En enää tiedä mitä olen.
Moi, olen 15-vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä.
Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista (vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana).
Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Binderiä olen halunnut pitkään, mutta en ole pystynyt sellaista hankkimaan tiettyjen syiden takia (niitä ei ilmeisesti myydä suomessa ollenkaan + ulkomailta tilatessa tarvitsisi vanhempien luvan ja apua, ja olen kaapissa lähes kaikilta tällä hetkellä, joten se ei kuulosta kovinkaan mukavalta.) Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. "mennyt läpi"(?) useammankin kerran. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta.
En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Lähimpien kavereideni (ulkomaalaisten nettikavereiden joille olen tullut kaapista ulos) kesken minua kutsutaan he/his, ja olen käyttänyt niitä nyt melkein vuoden. She/her ja muu tytöttely lähinnä hämmentää, pahoina päivinä ahdistaa todella paljon. En tiedä mitä mieltä olen siitä että minua kutsutaan they/them. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle.
Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä (vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja), ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta. En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".
Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin.
En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut. Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.
En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät. Vanhemmistani en tiedä. Molemmat vanhempani tekevät jatkuvasti pilaa lgbt+-ihmisistä, ja ovat vasta hiljattain alkaneet hyväksyä heitä. Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa. Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti. Kouluni tuskin hyväksyisi minua ollenkaan, lgbt+ ihmiset ovat jatkuva naurunaihe, varsinkin poikien kesken.
Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans". Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin. Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan. Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin. Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat. Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain.
Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi. Maailma on erittäin paska paikka lgbt+ ihmisille, muutamaa pientä paikkaa lukuun ottamatta. Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan. Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla.
Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista (vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana).
Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Binderiä olen halunnut pitkään, mutta en ole pystynyt sellaista hankkimaan tiettyjen syiden takia (niitä ei ilmeisesti myydä suomessa ollenkaan + ulkomailta tilatessa tarvitsisi vanhempien luvan ja apua, ja olen kaapissa lähes kaikilta tällä hetkellä, joten se ei kuulosta kovinkaan mukavalta.) Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. "mennyt läpi"(?) useammankin kerran. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta.
En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Lähimpien kavereideni (ulkomaalaisten nettikavereiden joille olen tullut kaapista ulos) kesken minua kutsutaan he/his, ja olen käyttänyt niitä nyt melkein vuoden. She/her ja muu tytöttely lähinnä hämmentää, pahoina päivinä ahdistaa todella paljon. En tiedä mitä mieltä olen siitä että minua kutsutaan they/them. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle.
Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä (vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja), ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta. En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".
Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin.
En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut. Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.
En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät. Vanhemmistani en tiedä. Molemmat vanhempani tekevät jatkuvasti pilaa lgbt+-ihmisistä, ja ovat vasta hiljattain alkaneet hyväksyä heitä. Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa. Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti. Kouluni tuskin hyväksyisi minua ollenkaan, lgbt+ ihmiset ovat jatkuva naurunaihe, varsinkin poikien kesken.
Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans". Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin. Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan. Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin. Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat. Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain.
Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi. Maailma on erittäin paska paikka lgbt+ ihmisille, muutamaa pientä paikkaa lukuun ottamatta. Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan. Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla.
Hei!
Olet vakavasti pohtinut, miten määrittelisit oman sukupuolesi ja seksuaalisen suuntautumisesi. Olet huomannut itsessäsi poikamaisia piirteitä, roolimallisi ovat miehiä, pidät poikien vaatteista mutta ajoittain myös tyttöjen. Koet epämiellyttävänä tilanteet, joissa sinua kutsutaan tytöksi. Hankkisit binderin, jos niiden saaminen olisi helpompaa. Sinusta tuntuu samaan aikaan pojalta ja ei miltään. Pohdit sitä, oletko riittävän trans ja onko se pysyvää. Pohdit myös mahdollisen hormonihoidon ei toivottuja sivuvaikutuksia. Olet huomannut, että voit kokea seksuaalista vetoa sekä miehiin että naisiin. Romanttisia ihastuksia sinulla ei ole ollut. Tähän kaikkeen liittyen sinua pohdituttaa myös se, miten sinuun suhtaudutaan, jos tulet ulos ei-cisukupuolisena ja ei-heterona. Olet tietoinen siitä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jota ei-cissukupuolisiin kohdistuu eri puolilla maailmaa. Omien vanhempiesi asennoitumisesta et voi olla varma. Koulusi koet hyvin turvattomaksi ympäristöksi ei-cissukupuolisille ja pelkäät että voisit joutua naurunalaiseksi julkisilla sivuilla, jos tulet ulos omana itsenäsi.
Kun luen viestiäsi, niin tulen yhtä aikaa surulliseksi ja vihaiseksi sinun puolestasi. Miten me ihmiset olemme tehneet sukupuolijaosta jäykän ja väkivaltaisen ihmisten kaksijakoisen luokittelun, joka tuottaa ahdistusta, pelkoja, väkivaltaa ja monia muita ongelmia hyvin monille, erityisesti nuorille? Tässä maassa on lisäksesi tuhansia ikäisiäsi nuoria, jolla on, samalla tavoin kuin sinulla, vaikeuksia löytää oikeita sanoja oman sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen nimeämiseen. Mietinkin, miten voisimme toimia niin että nuorilla olisi enemmän tilaa ja aikaa löytää oma identiteettinsä niin sukupuoleen kuin seksuaaliseen suuntautumiseenkin liittyen. Miten pääsisimme sekä yksilötasolla että sosiaalisesti jäykästä sukupuolen kahtiajaosta, joka johtaa monien ihmisten kohdalla siihen, ettei tule nähdyksi oikein ja otetuksi todesta?
Olet varmaankin tutustunut sukupuolen moninaisuutta kuvaavaan sanastoon: cismies (syntymässä annettu ja koettu sukupuoli vastaavat toisiaan), cisnainen (syntymässä annettu ja koettu sukupuoli vastaavat toisiaan), transmies (syntymässä tytöksi määritelty kokee itsensä mieheksi), transnainen (syntymässä pojaksi määritelty kokee itsensä naiseksi), transmaskuliini (syntymässä tytöksi määritelty ei koe itseään naiseksi ja kokemus itsestä painottuu miehisyyteen), transfeminiini (syntymässä pojaksi määritelty ei koe itseään mieheksi ja kokemus itsestä painottuu naiseuteen), muunsukupuolinen (ei tunnista itseään kummastakaan sukupuolesta eikä kaksinapaisesta sukupuolijaosta), transvestiitti (kokee ajoittain tarvetta toteuttaa itsessään kokemaansa vastakkaista sukupuolta), androgyyni (tunnistaa ja toteuttaa itsessään vaihtelevasti eri tilanteissa sekä feminiinisenä että maskuliinisena pidettyjä piirteitä). Täydellisempi luetteloja löytyy mm. sivuilta: sukupuolikuu.foorumini.com/t27-terminologiaa ja seta.fi/sateenkaarisanasto. Sukupuolen luokittelun vaikuttaa tietysti myös sukupuolen mukaiseen seksuaaliseen suuntautumiseen. Tämä on johtanutkin siihen, että moni kokee omakseen esim. panseksuaalisuus -termin, jolla tarkoitetaan sitä, että tunnistaa seksuaalista vetoa ihmisiin riippumatta tämän sukupolimäärittelystä.
Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien nimitysten ja identiteettien määrän jatkuva kasvu viittaa siihen, että yksitasoiset ja kaksiluokkaiset luokittelut eivät kuvaa riittävän hyvin ihmisen kokemusta itsestään. Ongelma ei siis ole siinä, että ihmiset eivät sopeudu syntymässä annettuun sukupuolimäärittelyyn vaan siinä että aiemmin itsestään selvänä pidetty sukupuolimäärittely on yksiulotteinen ja ahdas, jolloin monille tulee vaikeuksia itsensä nimeämiseen itselle ja muille. Tarvitaan siis sukupuoleen liittyvien ajattelutapojen uudistamista.
Sinulla on oikeutettu tarve tulla nähdyksi oikein. Oma perhe on siinä suhteessa meille kaikille hyvin tärkeä. Kerrot että vanhempasi ovat aiemmin tehneet pilaa hlbt+ -ihmisistä, mutta ovat viime aikoina ruvenneet ymmärtämään heitä. Tämä saattaa merkitä sitä, että heillä on kyky kyseenalaistaa opittuja asennoitumisia, kun ovat saaneet lisää tietoa. Ällötyksetkin ovat opittuja reaktioita, joista kukin meistä voi oppia pois, kun haluaa ja pystyy asettumaan toisen asemaan. Isäsi on myös sanonut, että hyväksyy sinut sellaisena kuin mitä ikinä oletkin. Sekin kuulostaa hyvältä. Ehkäpä hän on aavistanut jo jotain sinun toteamuksistasi. Olisi toki hyvä että voisit kertoa sukupuoleesi liittyvistä pohdinnoistasi myös jollekin sukupuolen moninaisuutta ymmärtävälle aikuiselle, joka voisi olla taustatukena, jos vanhemmillasi on vaikeuksia hyväksyä sinua sellaisena kuin mitä olet.
Kerrot että sinulla on ollut masennusta ja ahdistusta. Näin on aika monelle nuorella, jolla on hämmennystä oman sukupuolen määrittelyssä. Masennus ja ahdistus voivat liittyä kokemukseen, että ei tule missään nähdyksi sellaisena kuin millaiseksi itsensä kokee; kokee että jotain itsessä olevaa ei saisikaan olla tai että itsestä puuttuu jotain jota muut odottavat. Toisaalta masennus ja ahdistus puolestaan kaventavat omaa ajatteluamme ja kokemustamme itsestämme ja muista, jolloin erilaiset pelot ja uhat valtaavat mielen. Siksi olisikin hyvä saada apua sekä masennuksen ja ahdistuksen että sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien ajatusten ja kokemusten käsittelyyn.
Nuoruus on aikaa jolloin sekä kehossa (aivot mukaan lukien) että mielessä (tuntemukset, tunteet, ajatukset, minäkuva jne) tapahtuu todella paljon muutoksia mm. hormonaalisten muutosten seurauksena. Kyse on noin 6-8 vuoden prosessista, jonka aikana voi tapahtua monenlaisia muutoksia kaikilla osa-alueilla. Tästä johtuen nuori tarvitsee aikaa ja sosiaalista tilaa tutustua itsessä ilmeneviin tuntemuksiin, oloihin, ajatuksiin, asenteisiin, kehon muutoksiin jne. Valitettavan usein tämä ymmärretään väärin, kun aikuiset sanovat nuorille, joka kertoo huolestaan tai havainnostaan, että älä ota sitä nyt niin vakavasti, se kuuluu nuoruuden murrosvaiheisiin. Nuorella on valtava tarve voida turvallisesti kertoa jollekin omista havainnoistaan, toiveistaan ja peloistaan, niin että toinen ottaa hänen pohdintansa vakavasti ja hyväksyy hänet juuri sellaisena, kuin hän kokee olevansa. Nuoren pitää saada tunnustella omaa olemustaan mm. pukeutumalla ja antamalla itselleen erilaisia määrittelyjä. Osa uusista itsemäärittelyistä voi ruveta tuntumaan vierailta tai liian kapeilta prosessin aikana. Siksi on tärkeää että nuorella on aina oikeus täydentää tai korjata omaa itsemäärittelyään ilman nolaamista tai väheksyntää. Tästä johtuen esimerkiksi lääketieteellisiin hoitoihin ei lähdetä ennen kuin on varmistuttu, että nuoren kokemus itsestä on ollut riittävän kauan vakaa.
Menen nyt vihdoin ja viimein esittämiisi konkreettisiin kysymyksiin. Oman identiteetin määrittelyssä monipuolisen tiedon hankkiminen on hyvä asia. Siksi sinun kannattaa käydä tutustumassa (ehkäpä olet jo sen tehnytkin) yllä mainittuihin sivuihin, jossa kerrotaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden määritelmistä. Vertaistuki on yksi merkittävä tapa edetä identiteetin määrittelyssä. Sinuiksi palvelulla on vertaischat sukupuoltaan pohtiville, se on auki seuraavan kerran ensi maanantaina 26.6. ks: http://www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017.
Jos olet terapiassa masennuksen/ahdistuksen vuoksi niin terapeutin kanssa olisi hyvä ottaa puheeksi sukupuoleen liittyvät pohdintasi. Ellet ole saanut apua masennukseen, niin selvitä mistä sinun kotiseudullasi nuoret voivat saada apua mm. masennukseen ja ole sinne yhteydessä. Masennuksen hoito on tehokkainta mahdollisimman varhain annettuna. Masennuksen käsittelyn yhteydessä on todella tärkeää ottaa puheeksi sukupuoleen liittyvät pohdinnat. Jos hoitokontaktissa todetaan, että koet pysyvää sukupuoliristiriitaa, niin voit halutessasi saada lähetteen nuorille suunnattuun sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköön joko Tampereelle tai Helsinkiin.
Nuorille transmaskuliineille ja transmiehille, joiden kohdalla päätetään lähteä tukemaan sukupuolen korjausprosessia, hoitoja ei aloiteta suoraan testosteronilla vaan lääkityksellä jolla pysäytetään murrosiän ”naisistavia” muutoksia. Ko. hoito voidaan tarvittaessa keskeyttää, jolloin synnynnäiset muutokset pääsevät jatkumaan. Myös aikanaan mahdollisesti aloitettava testosteronihoito voidaan tarvittaessa keskeyttää, mutta siitä voi jäädä pysyviä muutoksia (mm. äänenmurros). Hormonihoitojen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.
Ulostulo perheelle ja mahdollisesti koulussa kannattaa tehdä varmistaen, että ei jää siinä vaille tukea. Sinuiksi palvelu on tuottanut oppaan Sinuiksi tuleminen – opas turvalliseen ulostuloon. Sen voit ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf . Pohdit sitä, miten sinuun tullaan suhtautumaan julkisilla sivuostoilla sen jälkeen kun olet mahdollisesti tullut ulos transmiehenä/transmaskuliinina/muunsukupuolisena. Kiusaamisen minimoinniksi ulostulo kannattaakin tehdä vähitellen aloittaen ensi turvallisesta lähipiiristä ja siitä vähitellen laajentaen. Mielle kaikillehan on tärkeintä tulla nähdyksi oikein meille läheisten ja merkityksellisten ihmisten parissa. Mitä laajempi piiri on, sitä suurempi riski on tulla kiusatuksi sellaisten taholta, joille sinua asiat eivät mitenkään kuulu.
Mietit mielestäni fiksulla tavalla nimen vaihtoa, kun haluat kysyä vanhemmiltasi, minkä nimen he olisivat antaneet sinulle, jos sinut olisi todettu heti syntymän jälkeen pojaksi. Jos vanhemmillasi oli tällainen mietittynä, niin uskoisin, että heidän on helpompi hyväksyä se kuin joku heille oudompi nimi. Sinulla tulisi kuitenkin olla päätäntävalta siitä nimestä, jonka koet omaksesi ja jolla haluat tulla kutsutuksi.
Toivon että saat asiantuntevaa apua sekä masennuksen ja ahdistuksen että sukupoli-identiteettisi käsittelyyn. Sukupuoli-identiteettiin liittyvissä voit kääntyä tarvittaessa Transtukipisteen puoleen (transtukipiste.fi). Myös Poikien talossa (poikientalo.fi) Helsingissä ja Oulussa on asiantuntemusta transmaskuliinisuudesta ja muunsukupuolisuudesta. Siellä yhdyshenkilönä näissä kysymyksissä on seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen (tommi.p.pesonen@poikientalo.fi), johon voit olla yhteydessä jos haluat varata sinne aikaa. Sinuiksi palvelulla on myös mahdollisuus tarjota joitakin maksuttomia neuvontakäyntejä joko Helsingissä tai Tampereella. Soittamalla Sinuiksi päivystykseen joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19 – 21 numerossa 044 300 2355, saat tarkempaa tietoa neuvontapaamisten varaamisesta. Puhelinneuvonta on tarvittaessa myös vanhempiesi käytettävissä, jos sinun sukupuoli-identiteettisi herättää heissä hämmennystä ja tarvetta keskustella asiasta ulkopuolisen tahon kanssa.
Toivottavasti vastauksestani on sinulle edes jonkin verran apua, kun etsit omaa itseäsi ja mahdollisuuksia tulla nähdyksi oikein.
Jussi Nissinen
Olet vakavasti pohtinut, miten määrittelisit oman sukupuolesi ja seksuaalisen suuntautumisesi. Olet huomannut itsessäsi poikamaisia piirteitä, roolimallisi ovat miehiä, pidät poikien vaatteista mutta ajoittain myös tyttöjen. Koet epämiellyttävänä tilanteet, joissa sinua kutsutaan tytöksi. Hankkisit binderin, jos niiden saaminen olisi helpompaa. Sinusta tuntuu samaan aikaan pojalta ja ei miltään. Pohdit sitä, oletko riittävän trans ja onko se pysyvää. Pohdit myös mahdollisen hormonihoidon ei toivottuja sivuvaikutuksia. Olet huomannut, että voit kokea seksuaalista vetoa sekä miehiin että naisiin. Romanttisia ihastuksia sinulla ei ole ollut. Tähän kaikkeen liittyen sinua pohdituttaa myös se, miten sinuun suhtaudutaan, jos tulet ulos ei-cisukupuolisena ja ei-heterona. Olet tietoinen siitä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jota ei-cissukupuolisiin kohdistuu eri puolilla maailmaa. Omien vanhempiesi asennoitumisesta et voi olla varma. Koulusi koet hyvin turvattomaksi ympäristöksi ei-cissukupuolisille ja pelkäät että voisit joutua naurunalaiseksi julkisilla sivuilla, jos tulet ulos omana itsenäsi.
Kun luen viestiäsi, niin tulen yhtä aikaa surulliseksi ja vihaiseksi sinun puolestasi. Miten me ihmiset olemme tehneet sukupuolijaosta jäykän ja väkivaltaisen ihmisten kaksijakoisen luokittelun, joka tuottaa ahdistusta, pelkoja, väkivaltaa ja monia muita ongelmia hyvin monille, erityisesti nuorille? Tässä maassa on lisäksesi tuhansia ikäisiäsi nuoria, jolla on, samalla tavoin kuin sinulla, vaikeuksia löytää oikeita sanoja oman sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen nimeämiseen. Mietinkin, miten voisimme toimia niin että nuorilla olisi enemmän tilaa ja aikaa löytää oma identiteettinsä niin sukupuoleen kuin seksuaaliseen suuntautumiseenkin liittyen. Miten pääsisimme sekä yksilötasolla että sosiaalisesti jäykästä sukupuolen kahtiajaosta, joka johtaa monien ihmisten kohdalla siihen, ettei tule nähdyksi oikein ja otetuksi todesta?
Olet varmaankin tutustunut sukupuolen moninaisuutta kuvaavaan sanastoon: cismies (syntymässä annettu ja koettu sukupuoli vastaavat toisiaan), cisnainen (syntymässä annettu ja koettu sukupuoli vastaavat toisiaan), transmies (syntymässä tytöksi määritelty kokee itsensä mieheksi), transnainen (syntymässä pojaksi määritelty kokee itsensä naiseksi), transmaskuliini (syntymässä tytöksi määritelty ei koe itseään naiseksi ja kokemus itsestä painottuu miehisyyteen), transfeminiini (syntymässä pojaksi määritelty ei koe itseään mieheksi ja kokemus itsestä painottuu naiseuteen), muunsukupuolinen (ei tunnista itseään kummastakaan sukupuolesta eikä kaksinapaisesta sukupuolijaosta), transvestiitti (kokee ajoittain tarvetta toteuttaa itsessään kokemaansa vastakkaista sukupuolta), androgyyni (tunnistaa ja toteuttaa itsessään vaihtelevasti eri tilanteissa sekä feminiinisenä että maskuliinisena pidettyjä piirteitä). Täydellisempi luetteloja löytyy mm. sivuilta: sukupuolikuu.foorumini.com/t27-terminologiaa ja seta.fi/sateenkaarisanasto. Sukupuolen luokittelun vaikuttaa tietysti myös sukupuolen mukaiseen seksuaaliseen suuntautumiseen. Tämä on johtanutkin siihen, että moni kokee omakseen esim. panseksuaalisuus -termin, jolla tarkoitetaan sitä, että tunnistaa seksuaalista vetoa ihmisiin riippumatta tämän sukupolimäärittelystä.
Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien nimitysten ja identiteettien määrän jatkuva kasvu viittaa siihen, että yksitasoiset ja kaksiluokkaiset luokittelut eivät kuvaa riittävän hyvin ihmisen kokemusta itsestään. Ongelma ei siis ole siinä, että ihmiset eivät sopeudu syntymässä annettuun sukupuolimäärittelyyn vaan siinä että aiemmin itsestään selvänä pidetty sukupuolimäärittely on yksiulotteinen ja ahdas, jolloin monille tulee vaikeuksia itsensä nimeämiseen itselle ja muille. Tarvitaan siis sukupuoleen liittyvien ajattelutapojen uudistamista.
Sinulla on oikeutettu tarve tulla nähdyksi oikein. Oma perhe on siinä suhteessa meille kaikille hyvin tärkeä. Kerrot että vanhempasi ovat aiemmin tehneet pilaa hlbt+ -ihmisistä, mutta ovat viime aikoina ruvenneet ymmärtämään heitä. Tämä saattaa merkitä sitä, että heillä on kyky kyseenalaistaa opittuja asennoitumisia, kun ovat saaneet lisää tietoa. Ällötyksetkin ovat opittuja reaktioita, joista kukin meistä voi oppia pois, kun haluaa ja pystyy asettumaan toisen asemaan. Isäsi on myös sanonut, että hyväksyy sinut sellaisena kuin mitä ikinä oletkin. Sekin kuulostaa hyvältä. Ehkäpä hän on aavistanut jo jotain sinun toteamuksistasi. Olisi toki hyvä että voisit kertoa sukupuoleesi liittyvistä pohdinnoistasi myös jollekin sukupuolen moninaisuutta ymmärtävälle aikuiselle, joka voisi olla taustatukena, jos vanhemmillasi on vaikeuksia hyväksyä sinua sellaisena kuin mitä olet.
Kerrot että sinulla on ollut masennusta ja ahdistusta. Näin on aika monelle nuorella, jolla on hämmennystä oman sukupuolen määrittelyssä. Masennus ja ahdistus voivat liittyä kokemukseen, että ei tule missään nähdyksi sellaisena kuin millaiseksi itsensä kokee; kokee että jotain itsessä olevaa ei saisikaan olla tai että itsestä puuttuu jotain jota muut odottavat. Toisaalta masennus ja ahdistus puolestaan kaventavat omaa ajatteluamme ja kokemustamme itsestämme ja muista, jolloin erilaiset pelot ja uhat valtaavat mielen. Siksi olisikin hyvä saada apua sekä masennuksen ja ahdistuksen että sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien ajatusten ja kokemusten käsittelyyn.
Nuoruus on aikaa jolloin sekä kehossa (aivot mukaan lukien) että mielessä (tuntemukset, tunteet, ajatukset, minäkuva jne) tapahtuu todella paljon muutoksia mm. hormonaalisten muutosten seurauksena. Kyse on noin 6-8 vuoden prosessista, jonka aikana voi tapahtua monenlaisia muutoksia kaikilla osa-alueilla. Tästä johtuen nuori tarvitsee aikaa ja sosiaalista tilaa tutustua itsessä ilmeneviin tuntemuksiin, oloihin, ajatuksiin, asenteisiin, kehon muutoksiin jne. Valitettavan usein tämä ymmärretään väärin, kun aikuiset sanovat nuorille, joka kertoo huolestaan tai havainnostaan, että älä ota sitä nyt niin vakavasti, se kuuluu nuoruuden murrosvaiheisiin. Nuorella on valtava tarve voida turvallisesti kertoa jollekin omista havainnoistaan, toiveistaan ja peloistaan, niin että toinen ottaa hänen pohdintansa vakavasti ja hyväksyy hänet juuri sellaisena, kuin hän kokee olevansa. Nuoren pitää saada tunnustella omaa olemustaan mm. pukeutumalla ja antamalla itselleen erilaisia määrittelyjä. Osa uusista itsemäärittelyistä voi ruveta tuntumaan vierailta tai liian kapeilta prosessin aikana. Siksi on tärkeää että nuorella on aina oikeus täydentää tai korjata omaa itsemäärittelyään ilman nolaamista tai väheksyntää. Tästä johtuen esimerkiksi lääketieteellisiin hoitoihin ei lähdetä ennen kuin on varmistuttu, että nuoren kokemus itsestä on ollut riittävän kauan vakaa.
Menen nyt vihdoin ja viimein esittämiisi konkreettisiin kysymyksiin. Oman identiteetin määrittelyssä monipuolisen tiedon hankkiminen on hyvä asia. Siksi sinun kannattaa käydä tutustumassa (ehkäpä olet jo sen tehnytkin) yllä mainittuihin sivuihin, jossa kerrotaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden määritelmistä. Vertaistuki on yksi merkittävä tapa edetä identiteetin määrittelyssä. Sinuiksi palvelulla on vertaischat sukupuoltaan pohtiville, se on auki seuraavan kerran ensi maanantaina 26.6. ks: http://www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017.
Jos olet terapiassa masennuksen/ahdistuksen vuoksi niin terapeutin kanssa olisi hyvä ottaa puheeksi sukupuoleen liittyvät pohdintasi. Ellet ole saanut apua masennukseen, niin selvitä mistä sinun kotiseudullasi nuoret voivat saada apua mm. masennukseen ja ole sinne yhteydessä. Masennuksen hoito on tehokkainta mahdollisimman varhain annettuna. Masennuksen käsittelyn yhteydessä on todella tärkeää ottaa puheeksi sukupuoleen liittyvät pohdinnat. Jos hoitokontaktissa todetaan, että koet pysyvää sukupuoliristiriitaa, niin voit halutessasi saada lähetteen nuorille suunnattuun sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköön joko Tampereelle tai Helsinkiin.
Nuorille transmaskuliineille ja transmiehille, joiden kohdalla päätetään lähteä tukemaan sukupuolen korjausprosessia, hoitoja ei aloiteta suoraan testosteronilla vaan lääkityksellä jolla pysäytetään murrosiän ”naisistavia” muutoksia. Ko. hoito voidaan tarvittaessa keskeyttää, jolloin synnynnäiset muutokset pääsevät jatkumaan. Myös aikanaan mahdollisesti aloitettava testosteronihoito voidaan tarvittaessa keskeyttää, mutta siitä voi jäädä pysyviä muutoksia (mm. äänenmurros). Hormonihoitojen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.
Ulostulo perheelle ja mahdollisesti koulussa kannattaa tehdä varmistaen, että ei jää siinä vaille tukea. Sinuiksi palvelu on tuottanut oppaan Sinuiksi tuleminen – opas turvalliseen ulostuloon. Sen voit ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf . Pohdit sitä, miten sinuun tullaan suhtautumaan julkisilla sivuostoilla sen jälkeen kun olet mahdollisesti tullut ulos transmiehenä/transmaskuliinina/muunsukupuolisena. Kiusaamisen minimoinniksi ulostulo kannattaakin tehdä vähitellen aloittaen ensi turvallisesta lähipiiristä ja siitä vähitellen laajentaen. Mielle kaikillehan on tärkeintä tulla nähdyksi oikein meille läheisten ja merkityksellisten ihmisten parissa. Mitä laajempi piiri on, sitä suurempi riski on tulla kiusatuksi sellaisten taholta, joille sinua asiat eivät mitenkään kuulu.
Mietit mielestäni fiksulla tavalla nimen vaihtoa, kun haluat kysyä vanhemmiltasi, minkä nimen he olisivat antaneet sinulle, jos sinut olisi todettu heti syntymän jälkeen pojaksi. Jos vanhemmillasi oli tällainen mietittynä, niin uskoisin, että heidän on helpompi hyväksyä se kuin joku heille oudompi nimi. Sinulla tulisi kuitenkin olla päätäntävalta siitä nimestä, jonka koet omaksesi ja jolla haluat tulla kutsutuksi.
Toivon että saat asiantuntevaa apua sekä masennuksen ja ahdistuksen että sukupoli-identiteettisi käsittelyyn. Sukupuoli-identiteettiin liittyvissä voit kääntyä tarvittaessa Transtukipisteen puoleen (transtukipiste.fi). Myös Poikien talossa (poikientalo.fi) Helsingissä ja Oulussa on asiantuntemusta transmaskuliinisuudesta ja muunsukupuolisuudesta. Siellä yhdyshenkilönä näissä kysymyksissä on seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen (tommi.p.pesonen@poikientalo.fi), johon voit olla yhteydessä jos haluat varata sinne aikaa. Sinuiksi palvelulla on myös mahdollisuus tarjota joitakin maksuttomia neuvontakäyntejä joko Helsingissä tai Tampereella. Soittamalla Sinuiksi päivystykseen joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19 – 21 numerossa 044 300 2355, saat tarkempaa tietoa neuvontapaamisten varaamisesta. Puhelinneuvonta on tarvittaessa myös vanhempiesi käytettävissä, jos sinun sukupuoli-identiteettisi herättää heissä hämmennystä ja tarvetta keskustella asiasta ulkopuolisen tahon kanssa.
Toivottavasti vastauksestani on sinulle edes jonkin verran apua, kun etsit omaa itseäsi ja mahdollisuuksia tulla nähdyksi oikein.
Jussi Nissinen