Selaa kysymyksiä

En tiedä enää mitään mistään

Tutustuin omiin homoseksuaalisiin ajatuksiin homopornon kautta ollessani 6-7 -luokalla. Vihasin itseäni konservatiivisemman isäpuoleni takia, joka heitti vähän väliä läppää seksuaalivähemmistöjen kustannuksella ja haukkuen niihin kuuluvia ihmisiä. Aloin pikkuhiljaa miettiä, että entä jos tämä on pysyvä osa itseäni ja aloin hyväksyä olevani bi-seksuaali yläkoulun lopuilla. Kerroin tästä silloin uudesta päätelmästäni lukion 1. luokan puolessa välissä parhaalle miespuoliselle kaverilleni. Silloin kaikki sekavuus alkoi.

Hän oli aluksi tosi etäinen, aivan kuin hän olisi oppinut tuntemaan minut uudestaan. Lopulta hän hyväksyi asian ja alkoi itsekin avautumaan minulla siitä että hän mietti omaa seksuaalisuuttaan ja epäili että hänellä oli vain "vaihe" käynnissä ja kiinnostus menisi ohi. Tästä tunnustuksesta syntyi seksuaalista jännitettä välillemme ja aloimme olla erittäin läheisiä, haalailimme ja lääpimme toisiamme, kun olimme kahdestaan. Kuvittelin että hän uskaltaisi harrastaa seksiä kanssani ja miettiä vaihtoehtoa yhteisestä parisuhteesta. Omasta tunnustuksestani 4 kk eteenpäin hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vakavasti. Näimme silti toisiamme ja hän antoi minun tulla iholle, mutta toistellen olevansa hetero. Toivoin että hän eroaisi nopeasti, jotta voisin alkaa seurustella hänen kanssaan niin kuin olin suunnitellut, mutta sitten kun tämä oletettu kuukauden odotus muuttui yli puolen vuoden odotukseksi, yritin erkaantua tunteellisesti tästä ystävästäni. Se ei ollut helppo prosessi vaan itkin välillä hänen peräänsä. No luulin, että olin päässyt pahimman ohi noin 2 kk tauon jälkeen hänestä. Aloin näkemään häntä uudestaan kaverina, jouduin lohduttamaan häntä, kun hän erosi lopulta tyttöystävästään ja myös muutaman kerran sen jälkeen, kun hän yritti paikata sydäntään hyppäämällä aina seuraavan naisen kelkkaan mutta nekin suhteet menivät nurin. Olin taas hänen ihollaan, mutta haaveilin vain seksistä enkä parisuhteesta. No noin kuukausi löysimme toisemme sellaisissa hormoni tasoissa, että olimme riisuutumassa, mutta tämä ystäväni kieltäytyi samaan aikaan kun aloin riisumaan hänen housujaan. Tämä jatkuva tunteellinen ja fyysinen kontakti häneen on tuonut vanhoja parisuhteen haluja takaisin, mutta tiedän, että nämä haaveet eivät ole mahdollisia, sillä tämä toinen puoliskoni on joko hetero, joka ei viitsi häätää minua pois ennen kuin olen edennyt liian pitkälle, tai on niin syvällä kaapissa, ettei sieltä aio ikinä tulla ulos. Kärsin nyt tätä samaa paskaa mitä vuosi sitten.

Tämä kaikki paska on tosin vahvistanut mielipidettäni siitä, että minun pitäisi tulla julkisesti ulos, etten matele joskus yhtä syvälle kaappiin, kuin tämä minun mahdollinen homo tai bi ystäväni. Sovin itseni kanssa heti itseni hyväksymisen jälkeen, etten tuli ulos julkisesti, mutta näitä ajatuksia on tullut yhä useammin mieleen viimeisen 2 kk aikana. Tiedän että muut ystäväni tulisivat hyväksymään minut, mutta tämä konservatiivisempi isäpuoli minua huolettaa, kun asun vielä hänen luonaan. Olen vielä lukiossa ja taloudellisesti riippuvainen hänestä. En halua, että minulla on turvaton olo kotonani, joten epäröin ulos tulemista. Lisäksi, jos päätän tulla ulos kaapista, niin se tulee vaikuttamaan minun koko loppuelämääni enkä voisi ottaa myöhemmin tunnusta takaisin, jos alan katua sitä. Tämän päälle en ole 100% biseksuaalisuudestani kun viimeisen 1,5 vuoden aikana mies fantasiat ynnä muut ovat hallinneet eroottisista mieltäni, mutta olen seurustellut menneisyydessä onnellisesti useamman naisen kanssa. En ole varma edes omasta seksuaalisuuden "tyylistäni". Tosin en usko, että voisin ikänä ollakaan varma, se tekee ulos tulemisesta vielä pelottavampaa. Uskon että minun pitäisi tehdä se mutta olen epävarma ja 17-vuotias päälakeni on harmaantumisen partaalla.

Hei!

Olen todella pahoillani siitä että olet joutunut turhauttavaan tunnemylläkkään suhteessa biseksuaaliseen kaveriisi ja sen lisäksi mahdollisuuksiasi olla avoin omasta suuntautumisestasi problematisoi isäpuolesi kielteiset asenteet seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan.

Ongelman ytimessähän on itse asiassa se, että edelleenkin eroottinen/seksuaalinen ihastuminen samaa sukupuolta olevaan koetaan jotenkin erityisenä asiana, joka ei olisi yhtä arvokasta kuin ihastuminen vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tämä sitten johtaa siihen, että osa ihmisistä menee tunteineen kaappiin. Se johtaa myös siihen, että tunteiden osoittaminen ja vastanottaminen vaikeutuvat kohtuuttomasti, minkä seurauksena voi olla kuvaamasi kaltainen tunteiden ristiveto. Te olette kumpikin olleet tämän asenneilmapiirin kiusaamia.

Edelleenkin moni biseksuaali asettaa heteroseksuaalisen vaihtoehdon homoseksuaalisen yläpuolelle tunteittensa ilmaisemisessa ja arvostamisessa, onhan siitä niin paljon enemmän sosiaalisia ”palkintoja” saatavilla. Seurauksena voi olla merkittävien mahdollisuuksien menettäminen läheisyyden ja rakkauden kokemiselle. Tässä tilanteessa moni kamppailee sen kanssa, mitkä ovat todellisia tunteita ja mitkä ”ohimeneviä”. Moni toivoo, että homoseksuaaliset tunteet menevät ohi mahdollistaen ”helpomman” elämän. Osa heistä huomaa kuitenkin myöhemmin, heterosuhteensa aikana, että homoeroottiset tunteet aktivoituvat uudelleen ja halu niiden toteuttamiseen voi kasvaa kestämättömäksi. Siksi olisi parempi, että ihmisillä olisi turvalliset mahdollisuudet ilmentää tunteitaan jo nuoruusvuosina ja tutustua niihin turvalliseksi koetuissa suhteissa riippumatta onko kumppani samaa tai eri sukupuolta.

Olet päättänyt, että et haluat olla avoimempi ja rehellisempi omista tunteistasi kuin kaverisi, jonka toimintaan ja valintoihin olet pettynyt. Olet valmis kertomaan biseksuaalisuudesta kavereillesi ja luotat siihen että se ei teidän suhteita häiritse. Voisinkin kuvitella, että aidoissa ystävyyssuhteissa rehellisyys on omiaan vain syventämään keskinäistä kontaktia. Toki yksittäisiä yllätyksiäkin voi tulla vastaan, mutta ne kertovat ko. henkilöiden omista kasvuhaasteista. Voisiko olla mahdollista, että tulisit vain osittain ulos ainakin aluksi. Tarkoitan valikoivaa ja turvallista ulostuloa, jossa asiasta kerrotaan aluksi vain niille ihmisille, joiden tukeen voi luottaa ja joiden kanssa on paljon tekemisissä. Heille voi suoraan sanoa että et toivot että asiasta ei tässä vaiheessa kerrota muille. Muille kertomisen voi jättää myöhemmäksi, sitten kun on itse riittävän turvallisessa sosiaalisessa (ja taloudellisessa) tilanteessa. Sinuiksi palvelu on tuottanut oppaan turvalliseen ulostuloon liittyen. Voit ladata sen osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf

Kerrot että olet vielä epävarma omasta biseksuaalisuudestasi ja seksuaalisesta tyylistäsi. Seksuaalinen suuntautuminen ja tyyli kehittyvät ja rikastuvat vähitellen. Siinä auttaa nimenomaan se, että tuntemuksiaan ja tarpeitaan voi avoimesti tutkia sellaisten ihmisten parissa, joihin kokee vetoa. Silloin voi vähitellen tuoda esiin omia tuntemuksiaan ja saada niihin vastakaikua. Yksin pähkäilemällä jää helposti monenlaisten epäilyjen ja fantasioiden vangiksi. Siinä voi tukka harmaantua! Tutustumisessa tulee toki monesti alussa vastaan myös pettymyksiä. Niistä ei tule lannistua eikä syyllistää itseään, halut ja valmiudet eivät aina kohtaa. Tärkeintä on, ettet häpeä omia tarpeitasi ja tunteitasi, niistä kun on varmasti vielä paljon iloa sekä sinulle että tunteittesi kohteelle!

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys