Olen tyttö mutta koen olevani poika
Hei!
Olen 15-vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista. Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi. Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni.
Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta. Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin. Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen. Olen aikalailla sujut asian kanssa, ja olen päättänyt, että peruskoulun päätyttyä ja suurempaan kaupunkiin muutettuani en enää sano olevani hetero jos joku kysyy, vaan sanon reippaasti olevani mitä olen.
Asia ei kuitenkaan ole yhtä selkeä transsukupuolisuuteni kanssa. Kaikista parasta mielestäni olisi, että olisin vain suoraan syntynyt biologisesti pojaksi, sillä muutosprosessi kuulostaa raskaalta vaikkakin oikealta. Periaatteessa tekisi mieli antaa asian olla, mutta toisaalta olen erittäin kyllästynyt siihen, että kaikki sanovat minua tytöksi. En ole kertonut kellekään kaverilleni asiasta, vaikka he sen takuulla hyvin vastaan ottaisivatkin, sillä minua inhottaa ajatus että heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä kutsumaan minua uudella nimellä, kun he ovat jo tottuneet vanhaan. Vanhempanikin olisivat varmasti suhteellisen sujut asian kanssa, vaikka pelkään jonkin verran, etteivät he ota minua tosissaan.
En oikein tiedä pitäisikö antaa asian olla vai ottaa riski ja mennä kohti sitä mitä oikeasti olen. Kiitos jo etukäteen.
Olen 15-vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista. Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi. Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni.
Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta. Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin. Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen. Olen aikalailla sujut asian kanssa, ja olen päättänyt, että peruskoulun päätyttyä ja suurempaan kaupunkiin muutettuani en enää sano olevani hetero jos joku kysyy, vaan sanon reippaasti olevani mitä olen.
Asia ei kuitenkaan ole yhtä selkeä transsukupuolisuuteni kanssa. Kaikista parasta mielestäni olisi, että olisin vain suoraan syntynyt biologisesti pojaksi, sillä muutosprosessi kuulostaa raskaalta vaikkakin oikealta. Periaatteessa tekisi mieli antaa asian olla, mutta toisaalta olen erittäin kyllästynyt siihen, että kaikki sanovat minua tytöksi. En ole kertonut kellekään kaverilleni asiasta, vaikka he sen takuulla hyvin vastaan ottaisivatkin, sillä minua inhottaa ajatus että heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä kutsumaan minua uudella nimellä, kun he ovat jo tottuneet vanhaan. Vanhempanikin olisivat varmasti suhteellisen sujut asian kanssa, vaikka pelkään jonkin verran, etteivät he ota minua tosissaan.
En oikein tiedä pitäisikö antaa asian olla vai ottaa riski ja mennä kohti sitä mitä oikeasti olen. Kiitos jo etukäteen.
Hei Elias!
Viestistäsi saan sen vaikutelman, että olet nyt aikalailla sinut sekä sen kanssa että olet panseksuaali ja että olet on aina halunnut olla poika, vaikka oletkin syntynyt tytön kehoon. Kerrot alaluokilta lähtien kieltäneesi halusi olla poika, mutta et jaksa enää tapella asian kanssa. Nyt päällimmäinen kysymyksesi on, kannattaako ottaa sukupuoleen liittyvät kokemuksesi ja ajatuksesi puheeksi kotona ja kavereitten keskuudessa.
Miksi sukupuoliristiriita, siis se että kokee olevansa muuta sukupuolta kuin miksi on syntymässä määritelty, ehkä kannattaisi ottaa puheeksi läheisten kanssa. Suhteet muihin ihmisiin vaikuttavat merkittävästi kehitykseemme. Jos meitä kohdellaan esimerkiksi sukupuolen osalta eri tavalla kuin mitä koemme olevamme, silloin merkittävä osa minuudesta ja omista kokemuksistamme jää muilta pimentoon. Silloin emme pysty kertomaan aidosti omista tuntemuksistamme toisille, mistä seuraa vähitellen kehittyvä henkinen ja tunnetason yksinäisyys. Se ei ole kenellekään pitkän päälle hyväksi. Eräs viisas mies on aikanaan todennut näin:
Ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla oikein nähdyksi, ei niinkään hyvänä tai pahana vaan ennen kaikkea totena, että joku voisi katsoa minua tarkasti, kuulla minua ja tulla minua kohti. Kaikkein tärkeintä on, että siinä hetkessä voin avata itsestäni sen, mikä on totta ja minulle olemassa. Muuten olen vaarassa kadota – ensiksi muilta ja sitten ehkä myös itseltäni. – Martti Lindqvist.
Vanhempien kohdalla pelkäät, että he eivät ehkä ottaisi sinua tosissaan, vaikka periaatteessa voisivat olla aika sujut sen kanssa. Vanhemmille kertomisen voit aloittaa varovasti, tuomalla esiin omia pohdintojasi ja lapsuudenaikaisia kokemuksiasi. Keskustelun voisi aloittaa vaikka näin: ”Hei, onko sinulla/teillä hetki aikaa. Tämä on minulle tosi tärkeä asia ja toivon että osaatte nyt kuunnella minua ja ottaa minut vakavasti. Muistatteko kun minä lapsena rakastin olla poika eri leikeissä? Se puoli on ollut minussa siitä lähtien, vaikka alakoulusta lähtien olen sen kieltänyt. Nyt en jaksa enää tapella sitä vastaan. Olisiko teille OK, että pikku hiljaa alkaisitte käyttää minusta Elias nimeä, koska se tuntuisi minusta oikealta.”
Transtukipisteen sivuilta löytyy vanhemmille suunnattu tietoisku, ks.: transtukipiste.fi/vanhemmille. Transtukipisteellä on myös läheisille/vanhemmille suunnattu vertaistukiryhmä. Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata tiedostona Sinuksi tuleminen oppaan jossa kerrotaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja sen käsittelystä mm. perheen sisällä. Sen voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Siinä on sekä sinulle että äidillesi sopivaa tietoa.
Sukupuoltaan pohtivien, transsukupuolisten ja muunsukupuolisten lasten vanhemmille on perustettu oma yhdistys Translasten ja -nuorten perheiden yhdistys jonka kautta äitisi voisi saada vertaistukea ja tietoa. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa: www.transperheet.fi.
Sinuiksi palvelun kautta vanhempasi voivat halutessaan saada vertaistukea puhelimitse. Palvelusta löytyy mm. Pirjo, jolla itsellään on transpoika. Hän kertoo itsestään näin: ”Keskustelen mielelläni vanhempien kanssa, joilla on sateenkaarilapsi/- nuori. Oma nuoreni on transpoika, jonka kanssa olemme luoneet uutta ja toisenlaista, mutta yhteistä tarinaamme kohta 4 vuoden ajan. Hän aloitti transprosessin ollessaan yläasteella, olimme aavistaneet hänen tilanteensa jo noin 10 vuoden ajan. Meille asia toi tullessaan monia erilaisia tunteita, tärkeintä on ollut nähdä, että omat huolet ja pelot eivät ole käyneet toteen ja elämä kantaa nuorta hyvin.” Lisätietoa tästä mahdollisuudesta löytyy soitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Kavereitten kohdalla mietit sitä vaivaa, mitä heille koituisi siitä, että joutuisivat puhuttelemaan sinua uudella nimellä. Oma toistuva kokemukseni on, että yleensä kaverit osaavat sopeutua tällaiseen muutokseen paljon kivuttomammin ja nopeammin kuin vanhemmat. Kertominen kannattaa aloittaa ehdottomasti niistä kavereista ja ystävistä, joihin luotat kaikkein eniten. Hyvä läheinen kaveri useimmiten kokee tämmöisen asian kertomisen luottamuksen osoituksena ja se voi jopa lähentää teidän kontaktia. Toki on mahdollista sekin että jollekin asia on niin hämmentävä että hän ei osaa suhtautua siihen järkevästi. Silloin kannattaa löytää joku toinen kaveri, johon voit luottaa.
Koulussa voit ottaa asian jossain vaiheessa puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Näin vähitellen saat enemmän tilaa ilmentää itseäsi monipuolisemmin kuin nyt ja muut ihmisen osaavat ottaa nykyistä paremmin huomioon sinun kokemuksesi itsestäsi.
Tässä kaikessa sinulla on oikeus edetä omalla tahdillasi. Tärkeintä on, että löydät riittävästi tukea siihen. Vertaistukea on saatavilla Sinuksi palvelun kautta myös sinulle. Puhelinvertaisten joukosta löytyy mm. Sisu, joka esittelee itsensä näin: ”Olen panseksuaalinen, transtaustainen mies ja tullut kaapista varmasti 100 kertaa, eikä riitä. Olen kärsinyt yksinäisyydestä, masennuksesta ja koulukiusaamisesta. Olen käynyt läpi transprosessin ja tutustunut moniin erilaisiin vertaistuen muotoihin siinä samalla. Tällä hetkellä tutkiskelen, millaista elämä on kaiken tämän jälkeen.” Jos haluat saada kontaktin Sisuun niin ohjeet löydät osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Hyvää ja turvallista joulun aikaa toivottaen
Jussi Nissinen
Viestistäsi saan sen vaikutelman, että olet nyt aikalailla sinut sekä sen kanssa että olet panseksuaali ja että olet on aina halunnut olla poika, vaikka oletkin syntynyt tytön kehoon. Kerrot alaluokilta lähtien kieltäneesi halusi olla poika, mutta et jaksa enää tapella asian kanssa. Nyt päällimmäinen kysymyksesi on, kannattaako ottaa sukupuoleen liittyvät kokemuksesi ja ajatuksesi puheeksi kotona ja kavereitten keskuudessa.
Miksi sukupuoliristiriita, siis se että kokee olevansa muuta sukupuolta kuin miksi on syntymässä määritelty, ehkä kannattaisi ottaa puheeksi läheisten kanssa. Suhteet muihin ihmisiin vaikuttavat merkittävästi kehitykseemme. Jos meitä kohdellaan esimerkiksi sukupuolen osalta eri tavalla kuin mitä koemme olevamme, silloin merkittävä osa minuudesta ja omista kokemuksistamme jää muilta pimentoon. Silloin emme pysty kertomaan aidosti omista tuntemuksistamme toisille, mistä seuraa vähitellen kehittyvä henkinen ja tunnetason yksinäisyys. Se ei ole kenellekään pitkän päälle hyväksi. Eräs viisas mies on aikanaan todennut näin:
Ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla oikein nähdyksi, ei niinkään hyvänä tai pahana vaan ennen kaikkea totena, että joku voisi katsoa minua tarkasti, kuulla minua ja tulla minua kohti. Kaikkein tärkeintä on, että siinä hetkessä voin avata itsestäni sen, mikä on totta ja minulle olemassa. Muuten olen vaarassa kadota – ensiksi muilta ja sitten ehkä myös itseltäni. – Martti Lindqvist.
Vanhempien kohdalla pelkäät, että he eivät ehkä ottaisi sinua tosissaan, vaikka periaatteessa voisivat olla aika sujut sen kanssa. Vanhemmille kertomisen voit aloittaa varovasti, tuomalla esiin omia pohdintojasi ja lapsuudenaikaisia kokemuksiasi. Keskustelun voisi aloittaa vaikka näin: ”Hei, onko sinulla/teillä hetki aikaa. Tämä on minulle tosi tärkeä asia ja toivon että osaatte nyt kuunnella minua ja ottaa minut vakavasti. Muistatteko kun minä lapsena rakastin olla poika eri leikeissä? Se puoli on ollut minussa siitä lähtien, vaikka alakoulusta lähtien olen sen kieltänyt. Nyt en jaksa enää tapella sitä vastaan. Olisiko teille OK, että pikku hiljaa alkaisitte käyttää minusta Elias nimeä, koska se tuntuisi minusta oikealta.”
Transtukipisteen sivuilta löytyy vanhemmille suunnattu tietoisku, ks.: transtukipiste.fi/vanhemmille. Transtukipisteellä on myös läheisille/vanhemmille suunnattu vertaistukiryhmä. Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata tiedostona Sinuksi tuleminen oppaan jossa kerrotaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja sen käsittelystä mm. perheen sisällä. Sen voi ladata osoitteesta: http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Siinä on sekä sinulle että äidillesi sopivaa tietoa.
Sukupuoltaan pohtivien, transsukupuolisten ja muunsukupuolisten lasten vanhemmille on perustettu oma yhdistys Translasten ja -nuorten perheiden yhdistys jonka kautta äitisi voisi saada vertaistukea ja tietoa. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa: www.transperheet.fi.
Sinuiksi palvelun kautta vanhempasi voivat halutessaan saada vertaistukea puhelimitse. Palvelusta löytyy mm. Pirjo, jolla itsellään on transpoika. Hän kertoo itsestään näin: ”Keskustelen mielelläni vanhempien kanssa, joilla on sateenkaarilapsi/- nuori. Oma nuoreni on transpoika, jonka kanssa olemme luoneet uutta ja toisenlaista, mutta yhteistä tarinaamme kohta 4 vuoden ajan. Hän aloitti transprosessin ollessaan yläasteella, olimme aavistaneet hänen tilanteensa jo noin 10 vuoden ajan. Meille asia toi tullessaan monia erilaisia tunteita, tärkeintä on ollut nähdä, että omat huolet ja pelot eivät ole käyneet toteen ja elämä kantaa nuorta hyvin.” Lisätietoa tästä mahdollisuudesta löytyy soitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Kavereitten kohdalla mietit sitä vaivaa, mitä heille koituisi siitä, että joutuisivat puhuttelemaan sinua uudella nimellä. Oma toistuva kokemukseni on, että yleensä kaverit osaavat sopeutua tällaiseen muutokseen paljon kivuttomammin ja nopeammin kuin vanhemmat. Kertominen kannattaa aloittaa ehdottomasti niistä kavereista ja ystävistä, joihin luotat kaikkein eniten. Hyvä läheinen kaveri useimmiten kokee tämmöisen asian kertomisen luottamuksen osoituksena ja se voi jopa lähentää teidän kontaktia. Toki on mahdollista sekin että jollekin asia on niin hämmentävä että hän ei osaa suhtautua siihen järkevästi. Silloin kannattaa löytää joku toinen kaveri, johon voit luottaa.
Koulussa voit ottaa asian jossain vaiheessa puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Näin vähitellen saat enemmän tilaa ilmentää itseäsi monipuolisemmin kuin nyt ja muut ihmisen osaavat ottaa nykyistä paremmin huomioon sinun kokemuksesi itsestäsi.
Tässä kaikessa sinulla on oikeus edetä omalla tahdillasi. Tärkeintä on, että löydät riittävästi tukea siihen. Vertaistukea on saatavilla Sinuksi palvelun kautta myös sinulle. Puhelinvertaisten joukosta löytyy mm. Sisu, joka esittelee itsensä näin: ”Olen panseksuaalinen, transtaustainen mies ja tullut kaapista varmasti 100 kertaa, eikä riitä. Olen kärsinyt yksinäisyydestä, masennuksesta ja koulukiusaamisesta. Olen käynyt läpi transprosessin ja tutustunut moniin erilaisiin vertaistuen muotoihin siinä samalla. Tällä hetkellä tutkiskelen, millaista elämä on kaiken tämän jälkeen.” Jos haluat saada kontaktin Sisuun niin ohjeet löydät osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa
Hyvää ja turvallista joulun aikaa toivottaen
Jussi Nissinen