En enää tiedä mitä teen :(
Hei, olen 13 vuotias "tyttö":( mutta koen olevani poika. Olen taistellut tätä asiaa vastaan jo 4-5 vuotta. Olin pienempänä prinsessa mutta jo ennen murrosikää olen alkanut tuntemaan vierautta tyttömäistä kehoani kohtaan, ja se on vain pahentunut tässä murrosiän aikana. Olen yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena, kuin olen, mutta se ei vain yksinkertaisesti enää onnistu. En pysty hyväksymään kehoani, ja sitä että olen tyttö. Olen ollut aina erilainen kuin muut, koska olen ujo ja minulla on valikoivaa puhumattomuutta. Minua on myös syrjitty erilaisuuteni vuoksi koko kouluelämäni ajan. Pienempänäkin olin lähes aina leikeissä pojan roolissa, ja minusta se tuntui oikealta. Minulla on ollut myös tyttökaveri ja hänenkin seurassaan olin enemmän pojan roolissa.
En ole mitenkään tyttöyttä/naisellisuutta vastaan, mutta jotenkin se, että minua on kasvatettu naiseksi, on minua kohtaan väärin. Siksi minua jotenkin ällöttää naisellisuus, vaikka kuitenkin arvostan sitä omalla tavallaan.
Itken lähes joka päivä yksin vain sitä että olen väärässä kehossa. En ole onnellinen.
Koulussa liikunnassa en mennyt uintiin mukaan ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että en vain kuulu liikunnassa tyttöjen joukkoon.
Kun koulussa nyt yläasteella pidettiin ne itsenäisyydenpäivän tanssijaiset vai mikä se nyt ikinä onkaan, niin panikoin siitä etukäteen aivan kauheasti. Yritin kysellä mitä tyttöjen täytyy panna päälleen, ja vastaukseksi sain, että tyttöjen on pakko panna mekko. Enkä sitten tietenkään laittanut mekkoa, koska se tuntuisi todella ahdistavalta. Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa olin sitten meidän luokan ainut "tyttö" jolla ei ollut mekkoa. Oikeastaan taisin olla koko koulun ainut. Muutama oli, jolla oli jotain hameen kaltaista, mutta minulla oli poikamainen paita ja mustat farkut. Minua ahdisti, kun kaikki tuijottivat minua, kun tanssin jonkun pojan kanssa. Olisin mieluummin halunnut tanssia tytön kanssa. Seuraavana päivänä kaikki tuijottivat minua koulussa ja olisin vain halunnut itkeä ja paeta, mutta en voinut. Minun oli pakko vain nielaista suru.
En oikeasti enää tiedä, mitä merkitystä minulla on, kun en ole onnellinen. Minulla on tyttömäinen nimi, mutta se tuntuu oikealta, enkä ehkä ikinä tahtoisi muuttaa sitä. Käytän myös poikamaisia vaatteita ja minulla on lyhyt tukka (ei polkkatukkaa vaan sellainen lyhyt poikamainen). Olen ihastunut poikiin sillä tavalla, että tahtoisin itsekin olla sellainen, mutta jos menisin naimisiin, menisin varmaan tytön kanssa.
Vanhempani ovat tietoisia siitä, että olen mieluummin poika, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. He ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tukevat minua, mutta jotkut sukulaiseni ja luokkakaverit vain eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki saavat olla erilaisia ihmisiä. Loukkaannun siitä, jos esimerkiksi luokkalaiseni puhuvat väärin siitä tai kun he ajattelevat, että se olisi muka jotenkin outoa tai hassua, että joku tyttö haluaa olla poika tai jotain vastaavaa.
Haluaisin kuitenkin löytää jonkun toisenkin ihmisen vanhempieni lisäksi, joka ymmärtää tällaisia asioita, joka ymmärtäisi minua. Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan. Minulla ei ole ollenkaan ystäviä ja olen syrjitty, enkä enää tiedä mitä tehdä ja mitä merkitystä minulla on. En osaa hyväksyä itseäni. Olen mieluummin poika.
Anteeksi todella pitkästä tekstistä ja kiitos vastauksesta etukäteen.
En ole mitenkään tyttöyttä/naisellisuutta vastaan, mutta jotenkin se, että minua on kasvatettu naiseksi, on minua kohtaan väärin. Siksi minua jotenkin ällöttää naisellisuus, vaikka kuitenkin arvostan sitä omalla tavallaan.
Itken lähes joka päivä yksin vain sitä että olen väärässä kehossa. En ole onnellinen.
Koulussa liikunnassa en mennyt uintiin mukaan ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että en vain kuulu liikunnassa tyttöjen joukkoon.
Kun koulussa nyt yläasteella pidettiin ne itsenäisyydenpäivän tanssijaiset vai mikä se nyt ikinä onkaan, niin panikoin siitä etukäteen aivan kauheasti. Yritin kysellä mitä tyttöjen täytyy panna päälleen, ja vastaukseksi sain, että tyttöjen on pakko panna mekko. Enkä sitten tietenkään laittanut mekkoa, koska se tuntuisi todella ahdistavalta. Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa olin sitten meidän luokan ainut "tyttö" jolla ei ollut mekkoa. Oikeastaan taisin olla koko koulun ainut. Muutama oli, jolla oli jotain hameen kaltaista, mutta minulla oli poikamainen paita ja mustat farkut. Minua ahdisti, kun kaikki tuijottivat minua, kun tanssin jonkun pojan kanssa. Olisin mieluummin halunnut tanssia tytön kanssa. Seuraavana päivänä kaikki tuijottivat minua koulussa ja olisin vain halunnut itkeä ja paeta, mutta en voinut. Minun oli pakko vain nielaista suru.
En oikeasti enää tiedä, mitä merkitystä minulla on, kun en ole onnellinen. Minulla on tyttömäinen nimi, mutta se tuntuu oikealta, enkä ehkä ikinä tahtoisi muuttaa sitä. Käytän myös poikamaisia vaatteita ja minulla on lyhyt tukka (ei polkkatukkaa vaan sellainen lyhyt poikamainen). Olen ihastunut poikiin sillä tavalla, että tahtoisin itsekin olla sellainen, mutta jos menisin naimisiin, menisin varmaan tytön kanssa.
Vanhempani ovat tietoisia siitä, että olen mieluummin poika, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. He ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tukevat minua, mutta jotkut sukulaiseni ja luokkakaverit vain eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki saavat olla erilaisia ihmisiä. Loukkaannun siitä, jos esimerkiksi luokkalaiseni puhuvat väärin siitä tai kun he ajattelevat, että se olisi muka jotenkin outoa tai hassua, että joku tyttö haluaa olla poika tai jotain vastaavaa.
Haluaisin kuitenkin löytää jonkun toisenkin ihmisen vanhempieni lisäksi, joka ymmärtää tällaisia asioita, joka ymmärtäisi minua. Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan. Minulla ei ole ollenkaan ystäviä ja olen syrjitty, enkä enää tiedä mitä tehdä ja mitä merkitystä minulla on. En osaa hyväksyä itseäni. Olen mieluummin poika.
Anteeksi todella pitkästä tekstistä ja kiitos vastauksesta etukäteen.
Hei!
Kiitos viestistäsi, joka ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Se sisälsi paljon sellaista asiaa, jonka toivoisin mahdollisimman monen nuoren ja aikuisen lukevan.
Olet hyvin pitkään, noin kolmasosan elämästäsi, kokenut että olet poika, vaikka sinut on syntymässä tytöksi määritelty. Olet sen vuoksi joutunut kamppailemaan sekä kehosi että ympäristön sukupuolinormien vuoksi. Onneksi vanhempasi tietävät siitä, että koet itsesi pojaksi ja hyväksyvät sen. On todella upeaa, että kotona voit olla oma itsesi ja ehkäpä puhua niistä todella ikävistä hankaluuksista, joita kohtaat koulussa.
On todella surullista, että koulussasi opettajat, rehtori ja kuraattori eivät ole ilmeisesti olleet tietoisia siitä, että koulun tulee eri tavoin varmistua siitä, että sukupuolivähemmistöihin (transsukupuoliset, muunsukupuoliset jne) ja seksuaalivähemmistöihin (homo- ja biseksuaalit) kuuluvat koululaiset otetaan huomioon koulun eri käytännöissä. Näitä ovat esimerkiksi erilaisiin juhliin liittyvät pukeutumisohjeet, liikuntatunteihin liittyvät joukkuejaot ja pukeutumistilat jne. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää että mm. koulujen tulee laatia yhdenvartaisuussuunnitelma, jossa tällaiset asiat otetaan huomioon. Aikuisten tulisi näyttää myönteistä esimerkkiä moninaisuuden huomioonottamisessa kouluissa.
On ymmärrettävää, että sinun on vaikea tuntea itseäsi onnelliseksi, kun et saa tulla näkyviin omana itsenäsi. Olet oikeassa siinä, että tarvitset ympärillesi muitakin ihmisiä kuin vanhempasi, jotka hyväksyvät sinun kokemuksesi itsestäsi ja iloitsevat siitä, kun saat olla oma itsesi. Mitä sen hyväksi voisi tehdä?
Yksi tie edetä voisi olla se, että otat asian puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Nykyisin aika monella kouluterveydenhoitajalla ja -kuraattorilla on jo tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Voisit kertoa kouluterveydenhoitajalle siitä, että koet itsesi pojaksi ja on tärkeää että se otettaisiin huomioon koulussa. Kouluun on mahdollista saada myös ulkopuolinen kouluttaja kertomaan sekä opettajille että nuorille sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja miten se otetaan aktiivisesti huomioon koulun arjessa. Sitä voi tiedustella Setan koulutussihteeriltä, ks. seta.fi/koulutus. Jos asut Tampereen seudulla niin sitä voi tiedustella myös Pirkanmaan Setasta, pirkanmaanseta.fi. Voit kertoa näistä mahdollisuuksista kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille vaikkapa näyttämällä hänelle tämän viestin.
Jos kouluterveydenhoitajasta ei ole apua, voitko pyytää, että vaikkapa vanhempasi ovat yhteydessä Setaan (ks yllä olevat osoitteet) niin Setan edustaja voi olla yhteydessä kouluusi. On todella tärkeää, että voit kokea olosi turvalliseksi omassa koulussasi. Et ole varmasti ainoa oppilas teidän koulussa jolla on vähän samanlaisia pohdintoja kuin sinulla joko omaan sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen. On kaikkien etu, että jokainen oppilas kokee koulun omakseen.
Nuoria auttaa se, että löytää muita vastaavassa tilanteessa eläviä nuoria, joille ei tarvitse rautalangasta vääntää itselle tärkeitä asioita vaan voi rauhassa olla oma itsensä. Sinuiksi palvelulla on chatin kautta toimivat vertaisryhmät sekä sateenkaarinuorille että transsukupuolisille ja sukupuoltaan pohtiville. Niistä löytyy tietoa sivulta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017/. Lisäksi voit sivustolta seta.fi/jasenjarjestot tarkistaa, löytyykö läheltäsi Setan jäsenjärjestöä ja menemällä sen sivuille voit katsoa, onko sillä nuorille suunnattua vertaistukea.
Myös vanhempasi, jotka ovat suhtautuneet sinuun todella hyvin, voivat olla aika yksin asian kanssa. Heilläkin on mahdollisuus saada tukea toisilta vanhemmilta, joiden lapsilla on kokemus sukupuoliristiriidasta. Tietoa tästä löytyy sivustolta http://transtukipiste.fi/transtukipisteen-ryhmat/#Läheiset . Vanhemmille löytyy myös tietoa sivulta: http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
On tärkeää, että et jää yksin vaan löydät lähellesi ymmärtäviä aikuisia ja toisia nuoria. Sinä et ole yksin vaan kaltaisiasi nuoria on varmaan jokaisessa isommassa koulussa. Toivottavasti antamieni ehdotusten avulla pääset eteenpäin, niin että huomaat että et ole yksin asian kanssa vaan saat tukea ja ymmärrystä. Sinulla on edessäsi vielä upea tulevaisuus omana itsenäsi, kun vaan jaksat ja uskallat hakea apua vanhempiesi tukemana.
Jussi Nissinen
Kiitos viestistäsi, joka ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Se sisälsi paljon sellaista asiaa, jonka toivoisin mahdollisimman monen nuoren ja aikuisen lukevan.
Olet hyvin pitkään, noin kolmasosan elämästäsi, kokenut että olet poika, vaikka sinut on syntymässä tytöksi määritelty. Olet sen vuoksi joutunut kamppailemaan sekä kehosi että ympäristön sukupuolinormien vuoksi. Onneksi vanhempasi tietävät siitä, että koet itsesi pojaksi ja hyväksyvät sen. On todella upeaa, että kotona voit olla oma itsesi ja ehkäpä puhua niistä todella ikävistä hankaluuksista, joita kohtaat koulussa.
On todella surullista, että koulussasi opettajat, rehtori ja kuraattori eivät ole ilmeisesti olleet tietoisia siitä, että koulun tulee eri tavoin varmistua siitä, että sukupuolivähemmistöihin (transsukupuoliset, muunsukupuoliset jne) ja seksuaalivähemmistöihin (homo- ja biseksuaalit) kuuluvat koululaiset otetaan huomioon koulun eri käytännöissä. Näitä ovat esimerkiksi erilaisiin juhliin liittyvät pukeutumisohjeet, liikuntatunteihin liittyvät joukkuejaot ja pukeutumistilat jne. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää että mm. koulujen tulee laatia yhdenvartaisuussuunnitelma, jossa tällaiset asiat otetaan huomioon. Aikuisten tulisi näyttää myönteistä esimerkkiä moninaisuuden huomioonottamisessa kouluissa.
On ymmärrettävää, että sinun on vaikea tuntea itseäsi onnelliseksi, kun et saa tulla näkyviin omana itsenäsi. Olet oikeassa siinä, että tarvitset ympärillesi muitakin ihmisiä kuin vanhempasi, jotka hyväksyvät sinun kokemuksesi itsestäsi ja iloitsevat siitä, kun saat olla oma itsesi. Mitä sen hyväksi voisi tehdä?
Yksi tie edetä voisi olla se, että otat asian puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Nykyisin aika monella kouluterveydenhoitajalla ja -kuraattorilla on jo tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Voisit kertoa kouluterveydenhoitajalle siitä, että koet itsesi pojaksi ja on tärkeää että se otettaisiin huomioon koulussa. Kouluun on mahdollista saada myös ulkopuolinen kouluttaja kertomaan sekä opettajille että nuorille sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja miten se otetaan aktiivisesti huomioon koulun arjessa. Sitä voi tiedustella Setan koulutussihteeriltä, ks. seta.fi/koulutus. Jos asut Tampereen seudulla niin sitä voi tiedustella myös Pirkanmaan Setasta, pirkanmaanseta.fi. Voit kertoa näistä mahdollisuuksista kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille vaikkapa näyttämällä hänelle tämän viestin.
Jos kouluterveydenhoitajasta ei ole apua, voitko pyytää, että vaikkapa vanhempasi ovat yhteydessä Setaan (ks yllä olevat osoitteet) niin Setan edustaja voi olla yhteydessä kouluusi. On todella tärkeää, että voit kokea olosi turvalliseksi omassa koulussasi. Et ole varmasti ainoa oppilas teidän koulussa jolla on vähän samanlaisia pohdintoja kuin sinulla joko omaan sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen. On kaikkien etu, että jokainen oppilas kokee koulun omakseen.
Nuoria auttaa se, että löytää muita vastaavassa tilanteessa eläviä nuoria, joille ei tarvitse rautalangasta vääntää itselle tärkeitä asioita vaan voi rauhassa olla oma itsensä. Sinuiksi palvelulla on chatin kautta toimivat vertaisryhmät sekä sateenkaarinuorille että transsukupuolisille ja sukupuoltaan pohtiville. Niistä löytyy tietoa sivulta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017/. Lisäksi voit sivustolta seta.fi/jasenjarjestot tarkistaa, löytyykö läheltäsi Setan jäsenjärjestöä ja menemällä sen sivuille voit katsoa, onko sillä nuorille suunnattua vertaistukea.
Myös vanhempasi, jotka ovat suhtautuneet sinuun todella hyvin, voivat olla aika yksin asian kanssa. Heilläkin on mahdollisuus saada tukea toisilta vanhemmilta, joiden lapsilla on kokemus sukupuoliristiriidasta. Tietoa tästä löytyy sivustolta http://transtukipiste.fi/transtukipisteen-ryhmat/#Läheiset . Vanhemmille löytyy myös tietoa sivulta: http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
On tärkeää, että et jää yksin vaan löydät lähellesi ymmärtäviä aikuisia ja toisia nuoria. Sinä et ole yksin vaan kaltaisiasi nuoria on varmaan jokaisessa isommassa koulussa. Toivottavasti antamieni ehdotusten avulla pääset eteenpäin, niin että huomaat että et ole yksin asian kanssa vaan saat tukea ja ymmärrystä. Sinulla on edessäsi vielä upea tulevaisuus omana itsenäsi, kun vaan jaksat ja uskallat hakea apua vanhempiesi tukemana.
Jussi Nissinen