Biseksuaali aseksuaali
Ajatukseni hämmentävät minua toisinaan. Muistan nuorempana miettineeni, etten halua olla lesbo. En muista koskaan ihastuneeni tyttöön, mutten muista nuoruudessani ihastuneeni myöskään poikaan. Koulussa oli pakko huijata tykkäävänsä jostain pojasta, koska "niin kuului tehdä". Seksuaalisia tunteita minulla ei ollut silloin, eikä ole juuri nytkään. Nuorena muistan hävenneeni sitä, että tunsin vetoa puolialastomiin naisiin, en puolialastomiin miehiin. Kuitenkin kokonaan alastomat ihmiset ovat melkein vain yököttäviä. Näin märkiä unia yleensä vain naisista, mikä tuntui hyvin väärältä. En halunnut olla lesbo.
Muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut omaa seksuaalisuuttani ja jos minun pitäisi nyt sanoittaa seksuaalinen suuntautumiseni, sanoisin reilusti olevani biseksuaali. Tosin minusta on tyhmää kategorisoida itseäni. "Ongelmani" on kuitenkin se, että en "pysty" kokemaan seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin. Katson ja kiihotun pornosta. Mieluiten katselen lesbo- tai homopornoa, heteropornossa kun miehet kohtelevat naisia niin kovakouraisesti, ettei sitä viitsi pitkään katsella. En koskaan puhu seksuaalisuudestani ystävilleni, mutta ehkä annan heidän ymmärtää, että pidän miehistä. Ystävieni puhuessa miehistä, minua ei yleensä kiinnosta ollenkaan. Näyttelen kuitenkin kiinnostunutta, koska "niin kuuluu tehdä". En myöskään pysty käsittämään, kuinka he pystyvät kokemaan toisen ihmisen kiihottavana.
Ihastun melko harvoin, mutta ihastuessani olen aina ihastunut miehiin. Ihastuminen kestää ehkä viikon tai kaksi, mutta tunne laantuu aina ja sen jälkeen tunnen itseni vain tyhmäksi, koska olen tuntenut sellaisia tunteita. En ajattele ihastuksiani seksuaalisesti, lähinnä minusta olisi ihana vaikka painautua heidän kainaloonsa ja olla heidän lähellään. Toisaalta koen, että ihastuminen/rakastuminen tapahtuu vain toisille, ei koskaan minulle. Se on lähinnä toteamus, ei niinkään säälittävä ajatus.
En ole harrastanut koskaan seksiä tai ollut muussakaan (intiimissä) suhteessa. Joskus haluaisin parisuhteen, mutta viihdyn myös yksin. Jos mietin itseäni harrastamassa seksiä jonkun kanssa, niin ajatus naisesta on yleensä kiihottavampi ja "oikeampi". Toisaalta voin fantasioida miehistä harrastamassa seksiä naisen kanssa, mutten yleensä osaa kuvitella itseäni sen naisen asemaan.
Täytän kohta kolmekymmentä ja haluaisin täyttää ne normit, mitä yhteiskunta asettaa. Tämän ikäisenä pitäisi olla jo puoliso. Teoriassa ajatus puolisosta on miellyttävä, mutta pidän myös paljon yksinolosta. Toisinaan pelkään, että joskus tuntisin oloni yksinäiseksi, jos en löydäkään puolisoa. Entä jos joskus tulee aika, jolloin yksinolo ei olekaan enää ihanaa. En tiedä mistä voisin edes löytää puolison, koska viihdyn kotona niin hyvin. Ajatus baariin menemisestä ja olemisesta humalaisten ihmisten keskellä ahdistaa minua. Joskus leikittelen ajatuksella, että menisin homobaariin ja löytäisin sieltä itselleni jonkun. En ole kuitenkaan toteuttanut tätä ajatusta, koska en oikein tykkää käydä missään. Mutta mistä voisin löytää jonkun, jos en koskaan mene mihinkään?
Näistä ajatuksista pääsen kysymyksiin, joita mietin aina välillä. Voinko kokea olevani biseksuaali, jos en kuitenkaan koe seksuaalisia tunteita? Voiko olla mahdollista, etten koskaan "löydä" seksuaalista minääni? Olenko epäonnistunut ihminen, jos en koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin? Pitäisikö minun joskus testata miltä tuntuu, jos kertoisin jollekin tuntevani itseni biseksuaaliksi? Olenko ainoa, joka tuntee näin ristiriitaisia ajatuksia?
Muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut omaa seksuaalisuuttani ja jos minun pitäisi nyt sanoittaa seksuaalinen suuntautumiseni, sanoisin reilusti olevani biseksuaali. Tosin minusta on tyhmää kategorisoida itseäni. "Ongelmani" on kuitenkin se, että en "pysty" kokemaan seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin. Katson ja kiihotun pornosta. Mieluiten katselen lesbo- tai homopornoa, heteropornossa kun miehet kohtelevat naisia niin kovakouraisesti, ettei sitä viitsi pitkään katsella. En koskaan puhu seksuaalisuudestani ystävilleni, mutta ehkä annan heidän ymmärtää, että pidän miehistä. Ystävieni puhuessa miehistä, minua ei yleensä kiinnosta ollenkaan. Näyttelen kuitenkin kiinnostunutta, koska "niin kuuluu tehdä". En myöskään pysty käsittämään, kuinka he pystyvät kokemaan toisen ihmisen kiihottavana.
Ihastun melko harvoin, mutta ihastuessani olen aina ihastunut miehiin. Ihastuminen kestää ehkä viikon tai kaksi, mutta tunne laantuu aina ja sen jälkeen tunnen itseni vain tyhmäksi, koska olen tuntenut sellaisia tunteita. En ajattele ihastuksiani seksuaalisesti, lähinnä minusta olisi ihana vaikka painautua heidän kainaloonsa ja olla heidän lähellään. Toisaalta koen, että ihastuminen/rakastuminen tapahtuu vain toisille, ei koskaan minulle. Se on lähinnä toteamus, ei niinkään säälittävä ajatus.
En ole harrastanut koskaan seksiä tai ollut muussakaan (intiimissä) suhteessa. Joskus haluaisin parisuhteen, mutta viihdyn myös yksin. Jos mietin itseäni harrastamassa seksiä jonkun kanssa, niin ajatus naisesta on yleensä kiihottavampi ja "oikeampi". Toisaalta voin fantasioida miehistä harrastamassa seksiä naisen kanssa, mutten yleensä osaa kuvitella itseäni sen naisen asemaan.
Täytän kohta kolmekymmentä ja haluaisin täyttää ne normit, mitä yhteiskunta asettaa. Tämän ikäisenä pitäisi olla jo puoliso. Teoriassa ajatus puolisosta on miellyttävä, mutta pidän myös paljon yksinolosta. Toisinaan pelkään, että joskus tuntisin oloni yksinäiseksi, jos en löydäkään puolisoa. Entä jos joskus tulee aika, jolloin yksinolo ei olekaan enää ihanaa. En tiedä mistä voisin edes löytää puolison, koska viihdyn kotona niin hyvin. Ajatus baariin menemisestä ja olemisesta humalaisten ihmisten keskellä ahdistaa minua. Joskus leikittelen ajatuksella, että menisin homobaariin ja löytäisin sieltä itselleni jonkun. En ole kuitenkaan toteuttanut tätä ajatusta, koska en oikein tykkää käydä missään. Mutta mistä voisin löytää jonkun, jos en koskaan mene mihinkään?
Näistä ajatuksista pääsen kysymyksiin, joita mietin aina välillä. Voinko kokea olevani biseksuaali, jos en kuitenkaan koe seksuaalisia tunteita? Voiko olla mahdollista, etten koskaan "löydä" seksuaalista minääni? Olenko epäonnistunut ihminen, jos en koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin? Pitäisikö minun joskus testata miltä tuntuu, jos kertoisin jollekin tuntevani itseni biseksuaaliksi? Olenko ainoa, joka tuntee näin ristiriitaisia ajatuksia?
Hei Dagmar
Olet hämmennyksissä oman seksuaalisuutesi ja romanttisten tarpeittesi kanssa. Olet nähnyt märkiä unia yleensä vain naisista minkä olet kokenut jollain tavoin hyvin vääräksi. Olet kokenut nuorena vetoa puolialastomiin naisiin, mutta et miehiin. Kokonaan alastomana myös naiset ovat herättäneet torjuntaa. Kerrot että nuorena et halunnut hyväksyä mahdollisuutta määritellä itseäsi lesboksi. Koet nyt ongelmaksi että et ”pysty” kokemaan seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin. Pornosta pystyt kiihottumaan ja katselet mieluiten lesbo- tai homopornoa. Jos mietit itseäsi harrastamassa seksiä toisen kanssa, niin ajatus naisesta tuntuu kiihottavammalta, oikeammalta. Ihastumisia koet harvoin ja ne kohdistuvat yleensä miehiin. Ihastumisen tunteet kuitenkin laantuvat nopeasti. Niihin ei liity yleensä seksuaalista vetoa vaan kaipausta muuhun fyysiseen läheisyyteen. Sinulla ei ole ollut seurustelusuhdetta eikä seksisuhdetta. Viihdyt hyvin yksin, mutta olet huolissasi siitä, että jossain vaiheessa voisit kokea yksinäisyyden kielteisenä asiana. Pohditkin miten olisi mahdollista vielä joskus löytää itselle sopiva kumppani. Pohdit myös sitä, oletko epäonnistunut ihminen, jos et koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin.
Heti aluksi haluan sanoa sinulle, että ihminen voi elää täyteläisen ja rikkaan elämän ilman seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin ja seksiä heidän kanssaan. Seksuaalinen veto ja sen toteuttaminen toisen tai toisten kanssa toki ovat voimakkaita elämää rikastuttavia kokemuksia, mutta sellaisia voi kiinnostuksensa mukaan saada monesta muustakin asiasta, esim. musiikista, taiteesta, luonnosta, eläimistä, ystävyydestä ja uskonnosta, muusta elämänkatsomuksesta ja omien arvojensa mukaisesta toiminnasta. Hyviä, kumpaakin rikastuttavia, kestäviä ja turvallisuutta lisääviä syviä ihmissuhteita voi rakentaa myös ilman seksuaalista vetoa esimerkiksi yhteisten arvojen pohjalle.
Kertomasi perusteella spontaani seksuaalinen veto näyttäisi liittyvän enemmän naisen vartaloon, mutta – jos oikein ymmärsin - yksinomaan pornossa ja fantasioissa. Suhteessa todellisiin ihmisiin et ole sitä tunnistanut. Pohdin sitä, voisiko nuorena opittu torjuva suhtautuminen omiin homoeroottisiin tuntemuksiin (märät unet naisista ja seksuaalinen veto puolialastomiin naisiin) vaikuttaa edelleen sinussa. Tämän pohdintani liittyy siihen havaintoon, että monelle nuorelle, joka on huomannut, että oma seksuaalinen kiinnostus kohdistuu vallitsevan normiston mukaan ”väärään” sukupuoleen, tulee ristiriitainen olo. Toisaalta heränneet tunteet ovat ihania mutta toisaalta ne tuntuvat vääriltä, sellaisilta joita ei vaan saisi olla. Silloin niiden toteuttamisen mahdollisuus torjutaan mielestä. Torjunta voi mennä niinkin pitkälle, että ko. tunteiden kokeminen suhteessa todelliseen ihmiseen torjutaan. Vaikka myöhemmin oma tietoinen ajattelu voi vähitellen suhtautua homoeroottisiin tuntemuksiin myönteisemmin yleisellä tasolla ja fantasioissa, nuorena opittu torjunta niiden toteuttamiseen voi jäädä refleksinomaisesti päälle pelkona tai vastenmielisyytenä, ellei sitä ole voinut riittävän turvallisessa ihmissuhteessa purkaa.
Jos tunnistat, että kyse voisi olla tällaisesta varhain opitusta refleksinomaisesta lukosta seksuaalisten tuntemusten toteuttamisessa, sen avaaminen on mahdollista. Se voi mahdollistua tutustumalla homo/biseksuaaliseen tai homo/biromanttiseen naiseen, jolle seksuaalisuuden toteuttamiselle parisuhteessa ei ole kiirettä vaan se voi ainakin aluksi perustua muille asioille. Missä tällaiseen naiseen sitten voisi tutustua. Setan paikallisjärjestöillä on erilaista ryhmätoimintaa, jossa on mahdollisuus rauhassa tutustua toisiin ilman humalaisten häirintää, ks.: www.seta.fi/jasenjarjestot. Voin suositella myös Mummolaakso nimisen Setan jäsenjärjestön toimintaa lesbolle ja bi-naisille, koska siihen sisältyy erialaisia kulttuuritapahtumia ja retkiä, ks.: www.mummolaakso.fi.
Pohdit kysymyksesi otsikossa sitä, oletko mahdollisesti aseksuaali. Kuvauksesi perusteella en uskalla antaa varmaa vastausta, mutta se on aidosti yksi mahdollisuus. Se että et arjessa koe vetoa toisiin ihmisiin, voi hyvinkin viitata juuri siihen. https://aseksuaalisuus.fi/foorumi/ on hyvä foorumi lähteä tutkimaan tätä mahdollisuutta.
Yksi mahdollisuus saada apua seksuaalisen minän löytämiseen on hakeutua seksuaalineuvojan tai -terapeutin vastaanotolle. Seksuaalineuvontaan ja -terapiaan sisältyy usein yksityiskohtainen oman seksuaalihistorian läpikäyminen. Siinä on mahdollisuus tutkailla omaa yksilöllistä kehitystään, omia kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan sekä ympäristön asenteiden ja opetusten vaikutusta omaa kehitykseen. Tavoitteena on, että asiakas löytää ja hyväksyy oman ainutlaatuisen tapansa olla suhteessa seksuaalisuuteen ja romantiikkaan ja kehittyä siinä toivomallaan tavalla. Seksuaaliterapeuteista ja -neuvojista voit tiedustella esim. Sexpo-säätiöltä (www.sexpo.fi/neuvonta). Myös Sinuiksi puhelinpäivystyksen kautta (044 300 2355 ma ja to klo 19-21) voit tiedustella asiaa.
Viestisi lopussa pohdit sitä, pitäisikö sinun testata, miltä tuntuu, jos kertoisit tuntevasi itsesi biseksuaaliksi. Olet varmaankin pyöritellyt tätä ajatusta mielessäsi jo jonkin aikaa. Se tuntuukin hyvin mielekkäältä kysymykseltä, sillä hyvin keskeinen asia oman seksuaalisuuden selkiyttämisessä on sen avoin pohdinta toisten kanssa. Kun jonkin asian sanoo ääneen, niin se helpottaa sen tutkimista avoimemmin. Se että kertoo tuntevansa itsensä biseksuaaliksi (tai aseksuaaliksi), ei velvoita mihinkään, mutta voi avata mahdollisuuksia asioiden tarkentumiseen. Kertominen kannattaa tehdä itselle mahdollisimman turvalliselle ihmiselle, sellaiselle jonka kanssa voit rauhassa myöhemmin jatkaa keskustelua aiheesta. Suuntautumisesta kertomiseen Sinuiksi palvelu on laatinut oman oppaansa, josta sinulle voisi olla hyötyä. Sen saa ladattua pdf-tiedostona osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Oppaassa on tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, siihen tutustumisesta ja kertomisesta muille.
Kysyt lopussa, että oletko ainoa, jolla on samalla tavoin ristiriitaisia ajatuksia. Et todellakaan ole ainoa. Tutustuminen omaan seksuaalisuuteen on monivaiheinen prosessi. Valitettavan usein se on monille meistä myös hyvin yksinäinen prosessi, jota vaikuttavat jyrkät tuomitsevat asenteet, kapeat roolimallit ja seksuaalisuuden irrottaminen suorituskeskeiseksi osaksi itsetuntoa. Anna itsellesi aikaa ja lupaa tutkia aktiivisesti seksuaalista minääsi ja ihmissuhdetarpeitasi sekä hyväksy oma ainutlaatuisuutesi. Juuri sellaisena voit kasvaa haluamaasi suuntaan.
Jussi Nissinen
Olet hämmennyksissä oman seksuaalisuutesi ja romanttisten tarpeittesi kanssa. Olet nähnyt märkiä unia yleensä vain naisista minkä olet kokenut jollain tavoin hyvin vääräksi. Olet kokenut nuorena vetoa puolialastomiin naisiin, mutta et miehiin. Kokonaan alastomana myös naiset ovat herättäneet torjuntaa. Kerrot että nuorena et halunnut hyväksyä mahdollisuutta määritellä itseäsi lesboksi. Koet nyt ongelmaksi että et ”pysty” kokemaan seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin. Pornosta pystyt kiihottumaan ja katselet mieluiten lesbo- tai homopornoa. Jos mietit itseäsi harrastamassa seksiä toisen kanssa, niin ajatus naisesta tuntuu kiihottavammalta, oikeammalta. Ihastumisia koet harvoin ja ne kohdistuvat yleensä miehiin. Ihastumisen tunteet kuitenkin laantuvat nopeasti. Niihin ei liity yleensä seksuaalista vetoa vaan kaipausta muuhun fyysiseen läheisyyteen. Sinulla ei ole ollut seurustelusuhdetta eikä seksisuhdetta. Viihdyt hyvin yksin, mutta olet huolissasi siitä, että jossain vaiheessa voisit kokea yksinäisyyden kielteisenä asiana. Pohditkin miten olisi mahdollista vielä joskus löytää itselle sopiva kumppani. Pohdit myös sitä, oletko epäonnistunut ihminen, jos et koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin.
Heti aluksi haluan sanoa sinulle, että ihminen voi elää täyteläisen ja rikkaan elämän ilman seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin ja seksiä heidän kanssaan. Seksuaalinen veto ja sen toteuttaminen toisen tai toisten kanssa toki ovat voimakkaita elämää rikastuttavia kokemuksia, mutta sellaisia voi kiinnostuksensa mukaan saada monesta muustakin asiasta, esim. musiikista, taiteesta, luonnosta, eläimistä, ystävyydestä ja uskonnosta, muusta elämänkatsomuksesta ja omien arvojensa mukaisesta toiminnasta. Hyviä, kumpaakin rikastuttavia, kestäviä ja turvallisuutta lisääviä syviä ihmissuhteita voi rakentaa myös ilman seksuaalista vetoa esimerkiksi yhteisten arvojen pohjalle.
Kertomasi perusteella spontaani seksuaalinen veto näyttäisi liittyvän enemmän naisen vartaloon, mutta – jos oikein ymmärsin - yksinomaan pornossa ja fantasioissa. Suhteessa todellisiin ihmisiin et ole sitä tunnistanut. Pohdin sitä, voisiko nuorena opittu torjuva suhtautuminen omiin homoeroottisiin tuntemuksiin (märät unet naisista ja seksuaalinen veto puolialastomiin naisiin) vaikuttaa edelleen sinussa. Tämän pohdintani liittyy siihen havaintoon, että monelle nuorelle, joka on huomannut, että oma seksuaalinen kiinnostus kohdistuu vallitsevan normiston mukaan ”väärään” sukupuoleen, tulee ristiriitainen olo. Toisaalta heränneet tunteet ovat ihania mutta toisaalta ne tuntuvat vääriltä, sellaisilta joita ei vaan saisi olla. Silloin niiden toteuttamisen mahdollisuus torjutaan mielestä. Torjunta voi mennä niinkin pitkälle, että ko. tunteiden kokeminen suhteessa todelliseen ihmiseen torjutaan. Vaikka myöhemmin oma tietoinen ajattelu voi vähitellen suhtautua homoeroottisiin tuntemuksiin myönteisemmin yleisellä tasolla ja fantasioissa, nuorena opittu torjunta niiden toteuttamiseen voi jäädä refleksinomaisesti päälle pelkona tai vastenmielisyytenä, ellei sitä ole voinut riittävän turvallisessa ihmissuhteessa purkaa.
Jos tunnistat, että kyse voisi olla tällaisesta varhain opitusta refleksinomaisesta lukosta seksuaalisten tuntemusten toteuttamisessa, sen avaaminen on mahdollista. Se voi mahdollistua tutustumalla homo/biseksuaaliseen tai homo/biromanttiseen naiseen, jolle seksuaalisuuden toteuttamiselle parisuhteessa ei ole kiirettä vaan se voi ainakin aluksi perustua muille asioille. Missä tällaiseen naiseen sitten voisi tutustua. Setan paikallisjärjestöillä on erilaista ryhmätoimintaa, jossa on mahdollisuus rauhassa tutustua toisiin ilman humalaisten häirintää, ks.: www.seta.fi/jasenjarjestot. Voin suositella myös Mummolaakso nimisen Setan jäsenjärjestön toimintaa lesbolle ja bi-naisille, koska siihen sisältyy erialaisia kulttuuritapahtumia ja retkiä, ks.: www.mummolaakso.fi.
Pohdit kysymyksesi otsikossa sitä, oletko mahdollisesti aseksuaali. Kuvauksesi perusteella en uskalla antaa varmaa vastausta, mutta se on aidosti yksi mahdollisuus. Se että et arjessa koe vetoa toisiin ihmisiin, voi hyvinkin viitata juuri siihen. https://aseksuaalisuus.fi/foorumi/ on hyvä foorumi lähteä tutkimaan tätä mahdollisuutta.
Yksi mahdollisuus saada apua seksuaalisen minän löytämiseen on hakeutua seksuaalineuvojan tai -terapeutin vastaanotolle. Seksuaalineuvontaan ja -terapiaan sisältyy usein yksityiskohtainen oman seksuaalihistorian läpikäyminen. Siinä on mahdollisuus tutkailla omaa yksilöllistä kehitystään, omia kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan sekä ympäristön asenteiden ja opetusten vaikutusta omaa kehitykseen. Tavoitteena on, että asiakas löytää ja hyväksyy oman ainutlaatuisen tapansa olla suhteessa seksuaalisuuteen ja romantiikkaan ja kehittyä siinä toivomallaan tavalla. Seksuaaliterapeuteista ja -neuvojista voit tiedustella esim. Sexpo-säätiöltä (www.sexpo.fi/neuvonta). Myös Sinuiksi puhelinpäivystyksen kautta (044 300 2355 ma ja to klo 19-21) voit tiedustella asiaa.
Viestisi lopussa pohdit sitä, pitäisikö sinun testata, miltä tuntuu, jos kertoisit tuntevasi itsesi biseksuaaliksi. Olet varmaankin pyöritellyt tätä ajatusta mielessäsi jo jonkin aikaa. Se tuntuukin hyvin mielekkäältä kysymykseltä, sillä hyvin keskeinen asia oman seksuaalisuuden selkiyttämisessä on sen avoin pohdinta toisten kanssa. Kun jonkin asian sanoo ääneen, niin se helpottaa sen tutkimista avoimemmin. Se että kertoo tuntevansa itsensä biseksuaaliksi (tai aseksuaaliksi), ei velvoita mihinkään, mutta voi avata mahdollisuuksia asioiden tarkentumiseen. Kertominen kannattaa tehdä itselle mahdollisimman turvalliselle ihmiselle, sellaiselle jonka kanssa voit rauhassa myöhemmin jatkaa keskustelua aiheesta. Suuntautumisesta kertomiseen Sinuiksi palvelu on laatinut oman oppaansa, josta sinulle voisi olla hyötyä. Sen saa ladattua pdf-tiedostona osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Oppaassa on tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, siihen tutustumisesta ja kertomisesta muille.
Kysyt lopussa, että oletko ainoa, jolla on samalla tavoin ristiriitaisia ajatuksia. Et todellakaan ole ainoa. Tutustuminen omaan seksuaalisuuteen on monivaiheinen prosessi. Valitettavan usein se on monille meistä myös hyvin yksinäinen prosessi, jota vaikuttavat jyrkät tuomitsevat asenteet, kapeat roolimallit ja seksuaalisuuden irrottaminen suorituskeskeiseksi osaksi itsetuntoa. Anna itsellesi aikaa ja lupaa tutkia aktiivisesti seksuaalista minääsi ja ihmissuhdetarpeitasi sekä hyväksy oma ainutlaatuisuutesi. Juuri sellaisena voit kasvaa haluamaasi suuntaan.
Jussi Nissinen