Monimutkaista
Hei ! Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön. Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt. Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut. Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon. Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin. Mutta isäni on toinen asia. hän on osoittanut jonkun asteista homofobiaa ja joka kerta, kun asia tulee esille, minun tekee mieli huutaa, että olen bi. Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi. Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä?
Hei
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt!
On hienoa, että osaat olla avoin oman seksuaalisen suhtautumisesi kanssa niin että et halua tulla luokitelluksi kapeasti heteroksi vaan annat itsellesi mahdollisuuden ihastua myös ihanaan tyttöön. On ymmärrettävää, että haluaisit kertoa tästä omalle perheellesi. On harmi, että joudut varomaan asian puheeksi ottamista, kun isäsi mahdollinen reaktio siihen pelottaa. Olisihan se sekä vanhempien että lapsen kannalta parasta, että lapsi voisi olla oman itsensä kotona, niin että voisi turvallisesti kertoa ihastuksistaan ja ajatuksistaan omana itsenään.
Osalle ihmisistä homo- ja biseksuaalisuus on edelleen jonkinlainen kummallisuus, johon he eivät osaa vielä suhtautua rauhallisesti ja arvostavasti. He ovat todennäköisesti hyvin varhain oppineet tämän torjuvan asennoitumisen joko vanhemmiltaan tai kavereiltaan. Varhain opitut asenteet tuntuvat ihmisestä itsestään selvyyksiltä, automaattisilta reaktioilta, joita ei muka tarvitse perustella. Siksi niiden muuttaminen voi olla hyvinkin hidasta. Osalle vanhemmista se, että oma lapsi kertoo homo- tai biseksuaalisuudestaan, on asia joka vähitellen johtaa omien asenteiden korjaamiseen. Aina ei kuitenkaan käy niin, ja se voi etäännyttää heitä toisistaan. Onneksi teidän perheessä todennäköisesti äitisi ja siskosi osaisivat olla tukenasi, jos ihastut tyttöön ja haluat jakaa ilosi heidän kanssaan.
Asian voi ottaa puheeksi esimerkiksi niin, että kysyt äidiltäsi tai siskoltasi: ”Miten sinä reagoisit, jos ihastuisin toiseen kivaan tyttöön? Voisinko kertoa siitä samalla tavalla kuin ihastumisesta johonkin kivaan poikaan?” Voit myös kertoa että sinä et tiedä tuleeko niin tapahtumaan mutta haluat vain varmistua siitä että voit olla kotona rehellinen, jos niin sattuu tapahtumaan.
Seksuaalista suuntautumista ei voi etukäteen suunnitella. Se on jokaisella meistä yksilöllinen prosessi, jonka aikana tutustumme omiin tuntemuksiimme ja niiden virittämänä tutustumme ihastuksemme kohteisiin. Vähitellen löydämme sen, mikä tuntuu omalta. Siksi avoin suhtautuminen siihen on viisasta.
Sinuiksi palvelun sivuilta voi ladata Sinuiksi tuleminen – Turvallinen ulostulo -oppaan. Siinä kerrotaan eri tavoista tulla ulos ja siinä on myös vanhemmille suunnattua tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Kannattaa tutustua, ks.: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Turvallisia keskusteluja toivottaen
Jussi Nissinen
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt!
On hienoa, että osaat olla avoin oman seksuaalisen suhtautumisesi kanssa niin että et halua tulla luokitelluksi kapeasti heteroksi vaan annat itsellesi mahdollisuuden ihastua myös ihanaan tyttöön. On ymmärrettävää, että haluaisit kertoa tästä omalle perheellesi. On harmi, että joudut varomaan asian puheeksi ottamista, kun isäsi mahdollinen reaktio siihen pelottaa. Olisihan se sekä vanhempien että lapsen kannalta parasta, että lapsi voisi olla oman itsensä kotona, niin että voisi turvallisesti kertoa ihastuksistaan ja ajatuksistaan omana itsenään.
Osalle ihmisistä homo- ja biseksuaalisuus on edelleen jonkinlainen kummallisuus, johon he eivät osaa vielä suhtautua rauhallisesti ja arvostavasti. He ovat todennäköisesti hyvin varhain oppineet tämän torjuvan asennoitumisen joko vanhemmiltaan tai kavereiltaan. Varhain opitut asenteet tuntuvat ihmisestä itsestään selvyyksiltä, automaattisilta reaktioilta, joita ei muka tarvitse perustella. Siksi niiden muuttaminen voi olla hyvinkin hidasta. Osalle vanhemmista se, että oma lapsi kertoo homo- tai biseksuaalisuudestaan, on asia joka vähitellen johtaa omien asenteiden korjaamiseen. Aina ei kuitenkaan käy niin, ja se voi etäännyttää heitä toisistaan. Onneksi teidän perheessä todennäköisesti äitisi ja siskosi osaisivat olla tukenasi, jos ihastut tyttöön ja haluat jakaa ilosi heidän kanssaan.
Asian voi ottaa puheeksi esimerkiksi niin, että kysyt äidiltäsi tai siskoltasi: ”Miten sinä reagoisit, jos ihastuisin toiseen kivaan tyttöön? Voisinko kertoa siitä samalla tavalla kuin ihastumisesta johonkin kivaan poikaan?” Voit myös kertoa että sinä et tiedä tuleeko niin tapahtumaan mutta haluat vain varmistua siitä että voit olla kotona rehellinen, jos niin sattuu tapahtumaan.
Seksuaalista suuntautumista ei voi etukäteen suunnitella. Se on jokaisella meistä yksilöllinen prosessi, jonka aikana tutustumme omiin tuntemuksiimme ja niiden virittämänä tutustumme ihastuksemme kohteisiin. Vähitellen löydämme sen, mikä tuntuu omalta. Siksi avoin suhtautuminen siihen on viisasta.
Sinuiksi palvelun sivuilta voi ladata Sinuiksi tuleminen – Turvallinen ulostulo -oppaan. Siinä kerrotaan eri tavoista tulla ulos ja siinä on myös vanhemmille suunnattua tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Kannattaa tutustua, ks.: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Turvallisia keskusteluja toivottaen
Jussi Nissinen