Selaa kysymyksiä

Mistä tietää onko oikeasti trans?

Hei!
Olen 15-vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä. En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia.

Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu. Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika. En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen.

Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita. Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä.

Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim. leikkaamalla lyhyen poikatukan ja käyttämällä kauluspaitaa. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä.

Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta. Minusta se oli outoa.

Hei!
Olet pohtinut omaa sukupuoltasi huomattuasi, että sinulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisit oikeasti poika etkä oikein pysty kuvittelemaan itseäsi aikuisena naiseksi vaan mieheksi. Viime aikoina olet kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta oman sukupuolen määrittelyn suhteen. Itsellesi oli yllätys, että niin harva tytöiksi määritellyistä kavereistasi oli koskaan ajatellut että olisi helpompaa olla poika. On ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa haluat tietää, mistä tietää varmuudella, että onko oikeasti trans vai ei.

Teet todella merkittävän kysymyksen, johon oikean vastauksen tiedät itsetutkiskelun myötä lopulta sinä itse. Sitä varten tarvitset avuksi monipuolista tietoa ja mahdollisuuksia keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat todenneet olevansa transsukupuolisia tai muunsukupuolisia. Lisäksi avoimet tutkailevat keskustelut transsukupuolisuuteen perehtyneen aikuisen kanssa voivat selkiyttää ajatuksia.

Transsukupuolisuudesta saa asiallista tietoa mm. Transtukipisteen (transtukipiste.fi) ja Trasek ry:n (trasek.fi) sivuilta. Tutustumalla asialliseen tietoon ja vertailemalla sitä omiin kokemuksiin voi saada jo ainakin alustavaa tietoa siitä koskettaako asia itseä. Kuva voi huomattavasti tarkentua, jos on mahdollisuus tavata sekä niitä nuoria, jotka vielä pohtivat sukupuoltaan, että niitä jotka ovat varmistuneet omasta identiteetistään. Sukupuolen kokemuksessa ja sen kehityksessä on yksilöllisiä eroja ja sen vuoksi kannattaa välttää samaistumista täysin jonkun toisen kokemukseen ja tarinaan. On hyvä arvostaa omia kokemuksia ja tuntemuksia, vaikka ne poikkeaisivat muiden vastaavista. Ei ole vain yhtä tapaa olla transsukupuolinen tai muunsukupuolinen niin kuin ei ole yhtä tapaa olla cis-nainen tai cis-mies, jotka kokevat syntymässä annetun sukupuolimäärittelyn omakseen.

Pohdiskelen tässä vastauksessani aluksi vähän laajemmin sitä, mistä kaikesta voi olla kyse, kun nuori kokee syntymässä annetun sukupuolen itselleen vieraaksi ja palaan vastaukseni lopussa sinun tilanteeseesi. Alla olevassa pohdinnassa on mukana paljon sellaista, joka ei liity suoraan sinun tilanteeseesi.

Sitä että ihminen ei koe olevansa sitä sukupuolta, miksi hänet on heti syntymän jälkeen kehon perusteella määritelty, kutsutaan sukupuoliristiriidaksi. Sukupuoliristiriitaa kokeva ihminen voi kokea olevansa ”vastakkaista sukupuolta” (tytöksi määritelty kokee itsensä pojaksi ja pojaksi määritelty tytöksi), jolloin kyse voi olla transsukupuolisuudesta, tai ei koe omakseen kumpaakaan sukupuolta, jolloin kyse voi olla muunsukupuolisuudesta. Sukupuoliristiriidasta ihminen voi tulla tietoiseksi lapsuudessa, murrosiässä, teini-iässä tai myöhemmin aikuisuudessakin (mikä on harvinaisempaa).

Lapsuuden aikainen (jo ennen kouluikää koettu) sukupuoliristiriidan kokemus (tyttö kokee olevansa poika, tai poika kokee olevansa tyttö) on osalla pysyvä, nuoruuteen ja aikuisuuteen jatkuva kokemus. Osalla lapsista ristiriidan kokemus poistuu nuoruusvuosiin mennessä pysyvästi. Osalla taas ristiriidan kokemus voi poistua joksikin aikaa mutta palaa myöhemmin uudestaan.

Murrosiässä tai sen jälkeen koettu sukupuoliristiriita voi tulla tietoisuuteen vähitellen tai yhtäkkisenä oivalluksena. Silloin on hyvä tutkailla mihin kaikkeen se voi liittyä. Liittyykö se kehon muutoksiin (rintojen kasvuun, kuukautisiin, karvoitukseen, peniksen erektioihin, siemensyöksyihin jne)? Kokeeko em. muutokset itselleen täysin vieraiksi vai onko kyse siitä, että muutokset ovat muuten hämmentäviä esim. muiden ihmisten seksualisoiviin reaktioihin liittyen. Yksi ristiriidan kokemuksen lähde voi olla myös se, ettei koe omakseen syntymässä annetun sukupuolelle tyypillisenä pidettyjä harrastuksia, pukeutumistyyliä tai rooleja.

Silloin jos kokee oman kehon itselleen vieraaksi, niin on hyvä ottaa huomioon myös muut mielialaan ja itsensä kokemiseen liittyvät tekijät kuten koulukiusaaminen ja mahdollinen seksuaalinen lähentely, miten ne ovat vaikuttaneet omaan kehoon liittyviin mielikuviin ja tuntemuksiin. Joillakin kiusaamisen kohteeksi on joutunut sen vuoksi että ei sopeudu riittävän hyvin oletettuun sukupuoleen liittyviin odotuksiin. Osalla taas muusta syystä johtuva kiusaaminen voi johtaa vaikeuksiin arvostaa omaa kehoaan.

Yksi merkittävä kysymys on tietysti ristiriidan kokemuksen kesto. Murrosikään ja nuoruusvuosiinhan sisältyy kehon, aivojen ja hormonitoiminnan monivaiheisia muutoksia, jotka vaikuttavat mielialaan, tunteisin ja ajatteluun. Siihen liittyen nuori kokee usein aaltomaisia muutoksia omassa kokemusmaailmassaan. Siksi on hyvä seurata riittävän kauan sitä, miten kokee itsensä. On hyvä, jos voi antaa tilaa myös ristiriitaisille kokemuksille, niin että välillä kokee oman sukupuolen ja sen erilaiset ilmaisut omakseen ja välillä vieraaksi. Silloin voi rauhassa seurata kumpi puoli vähitellen vahvistuu vai käykö niin että lopulta kumpikaan sukupuoli ei tunnu täysin omalta tai että vaihtelu niiden välillä on pysyvää. On tärkeää ettei toista tai toista kokemusta arvoteta paremmaksi vaan antaa itselleen luvan omanlaisiin havaintoihin ja kokemuksiin.

Lisään tähän yhden virallisen määritelmän transsukupuolisuudesta (DSM 5), joka voi hieman auttaa itsensä määrittelyssä. Sen mukaan transsukupuolisuudessa on kyse vähintään yli kuusi kuukautta kestäneestä ristiriidasta koetun ja ilmaistun sukupuolen ja syntymässä annetun sukupuolimäärittelyn välillä ilmeten ainakin kahden alla mainitun kriteerin mukaisesti:
- Voimakas ristiriita koetun/ilmaistun sukupuolen ja oman kehon sukupuolitunnusmerkkien (mm. rinnat ja sukupuolielimet) välillä
- Voimakas halu päästä eroon syntymässä määritellyn sukupuolen kehollisista sukupuolitunnusmerkeistä tai nuorten kohdalla halu estää niiden kehittyminen
- Voimakas halu saada itselleen koetun/ilmaistun sukupuolen kehollisia tunnusmerkkejä
- Voimakas halu olla (virallisestikin) toista sukupuolta (kuin syntymässä annettua)
- Voimakas halu tulla kohdelluksi toisen sukupuolen mukaisesti
- Vahva käsitys siitä, että itsellä on toisen sukupuolen tyypilliset tunteet ja reaktiot
Muunsukupuolisuuden määrittelyssä ei korostu ajatus vastakkaisesta sukupuolesta vaan se, ettei koe kumpaakaan sukupuolta omakseen.
Transsukupuolisuuden ja muunsukupuolisuuden kriteeriksi ei riitä se, että kokee omaan sukupuoleen liittyvät sukupuoliroolit itselleen vieraaksi. Eli esim. se, ettei viihdy tyypillisissä tyttöjen harrastuksissa ja rooleissa, ei riitä kriteeriksi.
Tämä määrittely antaa vain ääriviivoja sukupuolen määrittelylle. Oleellisempaa on tutustua kunkin ihmisen yksilölliseen kehitykseen eri vaiheineen ottaen huomioon muitakin kuin vain sukupuolikokemukseen liittyviä tekijöitä. Ihminen on hyvä kohdata aina kokonaisena, ei vain jonkin sukupuolen edustajana.

Nyt palaan tarkemmin sinun pohdintoihisi. Toteamuksesi ”..yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä..” viitaa siihen että kyseessä voi olla transsukupuolisuus. Toki kyseessä voi olla myös, että olisit ”poikamainen tyttö”, mutta sen osaat itse parhaiten määritellä.

Olisi hyvä, että löytäisit nyt sellaisia aikuisia, joille voit turvallisesti kertoa havainnostasi. Olisi hyvä, että kyseinen aikuinen osaa suhtautua sukupuolen moninaisuuteen rauhallisesti ja ymmärtävästi. Jos vanhempasi ovat sellaisia niin voit aloittaa heistä. Jos vanhempien reagointi pelottaa niin löytyisikö joku muu aikuinen, johon voisit luottaa. Keskustelujen tavoitteena ei tarvitse olla se, että kokemuksellesi perusteella sinulle annetaan heti identiteetti, kuten transsukupuolinen tai muunsukupuolinen, vaan se että voit kuvata itsesi henkilöksi, joka kokee olevansa poika. Tärkeää siinä on, että sinun kokemustasi kuunnellaan ja sinut otetaan siinä riittävän vakavasti. Joskus aikuiset voivat sanoa, että se on varmaan ohimenevää. Silloin jää huomiotta se, että se miten koet itsesi, on sinulle merkityksellinen kokemus, eikä vain jokin vaihe. Toki se voi osoittautua joillakin ohmineväksikin, mutta ihminen ei voi jäädä johonkin välitilaan odottamaan vaan hänet on otettava aina vakavasti omana itsenään.

Sivuiltamme löytyy myös opas siitä miten omaan identiteettiin liittyvät asiat voi ottaa turvallisesti puheeksi. Oppaan nimi on Sinuiksi tuleminen – turvallinen ulostulo, ja sen voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf.

Jos sitten kokemuksesi siitä että olet poika ja näet tulevaisuutesi vain poikana jatkuu ja vahvistuu, niin voit pyytää lääkäriltä lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin. Siitä on hyvä keskustella ensin vanhempien kanssa. Tutkimuksia tehdään sekä Helsingin että Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa olevissa yksiköissä. Alle 18-vuotiaille on omat yksikkönsä tätä varten. Tietoa tutkimuksiin hakeutumisesta löytyy Transtukipisteen sivuilta (http://transtukipiste.fi/sukupuolen-korjaus-suomessa/)

Olisi hyvä että löytäisit kontaktin muihin sellaisiin nuoriin jotka pohtivat sukupuoltaan. Transtukipisteellä on ryhmätoimintaa myös nuorille. Nyt kesällä tosin toimintaa on vähemmän mutta käynnistyy syksyllä uudestaan. Voit käydä katsomassa mitä siellä on tarjolla, ks. transtukipiste.fi (->palvelut). Sivustolta löytyy tietoa myös vanhemmille. Sinuiksi palvelulla on vertaischat sukupuoltaan pohtiville ja transihmisille. Sekin on nyt kesätauolla ja syksyn aikataulu löytyy sivuiltamme viimeistään syyskuussa. Puhelinpäivystyksemme on käytettävissä toki myös heinäkuussa maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys