Hukassa
Hei, olen 15-vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö? Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään. Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim. suihkusaippuoita tai dödöjä en uskalla ees kysyä "miesten" tuoksuissa. Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen. Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni?
Hei!
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen ja sairauslomani vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt!
Olet yläasteeseen asti ollut tyttömäinen, mutta viime aikoina olet huomannut itsessäsi halua käyttää mm. miesten vaatteita ja hajusteita olet kateellinen miehille heidän kropastaan ja matalasta äänestä. Mietit miten kertoa tästä äidille, kun pelkäät että hän ohittaa sen vain ”vaiheena, ja olisiko hyvä ottaa asia puheeksi psykologisi kanssa.
Olisi ihan hyvä, että voisit turvallisin mielen tutkailla haluasi ilmentää itsessäsi miehisinä pidettyjä piirteitä, ilman että sitä tässä vaiheessa määriteltäisiin liian ahtaasti. Siksi mielestäni olisi hyvä, että ottaisit asian puheeksi psykologisi kanssa. Voisitte yhdessä tutkailla mitä kaikkea tuo sinulle merkitsee. Sukupuoli on yksilöllinen kooste eri ominaisuuksia ja tarpeita itsessä ja se rakentuu vähitellen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäröivän kulttuurin kanssa. Siksi on hyvä tutkailla esiin tulevia monenlaisia tarpeita avoimin mielin. Psykologin kanssa voisit tehdä sitä turvallisesti varsinkin jos sinulle on ollut turvallista puhua omasta lesboudestasi.
Me olemme kaikki enemmän tai vähemmän aina jossain ”vaiheessa”. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisen psyykkinen kasvu ei pysähdy vaan jatkuu läpi elämän, myös suhteessa oman yksilöllisen sukupuolen kokemiseen ja ilmentämiseen. Muutoksia tapahtuu meissä koko ajan ja tunnistamme ne usein erilaisina elämän jaksoina tai vaiheina. Sen kaiken keskellä meille kuitenkin kehittyy melko pysyvä yleiskäsitys siitä, keitä ja mitä kaikkea olemme. Ja siinä meillä tulisi olla lupa ilmentää eri puoliamme niin että ahtaat sukupuolinormit eivät sitä rajoita. Kasvuun liittyy myös pettymysten sietämistä sikäli että esim. oma keho tai tietyt kyvyt eivät useinkaan vastaa ulkoisia ihanteitamme. Miehisyyteen, miehiseen vartaloon ja ääneen kulttuurissamme liittyy vallan, voiman ja arvostuksen mielikuvia. Myös monin mies kokee itsensä niiden suhteen ”vajaaksi”, mutta löytää omat persoonalliset vahvuutensa muilla tavoin.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa eri puoliisi tutustumisessa ja omaksi itseksesi kasvamisessa.
Jussi Nissinen
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen ja sairauslomani vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt!
Olet yläasteeseen asti ollut tyttömäinen, mutta viime aikoina olet huomannut itsessäsi halua käyttää mm. miesten vaatteita ja hajusteita olet kateellinen miehille heidän kropastaan ja matalasta äänestä. Mietit miten kertoa tästä äidille, kun pelkäät että hän ohittaa sen vain ”vaiheena, ja olisiko hyvä ottaa asia puheeksi psykologisi kanssa.
Olisi ihan hyvä, että voisit turvallisin mielen tutkailla haluasi ilmentää itsessäsi miehisinä pidettyjä piirteitä, ilman että sitä tässä vaiheessa määriteltäisiin liian ahtaasti. Siksi mielestäni olisi hyvä, että ottaisit asian puheeksi psykologisi kanssa. Voisitte yhdessä tutkailla mitä kaikkea tuo sinulle merkitsee. Sukupuoli on yksilöllinen kooste eri ominaisuuksia ja tarpeita itsessä ja se rakentuu vähitellen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäröivän kulttuurin kanssa. Siksi on hyvä tutkailla esiin tulevia monenlaisia tarpeita avoimin mielin. Psykologin kanssa voisit tehdä sitä turvallisesti varsinkin jos sinulle on ollut turvallista puhua omasta lesboudestasi.
Me olemme kaikki enemmän tai vähemmän aina jossain ”vaiheessa”. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisen psyykkinen kasvu ei pysähdy vaan jatkuu läpi elämän, myös suhteessa oman yksilöllisen sukupuolen kokemiseen ja ilmentämiseen. Muutoksia tapahtuu meissä koko ajan ja tunnistamme ne usein erilaisina elämän jaksoina tai vaiheina. Sen kaiken keskellä meille kuitenkin kehittyy melko pysyvä yleiskäsitys siitä, keitä ja mitä kaikkea olemme. Ja siinä meillä tulisi olla lupa ilmentää eri puoliamme niin että ahtaat sukupuolinormit eivät sitä rajoita. Kasvuun liittyy myös pettymysten sietämistä sikäli että esim. oma keho tai tietyt kyvyt eivät useinkaan vastaa ulkoisia ihanteitamme. Miehisyyteen, miehiseen vartaloon ja ääneen kulttuurissamme liittyy vallan, voiman ja arvostuksen mielikuvia. Myös monin mies kokee itsensä niiden suhteen ”vajaaksi”, mutta löytää omat persoonalliset vahvuutensa muilla tavoin.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa eri puoliisi tutustumisessa ja omaksi itseksesi kasvamisessa.
Jussi Nissinen