Sukupuoli?
Olen 16-vuotias tytön vartaloon syntynyt hämmentynyt olento. Olen yli vuoden itseäni gengerfluidina pitänyt parempaa nimikettä vailla. En ole panseksuaalisuuteni tai sukupuoleni kanssa tullut sukulaisilleni (en myöskään perheelleni) kaapista. Kavereista aika moni tietää ja ainakin olettaa. En nää mitään syytä miksi vanhempanikaan eivät olisi jo tajunneet seksuaalisuuttani.
Aluksi luulin olevani transsukupuolinen, mutta pidin silti naisellisesti pukeutumisesta. Mekot ja meikkaaminen kuuluvat suuresti tyyliini. Kaveri tietää, että käytän tytön ja pojan nimiä olosta riippuen. Oloni on nyt hyvin ahdistunut rintaliivejä käyttäessäni. Hmh.
Olisiko mahdollista olla transsukupuolinen mutta genderfluid? Miehen vartalossa fluidaaminen? Mitä jos minua kaduttaisi? Olen odottanut sitä yhtäkkistä hetkeä kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tajutessani olevani jotain. Niin on käynyt useasti muistaessani olon olevan parempi fluidauksen vaihtaessa pojaksi. Itse asiassa, tunnen olevani kaunis/komea ja onnellinen mieheksi pukeutuneena. Tätä olen miettinyt myös, kun mahdollinen "pano" olisi tarjolla, mutta oma alapää ahdistaa (voisi olla myös ensikerran pelko, dysforia tai hyväksikäytön kummittelu).
Asiat ovat epäselviä ja niitä on hankala sanoiksi pukea. En edes tiedä voiko mietintääni auttaa, ei ainakaan terapeuttini (hän ei oikein tiedä sukupuoliasioista, uskoo vain kahteen sukupuoleen). Kiitän jokaisesta sanastasi.
Aluksi luulin olevani transsukupuolinen, mutta pidin silti naisellisesti pukeutumisesta. Mekot ja meikkaaminen kuuluvat suuresti tyyliini. Kaveri tietää, että käytän tytön ja pojan nimiä olosta riippuen. Oloni on nyt hyvin ahdistunut rintaliivejä käyttäessäni. Hmh.
Olisiko mahdollista olla transsukupuolinen mutta genderfluid? Miehen vartalossa fluidaaminen? Mitä jos minua kaduttaisi? Olen odottanut sitä yhtäkkistä hetkeä kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tajutessani olevani jotain. Niin on käynyt useasti muistaessani olon olevan parempi fluidauksen vaihtaessa pojaksi. Itse asiassa, tunnen olevani kaunis/komea ja onnellinen mieheksi pukeutuneena. Tätä olen miettinyt myös, kun mahdollinen "pano" olisi tarjolla, mutta oma alapää ahdistaa (voisi olla myös ensikerran pelko, dysforia tai hyväksikäytön kummittelu).
Asiat ovat epäselviä ja niitä on hankala sanoiksi pukea. En edes tiedä voiko mietintääni auttaa, ei ainakaan terapeuttini (hän ei oikein tiedä sukupuoliasioista, uskoo vain kahteen sukupuoleen). Kiitän jokaisesta sanastasi.
Hei Nyyti
Sinulla on kyky tuntea seksuaalista vetoa ihmiseen riippumatta tämän sukupuolesta ja tämän ilmaisusta. Samalla tavoin sinulla kokemus omasta sukupuolesta ei rajoitu dikotomiseen mies/nainen jaotteluun vaan välillä koet tietyt naiselliset puolesi mieluisina ja välillä taas olet onnellinen, kaunis ja komea miehenä. Viestistäsi tulee vaikutelma, että miehenä oleminen toisi sinulle enemmän tasapainoa ja naisellisten puolten esiin tuominen tuottaa taas hieman toisenlaista voimakasta tyydytystä. Nyt pohdit sitä, miten valita kahdesta vain toinen, kun osin kumpikin tuntuu omalta. Jos ymmärsin oikein, sinua pohdituttaa onko viisasta hakeutua sukupuolen korjausprosessiin mieheksi ajatellen naisellisen puolen esiintulon mahdollisuuksia. Eli voiko sukupuolen korjausprossin jälkeen jatkaa elämää genderfluidina. Pohdit myös seksiin liittyviä ennakoivia ahdistuksia, onko niissä kyse sukupuolielimiin liittyvästä kehodysforiasta, seksuaalisen kaltoinkohtelun seurauksista vai tavanomaisesta ensi kertaan liittyvistä peloista.
Aloitan vastaukseni tuosta seksiin liittyvästä ahdistuksesta. Esittämäsi vaihtoehdot kuulostavat kaikki täysin mahdollisilta. Olet ilmeisesti terapiassa käsitellyt hyväksikäyttökokemustasi. Hyväksikäyttö voi todellakin heijastua pitkään tilanteissa, joissa seksuaalinen lähentyminen olisi muuten mahdollista. Seksuaalisesti virittyneen tilanteen turvallisuutta voisi lisätä se, jos kumppanisi saisi jo sitä ennen tietää, että sinulla on ollut hyväksikäyttökokemus. Silloin voisitte yhdessä edetä tilanteessa niin että siinä sinun tuntemuksesi otetaan koko ajan huomioon. Sama tietysti pätee kehodysforiaa ajatellen. Senkin puheeksi ottaminen ennen seksiä voisi avata mahdollisuuksia turvalliseen lähestymiseen. Tämä tietysti edellyttää että kumppani on sillä tavalla sensitiivinen ja tasapainoinen ihminen, jonka osaa eroottisesti virittyneenäkin ottaa huomioon kumppaninsa tuntemukset ja tarpeet.
Olet odottanut sitä hetkeä, jolloin sukupuoleesi liittyvät tuntemukset loksahtavat kohdalleen, niin että tietäisit miten edetä. Voi olla että sellainen tapahtuu, mutta voi olla että se ei ole kertaluontoinen loksahdus. Meissä ihmisissä on useita eri puolia, jotka saattavat olla keskenään ”eri paria”. Osa puolistamme ovat enemmän puolustuksellisia ja osa taas kontaktihakuisia. Kumpaakin tarvitsemme. Loksahtamisen sijaan voikin käydä niin että eri puolemme löytävät vähitellen sellaisen tasapainon, että meidän on hyvä olla niiden kanssa. Se saattaa vaatia juuri sitä, että kukin puolistamme saa tulla nähdyksi ja kuulluksi omine tarpeineen, niin että niiden ei tarvitse tapella huomiosta toistensa kanssa. Ihmisinä tarvitsemme toinen toisiamme tullaksemme nähdyksi ja sen kautta todeksi myös itsellemme. Siksi olisi hyvä, että lähelläsi olisi ihmisiä, joiden lähellä eri puolesi saavat riittävästi turvallista tilaa. Olettaisin että silloin niiden välinen tasapaino voisi vähitellen edistyä ja liikkumatilasi ja suuntasi selkiytyä.
Jussi Nissinen
Sinulla on kyky tuntea seksuaalista vetoa ihmiseen riippumatta tämän sukupuolesta ja tämän ilmaisusta. Samalla tavoin sinulla kokemus omasta sukupuolesta ei rajoitu dikotomiseen mies/nainen jaotteluun vaan välillä koet tietyt naiselliset puolesi mieluisina ja välillä taas olet onnellinen, kaunis ja komea miehenä. Viestistäsi tulee vaikutelma, että miehenä oleminen toisi sinulle enemmän tasapainoa ja naisellisten puolten esiin tuominen tuottaa taas hieman toisenlaista voimakasta tyydytystä. Nyt pohdit sitä, miten valita kahdesta vain toinen, kun osin kumpikin tuntuu omalta. Jos ymmärsin oikein, sinua pohdituttaa onko viisasta hakeutua sukupuolen korjausprosessiin mieheksi ajatellen naisellisen puolen esiintulon mahdollisuuksia. Eli voiko sukupuolen korjausprossin jälkeen jatkaa elämää genderfluidina. Pohdit myös seksiin liittyviä ennakoivia ahdistuksia, onko niissä kyse sukupuolielimiin liittyvästä kehodysforiasta, seksuaalisen kaltoinkohtelun seurauksista vai tavanomaisesta ensi kertaan liittyvistä peloista.
Aloitan vastaukseni tuosta seksiin liittyvästä ahdistuksesta. Esittämäsi vaihtoehdot kuulostavat kaikki täysin mahdollisilta. Olet ilmeisesti terapiassa käsitellyt hyväksikäyttökokemustasi. Hyväksikäyttö voi todellakin heijastua pitkään tilanteissa, joissa seksuaalinen lähentyminen olisi muuten mahdollista. Seksuaalisesti virittyneen tilanteen turvallisuutta voisi lisätä se, jos kumppanisi saisi jo sitä ennen tietää, että sinulla on ollut hyväksikäyttökokemus. Silloin voisitte yhdessä edetä tilanteessa niin että siinä sinun tuntemuksesi otetaan koko ajan huomioon. Sama tietysti pätee kehodysforiaa ajatellen. Senkin puheeksi ottaminen ennen seksiä voisi avata mahdollisuuksia turvalliseen lähestymiseen. Tämä tietysti edellyttää että kumppani on sillä tavalla sensitiivinen ja tasapainoinen ihminen, jonka osaa eroottisesti virittyneenäkin ottaa huomioon kumppaninsa tuntemukset ja tarpeet.
Olet odottanut sitä hetkeä, jolloin sukupuoleesi liittyvät tuntemukset loksahtavat kohdalleen, niin että tietäisit miten edetä. Voi olla että sellainen tapahtuu, mutta voi olla että se ei ole kertaluontoinen loksahdus. Meissä ihmisissä on useita eri puolia, jotka saattavat olla keskenään ”eri paria”. Osa puolistamme ovat enemmän puolustuksellisia ja osa taas kontaktihakuisia. Kumpaakin tarvitsemme. Loksahtamisen sijaan voikin käydä niin että eri puolemme löytävät vähitellen sellaisen tasapainon, että meidän on hyvä olla niiden kanssa. Se saattaa vaatia juuri sitä, että kukin puolistamme saa tulla nähdyksi ja kuulluksi omine tarpeineen, niin että niiden ei tarvitse tapella huomiosta toistensa kanssa. Ihmisinä tarvitsemme toinen toisiamme tullaksemme nähdyksi ja sen kautta todeksi myös itsellemme. Siksi olisi hyvä, että lähelläsi olisi ihmisiä, joiden lähellä eri puolesi saavat riittävästi turvallista tilaa. Olettaisin että silloin niiden välinen tasapaino voisi vähitellen edistyä ja liikkumatilasi ja suuntasi selkiytyä.
Jussi Nissinen