Aseksuaalista biseksuaaliksi vaiko lopulta lesboksi?
Moi. Olen 25-vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.
Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali (vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään), koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo.
Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: olen haaveillut häistä, joissa saisin olla morsian jne. Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen (tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne). Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa.
Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.
Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Ja koen olevani hetero/bi vain siksi, että olen lapsesta asti oppinut näkemään itseni heterona? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Ihastun miehessä yleensä ensin ulkonäköön ja naisessa olemukseen/persoonaan, vaikka toki molemmat puolet ovat minulle tärkeitä sekä miehissä että naisissa.
Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali (vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään), koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo.
Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: olen haaveillut häistä, joissa saisin olla morsian jne. Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen (tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne). Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa.
Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.
Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Ja koen olevani hetero/bi vain siksi, että olen lapsesta asti oppinut näkemään itseni heterona? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Ihastun miehessä yleensä ensin ulkonäköön ja naisessa olemukseen/persoonaan, vaikka toki molemmat puolet ovat minulle tärkeitä sekä miehissä että naisissa.
Hei!
Pohdit omaa seksuaalista suuntautumistasi ja samassa yhteydessä oman sukupuolesi eri puolien ilmentymistä. Sinulla on ollut lapsesta pitäen vahva heteron sosiaalinen identiteetti mm. haaveineen häistä. Olet kuitenkin kokenut, että et sittenkään helposti löydä siinä omaa paikkaasi. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa tuntuu hankalalta, kun sinusta tuntuu, että joudut esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olet. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska et ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Pohdit myös sitä, voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin. Ihastut miehessä yleensä ensin ulkonäköön ja naisessa olemukseen/persoonaan. Mietitkin, oletko biseksuaali vai heräämässä oleva lesbo ja oletko kokenut itsesi heteroksi vain koska olet varain oppinut näkemään itsesi heterona.
Kun luin viestiäsi, niin huomaan, että olet kiteyttänyt viestiisi hyvin olennaisia kysymyksiä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvän minäkuvan ja identiteetin rakentumisesta. Lapsuudessa opimme melko stereotyyppisen kuvan siitä, miten tyttö ja poika eroavat toisistaan ja miten nainen ja mies eroavat toisistaan. Opimme varhain myös sen, että aikuisena nainen menee naimisin miehen kanssa ja mies naisen kanssa, että jotenkin siihen liittyy kummankin seksuaalisuus ja että sitten avioliitossa kummallakin on etukäteen määritellyt roolit. Sitten on erikseen homot, lesbot ja transihmiset, jotka on jotenkin erikoisia ja erilaisia kuin muut. Sitten kasvun aikana itse kukin koittaa sovittaa itseään tähän mielikuvaan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja niihin liittyvistä rooleista. Todellisuushan on tietysti paljon monivivahteisempi. Tytöt voivat löytää itsestään myös (tai pääasiassa) poikamaisina pidettyjä piirteitä ja pojat tyttömäsinä pidettyjä. Myöskään romanttiset, eroottiset ja seksuaaliset ihastumiset eivät läheskään kaikilla noudata oletettuja kaavoja, roolijakoja ja aikatauluja. Haasteena on, että miten sitä sitten määrittelee itsensä itselle ja muille, kun ei löydä itselleen sopivan tuntuista lokeroa.
Kerrot että sinulla on ollut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olet tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan. Huomaan että käytät sanaa ihmisiä kohtaan, ja arvelen että tuossa sanavalinnassa voisi olla avain vastausten löytämiselle pohdintoihisi. Käsitteet ja kategoriat ovat vain apuvälineitä, kun me ihmiset suunnistamme sosiaalisissa suhteissamme ja suhteessa muuhun ympäristöömme. Ne eivät koskaan kerro koko totuutta mistään. Tämä pätee myös sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviin käsitteisiin ja identiteetteihin. Siksi meidän on hyvä ottaa välillä etäisyyttä niihin ja tutkailla omia kokemuksiamme koettaen löytää niille omakohtaisempia ja tarkennettuja kuvauksia, kuten ”tyttömäinen poikatyttö”. Samalla kun annamme itsellemme luvan irrottautua liian ahtaiksi kokemistamme määrittelyistä, on hyvä luopua olettamuksesta, että kaikki muut kuitenkin olisivat sopeutuneet ahtaaksi kokemiimme luokittelutteluihin. Varmasti moni muukin haluaa nähdä ihmisen ensisijaisesti itseä kiinnostavina ihmisenä ja vasta sen jälkeen näkee hänet sukupuolensa ja siihen liittyvän roolituksen edustajana. Silloin voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa, voi nähdä toisissaan monenlaisia piirteitä, joista osaa on opittu pitämään maskuliinisena ja osaa feminiinisenä, ja he voivat keskenään löytää sellaisen tavan olla yhdessä, jossa on kumpikin voi kokea itsensä kokonaisena.
On ymmärrettävää, että koitat löytää seksuaaliselle suuntautumisellesi sopivaa määritelmää jatkomolla hetero – bi – homoseksuaali. Kertomasi perustelleella voisit sopia hyvin kategorian biseksuaali tai panseksuaali (kokee eroottista/seksuaalista vetoa ihmiseen riippumatta toisen sukupuolimäärittelystä) sisälle. Toki seksuaalinen suuntautuminen voi liikkua tuolla jatkumolla ja on mahdollista, että jossain vaiheessa koet itsesi enemmän lesboksi kuin biseksuaaliksi. Hyvin monet biseksuaalit ovat kuvanneet, että he ihastuvat miehissä eri asioihin kuin naisissa, eli se näyttää olevan melko tavallista, niin kuin sekin että miehissä kiinnostaa enemmän ulkoinen habitus ja seksi ja naisten kohdalla persoonallisuus ja sensuaalisuus.
Osassa ihmisiä potentiaalin kumppanin biseksuaalisuus herättää pelkoja, koska heillä siihen liittyy ajatus, että biseksuaali on vasta matkalla johonkin eikä ole valmis sitoutumaan kokonaan. Siksi on tärkeää että kukin voisi määritellä tarkemmin sekä itselle että toiselle sen, mihin ihastuu ja rakastuu ja mikä sytyttää intohimoa. Silloin päästään käsitteiden taakse tutustumaan toinen toisiinsa ihmisinä eikä vain jonkin suuntautumisen ”edustajina”. Sekä biseksuaalin (ja panseksuaalin) että lesbon identiteetin omaksumiseen toki liittyy myös omat sosiaaliset ongelmansa. Astutaanhan niiden mukana pois sosiaalisen heterouden mukavuusalueelta ja joudutaan ajoittain puolustamaan oikeutusta omaan kokemusmaailmaan. Se on ajoittain turhauttavaa, mutta auttaa oman yksilöllisen tietoisuuden kehittymistä.
Toivotan sinulle onnea omanlaistesi ihmissuhteiden rakentamiseen. Anna itsellesi lupa olla omanlaisesi ja kokea vetoa asioihin joista tulee syvästi hyvä olo. Uskon että se auttaa löytämään ne ihmissuhteet, joissa sinun ei tarvitse pelätä että tuot toiselle pettymyksen vaan voit kokea olevasi oikea ihminen oikeassa suhteessa.
Jussi Nissinen
Pohdit omaa seksuaalista suuntautumistasi ja samassa yhteydessä oman sukupuolesi eri puolien ilmentymistä. Sinulla on ollut lapsesta pitäen vahva heteron sosiaalinen identiteetti mm. haaveineen häistä. Olet kuitenkin kokenut, että et sittenkään helposti löydä siinä omaa paikkaasi. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa tuntuu hankalalta, kun sinusta tuntuu, että joudut esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olet. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska et ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Pohdit myös sitä, voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin. Ihastut miehessä yleensä ensin ulkonäköön ja naisessa olemukseen/persoonaan. Mietitkin, oletko biseksuaali vai heräämässä oleva lesbo ja oletko kokenut itsesi heteroksi vain koska olet varain oppinut näkemään itsesi heterona.
Kun luin viestiäsi, niin huomaan, että olet kiteyttänyt viestiisi hyvin olennaisia kysymyksiä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvän minäkuvan ja identiteetin rakentumisesta. Lapsuudessa opimme melko stereotyyppisen kuvan siitä, miten tyttö ja poika eroavat toisistaan ja miten nainen ja mies eroavat toisistaan. Opimme varhain myös sen, että aikuisena nainen menee naimisin miehen kanssa ja mies naisen kanssa, että jotenkin siihen liittyy kummankin seksuaalisuus ja että sitten avioliitossa kummallakin on etukäteen määritellyt roolit. Sitten on erikseen homot, lesbot ja transihmiset, jotka on jotenkin erikoisia ja erilaisia kuin muut. Sitten kasvun aikana itse kukin koittaa sovittaa itseään tähän mielikuvaan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja niihin liittyvistä rooleista. Todellisuushan on tietysti paljon monivivahteisempi. Tytöt voivat löytää itsestään myös (tai pääasiassa) poikamaisina pidettyjä piirteitä ja pojat tyttömäsinä pidettyjä. Myöskään romanttiset, eroottiset ja seksuaaliset ihastumiset eivät läheskään kaikilla noudata oletettuja kaavoja, roolijakoja ja aikatauluja. Haasteena on, että miten sitä sitten määrittelee itsensä itselle ja muille, kun ei löydä itselleen sopivan tuntuista lokeroa.
Kerrot että sinulla on ollut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olet tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan. Huomaan että käytät sanaa ihmisiä kohtaan, ja arvelen että tuossa sanavalinnassa voisi olla avain vastausten löytämiselle pohdintoihisi. Käsitteet ja kategoriat ovat vain apuvälineitä, kun me ihmiset suunnistamme sosiaalisissa suhteissamme ja suhteessa muuhun ympäristöömme. Ne eivät koskaan kerro koko totuutta mistään. Tämä pätee myös sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviin käsitteisiin ja identiteetteihin. Siksi meidän on hyvä ottaa välillä etäisyyttä niihin ja tutkailla omia kokemuksiamme koettaen löytää niille omakohtaisempia ja tarkennettuja kuvauksia, kuten ”tyttömäinen poikatyttö”. Samalla kun annamme itsellemme luvan irrottautua liian ahtaiksi kokemistamme määrittelyistä, on hyvä luopua olettamuksesta, että kaikki muut kuitenkin olisivat sopeutuneet ahtaaksi kokemiimme luokittelutteluihin. Varmasti moni muukin haluaa nähdä ihmisen ensisijaisesti itseä kiinnostavina ihmisenä ja vasta sen jälkeen näkee hänet sukupuolensa ja siihen liittyvän roolituksen edustajana. Silloin voisi olla mahdollista, että kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa, voi nähdä toisissaan monenlaisia piirteitä, joista osaa on opittu pitämään maskuliinisena ja osaa feminiinisenä, ja he voivat keskenään löytää sellaisen tavan olla yhdessä, jossa on kumpikin voi kokea itsensä kokonaisena.
On ymmärrettävää, että koitat löytää seksuaaliselle suuntautumisellesi sopivaa määritelmää jatkomolla hetero – bi – homoseksuaali. Kertomasi perustelleella voisit sopia hyvin kategorian biseksuaali tai panseksuaali (kokee eroottista/seksuaalista vetoa ihmiseen riippumatta toisen sukupuolimäärittelystä) sisälle. Toki seksuaalinen suuntautuminen voi liikkua tuolla jatkumolla ja on mahdollista, että jossain vaiheessa koet itsesi enemmän lesboksi kuin biseksuaaliksi. Hyvin monet biseksuaalit ovat kuvanneet, että he ihastuvat miehissä eri asioihin kuin naisissa, eli se näyttää olevan melko tavallista, niin kuin sekin että miehissä kiinnostaa enemmän ulkoinen habitus ja seksi ja naisten kohdalla persoonallisuus ja sensuaalisuus.
Osassa ihmisiä potentiaalin kumppanin biseksuaalisuus herättää pelkoja, koska heillä siihen liittyy ajatus, että biseksuaali on vasta matkalla johonkin eikä ole valmis sitoutumaan kokonaan. Siksi on tärkeää että kukin voisi määritellä tarkemmin sekä itselle että toiselle sen, mihin ihastuu ja rakastuu ja mikä sytyttää intohimoa. Silloin päästään käsitteiden taakse tutustumaan toinen toisiinsa ihmisinä eikä vain jonkin suuntautumisen ”edustajina”. Sekä biseksuaalin (ja panseksuaalin) että lesbon identiteetin omaksumiseen toki liittyy myös omat sosiaaliset ongelmansa. Astutaanhan niiden mukana pois sosiaalisen heterouden mukavuusalueelta ja joudutaan ajoittain puolustamaan oikeutusta omaan kokemusmaailmaan. Se on ajoittain turhauttavaa, mutta auttaa oman yksilöllisen tietoisuuden kehittymistä.
Toivotan sinulle onnea omanlaistesi ihmissuhteiden rakentamiseen. Anna itsellesi lupa olla omanlaisesi ja kokea vetoa asioihin joista tulee syvästi hyvä olo. Uskon että se auttaa löytämään ne ihmissuhteet, joissa sinun ei tarvitse pelätä että tuot toiselle pettymyksen vaan voit kokea olevasi oikea ihminen oikeassa suhteessa.
Jussi Nissinen