Poika pukeutuu yöllä naisten vaatteisiin

Hei,
minulla on 13 vuotta täyttänyt poika, jonka olen huomannut pukevan yöksi päälleen minun rintaliivini ja toppini. Lapsi on aina ollut hiljainen, hieman arka, eikä lainkaan kiinnostunut puhumaan minulle mistään seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista

Olen yhtäaikaa hämmentynyt, huolestunut ja myös kieltämättä hieman huvittunut. Mitä mieltä olette pitäisikö minun ohjata häntä jonnekin keskustelemaan vai antaa olla vielä ihan rauhassa omiin tuntemuksiinsa syventyen?

Kysynyt AE

Vastaus

Hei

Olet huomannut 13-vuotiaan poikasi pukevan päälleen yöksi rintaliiviisi ja toppisi. Olet miettinyt miten suhtautua ja reagoida. Arvostan todella paljon sitä, että haluat pohtia asiaa niin että voisit toimia riittävän hienotunteisesti, poikasi hyvinvointia ajatellen.

Mehän emme voi tietää mitä poikasi iltaisin tekemä pukeutumisrituaali merkitsee. Arvelen kuitenkin, että hänelle se on todella herkkä asia ja siihen on syytä suhtautua poikaasi ja hänen tarpeitaan arvostavasti. Sille, miksi hän toimii näin voi löytyä monta tarvetta. Hän voi hakea sillä turvallisuutta tai seksuaalista mielihyvää, se voi rauhoittaa häntä tai virittää häntä. Se että kyse on sinun rintaliivistäsi ja topistasi saattaa olla merkittävä osa rituaalia. Saako hän niiden kautta ylläpidettyä tunnekontaktia sinuun? Kokeeko hän turvattomuutta nykyisessä elämäntilanteessa ja tarvitseeko hän ”turvallista riepua” lohdutuksekseen? Yksi mahdollisuus on myös se, että hän saa naisten asusteisiin pukeutumalla kontaktia itsessään olevaan naiselliseen puoleensa tai omaan seksuaaliseen mielihyväänsä.

Oletan että poikasi saattaisi kokea asian paljastumisen hyvin pelottavana ja häpeällisenä. Häpeän tuottamista tulisi välttää, jos suinkin mahdollista. Tämä öinen pukeutuminen voi olla ohimenevä turvallisuushakuinen ilmiö, jolloin se palvelee siirtymävaiheen rituaalina, kun poikasi siirtyy lapsuudesta nuoruuteen. Silloin voisi olla parasta, että se jätetään hänen yksityisasiakseen, arvostaen hänen integriteettiään. Jos taas rituaali taas liittyy siihen, että hän sen kautta saa kontaktin omaan naiselliseen puoleensa tai asusteista on muodostunut seksuaalinen fetissi, niin silloinkin kannattaa toimia mahdollisimman hienotunteisesti.

Moni transvestiitti (joka tunnistaa itsessään sekä miestä että naista) ja miehestä naiseksi transsukupuolinen (joka kokee että on nainen eikä mies) on huomannut jossain vaiheessa lapsuuttaan, että pukeutuminen äidin asusteisiin on hyvin vahva kokemus, jota on aluksi vaikea itse selittää, se vaan vetää puoleensa. Siitä muodostuu pojalle salainen rituaali, jonka hän haluaakin pitää salassa, koska sitä on vaikea toisille selittää. Moni lähtee sitten hakemaan tietoa ilmiöstä. Nykyisin tiedon haku on internetin kautta helpottunut, valitettavasti edelleen hakutuloksesta voi löytyä epäasiallista tietoa mutta esimerkiksi Wikipediassa tiedot ovat asianmukaisia, samoin kuin Transtukipisteen sivuilla. Olisikin hyvä, että pojallasi olisi saatavilla monipuolisti tietoa sekä seksuaalisuuden että sukupuolen moninaisuudesta. Sinuiksi palvelu on tuottanut opaskirjasen Sinuiksi tuleminen – opas turvalliseen ulostuloon. Siinä on mukana seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaalisiin mieltymyksiin ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä sanasto. Oppaan voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf.

Yksi monista vaihtoehdoista on se, että kyseessä olisi seksualisoitunut fetissi. Siinäkin tapauksessa hienotunteisuus on parasta. Tällainen fetissi voi myöhemmin elää osana seksuaalisuutta sen mausteena. Jos kyse on seksualisoituneesta fetissistä niin se, että asia nyt otettaisiin näkyvästi ja häpeää tuottavasti esille voisi itse asiassa aiheuttaa sen, että ko. fetissi rupeaa hallitsemaan hänen seksuaalisuuttaan häpeää ylläpitäen. Tässäkin tapauksessa, se että hän löytää asiasta asiallista tietoa seksuaalisista mieltymyksistä, auttaa häntä eteenpäin.

On hyvin tavallista, että 13-vuotiaan pojan on vaikea keskustella seksuaalisuudesta äitinsä kanssa, varsinkin jos hän on öisin käyttänyt tämän rintaliivejä. Kerrot että poikasi on hieman arka ja hiljainen. Voisi olla hyvä, jos hän pääsisi keskustelemaan nuoruuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista turvallisen ja seksuaalikasvatukseen hyvin perehtyneen miehen kanssa. Tällainen on mahdollista esimerkiksi Poikien talossa (ks. www.poikientalo.fi ja www.poikientalo-oulu.fi) joka on suunnattu nimenomaan hieman aremmille pojille. Siellä on monenlaista turvallista toimintaa ja siellä on myös saatavilla laadukasta seksuaalineuvontaa. Jos Helsingissä ja Oulussa toimivat Poikien talot ovat liian kaukana, niin yksi väylä on e-talo.fi jossa on mahdollisuus keskustella asioista chatin välityksellä.

Kun seuraavan kerran yrität avata keskustelua seksuaalisuuteen liittyen, niin voitkin todeta, että äidin kanssa näistä asioista on monille muillekin pojille tosi vaikeaa. Sitten voit kertoa yllä mainituista paikoista, jotka ovat ainakin sinun mielestäsi tosi OK paikkoja ja joissa voi jutella kaikesta mikä nuoria kiinnostaa. Voit laittaa esim. lapulle yllä mainitut osoitteet. Näin tuet poikaasi löytämään sellaisia turvallisia kontakteja, joita hän voi hyödyntää omassa kasvussaan.

Jussi Nissinen