Aromanttinen aseksuaali vai bi?
Olen 13v. tyttö, joka täyttää 14. Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin 11-vuotiaana. Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat. Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi.
Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi. Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta. Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa.
Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä.
Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen. Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin. En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta.
En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen. Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen.
Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan. Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu.
Romantiikka ei itseänikään kiinnosta. Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen. Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla.
Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe?
Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi. Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta. Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa.
Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä.
Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen. Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin. En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta.
En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen. Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen.
Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan. Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu.
Romantiikka ei itseänikään kiinnosta. Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen. Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla.
Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe?
Hei
Anteeksi että lomani vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt.
Pohdit sitä miten voisit määritellä itsesi sen suhteen voisitko tuntea romanttista tai seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin, ja jos niin olisiko toisen sukupuolella siinä väliä, vai oletko sittenkin aromanttinen aseksuaali, minkä määritelmän olet löytänyt itsellesi sopivaksi. Pohdit tässä yhteydessä mm. sitä että olet nuori, minkä vuoksi tällaisten asioiden tarkka määrittely voi olla liian varhaista.
Seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen määrittely on joillekin melko selkeä ja yksinkertainen asia. Moni ei juuri ajattele koko asiaa vaan pitää itsestään selvänä että suuntautuu sekä romanttisesti että seksuaalisesti joko vastakkaista (voisi tarvittaessa määritellä itsensä heteroromantiseksi heteroseksuaaliksi mutta harvoin tuntee tarvetta ko määrittelyyn) tai samaa sukupuolta (määrittelee usein itsensä homoseksuaaliseksi ja voisi lisätä siihen homoromanttisen, mutta harvoin kokee tarvetta siihen) oleviin tai ihmisiin riippumatta heidän sukupuoli-kokemuksestaan (voi määritellä itsensä halutessaan bi/panseksuaaliksi ja bi/panromanttiseksi). Romanttinen parisuhdeajattelu pitääkin ikään kuin itsestään selvänä että parisuhteen perustan muodostaa se, että seksuaaliset ja romanttiset tunteet kohdistuvat samaan suuntaan ja mieluiten vielä samaan tiettyyn henkilöön. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Osalla romanttiset tunteet suuntautuvat pääasiassa vastakkaista sukupuolta oleviin ja seksuaaliset joko kumpaankin tai samaa sukupuolta oleviin (heteroromanttinen bi- tai homoseksuaali). Osa taas tunnistaa romanttista vetoa, mutta ei seksuaalista (hetero/bi/homoromanttinen aseksuaali). Osa taas tunnistaa toisia kohtaan seksuaalista vetoa mutta ei romanttista (aromanttinen hetero/bi/pan/homoseksuaali). Osa taas ei koe kumpaakaan ilman että seksuaalisuus tai romantiikka tuntuisi vastenmieliseltä (aromanttinen aseksuaali). Mutta kun tarkemmin pohditaan, niin miten oikeastaan määritellään seksuaalinen veto ja romanttinen veto?
Seksuaalinen veto tunnistetaan yleensä siitä, että joku ihminen herättää spontaanisti sekä kehollista että tunnetason kiihottumista. Siihen voi sisältyä pojilla/miehillä erektio ja työtöillä/naisilla kostumista ja hengityksen tihentymistä samalla kun ko. henkilön ulkonäkö ja muu olemus (tuoksut, asennot, ääni jne) tuottavat huomattavaa mielihyvää, nautintoa ja halua päästä fyysiseen kontaktiin tämän kanssa. On vaikea saada katsetta irti hänestä. Romanttinen veto sisältää sellaista mielihyvää toisen olemuksesta, että haluaa viettää aikaa toisen kanssa, toinen palaa toistuvasti mieleen hyvin kokonaisvaltaisesti ja muut ihmiset häipyvät silloin taustalle.
Sekä seksuaalinen että romanttinen veto voivat olla joitakin kohtaan hyvin voimakasta, joitakin kohtaan kohtalaista ja joitakin kohtaan vähäistä. Näiden tunteiden voimakkuus riippuu paitsi kohteesta niin myös kokijan muusta mielentilasta, elämäntilanteesta ja ikävaiheesta, sekä siitä mitä kaikkea ko. ihmisten välillä on tapahtunut tai tapahtumassa.
Hyvin herkästi kuvaat omia tuntemuksiasi, kun kerrot platoniseksi määrittelemästäsi suhteesta tyttöön. Hän herättää kutinaa vatsassasi, kun näet häntä ja haluat tutustua häneen paremmin. Itse huomaan pohtivani, voisivatko nuo tunteesi olla ”esiaste” seksuaalisille ja romanttisille tuntemuksille. Sen määrittely ei kuitenkaan kuulu minulle, vaan on tärkeää, että saat itse määritellä mitä mikin tuntemus on sinulle. Rohkaisen kuitenkin sinua miettimään mitä romanttinen ja seksuaalinen veto tarkoittavat sinulle. On aika tavallista, että määrittelemme joitakin asioita melko kapeasti ja streotyyppisesti, jolloin niihin liittyvä yksilöllinen vaihtelu jää huomiotta. Ajattelen että seksuaalinen veto voi kokemuksena olla hyvinkin erilainen eri ihmisillä, samoin romanttinen veto. Niihin voi liittyä eri ihmisillä erialisia kehollisia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia ja niiden yhdistelmät voivat vaihdella riippuen kohteesta.
Se että olet 13-vuotias, on merkittävä asia, kun pohditaan seksuaalista ja romanttista suuntautumista tai niiden puuttumista. Se mitä 13-vuotias kokee ja miten hän sen määrittelee, on hänelle totta ja sitä on hyvä kunnioittaa. Toisaalta 13-vuotiaana aivojen ja sen myötä tunne-elämän ja ajattelun kehitys ovat keskellä ehkäpä voimakkainta murroskautta. Siksi ko. ikävaihetta onkin kutsuttu murrosiäksi. Siksi esimerkiksi seksuaaliseen ja romanttiseen suuntautumiseen liittyvät määrittelyt on hyvä tehdä riittävän väljiksi, niin että ne antavat mahdollisuuden asioiden tarkentumiseen ajan, kokemusten ja kasvun myötä. Sen voi tehdä sanomalla esim. ”tällä hetkellä koen nämä asiat näin ja toivon että kunnioitat kokemustani mutta samalla varaan oikeuden kokemusteni mahdolliseen muuttumiseen jatkossa”. Tärkeää on että ihminen itse saa määritellä seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisensa samoin kuin sukupuolikokemuksensa kulloisessakin ikävaiheessa ja että hänellä on oikeus myös tarkentaa sitä myöhemmin, ja että mitään romanttista ja seksuaalista suuntautumista ei aseteta toisten yläpuolelle.
Joillekin seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen pysyvät melko vakiona murrosiästä vanhuuteen. Osalla ihmisistä niissä tapahtuu merkittäviäkin muutoksia iän myötä. Ei ole kovinkaan harvinaista, että heteroseksuaalina itseään pitävä nainen tunnistaa 20 – 30 -vuotiaana että hänen sekä romanttiset että seksuaaliset tunteensa kohdistuvat itse asiassa voittopuolisesti naisiin, tai tiettyyn naiseen. Samalla tavoin itsensä aseksuaaliksi kokenut henkilö huomaakin olevansa seksuaalinen jossain tietyssä suhteessa (demiseksuaali), mikä on itse asiassa melko tavallista. Siksi kovin ahtaat identiteettimäärittelyt voivat osoittautua turhan rajoittaviksi omaa tunne-elämää ja ihmissuhteita ajatellen.
Anteeksi näin pitkä vastaus. Totesin että olet asioihin syvällisesti paneutuva nuori ihminen ja se innosti minua pohtimaan esille tuomaasi kysymystä, johon ei ole yksiselitteistä joko/tai -vastausta. Vastaukseni voisi tiivistää näin: tutkaile avoimin mielin eri tuntemuksiasi, jotka liittyvät muihin ihmisiin. Hyväksy ne sellaisena kuin ne ovat. Samalla tutkaile avoimin mielin eri asioille annettuja määrittelyjä ja anna niiden merkitysten itsellesi muuttua kokemustesi myötä. Voisiko muille riittää se, että sinä itse kerrot kyseisille ihmisille, joista sinä pidät, millä tavalla koet heihin vetoa. Sitten kun suhde on niin merkittävä, että toivotte muiden kunnioittavan sitä, niin voitte sopia yhdessä mitä kerrotte suhteenne määrittelystä muille.
Jussi Nissinen
Ps.
Ohessa vielä linkki Seksuaalisuuden portaat artikkeliin: www.mll.fi/nuortennetti/omakehitys/seksuaalisuus/seksuaalisuuden_portaat.
Siinä ajatellaan että romanttinen ja seksuaalinen virittyminen lomittuvat ajan myötä toisiinsa ja että se tapahtuu vaiheittain. Osa ihmisistä löytää jotain itselleen tuttua tästä tavasta hahmottaa seksuaalisuuden ja romanttisten tunteiden kehittyminen. Kaikki eivät kuitenkaan tunnista tätä kehitysmallia omakseen. Siinähän oletetaan että kaikki olisivat enemmän tai vähemmän seksuaalisia ja romanttisia jossain kehitysvaiheessa. Siksi olisikin hyvä että kukin voisi rakentaa mielessään oman portaikon jota pitkin on kasvanut ja pohtia samalla mitä askelia siihen arvelee tai toivoo jatkossa tulevan.
Anteeksi että lomani vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt.
Pohdit sitä miten voisit määritellä itsesi sen suhteen voisitko tuntea romanttista tai seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin, ja jos niin olisiko toisen sukupuolella siinä väliä, vai oletko sittenkin aromanttinen aseksuaali, minkä määritelmän olet löytänyt itsellesi sopivaksi. Pohdit tässä yhteydessä mm. sitä että olet nuori, minkä vuoksi tällaisten asioiden tarkka määrittely voi olla liian varhaista.
Seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen määrittely on joillekin melko selkeä ja yksinkertainen asia. Moni ei juuri ajattele koko asiaa vaan pitää itsestään selvänä että suuntautuu sekä romanttisesti että seksuaalisesti joko vastakkaista (voisi tarvittaessa määritellä itsensä heteroromantiseksi heteroseksuaaliksi mutta harvoin tuntee tarvetta ko määrittelyyn) tai samaa sukupuolta (määrittelee usein itsensä homoseksuaaliseksi ja voisi lisätä siihen homoromanttisen, mutta harvoin kokee tarvetta siihen) oleviin tai ihmisiin riippumatta heidän sukupuoli-kokemuksestaan (voi määritellä itsensä halutessaan bi/panseksuaaliksi ja bi/panromanttiseksi). Romanttinen parisuhdeajattelu pitääkin ikään kuin itsestään selvänä että parisuhteen perustan muodostaa se, että seksuaaliset ja romanttiset tunteet kohdistuvat samaan suuntaan ja mieluiten vielä samaan tiettyyn henkilöön. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Osalla romanttiset tunteet suuntautuvat pääasiassa vastakkaista sukupuolta oleviin ja seksuaaliset joko kumpaankin tai samaa sukupuolta oleviin (heteroromanttinen bi- tai homoseksuaali). Osa taas tunnistaa romanttista vetoa, mutta ei seksuaalista (hetero/bi/homoromanttinen aseksuaali). Osa taas tunnistaa toisia kohtaan seksuaalista vetoa mutta ei romanttista (aromanttinen hetero/bi/pan/homoseksuaali). Osa taas ei koe kumpaakaan ilman että seksuaalisuus tai romantiikka tuntuisi vastenmieliseltä (aromanttinen aseksuaali). Mutta kun tarkemmin pohditaan, niin miten oikeastaan määritellään seksuaalinen veto ja romanttinen veto?
Seksuaalinen veto tunnistetaan yleensä siitä, että joku ihminen herättää spontaanisti sekä kehollista että tunnetason kiihottumista. Siihen voi sisältyä pojilla/miehillä erektio ja työtöillä/naisilla kostumista ja hengityksen tihentymistä samalla kun ko. henkilön ulkonäkö ja muu olemus (tuoksut, asennot, ääni jne) tuottavat huomattavaa mielihyvää, nautintoa ja halua päästä fyysiseen kontaktiin tämän kanssa. On vaikea saada katsetta irti hänestä. Romanttinen veto sisältää sellaista mielihyvää toisen olemuksesta, että haluaa viettää aikaa toisen kanssa, toinen palaa toistuvasti mieleen hyvin kokonaisvaltaisesti ja muut ihmiset häipyvät silloin taustalle.
Sekä seksuaalinen että romanttinen veto voivat olla joitakin kohtaan hyvin voimakasta, joitakin kohtaan kohtalaista ja joitakin kohtaan vähäistä. Näiden tunteiden voimakkuus riippuu paitsi kohteesta niin myös kokijan muusta mielentilasta, elämäntilanteesta ja ikävaiheesta, sekä siitä mitä kaikkea ko. ihmisten välillä on tapahtunut tai tapahtumassa.
Hyvin herkästi kuvaat omia tuntemuksiasi, kun kerrot platoniseksi määrittelemästäsi suhteesta tyttöön. Hän herättää kutinaa vatsassasi, kun näet häntä ja haluat tutustua häneen paremmin. Itse huomaan pohtivani, voisivatko nuo tunteesi olla ”esiaste” seksuaalisille ja romanttisille tuntemuksille. Sen määrittely ei kuitenkaan kuulu minulle, vaan on tärkeää, että saat itse määritellä mitä mikin tuntemus on sinulle. Rohkaisen kuitenkin sinua miettimään mitä romanttinen ja seksuaalinen veto tarkoittavat sinulle. On aika tavallista, että määrittelemme joitakin asioita melko kapeasti ja streotyyppisesti, jolloin niihin liittyvä yksilöllinen vaihtelu jää huomiotta. Ajattelen että seksuaalinen veto voi kokemuksena olla hyvinkin erilainen eri ihmisillä, samoin romanttinen veto. Niihin voi liittyä eri ihmisillä erialisia kehollisia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia ja niiden yhdistelmät voivat vaihdella riippuen kohteesta.
Se että olet 13-vuotias, on merkittävä asia, kun pohditaan seksuaalista ja romanttista suuntautumista tai niiden puuttumista. Se mitä 13-vuotias kokee ja miten hän sen määrittelee, on hänelle totta ja sitä on hyvä kunnioittaa. Toisaalta 13-vuotiaana aivojen ja sen myötä tunne-elämän ja ajattelun kehitys ovat keskellä ehkäpä voimakkainta murroskautta. Siksi ko. ikävaihetta onkin kutsuttu murrosiäksi. Siksi esimerkiksi seksuaaliseen ja romanttiseen suuntautumiseen liittyvät määrittelyt on hyvä tehdä riittävän väljiksi, niin että ne antavat mahdollisuuden asioiden tarkentumiseen ajan, kokemusten ja kasvun myötä. Sen voi tehdä sanomalla esim. ”tällä hetkellä koen nämä asiat näin ja toivon että kunnioitat kokemustani mutta samalla varaan oikeuden kokemusteni mahdolliseen muuttumiseen jatkossa”. Tärkeää on että ihminen itse saa määritellä seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisensa samoin kuin sukupuolikokemuksensa kulloisessakin ikävaiheessa ja että hänellä on oikeus myös tarkentaa sitä myöhemmin, ja että mitään romanttista ja seksuaalista suuntautumista ei aseteta toisten yläpuolelle.
Joillekin seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen pysyvät melko vakiona murrosiästä vanhuuteen. Osalla ihmisistä niissä tapahtuu merkittäviäkin muutoksia iän myötä. Ei ole kovinkaan harvinaista, että heteroseksuaalina itseään pitävä nainen tunnistaa 20 – 30 -vuotiaana että hänen sekä romanttiset että seksuaaliset tunteensa kohdistuvat itse asiassa voittopuolisesti naisiin, tai tiettyyn naiseen. Samalla tavoin itsensä aseksuaaliksi kokenut henkilö huomaakin olevansa seksuaalinen jossain tietyssä suhteessa (demiseksuaali), mikä on itse asiassa melko tavallista. Siksi kovin ahtaat identiteettimäärittelyt voivat osoittautua turhan rajoittaviksi omaa tunne-elämää ja ihmissuhteita ajatellen.
Anteeksi näin pitkä vastaus. Totesin että olet asioihin syvällisesti paneutuva nuori ihminen ja se innosti minua pohtimaan esille tuomaasi kysymystä, johon ei ole yksiselitteistä joko/tai -vastausta. Vastaukseni voisi tiivistää näin: tutkaile avoimin mielin eri tuntemuksiasi, jotka liittyvät muihin ihmisiin. Hyväksy ne sellaisena kuin ne ovat. Samalla tutkaile avoimin mielin eri asioille annettuja määrittelyjä ja anna niiden merkitysten itsellesi muuttua kokemustesi myötä. Voisiko muille riittää se, että sinä itse kerrot kyseisille ihmisille, joista sinä pidät, millä tavalla koet heihin vetoa. Sitten kun suhde on niin merkittävä, että toivotte muiden kunnioittavan sitä, niin voitte sopia yhdessä mitä kerrotte suhteenne määrittelystä muille.
Jussi Nissinen
Ps.
Ohessa vielä linkki Seksuaalisuuden portaat artikkeliin: www.mll.fi/nuortennetti/omakehitys/seksuaalisuus/seksuaalisuuden_portaat.
Siinä ajatellaan että romanttinen ja seksuaalinen virittyminen lomittuvat ajan myötä toisiinsa ja että se tapahtuu vaiheittain. Osa ihmisistä löytää jotain itselleen tuttua tästä tavasta hahmottaa seksuaalisuuden ja romanttisten tunteiden kehittyminen. Kaikki eivät kuitenkaan tunnista tätä kehitysmallia omakseen. Siinähän oletetaan että kaikki olisivat enemmän tai vähemmän seksuaalisia ja romanttisia jossain kehitysvaiheessa. Siksi olisikin hyvä että kukin voisi rakentaa mielessään oman portaikon jota pitkin on kasvanut ja pohtia samalla mitä askelia siihen arvelee tai toivoo jatkossa tulevan.