Selaa kysymyksiä

En enää tiedä mistään mitään...

Oon 13vuotias 'tyttö' vaikka sen onkaan siitä enää niin varma. Musta nimittäin tuntuu et oon poika, Trans. Kun seiskaluokalla alko tulin kaapist 'queerinä' koska en halunnut olla kumpaakaan sukupuolta, se ei sillon tuntunu hyvältä. Nyt kuitenkin 3kk jälkeen musta on alkanut tuntuu et pisin Trans. Menin sen 3kk they/them sukupuoli 'nimikkeillä' (vieläkää varma mikä on oikee sana suomeks) mutta mua kutsuttiin välillä pojaks ja se tuntu mukavalle. Olin nuorempana paljon tyttöjen kanssa, mutta leikin yleensä autoilla niidenkin kanssa, kyllä Mä nukeillakin leikin, tosin niillä poikanukeilla. Nykyään vietän enemmän aikaa poikien ku tyttöjen kanssa, ja pukeudun myös tosi poikamaisesti. Mut se tuntuu hyvältä, se tuntuu multa.

En tiiä miten vanhemmat reagois asiaan, mutta ei ne Californiankaa non-binary sukupuolivaihtoedhosta ilahtunut. Mun on tosi vaikee puhuu vanhempien kanssa asioista sillon kun ei oo itekkään täysin varma niistä?
Entäjos tää on vaan osa murrosikää ja menee ohi jossainvaiheessa?

Ois ihana saada vastaus, tai edes jotain suuntaa-antavaa :)
Kiitos jo etukäteen

Hei!

Sinulle oma sukupuolesi on nyt iso ? Olet tunnustellut eri vaihtoehtoisia määrittelysanoja, joita olet löytänyt mm. netin kautta. Nyt olet kallistunut siihen että saattaisit olla poika. Toisaalta mietit että entä jos kyse on ”vain” murrosiästä ja tilanne selkiytyy myöhemmin.

Mistä kaikesta käsitys omasta sukupuolesta koostuukaan, on iso ja hämmentävä kysymys on. Aiemmin ajateltiin, että kyllähän sen voi päätellä omasta kehostaan. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin hyväksytty se tosiasia, että koettu sukupuoli ei läheskään aina vastaa kehon sukupuolitunnusmerkkejä. Jossain vaiheessa eli sellainen ajatus, että ihmisen sukupuoli rakentuu sen mukaan miten häntä kasvatetaan erilaisiin rooleihin ja millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan. Toistuvasti on todettu, että tämäkään ei pidä täysin paikkaansa.

Sukupuolen rakentuminen näyttää olevan hyvin yksilöllinen prosessi. Esim. jos syntymässä tytöksi määritelty lapsi suosii pienenä poikamaisina pidettyjä leikkejä ja pojan rooleja, niin siitä ei voi vielä päätellä, hänen myöhempää kehitystään. Pieni osa noista tytöistä kyllä kokee vielä murrosiässä ja aikuisuudessakin olevansa poikia tai muunsukupuolisia ja hakeutuu korjausprosessiin, mutta enemmistö kokee itsensä tytöksi. Toisaalta on myös tytöksi lapsena määriteltyjä henkilöitä, jotka eivät huomanneet esikouluiässä mitään erityistä ja jotka sitten murrosiässä tai sen jälkeen ovat alkaneet kokea ristiriitaa suhteessa oman kehonsa sukupuolen kanssa.

Sukupuolen määrittelyä osaltaan hämmentää se, että murrosiän paikkeilla nuorissa tapahtuu paljon rinnakkaisia muutoksia kehossa ja sen hormonitoiminnassa, aivojen rakenteessa, ajattelussa ja tunteissa. Tuolloin useimmilla käsitys omasta itsestä tulee hyvin epävarmaksi. Silloin olisi hyvä että saisi kokeilla niitä asioita, jotka tuntuvat jotenkin omilta. Toisaalta on hyvä tehdä sellaisia asioita jotka tuovat jatkuvuutta ja turvallisuutta elämään. Tämä pätee myös suhteessa kokemukseen omasta sukupuolesta. On hyvä tunnustella mitä eri puolia itsestä löytyy. Tytössä voi vallan mainiosta olla poikamaisina pidettyjä piirteitä ja pojassa tyttömäisinä pidettyjä piirteitä ja silti tuo tyttö voi kokea itsensä tytöksi ja tuo poika itsensä pojaksi.

Mistä sitten yleensä ihmiset tunnistavat, että ovat joko transsukupuolisia tai muunsukupuolisia. Useimmat tunnistavat sen siitä, että kokevat hyvin kokonaisvaltaista vierauden tunnetta hänelle annetussa sukupuolimäärittelyssä. Sitä ei voi tiivistää mihinkään yksityiskohtaan. Silloin kun on kyse transsukupuolisuudesta niin oma syntymässä annettu sukupuoli ja siihen liittyvät kehon piirteet herättävät voimakasta vierauden tunnetta ja ns. vastakkainen sukupuoli tuntuu omalta. Muunsukupuolisuudessa kumpikin sukupuoli tunnusmerkkeineen herättävät voimakasta vierauden tunnetta. Lisäksi on toki muitakin vaihtoehtoisia termejä käytettävissä, kun syntymässä annettu sukupuoli on itselle täysin tai suurelta osin itselle vieras.

Miten sitten edetä asian kanssa? Voisitko sanoa vanhemmillesi, että olet nyt ollut kerta kaikkiaan hämmennyksissä oman sukupuolesi kanssa ja että tarvitset itse aikaa ja tilaa sen kanssa. Voit myös sanoa, että toivottavasti saat tuoda esiin eri puolia itsestäsi ja ilman kyseenalaistamisia. Jotkut nuoret ovat ottaneet käyttöön sukupuolineutraalin kutsumanimen, joka antaa tilaa omalle yksilölliselle kehitykselle. 13-vuotiaana ei todellakaan tarvitse ”kiveen kirjoittaa” omaa sukupuoltaan vaan sen kehittymiselle on hyvä antaa aika ja arvostavia peilauspintoja omista läheisistään.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys