Auttakaa
Hei. Olen 15 v tyttö ja minusta tuntuu että saatan olla bi, lesbo tai pan. Olen vai kerran elämässäni ihastunut erääseen poikaan mutta nyt tunnen kiinnostusta yhtä tyttöä kohtaan. Ajatus siitä että seurustelisin pojan kaa tuntuu ahdistavalta. En tiedä olenko oikeesti esim. lesbo vai hakevat aivoni tällä tavalla jotenki huomiota tai erityisyyttä. En tiedä. Auttakaaa!
Hei!
On ymmärrettävää, että tilanne hämmentää sinua. Pelottaako sinua se että olisit bi, pan tai lesbo, vai olisiko se sinulle OK? Entä kavereillesi? Entä vanhemmillesi. Tiedät varmaan että rakkaus, seksuaalisuus ja kiintymys ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä kohdistuvatko ne eri-, sama- tai muunsukupuoliseen ihmiseen. On oikeastaan ihan tyhmää, että ihmisiä luokitellaan niin jyrkästi eri kastiin sen mukaan, keihin ihastuu. Sitä paitsi ihastumisen kohteet ja sen suuntautuminen voi ajan myötä vaihdella. Tärkeintä kait olisi, että kukin saisi ihastua toisten siihen puuttumatta tai sitä arvostelematta juuri siihen ihmiseen, joka herättää ihania tunteita ja eroottista vetoa.
Vain sinä itse voit vähitellen todeta, oletko bi tai lesbo (tai hetero). Kerroit että tunnet nyt ihastusta yhtä tyttöä kohtaan. Mietit sitä, että hakevatko aivosi sillä tavoin jotenkin huomiota tai erityisyyttä. Mistä tuo epäilys sinulle syntyy? Onko joku muu sanonut sinulle niin vai onko se oma ajatuksesi? Toki ihminen voi tahdonvaraisesta olla ihastuvinaan toiseen ihmiseen ja eläytyä siihen melko uskottavastikin joksikin aikaa. Mutta kyllä silloin se toinen osapuoli aika pian huomaisi, että kyse ei ole aidosta ihastumisesta vaan jostain pakonomaisesta suorituksesta. Miksi sinulla olisi tarve tällä tavoin hakea huomiota ja erityisyyttä? Paras tapa selvittää se asia on tutkailla tuota ihastumista ko tyttöön. Miten tuo ihastuminen vaikuttaa sinuun? Millaisia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia siihen liittyy? Mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan? Mistä pidät hänestä erityisesti? Mitä rikkaampia vastauksia näihin kysymyksiin löydät, sen todennäköisempää on, että kyse on aidosta eikä keinotekoisesta ihastumisesta.
Kerrot että olet kerran elämässäsi ihastunut poikaan ja nyt ajatus pojan kanssa seurustelusta tuntuu ahdistavalta. Millainen tuo ihastumisen oli? Johtiko se pettymykseen pojan taholta? Eli jäikö siitä paha mieli? Jos näin on käynyt niin silloin siitä olisi tietystä hyvä puhua jollekin koska joskus syvä pettyminen voi muodostua esteeksi lähestyä ko. sukupuolta oleviin. Millä tavalla seurustelu pojan kanssa tuntuu ahdistavalta? Senkö takia, että se tuntuisi jotenkin väkinäiseltä tai keinotekoiselta? Vai siksikö että et löydä poikiin mitään tunneyhteyttä?
On ihan hyvä tutkailla sitä, minkälaisiin ihmisiin ihastut. Löytyykö heistä jotain yhteistä? Mitä kaikkea kaipaat seurustelulta? Tutustuminen avoimin mielin omiin ihastumisiin yksi tapa tutustua myös itseensä ja sillä tavoin oma seksuaalinen suuntutuminenkin vähitellen selkiytyy. Siinä on tärkeää, että ei ole etukäteen vaatimusta olla jotain tiettyä suuntautumista (esim. hetero), silloin aito oma suuntautuminen parhaiten löytyy ja sen kanssa oppii elämään omana itsenään. Jos suuntautuminen on bi, pan tai lesbo niin sinun ei tarvitse jäädä sen kanssa yksin vaan tarjolla on paljon vertaistukea ja yhä enemmän myös yleistä hyväksyntää aivan kuin heteroillekin.
Jussi Nissinen
On ymmärrettävää, että tilanne hämmentää sinua. Pelottaako sinua se että olisit bi, pan tai lesbo, vai olisiko se sinulle OK? Entä kavereillesi? Entä vanhemmillesi. Tiedät varmaan että rakkaus, seksuaalisuus ja kiintymys ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä kohdistuvatko ne eri-, sama- tai muunsukupuoliseen ihmiseen. On oikeastaan ihan tyhmää, että ihmisiä luokitellaan niin jyrkästi eri kastiin sen mukaan, keihin ihastuu. Sitä paitsi ihastumisen kohteet ja sen suuntautuminen voi ajan myötä vaihdella. Tärkeintä kait olisi, että kukin saisi ihastua toisten siihen puuttumatta tai sitä arvostelematta juuri siihen ihmiseen, joka herättää ihania tunteita ja eroottista vetoa.
Vain sinä itse voit vähitellen todeta, oletko bi tai lesbo (tai hetero). Kerroit että tunnet nyt ihastusta yhtä tyttöä kohtaan. Mietit sitä, että hakevatko aivosi sillä tavoin jotenkin huomiota tai erityisyyttä. Mistä tuo epäilys sinulle syntyy? Onko joku muu sanonut sinulle niin vai onko se oma ajatuksesi? Toki ihminen voi tahdonvaraisesta olla ihastuvinaan toiseen ihmiseen ja eläytyä siihen melko uskottavastikin joksikin aikaa. Mutta kyllä silloin se toinen osapuoli aika pian huomaisi, että kyse ei ole aidosta ihastumisesta vaan jostain pakonomaisesta suorituksesta. Miksi sinulla olisi tarve tällä tavoin hakea huomiota ja erityisyyttä? Paras tapa selvittää se asia on tutkailla tuota ihastumista ko tyttöön. Miten tuo ihastuminen vaikuttaa sinuun? Millaisia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia siihen liittyy? Mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan? Mistä pidät hänestä erityisesti? Mitä rikkaampia vastauksia näihin kysymyksiin löydät, sen todennäköisempää on, että kyse on aidosta eikä keinotekoisesta ihastumisesta.
Kerrot että olet kerran elämässäsi ihastunut poikaan ja nyt ajatus pojan kanssa seurustelusta tuntuu ahdistavalta. Millainen tuo ihastumisen oli? Johtiko se pettymykseen pojan taholta? Eli jäikö siitä paha mieli? Jos näin on käynyt niin silloin siitä olisi tietystä hyvä puhua jollekin koska joskus syvä pettyminen voi muodostua esteeksi lähestyä ko. sukupuolta oleviin. Millä tavalla seurustelu pojan kanssa tuntuu ahdistavalta? Senkö takia, että se tuntuisi jotenkin väkinäiseltä tai keinotekoiselta? Vai siksikö että et löydä poikiin mitään tunneyhteyttä?
On ihan hyvä tutkailla sitä, minkälaisiin ihmisiin ihastut. Löytyykö heistä jotain yhteistä? Mitä kaikkea kaipaat seurustelulta? Tutustuminen avoimin mielin omiin ihastumisiin yksi tapa tutustua myös itseensä ja sillä tavoin oma seksuaalinen suuntutuminenkin vähitellen selkiytyy. Siinä on tärkeää, että ei ole etukäteen vaatimusta olla jotain tiettyä suuntautumista (esim. hetero), silloin aito oma suuntautuminen parhaiten löytyy ja sen kanssa oppii elämään omana itsenään. Jos suuntautuminen on bi, pan tai lesbo niin sinun ei tarvitse jäädä sen kanssa yksin vaan tarjolla on paljon vertaistukea ja yhä enemmän myös yleistä hyväksyntää aivan kuin heteroillekin.
Jussi Nissinen