Liian nuoriko muka tietämään oman sukupuoleni
Moi. Olen 15v poika.
Olen aina koko ikäni tykännyt tytöistä, ja mun ekan pusunkin sain joltain päiväkodin tytöltä. On tosi turhauttavaa, kun aina jos puhun äidille tai jollekkin muulle aikuiselle mun sukupuolesta niin mulle vaan aina sanotaan, että mä oon niin nuori et en voi tietää. Mun äiti kutsuu mua tytöksi. Oon sanonu et voitko olla kutsumatta mut se aina unohtaa. Opettajat kutsuu myös aina tytöksi. Se saa aina itsetunnon nollaan. Äiti sanoo että en sais ottaa itseeni tollasesta. Mut v*tut se mitään tietää kuinka pahalta se tuntuu. Ärsyttää kun en voi pitää paitoja tai muuten rinnat näkyis läpi. Joten pidän aina hupparia. Binderiä en uskalla pyytää koska äiti ei hyväksy mua kuitenkaan. Enkä voi ite tilata vielä.
Oon miettinyt et pitäskö vaan luovuttaa ja elää sitten naisena mutta en aio enkä halua luovuttaa. Mulla siis ei ole kavereita enää. Mun entiset kaverit sanoo aina ärsyttääkseen mua tytöksi. Ärsyttää kun aina joka paikassa oikeasti korostetaan tyttö ja poika juttuja.
Kerran olin kaupassa äidin kanssa ja se yritti tyrkyttää mulle tyttöjen farkkuja ja kieltäydyin sitten äiti avas sen verhon olin siis pukukopissa ja sano mulle että "Mikset sä nyt vaan voi ottaa niitä farkkuja kun tosi asia on se että sä oot tyttö". Olin järkyttynyt siitä mitä äiti mulle sano ja siitä että olin alushoususillani, kun se just avas sen verhon niin että jotkut asiakkaat vielä näkivät mut. Monesti nää vuodet menee äidin kanssa riidellessä. Niin joo ja mulla on lyhyet hiukset kauhea tappelu niistäkin. En tykkää tyttöjen vaatteista enkä pidä niitä. Harmittaa kun en voi saada sitten aikuisena miehenä lapsia. Olisin halunnu perheen mutta en minä kenenkään nainen ja äiti olisi. Oon siis ihan vaan tällänen periaatteen mies eli synnyttää en halua.
Jos siis joskus alotan testosteronin niin saatan saada aknen ja mulla kun on jo valmiiksi finnejä nytkin, mut se on sen arvosta. Leikkauksissakin on ne omat komplikaatioriskitkin. Vihaan riskejä mutta nuo riskit mä otan. Toki rahasta en kyllä tiedä enkä että saanko edes diagnoosia.
Tuli aika pitkä esittely koska ei ole ketään, jolle puhua. Kuiteskin. Kuinka saan äidin ymmärtämään mua? Oon kyllä selittänyt sille kaikkea transsukupuolisuudesta mutta ei se nyt vaan näytä koskaan tajuavan. Se luulee vissiin että oon lesbo. Turhauttaa. Koska lesbot on naisia mä en. Miksei vaan muut voi nähdä sitä poikaa kuka mä oon?
Entä miten ihmees saan binderin kun en voi äidiltä pyytää ja en tunne ketään aikuistakaan. Mulla on vielä 3 vuotta jäljellä. Pitääkö edes kaapista tulla ulos jos tietää että mua ei hyväksyttäisi?? Olen siis 155 cm mun nenä, korvat, kädet ja jalat on tosi pienet. Ja tuun aina oleen näin lyhyt. Lisäksi mulla on nää moobsit.. On kyllä suuri kolhu mun miehisyydelle kun aina mua kutsutaan naiseksi.
Täälläpäin missä mä asun ei järjestetä mitään sateenkaariryhmiä tai se on nykyään tauolla. Mihin voisin mennä puhumaan näistä asioista? Tosin avautuminen hävettää aina heti 5 minuutin kuluttua kumminkin. Ei se siis hävetä, että olen ftm. Voiko transihmiset mennä siis naimisiin vai ei? Entä voivatko he adoptoida? Haluan nimittäin perheen.
Olen aina koko ikäni tykännyt tytöistä, ja mun ekan pusunkin sain joltain päiväkodin tytöltä. On tosi turhauttavaa, kun aina jos puhun äidille tai jollekkin muulle aikuiselle mun sukupuolesta niin mulle vaan aina sanotaan, että mä oon niin nuori et en voi tietää. Mun äiti kutsuu mua tytöksi. Oon sanonu et voitko olla kutsumatta mut se aina unohtaa. Opettajat kutsuu myös aina tytöksi. Se saa aina itsetunnon nollaan. Äiti sanoo että en sais ottaa itseeni tollasesta. Mut v*tut se mitään tietää kuinka pahalta se tuntuu. Ärsyttää kun en voi pitää paitoja tai muuten rinnat näkyis läpi. Joten pidän aina hupparia. Binderiä en uskalla pyytää koska äiti ei hyväksy mua kuitenkaan. Enkä voi ite tilata vielä.
Oon miettinyt et pitäskö vaan luovuttaa ja elää sitten naisena mutta en aio enkä halua luovuttaa. Mulla siis ei ole kavereita enää. Mun entiset kaverit sanoo aina ärsyttääkseen mua tytöksi. Ärsyttää kun aina joka paikassa oikeasti korostetaan tyttö ja poika juttuja.
Kerran olin kaupassa äidin kanssa ja se yritti tyrkyttää mulle tyttöjen farkkuja ja kieltäydyin sitten äiti avas sen verhon olin siis pukukopissa ja sano mulle että "Mikset sä nyt vaan voi ottaa niitä farkkuja kun tosi asia on se että sä oot tyttö". Olin järkyttynyt siitä mitä äiti mulle sano ja siitä että olin alushoususillani, kun se just avas sen verhon niin että jotkut asiakkaat vielä näkivät mut. Monesti nää vuodet menee äidin kanssa riidellessä. Niin joo ja mulla on lyhyet hiukset kauhea tappelu niistäkin. En tykkää tyttöjen vaatteista enkä pidä niitä. Harmittaa kun en voi saada sitten aikuisena miehenä lapsia. Olisin halunnu perheen mutta en minä kenenkään nainen ja äiti olisi. Oon siis ihan vaan tällänen periaatteen mies eli synnyttää en halua.
Jos siis joskus alotan testosteronin niin saatan saada aknen ja mulla kun on jo valmiiksi finnejä nytkin, mut se on sen arvosta. Leikkauksissakin on ne omat komplikaatioriskitkin. Vihaan riskejä mutta nuo riskit mä otan. Toki rahasta en kyllä tiedä enkä että saanko edes diagnoosia.
Tuli aika pitkä esittely koska ei ole ketään, jolle puhua. Kuiteskin. Kuinka saan äidin ymmärtämään mua? Oon kyllä selittänyt sille kaikkea transsukupuolisuudesta mutta ei se nyt vaan näytä koskaan tajuavan. Se luulee vissiin että oon lesbo. Turhauttaa. Koska lesbot on naisia mä en. Miksei vaan muut voi nähdä sitä poikaa kuka mä oon?
Entä miten ihmees saan binderin kun en voi äidiltä pyytää ja en tunne ketään aikuistakaan. Mulla on vielä 3 vuotta jäljellä. Pitääkö edes kaapista tulla ulos jos tietää että mua ei hyväksyttäisi?? Olen siis 155 cm mun nenä, korvat, kädet ja jalat on tosi pienet. Ja tuun aina oleen näin lyhyt. Lisäksi mulla on nää moobsit.. On kyllä suuri kolhu mun miehisyydelle kun aina mua kutsutaan naiseksi.
Täälläpäin missä mä asun ei järjestetä mitään sateenkaariryhmiä tai se on nykyään tauolla. Mihin voisin mennä puhumaan näistä asioista? Tosin avautuminen hävettää aina heti 5 minuutin kuluttua kumminkin. Ei se siis hävetä, että olen ftm. Voiko transihmiset mennä siis naimisiin vai ei? Entä voivatko he adoptoida? Haluan nimittäin perheen.
Hei Jaromir!
Olet lopun kyllästynyt siihen että äitisi, opettajasi ja kaverisi eivät ota lainkaan vakavasti huomioon sitä, mikä sinun oma kokemuksesi itsestäsi on. Pohdit myös sitä, kannattaako tulla ulos kun oma kroppa ei ole kookas ja muut ei huomaa sun kehostasi sun miehisyyttäsi. Binder ja miehisemmät asusteen voisivat helpottaa tilannetta, mutta äidiltäsi et ole tähän mennessä saanut siihen tukea. Koet itsesi hyvin yksinäiseksi ja kaipaat vertaistukea.
Sinulle yksi tärkeimmistä asioista tässä vaiheessa olisi varmaan se, että äitisi osaisi kuunnella oikeasti ja ottaa vakavasti, miten koet itsesi ja millaista se sinulle on, kun ei kukaan ei ota sinun kokemustasi vakavasti. Olet kertonut hänelle faktoja transsukupuolisuudesta, mutta sinusta tuntuu että viesti ei mene perille. Auttaisiko siinä että äitisi saisi tietoa myös muualta kuin sinulta. Transtukipisteen sivuilta löytyy vanhemmille suunnattu tietoisku, ks.: transtukipiste.fi/vanhemmille. Transtukipisteellä on myös läheisille/vanhemmille suunnattu vertaistukiryhmä.
Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata tiedostona Sinuksi tuleminen oppaan jossa kerrotaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja sen käsittelystä mm. perheen sisällä. Sen voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Siinä on sekä sinulle että äidillesi sopivaa tietoa.
Sinuiksi palvelun kautta äitisi voi halutessaan saada vertaistukea puhelimitse. Palvelusta löytyy mm. Pirjo, jolla itsellään on transpoika. Hän kertoo itsestään näin: ”Keskustelen mielelläni vanhempien kanssa, joilla on sateenkaarilapsi/- nuori. Oma nuoreni on transpoika, jonka kanssa olemme luoneet uutta ja toisenlaista, mutta yhteistä tarinaamme kohta 4 vuoden ajan. Hän aloitti transprosessin ollessaan yläasteella, olimme aavistaneet hänen tilanteensa jo noin 10 vuoden ajan. Meille asia toi tullessaan monia erilaisia tunteita, tärkeintä on ollut nähdä, että omat huolet ja pelot eivät ole käyneet toteen ja elämä kantaa nuorta hyvin.” Lisätietoa tästä mahdollisuudesta löytyy soitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Sukupuoltaan pohtivien, transsukupuolisten ja muunsukupuolisten lasten vanhemmille on perustettu oma yhdistys Translasten ja -nuorten perheiden yhdistys jonka kautta äitisi voisi saada vertaistukea ja tietoa. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa: www.transperheet.fi.
Monen äidin on aluksi vaikea luopua siitä heille tutuksi tulleista omaan lapseen liittyvistä mielikuvista. Äitisi on tottunut vuosien varrella näkemään sinut tyttönä ja tällaisesta mielikuvasta luopuminen ei voi tapahtua hetkessä. Meidän ajattelussamme ja toiminnassamme moni tutuksi tullut asia toimii ”automaattiohjauksella” ja vaaditaan paljon tietoista keskittymistä, että se saadaan pois päältä. Lisäksi moni vanhempi ajattelee että 13-15 -vuotiaan lapsen aivojen kehitys on kesken. Siksi he ajattelevat, että lapsen kokemus omasta sukupuolesta voi vielä muuttua. Joidenkin kohdalla voi todellakin näin käydä, mutta monien kohdalla kokemus omasta sukupuolesta on jo niin syvällä, että se ei enää muutu. Oma suositukseni on, että äitien ja isien kannattaa arvostaa lapsensa omaa kokemusta ja antaa hänelle tilaa tutkailla eri tavoin, mm. pukeutumalla, omaa olemustaan. Silloin lapsella on liikkumatilaa ja mahdollisuus edetä turvallisesti kohti aikuisuutta. Jos taas vanhempi kiistää lapsen kokemuksen tai vähättelee sitä, niin silloin asia muodostuu perheessä kiistakapulaksi, mikä lisää lapsen yksinäisyyden tunnetta ja tarvetta puolustautua, Silloin lapsella on itse asiassa vähemmän turvallista tilaa tutustua itseensä ja eri puoliinsa ja saada niihin peilausta.
Entäpä se binder -asia. Niitähän voi tilata netistä, mm. osoitteesta www.gc2b.co. Toinen mahdollisuus, jota monet ovat käyttäneet on urheilijoille suunnatut rintaliivit, mutta ne eivät yhtä hyvin litistä rintoja. Voisitko näyttää äidillesi esim tuota em. binder -sivustoa, niin voisitte yhdessä tutkailla asiaa. Silloin asian mystisyys vähenee. Sitten voisitte sopia, milloin käytät sitä ja milloin et. Sitä ei nimittäin kannata käyttää koko päivää.
Vertaistukea on saatavilla Sinuksi palvelun kautta myös sinulle. Puhelinvertaisten joukosta löytyy mm. Sisu, joka esittelee itsensä näin: ”Olen panseksuaalinen, transtaustainen mies ja tullut kaapista varmasti 100 kertaa, eikä riitä. Olen kärsinyt yksinäisyydestä, masennuksesta ja koulukiusaamisesta. Olen käynyt läpi transprosessin ja tutustunut moniin erilaisiin vertaistuen muotoihin siinä samalla. Tällä hetkellä tutkiskelen, millaista elämä on kaiken tämän jälkeen.” Jos haluat saada kontaktin Sisuun niin ohjeet löydät osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Sinuiksi palvelulla on myös vertaistchat sukupuoltaa pohtiville ja transihmisille. Tammikuun aikana Sinuiksi sivustolle tulee tiedot kevään 2018 Chattien ajankohdista.
Toivottavasti näiden vinkkien avulla pääset muutaman askeleen eteenpäin, etenkin suhteessa äitiisi, niin että voit rauhassa olla oma itsesi hänen seurassaan ja tutustua eri puoliisi ilman toisten väheksyntää. Koulussa sinun ehkä kannattaisi keskustella sinuun kohdistuvasta sukupuolittamisesta kouluterveydenhoitajan kanssa, jos vain koet riittävästi luottamusta häntä kohtaan. Kouluterveydenhoitajilla on vaitiolovelvollisuus, eli ko. keskustelut evät tule äitisi tietoon.
Jussi Nissinen
Olet lopun kyllästynyt siihen että äitisi, opettajasi ja kaverisi eivät ota lainkaan vakavasti huomioon sitä, mikä sinun oma kokemuksesi itsestäsi on. Pohdit myös sitä, kannattaako tulla ulos kun oma kroppa ei ole kookas ja muut ei huomaa sun kehostasi sun miehisyyttäsi. Binder ja miehisemmät asusteen voisivat helpottaa tilannetta, mutta äidiltäsi et ole tähän mennessä saanut siihen tukea. Koet itsesi hyvin yksinäiseksi ja kaipaat vertaistukea.
Sinulle yksi tärkeimmistä asioista tässä vaiheessa olisi varmaan se, että äitisi osaisi kuunnella oikeasti ja ottaa vakavasti, miten koet itsesi ja millaista se sinulle on, kun ei kukaan ei ota sinun kokemustasi vakavasti. Olet kertonut hänelle faktoja transsukupuolisuudesta, mutta sinusta tuntuu että viesti ei mene perille. Auttaisiko siinä että äitisi saisi tietoa myös muualta kuin sinulta. Transtukipisteen sivuilta löytyy vanhemmille suunnattu tietoisku, ks.: transtukipiste.fi/vanhemmille. Transtukipisteellä on myös läheisille/vanhemmille suunnattu vertaistukiryhmä.
Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata tiedostona Sinuksi tuleminen oppaan jossa kerrotaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja sen käsittelystä mm. perheen sisällä. Sen voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Siinä on sekä sinulle että äidillesi sopivaa tietoa.
Sinuiksi palvelun kautta äitisi voi halutessaan saada vertaistukea puhelimitse. Palvelusta löytyy mm. Pirjo, jolla itsellään on transpoika. Hän kertoo itsestään näin: ”Keskustelen mielelläni vanhempien kanssa, joilla on sateenkaarilapsi/- nuori. Oma nuoreni on transpoika, jonka kanssa olemme luoneet uutta ja toisenlaista, mutta yhteistä tarinaamme kohta 4 vuoden ajan. Hän aloitti transprosessin ollessaan yläasteella, olimme aavistaneet hänen tilanteensa jo noin 10 vuoden ajan. Meille asia toi tullessaan monia erilaisia tunteita, tärkeintä on ollut nähdä, että omat huolet ja pelot eivät ole käyneet toteen ja elämä kantaa nuorta hyvin.” Lisätietoa tästä mahdollisuudesta löytyy soitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Sukupuoltaan pohtivien, transsukupuolisten ja muunsukupuolisten lasten vanhemmille on perustettu oma yhdistys Translasten ja -nuorten perheiden yhdistys jonka kautta äitisi voisi saada vertaistukea ja tietoa. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa: www.transperheet.fi.
Monen äidin on aluksi vaikea luopua siitä heille tutuksi tulleista omaan lapseen liittyvistä mielikuvista. Äitisi on tottunut vuosien varrella näkemään sinut tyttönä ja tällaisesta mielikuvasta luopuminen ei voi tapahtua hetkessä. Meidän ajattelussamme ja toiminnassamme moni tutuksi tullut asia toimii ”automaattiohjauksella” ja vaaditaan paljon tietoista keskittymistä, että se saadaan pois päältä. Lisäksi moni vanhempi ajattelee että 13-15 -vuotiaan lapsen aivojen kehitys on kesken. Siksi he ajattelevat, että lapsen kokemus omasta sukupuolesta voi vielä muuttua. Joidenkin kohdalla voi todellakin näin käydä, mutta monien kohdalla kokemus omasta sukupuolesta on jo niin syvällä, että se ei enää muutu. Oma suositukseni on, että äitien ja isien kannattaa arvostaa lapsensa omaa kokemusta ja antaa hänelle tilaa tutkailla eri tavoin, mm. pukeutumalla, omaa olemustaan. Silloin lapsella on liikkumatilaa ja mahdollisuus edetä turvallisesti kohti aikuisuutta. Jos taas vanhempi kiistää lapsen kokemuksen tai vähättelee sitä, niin silloin asia muodostuu perheessä kiistakapulaksi, mikä lisää lapsen yksinäisyyden tunnetta ja tarvetta puolustautua, Silloin lapsella on itse asiassa vähemmän turvallista tilaa tutustua itseensä ja eri puoliinsa ja saada niihin peilausta.
Entäpä se binder -asia. Niitähän voi tilata netistä, mm. osoitteesta www.gc2b.co. Toinen mahdollisuus, jota monet ovat käyttäneet on urheilijoille suunnatut rintaliivit, mutta ne eivät yhtä hyvin litistä rintoja. Voisitko näyttää äidillesi esim tuota em. binder -sivustoa, niin voisitte yhdessä tutkailla asiaa. Silloin asian mystisyys vähenee. Sitten voisitte sopia, milloin käytät sitä ja milloin et. Sitä ei nimittäin kannata käyttää koko päivää.
Vertaistukea on saatavilla Sinuksi palvelun kautta myös sinulle. Puhelinvertaisten joukosta löytyy mm. Sisu, joka esittelee itsensä näin: ”Olen panseksuaalinen, transtaustainen mies ja tullut kaapista varmasti 100 kertaa, eikä riitä. Olen kärsinyt yksinäisyydestä, masennuksesta ja koulukiusaamisesta. Olen käynyt läpi transprosessin ja tutustunut moniin erilaisiin vertaistuen muotoihin siinä samalla. Tällä hetkellä tutkiskelen, millaista elämä on kaiken tämän jälkeen.” Jos haluat saada kontaktin Sisuun niin ohjeet löydät osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Sinuiksi palvelulla on myös vertaistchat sukupuoltaa pohtiville ja transihmisille. Tammikuun aikana Sinuiksi sivustolle tulee tiedot kevään 2018 Chattien ajankohdista.
Toivottavasti näiden vinkkien avulla pääset muutaman askeleen eteenpäin, etenkin suhteessa äitiisi, niin että voit rauhassa olla oma itsesi hänen seurassaan ja tutustua eri puoliisi ilman toisten väheksyntää. Koulussa sinun ehkä kannattaisi keskustella sinuun kohdistuvasta sukupuolittamisesta kouluterveydenhoitajan kanssa, jos vain koet riittävästi luottamusta häntä kohtaan. Kouluterveydenhoitajilla on vaitiolovelvollisuus, eli ko. keskustelut evät tule äitisi tietoon.
Jussi Nissinen