Panseksuaali

Hei! Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali. Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani. He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni (tiedän ettei ole pakko) koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa. Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Äitini saattaisi ehkä ymmärtää seksuaalisuuttani, sillä hänellä on ollut/on homoseksuaalisia ystäviä. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne. Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. (Siskoni on siis myös pan) Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. prideen, koska en ole kertonut seksuaalisuudestani muille. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Mitä tehdä?

Kysynyt Hämmentynyt

Vastaus

Hei!

Olet todennut, että termi panseksuaalisuus vastaa hyvin sinun kokemustasi omasta seksuaalisuudestasi. Lähelläsi ystäviä jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Parhaan ystäväsi ja siskosi seurassa voit olla avoimesti oma itsesi suuntautumisen osalta. Sen sijaan ajatus vanhemmille kertomisesta ahdistaa sinua. Siinä nimenomaan äitisi puolelta uskonnollinen vakaumus, vaikka toisaalta ajattelet että äitisi voisi ymmärtää seksuaalisuuttasi, koska hänellä on homoseksuaalisia ystäviä.

On hyvin ymmärrettävää, että omasta valtavirrasta poikkeavan seksuaalisen suuntautumisen puheeksi ottaminen omien vanhempien kanssa pelottaa. Se voi pelottaa silloinkin, vaikka tietäisi että vanhempi ehkä saattaisi ymmärtää. Siitä kun ei voi olla 100% varma. Pelko liittyy siihen, että meillä on valtava tarve tulla hyväksytyksi perheessä sellaisena kuin mitä olemme. Onhan vanhemmat merkinneet meille varhaislapsuudesta lähtien perusturvallisuutta, vaikka olisimme heidän kanssaan eri mieltä monista asioista. Siksi emme haluaisi pahoittaa vanhempiemme mieltä vaan toivomme heille parasta. Homo-. bi- ja panseksuaalisuudesta kertomiseen liittyykin siis useampia pelkoja: 1) pelko läheisen kontaktin menettämisestä vanhempaan, 2) pelko siitä että emme saa vanhemmalta mitään tukea itselleni tärkeässä asiassa ja 3) pelko siitä että vanhempi reagoi tilanteeseen kärsimyksellä.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvan kannata on parasta, että ennen kuin hän ottaa suuntautumisensa puheeksi vanhempiensa kanssa, hänellä on tukenaan riittävän hyviä ihmissuhteita, jossa hän voi turvallisin mielin olla oma itsensä. Silloin vanhemman taholta tulevan kielteisen reaktion kestää paremmin. Vanhemmat tarvitsevat usein aikaa asian sulatteluun ja sinä aikana hyvät ystävät ovat tarpeellinen ”sijaisperhe”. Usein vanhemmat sitten vähitellen sopeutuvat tilanteeseen ja suhteet voivat vähitellen normalisoitua. Joskus vanhemmat voivat tarvita siihen ulkopuolista apua. On toki myös niitä vanhempia, jotka esimerkiksi uskontoonsa vedoten torjuvat asian työstämisen ja siihen sopeutumisen.

Koetko että sinun on kiire asian puheeksi ottamiselle. Helpottaisiko se omaa oloasi? Kerroit että myös siskosi on pan. Voisitteko te yhdessä pohtia sitä, milloin olisi hyvä aika ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa ja miten varautua heidän mahdollisiin reaktioihinsa. Viestistäsi ei ilmene omaa ikääsi. Jos olet kovin nuori, niin silloin asian voi ottaa puheeksi pehmeästi niin, että ei lähde vielä määrittelemään itseään miksikään vaan kertoo enemmänkin siitä, keihin on huomannut ihastuvansa ja millä tavalla. Sellaista on helpompi ottaa vastaa kuin jotain abstraktia käsitettä kuin panseksuaali. Vanhemmille kertomisessa ehkä tärkeintä onkin se, että heille voi kertoa omista ihastumisista, rakastumisista ja niihin liittyvistä ilon ja surun kokemuksista.

Pride tapahtumiin nykyisin osallistuu paljon ihmisiä riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään. Joukossa on paljon heteroseksuaalisia ja cis-sukupuolisia miehiä ja naisia, jotka haluavat edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Eli Prideen osallistumisesta ei voi päätellä osallistujan seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Toki osallistumisesta voi sen päätellä, että henkilö kannattaa yhdenverta asemaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille eri yhteyksissä.

Sinuiksi palvelu on tuottanut kirjasen Sinuiksi tuleminen – turvallinen ulostulo, ks.: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf
Siitä voisi olla apua, kun siskosi ja ystäväsi kanssa mietitte mahdollista ulostuloasi kotona.

Jussi Nissinen