotettava, terveystiedon opettaja). En ole kuitenkaan kertonut perheelleni mitään. He tietävät, että olen sateenkaarinuori, sillä olen käynyt heidän tietäessä pridessa ja monissa sateenkaarinuorten tapaamisissa, mutta he eivät tiedä muuta. Paitsi isoveljeni, joka on vähän hankalampi juttu.
Minulla on tumblr, jossa olen puhunut siitä kuinka hämmentynyt olen ollut sukupuolestani. En ollut ollenkaan huomannut, että veljeni on yksi seuraajistani. Veljeni on myös nähnyt yhden priviledgebingon, jonka täytin - siinä olin pistänyt kysymysmerkin siihen, että olisin mies, ja pistin siihen myös, etten ole cis. Olen vältellyt aihetta veljeni kanssa, ja tuntuu siltä, että hankin on.
Tiedän, että perheeni kannustaa LGBTQIA+ ihmisiä, vaikkakin joskus sanovat tietämättään loukkaavia kommentteja. En kuitenkaan uskalla tulla kaapista. Ennen ajattelin, etten kertoisi sukupuolestani koskaan, mutta nyt olen huomannut, etten voi pysyä ikuisesti kaapissa. En tiedä yhtään miten tai milloin kertoisin. En haluaisi tehdä siitä suurta asiaa, mutta se kuitenkin on, kun minut on kasvatettu sanomalla jatkuvasti minun olevan tyttö, nuori nainen, prinsessa yms. ja yhtäkkiä sanon, etten ole.
En tiedä yhtään mitä tehdä ja se hirvittää.
Kiitos avusta.
Kuten odotettavissa, minulla on pientä epämukavuutta kehoni yms. kanssa. Välillä haluaisin eroon rinnoistani, feminiiniset muotoni häiritsevät ja haluan epätoivoisesti matalamman äänen. Genitaaleillani minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista ongelmaa.
En kuitenkaan halua tehdä mitään pysyvää päätöstä. Välillä, mielestäni on ihan kivaa omistaa rinnat. En tavallaan uskalla ottaa testosteronia, koska olen laulaja, enkä halua ottaa pienintäkään riskiä - ja on itseasiassa näyttelijänä hauskaa näytellä muuta kuin omaa sukupuolta (vaikka haluaisin vaihteeksi miesroolin).
Olen yrittänyt madaltaa ääntäni luonnollisesti, vain opettelemalla puhumaan hieman matalammalta - se tosin tuntuu vaikealta ja hitaalta prosessilta, joka ei vaikuta ääneeni niin paljon kuin haluaisin. Rintojen bindaus on myös pieni ongelma. Olen koulussa aina välillä käyttänyt paidan ja alustopin välissä pitänyt venyvää vyötä, mutta se ei tee isoa muutosta, tuntuu epämukavalta, eikä pysy aina paikallaan. Haluaisin oikean binderin, mutta niitä myydään vain netissä, ja niiden tilaaminen ja samalla kaapissa pysyminen on vaikea tehtävä. Sen lisäksi ne ovat melko kalliita, enkä osaa netistä tilatessa olla varma siitä, että ovatko ne sopivat.
Minua myös, ärsyttää se, että minun on vaikeampi mennä läpi miehestä, koska pidän mielelläni hameita ja mekkoja.
Ja, kuten äsken viittasin, olen vielä kaapissa. Ainakin joillekin. Monille, mutta monille olen myös tullut ulos. Olen kertonut kaveriporukallemme, hieman epäsuoraan muille luokkalaisillemme (saattaa olla outoa, että kerroin heille, sillä he eivät ole millään tavalla läheisiä minulle, enemmän vatsakohta, mutta sillä ei ole paljon merkitystä), olen pistänyt somessa sukupuolekseni "en tiedä", vaihtoehtoiseksi nimekseni miesnimeni ja he-pronominit käytettäväksi minusta (koska kukaan ei kuitenkaan katso facessa tietoja, heh), ja lisäksi olen kertonut yhdelle opettajistamme (yksi oppilaiden suosikeista, luotettava, terveystiedon opettaja). En ole kuitenkaan kertonut perheelleni mitään. He tietävät, että olen sateenkaarinuori, sillä olen käynyt heidän tietäessä pridessa ja monissa sateenkaarinuorten tapaamisissa, mutta he eivät tiedä muuta. Paitsi isoveljeni, joka on vähän hankalampi juttu.
Minulla on tumblr, jossa olen puhunut siitä kuinka hämmentynyt olen ollut sukupuolestani. En ollut ollenkaan huomannut, että veljeni on yksi seuraajistani. Veljeni on myös nähnyt yhden priviledgebingon, jonka täytin - siinä olin pistänyt kysymysmerkin siihen, että olisin mies, ja pistin siihen myös, etten ole cis. Olen vältellyt aihetta veljeni kanssa, ja tuntuu siltä, että hankin on.
Tiedän, että perheeni kannustaa LGBTQIA+ ihmisiä, vaikkakin joskus sanovat tietämättään loukkaavia kommentteja. En kuitenkaan uskalla tulla kaapista. Ennen ajattelin, etten kertoisi sukupuolestani koskaan, mutta nyt olen huomannut, etten voi pysyä ikuisesti kaapissa. En tiedä yhtään miten tai milloin kertoisin. En haluaisi tehdä siitä suurta asiaa, mutta se kuitenkin on, kun minut on kasvatettu sanomalla jatkuvasti minun olevan tyttö, nuori nainen, prinsessa yms. ja yhtäkkiä sanon, etten ole.
En tiedä yhtään mitä tehdä ja se hirvittää.
Kiitos avusta.
Hei
Olet hiljakkoin alkanut aktiivisesti pohtimaan ja selvittämään sukupuoltasi ja seksuaalisuuttasi. Aseksuaalinen, panromanttinen demipoika tuntuu sinusta parhaiten sopivalta määrittelyltä sille, miten koet itsesi ja miten haluat itseäsi ilmentää. Rinnat ja ääni aiheuttavat sinulle epämukavuutta. Et halua ainakaan tässä vaiheessa hormoni- tai leikkaushoitoja vaan muilla keinoin vahvistat ja ilmennät maskuliinisuuttasi. Et halua tehdä pysyvää päätöstä ja siten annat itsellesi mahdollisuuden olla kontaktissa eri puoliisi.
Keskeinen ongelmasi tällä hetkellä on se, miten ottaa asia puheeksi perheesi parissa. Vanhempasi ja sisaresi tietävät, että käyt sateenkaarinuorien tapahtumissa ja puheissaan he kannustavat LGBTQIA+ ihmisiä vaikka tietämättään sanovat myös loukkaavia kommentteja. On hyvin ymmärrettävää, että vanhemmille ja muille perheenjäsenille kertominen pelottaa, kun ei voi olla täysin varma heidän reaktiostaan. Pohdit sitä, että he ovat tottuneet kutsumaan sinua tytöksi, nuoreksi naiseksi ja prinsessaksi, niin yhtäkkiä sen sanominen, että olet demipoika, voi olla perheenjäsenille hankala asia. On totta, että vanhemmat ja sisarukset oppivat nopeasti määrittelemään ja kutsumaan perheenjäsenet sukupuolen mukaan. Toisaalta kukin – riippuen omasta havaintoherkkyydestä – varmasti näkee toinen toisensa erityisenä yksilönä, joka on kooste monista eri piirteistä ja ominaisuuksista.
Parhaimmillaan perhe on se pienyhteisö, jossa kukin sen jäsenistä voi turvallisesti olla oma itsensä eri puolineen. Lapsen murrosikä – jossa sinä juuri nyt olet – merkitsee tässä suhteessa yhtä merkittävää haastetta koko perheelle. Murrosiässä lapsen/nuoren sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä kasvu siirtyy uuteen vaiheeseen, jossa nuoressa ilmenee uudenlaisia piirteitä, jotka voivat hämmentää kaikkia. Silloin sekä sisarusten että vanhempien haasteena on tutustua tähän muutoksessa olevaan perheenjäseneeseen uudelleen. Oman kasvusi vuoksi olisi hyvä, että sinun ei tarvitsisi salata vanhemmiltasi ja perheenjäseniltäsi omia seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiisi liittyviä havaintojasi ja pohdintojasi. Voisitko ottaa asian puheeksi pehmeästi kertomalla omista havainnoistasi ja pohdinnoistasi ja toivomalla että perheenjäsenet antaisivat sinun rauhassa tutkailla ja ilmentää sitä, mitä kaikkea löydät itsestäsi. Jos vanhemmat tarvitsevat lisää tietoa sukupuolen moninaisuudesta niin voit suositelle heille Transtukipisteen sivuja: transtukipiste.fi.
Uusimmassa Voima lehdessä on haastattelu Setan uudesta johtajasta Viima Lempisestä. Siinä hän kertoo, että ei samaistu kumpaankaan sukupuoleen vaan kokee itsensä sukupuolettomaksi. Tällaiset artikkelit auttavat kyseenalaistamaan jäykän sukupuolittamisen mielekkyyttä. Suosittelen tämän haastattelun lukemista: uusi.voima.fi/artikkeli/2016/sukupuoleton-identiteetti/
Jussi Nissinen
Olet hiljakkoin alkanut aktiivisesti pohtimaan ja selvittämään sukupuoltasi ja seksuaalisuuttasi. Aseksuaalinen, panromanttinen demipoika tuntuu sinusta parhaiten sopivalta määrittelyltä sille, miten koet itsesi ja miten haluat itseäsi ilmentää. Rinnat ja ääni aiheuttavat sinulle epämukavuutta. Et halua ainakaan tässä vaiheessa hormoni- tai leikkaushoitoja vaan muilla keinoin vahvistat ja ilmennät maskuliinisuuttasi. Et halua tehdä pysyvää päätöstä ja siten annat itsellesi mahdollisuuden olla kontaktissa eri puoliisi.
Keskeinen ongelmasi tällä hetkellä on se, miten ottaa asia puheeksi perheesi parissa. Vanhempasi ja sisaresi tietävät, että käyt sateenkaarinuorien tapahtumissa ja puheissaan he kannustavat LGBTQIA+ ihmisiä vaikka tietämättään sanovat myös loukkaavia kommentteja. On hyvin ymmärrettävää, että vanhemmille ja muille perheenjäsenille kertominen pelottaa, kun ei voi olla täysin varma heidän reaktiostaan. Pohdit sitä, että he ovat tottuneet kutsumaan sinua tytöksi, nuoreksi naiseksi ja prinsessaksi, niin yhtäkkiä sen sanominen, että olet demipoika, voi olla perheenjäsenille hankala asia. On totta, että vanhemmat ja sisarukset oppivat nopeasti määrittelemään ja kutsumaan perheenjäsenet sukupuolen mukaan. Toisaalta kukin – riippuen omasta havaintoherkkyydestä – varmasti näkee toinen toisensa erityisenä yksilönä, joka on kooste monista eri piirteistä ja ominaisuuksista.
Parhaimmillaan perhe on se pienyhteisö, jossa kukin sen jäsenistä voi turvallisesti olla oma itsensä eri puolineen. Lapsen murrosikä – jossa sinä juuri nyt olet – merkitsee tässä suhteessa yhtä merkittävää haastetta koko perheelle. Murrosiässä lapsen/nuoren sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä kasvu siirtyy uuteen vaiheeseen, jossa nuoressa ilmenee uudenlaisia piirteitä, jotka voivat hämmentää kaikkia. Silloin sekä sisarusten että vanhempien haasteena on tutustua tähän muutoksessa olevaan perheenjäseneeseen uudelleen. Oman kasvusi vuoksi olisi hyvä, että sinun ei tarvitsisi salata vanhemmiltasi ja perheenjäseniltäsi omia seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiisi liittyviä havaintojasi ja pohdintojasi. Voisitko ottaa asian puheeksi pehmeästi kertomalla omista havainnoistasi ja pohdinnoistasi ja toivomalla että perheenjäsenet antaisivat sinun rauhassa tutkailla ja ilmentää sitä, mitä kaikkea löydät itsestäsi. Jos vanhemmat tarvitsevat lisää tietoa sukupuolen moninaisuudesta niin voit suositelle heille Transtukipisteen sivuja: transtukipiste.fi.
Uusimmassa Voima lehdessä on haastattelu Setan uudesta johtajasta Viima Lempisestä. Siinä hän kertoo, että ei samaistu kumpaankaan sukupuoleen vaan kokee itsensä sukupuolettomaksi. Tällaiset artikkelit auttavat kyseenalaistamaan jäykän sukupuolittamisen mielekkyyttä. Suosittelen tämän haastattelun lukemista: uusi.voima.fi/artikkeli/2016/sukupuoleton-identiteetti/
Jussi Nissinen