Selaa kysymyksiä

Ulostulo nonbinäärinä panina

Hei.

Olen 16-vuotias lapsonen ja panseksuaali. En ole vielä ulkona kaapista, mutta olen pudotellut pieniä vihjeitä, ja tiedän että ainakin parhaat ystäväni ottamaan sen hyvin. Perheestä en tiedä alkuunkaan, miten he sen ottavat, mutta sittenhän se nähdään, kun joskus loikkaan ulos kaapistani.

Kysymykseni ei kuitenkaan liity tähän. Lapsena olen pukeutunut tyttöjen vaateisiin. Olen leikkinyt tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla.

Jossain seiskaluokan alussa tajusin, että olen jotenkin erilainen, mutten tiennyt mitään termiä ja asia ahdisti. Olin silloin koulukiusattu, joten oli muutakin ajateltavaa ja pelotti muutenkin koko ajan. (Nykyään 2 vuotta myöhemmin, asia on kunnossa, vaihdoin luokkaa :D) Päätin haudata asian ja olla miettimättä sitä.

Pukeutumistyylini on punk/gootti/emo/mikälie ja ostan mielelläni miesten vaatteita, sillä en pidä naisten vaatteista. En halua näyttää naiselta. Lähiaikoina olen ostanut oikeastaan vain miesten vaatteita/vaatteita joilla ei oikeastaan ole sukupuolta. Olen kahdeksannesta luokasta asti miettinyt hiusten leikkuuta "poikatukaksi".

Nyt, yhdeksännellä luokalla huomasin usein ajattelevani, että mitä jos en olekaan tyttö. Kaivoin sen seiskaluokan oudon tuntemuksen esiin. Ajatus oli jotenkin outo ja vieras, siksi päätin googlata asioita.

Netistähän löytyikin oikein osuva nimitys. Non-binäärinen transsukupuolinen. Luin lisää ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tunnistin itseäni. Etsin samankaltaisia ihmisiä ja luin kokemuksia. Tunnen todella olevani tällainen. Minua kuitenkin pelottaa.

Mitä jos tulen ulos kaapista ja perhe hylkää minut? Siskoni, joka on oikeastaan tärkein ihminen minulle, on uskoakseni positiivinen panseksuaalisuuteni suhteen. Perheestä en todellakaan osaa sanoa. Se pelottaa eniten. En ole tullut kaapista panseksuaalina, joten en tiedä, pitäisikö minun kertoa ensin se, ja myöhemmin sukupuoleni vai kerronko molemmat kerralla? Olen lukenut positiivisia kaapista ulos- tarinoita, mutta mitäpä jos oma tarinani jää vaille onnellista loppua?

Hei
Pohdit ulos tuloa panseksuaalisuutesi ja non-binäärisen transsukupuolisuuden suhteen. Sinua pelottaa eniten perheen suhtautuminen. Pelkäät että he saattaisivat hylätä sinut. Arvelet että sinulle erityisen tärkeä siskosi voisi hyväksyä ainakin panseksuaalisuutesi.

Kerrot että viime vuosina pukeutumisessa et ole suosinut naisten vaatteita, etkä ole halunnut näyttää naiselta. Miten perheesi on reagoinut siihen? Ovatko he kommentoineet sitä? Olettaisin että he ovat sen huomanneet ja se on saattanut valmistaa maaperää keskusteluille identiteetistäsi. Jossain määrin myös se, miten perheesi jäsenet ovat puhuneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, antaa osviittaa siitä millainen haaste heille on hyväksyä se, että oma lapsi ei ole cis-sukupuolinen perushetero. Jos perheessä on suhtauduttu kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, tilanne voi olla haasteellinen, mutta ei mahdoton. Osa vanhemmista asettuu silloin lapsensa puolelle ja korjaa omaa asennoitumistaan. Osalle taas opitut asenteet ikävä kyllä sumentavat kyvyn asettua lapsensa asemaan. Toisaalta se, että vanhemmat ovat yleisellä tasolla ”suvaitsevaisia” ei takaa sitä että se näkyisi heti suhteessa omaan lapseen, jos tämä poikkeaa vanhempien vaalimista odotuksista. Odotuksista luopuminen sisältää pettymystä ja surua. Kun ne on kohdattu ja työstetty, niin tulee tilaa löytää uudenlaisia odotuksia, jotka ottavat huomioon lapsen todellisuuden.

On ymmärrettävää, että juuri oman perheen reaktiot pelottavat eniten. Siksi voisi olla hyvä tulla ulos jollekin turvalliseksi kokemalleen aikuisille. Silloin hän voisi olla tukena, jos ilmapiiri kotona muuttuukin kylmäksi. Sama pätee kavereille kertomiseen. Sekin kannattaa aloittaa ensin luotettavimmista kavereista.

Mietit sitä, kertoisitko ensin panseksuaalisuudestasi ja sitten myöhemmin non-binäärisyydestäsi. Huomaan pohtivani sitä, että panseksuaalisuudessa ja non-binäärissä sukupuolikokemuksessa on paljon yhteistä: perinteisen binäärisen sukupuolijaon ja siihen usein liittyvän heteronormatiivisuuden haastaminen. Siinä mielessä niiden kertominen yhdessä tuntuisi mielekkäältä. Toisaalta näyttää siltä, että osalle ihmisistä seksuaalisen suuntautumisen hyväksyminen on helpompaa kuin transsukupuolisuuden tai muunsukupuolisuuden hyväksyminen. Sukupuoli kun on ensimmäinen sosiaalinen luokittelu mikä lapsena opittaan. Toisaalta myös se että lapsi tulee toistuvasti ulos, voi olla joillekin rasittavampaa kuin se että saisi kerralla koko paketin käsittelyyn. Eli yksiselitteistä vastausta en löydä. Ulostulossa kannattaa välttää ehdottomuuksia, niin ettei lukitse itseään liian ahteeseen nurkkaan. Kannattaa mieluiten käyttää itseä kuvaavia ja toisten arvostusta sisältäviä ilmaisuja kuten: ”Viime vuosina olen kokenut itseni tällaiseksi ja tällaisena tunnen itseni kaikkein eniten omaksi itsekseni. Toivon että saan olla sitä myös suhteessa teihin. Silloin voin kertoa avoimemmin teille minulle tärkeistä asioista. Se lisää omaa turvallisuuttani ja varmistaa sen, että tiedätte missä olen menossa omassa elämässäni. Silloin kun minun ei koko ajan tarvitse puolustaa oikeutta omiin tuntemuksiini, voin parhaiten kasvaa eteenpäin tuntemuksiani kuunnellen.”

Transsukupuolisuuteen ja muunsukupuolisuuteen (joka käsitteenä on lähellä non-binääriä transsukupuolisuutta) liittyy monenlaisia huolen aiheita ja tiedon tarvetta läheisillä. Siksi heidät voi ohjata tutustumaan transtukipisteen sivuihin: transtukipiste.fi. Sillä on tietoa sekä muunsukupuolisuudesta että tietoa sukupuolen moninaisuudesta nimenomaan läheisille. Sinuiksi palvelu on tuottanut ulostuloon liittyvän opaskirjasen Sinuksi tuleminen – turvallinen ulostulo. Sen voit ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf

Turvallisia ulostulon askelia toivottaen

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys