Exän kanssa taas yhteen, epäsuvaitsevat vanhemmat

Hei!
Olen pian 15-vuotias nuori tyttö (pidän itseäni myös genderfluidina) ja n. puolitoista vuotta sitten kävin Yukiconissa (Anime-mamga-cosplay tapahtuma). Menin sinne erään parhaan ystäväni ja 10 v. siskoni kanssa. Tapahtumassa tapasin erään henkilön (syntymältään tyttö, muuten sukupuoleton, vuotta vanhempi kuin minä) ja hän tuli juttelemaan minulle siellä, kun cosplayasimme hahmoja samasta sarjasta. Annoin hänelle puhelinnumeroni, ja tapahtuman jälkeen parin viikon jälkeen hän otti minuun yhteyttä. Aluksi olin ärsyyntynyt asiasta, eikä olisi huvittanut puhua hänelle.

Juttumme kuitenkin eteni ja ystävystyimme. Puhuimme lähes päivittäin viestitellen tai puheluilla. Kysyin häneltä eräänä päivänä seksuaalisuuttaan, ja hän kertoi olevansa lesbo, ja kertoi ettei hän ikinä ole kokenut vetoa poikiin. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että saattaisin olla biseksuaali (n. vuosi ennen tätä). Tutustuimme yhä enemmän toisiimme ja aloin tuntea ihastuksen tunteita häntä kohtaan. Päätimmekin sitten tavata toisessa miitissä, ja siellä suutelimme ensimmäisen kerran. (Se oli ensi suudelmani.) Olin todella iloinen asiasta ja tunsin olevani hyvin rakastunut. En ollut ennen seurustellut tai ollut jonkun kanssa. Tätä ennen olin aina ihastunut poikiin, tosin vain romanttisesti. Aloimme seurustelemaan eikä vanhempani tienneet mitään. Olin liian peloissani mitä saattaisi tapahtua, enkä halunnut erota tämän kanssa. Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia eräitä ystäviäni kohtaan, joilla on esim. mielenterveysongelmia tai ovat myös seksuaalivähemmistön jäseniä.

Hän päätti sitten tulla katsomaan minua kaukaa Itä-Suomesta Uudellemaalle saakka, vain minun takiani. Olin innoissani ja valmis menemään toisen ystäväni luo yöksi, sillä tiesin etten pystyisi majoittamaan häntä kotiini, vanhempani eivät IKINÄ olisi suostuneet. Ystäväni sitten ilomielin majoitti meidät kaksi sinne. Vanhempani olivat todella epäileväisiä asian suhteen ja tiesin että he tiesivät jo jotain. Otin silti riskin ja tein sen rakkaani vuoksi. Asiat eivät menneet kuin toivoin. Vanhempani laittoivat koko ajan viestiä kotiin tulemisesta, siitä että he ovat huolissaan, yms. Se ahdisti, stressasi ja pelotti minua. Yritin kuitenkin keskittyä siihen miksi olin lähtenyt ystävälleni. Ehdin viettää 2 pv ja 1 yön hänellä rakkaani kanssa, ja pidimme paljon hauskaa, suutelimme, koskettelimme hieman ja halailimme, kunnes isäni käski minut kotiin. Tiesin että nyt he olivat tosissaan, äitini myös jopa soitti ystäväni äidille ja piti pitkän uhkaavan saarnan hänelle. Olin niin peloissani, että mitä tulisi vastaan, masennutin myös partnerini, joka sitten itki, kun kuuli että minun oli mentävä kotiin päivää aikaisemmin vanhempieni vuoksi. Se oli elämäni pysäyttävin ilta. Jäädyin ja mieleni oli kuin kadotukseen tippunut, halusin itkeä, kadota, kuolla ja vaan päästä tilanteesta pois, niin kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Kotona he pitivät pitkän puhuttelun seksuaalisuudesta, vääränlaisista ystävistä ja netin vaikutuksista. Paljastin itse, että olin seurustellut toisen tytön kanssa. Jouduin luovuttamaan puhelimeni, numeroni, ja jättämään rakkaani ja sekä ystäväni, joka alun perin auttoi minua majoittamaan partnerini, jotta voisimme olla yhdessä.

Vuoden vaihteen jälkeen jouduin aloittamaan kaiken alusta, kävin psykiatrilla, kouluterveydenhoitajalla, ja kuraattorilla. Puhuminen auttoi jonkin verran, mutten yhäkään pysty puhumaan asiasta vanhemmilleni. Pelottaa, ahdistaa ja stressaa, että joutuisin taas kokemaan kaiken sen. Pidin sen kaiken sisälläni n. 9 kk ja nyt se on tullut takaisin. Tunnen yhä vetoa exääni, ajatus toisen kanssa olemisesta tuntuu pahalta. Tiedän ettei se olisi hyvä ajatus palata siihen takaisin, mutta olen vihainen vanhemmilleni, etteivät he edes antaneet tälle mahdollisuutta, kun eivät edes tunteneet tätä. Uskon että tilanne olisi ollut toinen, jos hän olisikin ollut poika. Surettaa ja suututtaa myös, etten ollut tarpeeksi rohkea osoittamaan mitä tunnen, ja miten asiat silloin tosiaan oli. Haluaisin palata exäni kanssa yhteen, mutten halua pettää vanhempiani ja perhettäni tai aiheuttaa itselleni ahdistusta stressiä tai pelkoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia, todella skeptisiä ja suojelevaisia ja uskovat että biseksuaalisuus ei ole valittavissani, että se on vain vaihe ja että olen liian nuori sellaiselle. Olen kyllä kiitollinen siitä, että he haluavat vain minun parastani. Olen puhunut vielä asiasta parin ystäväni kanssa, mutta tekisi vain niin mieli aloittaa exäni kanssa alusta iloisissa merkein, niin, ettei vanhempani pilaisi sitä ja aiheuttaisi lisää ahdistusta ja pelkoa.

Kysynyt Ahdistunut ja surullinen olo

Vastaus

Hei

Sinulla on ollut vahva ihastuminen syntymältään tyttöön, itsensä sukupuolettomaksi määrittelemään nuoreen, johon tutustuit Anime-mamga-cosplay -tapahtumassa. Teillä oli lähes päivittäistä viestittelyä, toinen pelitapaaminen ja lopulta kaksi ihanaa päivää ja yksi yö erään ystäväsi luona, kun et luottanut siihen, että voisit kutsua hänet kotiisi ja viettää avoimesti aikaa hänen kanssaan niin että vanhempasi hyväksyisivät, että seurustelet tytön kanssa. Vanhempasi puuttuivat tapahtumien kulkuun, niin että yhteydenpitosi ko. henkilöön päättyi. Se oli sinulle valtava kriisin. Olet sittemmin saanut apua asian käsittelyssä mm. psykiatrin ja kuraattorin vastaanotolla.

Nyt olet alkanut ikävöimään takaisin tuon tapaamasi henkilön seuraan, mutta et halua pettää vanhempiasi ja aiheuttaa itsellesi stressiä ja pelkoja. Ymmärrät että vanhempasi haluavat suojella sinua, samalla koet, että he eivät osaa ottaa riittävän vakavasti tunteitasi. He ovat sanoneet, että biseksuaalisuus on vain vaihe elämässä ja että olet liian nuori sellaiseen. Nyt mietit, voisitko sittenkin aloittaa suhteen uudelleen ilman että vanhemmat pilaisivat sitä.

Olisi hyvä, että sinun ikäisesi nuori voisi tutustua mahdollisimman turvallisesti henkilöihin, jotka herättävät mielenkiintoa ja ihastumisen tunteita. Osa turvallisuudesta liittyy siihen että tutustumista ja seurustelun aloittamisesta voi kertoa avoimesti itselle tärkeille ihmisille, ystäville, sisaruksille ja vanhemmille. On surullista että edelleen moni nuori joutuu pelkäämään vanhempiensa kielteistä reaktiota, jos ihastuksen kohde onkin samaa sukupuolta. Vanhemmat voivat mitätöidä samaa sukupuolta olevaa kohtaan koetut ihastumisen tunteet toteamalla, että kyse on vain jostain ohimenevästä vaiheesta. Ei tunteet ole vain vaihe vaan sillä hetkellä merkittävä tietolähde nuorelle itselleen, tietolähde, jota on hyvä saada tutkia. Jos kyse on vain vaiheesta, niin se ihastuminen todennäköisesti hiipuu aikanaan, mutta sen aikana koetut tunteet voivat jäädä kauniiksi muistoksi.

Nuorten tulisikin voida turvallisin mielin esitellä ihastuksen kohteensa kotona riippumatta tämän sukupuolesta, jolloin se lisäisi sekä nuoren että vanhempien turvallisuutta. Nuorelle se merkitsisi sitä, että hänet ja hänen tunteensa otetaan kotona vakavasti. Samalla nuori voisi saada vanhemmiltaan turvalliseen käyttäytymiseen liittyvää opastusta. Seurustelun alussa olisi hyvä käyttää aikaa nimenomaan kunnolliseen tutustumiseen, ennen kuin edetään intiimimpään kontaktiin. Silloin se intiimisyys on turvallista. Kiellot tuottavat vain ahdistusta eivätkä anna tukea turvallisille tavoille tutustua itseensä ja tunteittensa kohteeseen.

Se että aloittaisit kontaktin salassa vanhemmiltasi sisältää riskin uuteen kriisiin. Todennäköisesti he saisivat sen tietoonsa ja se voisi johtaa traumaattiseen konfliktiin. Sen sijaan harkitse sitä, voisitko kertoa heille asiasta ja ehdottaa että yhdessä kutsuisitte hänet teille kylään, niin että vanhempasi tutustuisivat häneen. Usein vanhempia pelottaa lapsen samaa sukupuolta olevan kumppanin tapaaminen, mutta kun he ovat saaneet tutustua tähän rauhassa, suuri osa peloista katoaa.

On todella ikävää, että monilla vanhemmilla on edelleen vaikeuksia arvostaa lastensa samaa sukupuolta olevaan liittyviä seurustelusuhteita samalla tavoin kuin eri sukupuolta olevaan. Ennakkoluuloista päästään parhaiten eroon tutustumalla ihmisiin ja ilmiöihin, joista on kyse, eikä silmiä sulkemalla.

Jos vanhempasi suhtautuvat torjuvasti ehdotukseesi, niin se herättää varmasti surua ja pettymystä. On hyvä, jos voit käsitellä sitä ystäviesi tai esim. kuraattorin kanssa.

Jussi Nissinen