Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin

Mieheni jäi kiinni siitä, että oli Line-sovelluksessa tekstaillut shemalen kanssa. Mieheni oli vastaanottanut tältä henkilöltä videoita missä tämä nainen/mies masturboi ja laukeaa itsensä päälle. Tähän mieheni oli vastannut "i miss that cock in my mouth ;)" Keskustelimme asiasta ja mieheni vertasi tätä pornon katseluun eikä kuulemma ole kyseistä henkilöä fyysisesti koskaan tavannut. (Mieheni asui Thaimaassa n. neljä kuukautta pari vuotta sitten) Kysyin mieheltäni miksei sitten katsonut normi pornosivustolta kyseistä kategoriaa vaan tekstaili tämän henkilön kanssa seksuaalisesti ja yritti valehdella seksuaaliväritteisistä viesteistäänkin. Miestäni kuullemma hävetti tämä kategoria (shemale) Kysymykseni siis kuuluu että pitäisikö minun huolestua? Lasketaanko tämä pettämiseksi? Itseäni ei moinen kategoria häiritse, vaan tämä tekstailu tietyn henkilön kanssa. Mieheni yritti vakuutella ettei tiennyt tämän loukkaavan minua eikä ikinä pettäisi minua. Rakastaa minua enemmän kun mitään muuta koskaan aiemmin. En osaa itse käsitellä asiaa..
Lue vastaus
Hei.
Löysin juuri googlettamalla artikkelin maaliskuulta 2016 jossa käsiteltiin aseksuaalinen parisuhdetta ja teksti oli kuin omasta elämästäni.
Ongelma on minulle ja meille todella iso.
Seurustelua 2.5v ja olemme molemmat hyvin onnellisia , hellyyttä, huomaavaisuutta ,kunnioitusta,naurua ja rakkautta.
Muttei seksiä !!
Minä kärsin ja itken kun en saa tarpeita tyydytettyä ja hän on pahoillaan kun ei halua.
Emme oikein pystytä eikä osata puhua.
Aihe on liian vaikee. En halua loukata enkä riidellä ja hän sulkeutuu koska ei myöskään osaa sanoa mitään.
Yritän ymmärtää mutten ymmärrä.
Erota emme halua , mutta asialle pitäs saada jokin kompromissi jotta säilyis vielä jonkinlainen itsetunto .
Mikä neuvoksi , tartten apua.
Lue vastaus
Hei!
Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo. Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen.. Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne. :)

Mutta omaan asiaani. Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Olen selittänyt miehelleni, että minun on vaikea kuvitella, että me, siis VAIN ME, olemme loppuelämämme yhdessä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni. Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta. Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta! Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan. Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita. Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen.

Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi. Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan. Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois. Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy (eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa). Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen. Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen. Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan. Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä.

Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin. Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan. Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni.

Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia. Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan. Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan. Jotenkin näin ajattelen. Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan? Kuinka voisin helpottaa oloani? Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan?
Lue vastaus
Olen pian seurustellut vuoden poikaystäväni kanssa, nyt on selvinnyt pikkuhiljaa enemmän hänen taustastaan. Jo pian, kun tutustuimme, tiesin että hänelle on tehty korjausleikkauksia, (rinnat poistettu, alapäätä korjattu) ajattelin silloin vain, että hänellä on vaan joku hormoninen häiriö, eikä se minua ole koskaan haitannut. Suhteemme toimii hyvin, rakastan kultaani todella paljon, ja olen oppinut häneltä paljon. Nyt olen ihmetellyt, poikaystäväni äiti puhui synnytyksestään, kun joutui keisarinleikkaukseen, kutsui hän lastaan tyttäreksi. Hän vaimeni nopeasti aiheesta. Poikakaverini oli puhunut, että hänet tunnistettiin aluksi tytöksi, joten en asiaa kummemmin pohtinut. Olin olettanut tässä kuukausien ajan, että häntä kuitenkin kasvatettiin poikana. Mutta nyt on selvinnyt paljon muutakin. Löysin vanhan valokuva albumin, jossa oli poikaystävästäni kuva, ihmettelin miksi hän näyttää niin tyttömäiseltä. Olen vaan miettinyt, että mitä poikaystäväni jättää minulle kertomatta? Onko hän kuitenkin ollut aikaisemmin tyttö? Se ei siis haittaa minua mitenkään, en ole tämän takia suhteesta mitenkään lähtemässä, mutta tuntuu pahalta, ettei minulle olla kerrottu koko totuutta. Poikaystäväni kun esim. puhu siitä miten tyttömäinen olo hänellä on, niin on vaan monesti tehnyt mieli sanoa "varmaan sinulla on kun olet tyttö joskus ollutkin" en oikein tiedä miten voisin avata tätä aihetta hänen kanssa enempi. Haluaisin niin paljon tietää mikä hän on ollut ja miten hänestä on tullut hän. Rakastan miestäni yli kaiken enkä ole koskaan häntä jättämässä. Haluan vain tietää rakkaani tarinan.
Lue vastaus
Hei. Olen reilu kolmekymppinen mies. Tällä hetkellä elän parisuhteessa naisen kanssa ja meillä on pari pientä lasta. Minua on ruvennut askarruttamaan menneisyyteni ja nykyinen bi-puoleni. Minulla oli parikymppisenä useita irtosuhteita miesten kanssa, mutta nyt olen yrittänyt luopua miesten välisestä kontaktista. Tänä päivänä olen kuitenkin sellaisessa työssä ja elämäntilanteessa, ettei nämä suhteet saisi tulla esille missään tapauksessa. Miten kuuluu varautua tilanteeseen, että jossain vaiheessa kaikki tekemäni paljastuu? Pelkään tilannetta, että joku vanha partneri ottaa yhteyttä ja kertoo koko totuuden. Hirvein tilanne on kiristys tai vanhojen valokuvien esille kaivaminen. En halua kertoa puolisolleni, mutta mietityttää miten ottaa tilanne hallintaan, jos kaapin ovet avataan. Olen muutaman kerran eksynyt parisuhteemme aikana sänkyyn miehen kanssa. En ole ylpeä itsestäni, mutta joku palo sisälläni vetää samaan sukupuoleen. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta tunnen nauttivani siitä enemmän miesten kesken. Rakastan perhettäni yli kaiken enkä halua luopua siitä.
Lue vastaus
Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella. Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani. Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän( silloin 20-30v) on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista? Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Onko kyse pedofiliasta? Voiko pedofiliasta parantua? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani?

Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä. Ja jos kyse olisi jostain muusta miehestä olisin sitä mieltä, että kuhan EI IKINÄ TEE mitään niin kaipa se on jokaisen oma asia, mutta nyt on kyse omasta miehestä. En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton.
Lue vastaus
Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä.
Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: olemme ääripäät, toinen haluaa vaikka joka päivä ja toinen ei juuri milloinkaan.

Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa. Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme.

Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.
Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koska niitä tulee.
Lue vastaus
Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa?
Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina. Katsonut myös heteropornoa eli ei homo?
Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, 1-3 kertaa päivässä, eli ei homo?
Enkö riitä?
Valheista johtuen en luota enää mieheeni.
Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta?
Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista.
Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms. Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina. Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys.
Lue vastaus
Hei.
Olen aikuinen, yli 40-vuotias mies ja elänyt koko elämäni vahvasti heterona. Ystäväni ovat heteroita, asuinalueeni on hetero, autoni ja lemmikkini ovat heteroita. Minulla ei ole koskaan ollut suhteita miesten kanssa, vaikka olenkin siihen viittaavia tunteita tunnistanut itsestäni jo pitkän aikaa.
En halua luopua elämästäni julkiheterona, koska pidän tästä elämäntyylistä. Jos tulisin jotenkin kaapista ja kertoisin olevani homo tai bi tai jotain muuta, uskon, että katuisin sitä. Siksi en halua julkisesti ilmoittautua minkään seksuaalisen suuntauksen edustajaksi. En myöskään estele, jos joku analysoi minut heteroksi.
Pienen ongelman tekee kuitenkin se, että en osaa tavata miehiä. Haluaisin sitä seksuaalisen minäni toteuttamiseksi, mutta en tiedä, missä ja miten tapaisin muita samanhenkisiä miehiä salassa. Onko minun siis tehtävä päätös julkihomouden ja julkiheterouden välillä, jos mielin miehelävierailuille? Vai löytyykö jokin seksuaalisosiaalisen toiminnan välimuoto, josta en vain tiedä? Minusta tuntuu joskus, että olen ainoa ihminen tämän ristiriidan parissa, vaikka uskonkin, etten ole.
Tämä ongelma voi olla monien mielestä aika outo ja ymmärrän, jos se herättää ihmetystä tai negatiivisiakin tunteita. Näen asian kuitenkin niin, että identiteettini muodostuu aatteista ja kokemuksista ja nyt minusta puuttuu jotain.
Lue vastaus
Olen keski-ikäinen, perheellinen nainen, avioliitossa, lapsia. Olen lapsesta saakka nähnyt aika-ajoin unta että olenkin oikeasti mies ja unessa tuntenut mm. esimerkiksi miltä erektio tuntuu miehestä (kuulostaa omituiselta koska olen nainen, eikö totta?) Olen seksuaalisesti ollut koko elämäni ajan hyvinkin lähellä a-seksuaalisuutta, koska koen kaiken muun ajatuksiassa olevan, työasioiden ym. useinkin hankaloittavan seksin aloittamista tai siihen "keskittymistä". Olen aina, nuoresta lähtien, ihastunut hyvinkin naismaisiin miehiin, ja oma miehenikin on hyvinkin hoivaava ja "naismainen" päättämätön, ulkonäöstään ja vaatteistaan kiinnostunut heteromies.

Muutama vuosi sitten koin ehkä elämäni mullistavimman rakkaussuhteen, joka lähes päätti avioliittoni. Suhteen toinen osapuoli oli mies, ja näin jälkikäteen ajatellen hän on ja oli silloinkin homo. Kyseinen mies yritti vihjailla suhteen alussa asiasta ehkä tiedostamattaankin, mutta rakkaus- ja seksisuhteeseen päädyimme silti. Hän kuitenkin päätti suhteen yhtä-äkkiä ja palasi yhteen toisen miehen kanssa, mikä tuntui minusta äärettömän pahalta ja väärältä kokemamme jälkeen ja tuhosi käytännössä kaiken haluni olla lähelläkään miehiä. Näin öisin unia, että minut oli heitetty rautahäkissä valtamereen, ja ainoa mitä minulla oli näyttää rakastetulleni oli valtava ruma syvänmeren kala joka olin minä itse.

Tunnustin suhteen miehelleni, sovimme asian ja hän antoi anteeksi suhteen, ja elämme kuten ennenkin, paitsi että olen vieläkin enemmän lukittunut itseeni tämän jälkeen ihmisenä. Olen likipitäen käynyt läpi koko tunneskaalan homovihasta sääliin ja itsesääliin tämän suhteen jälkeen, mutta jotenkin ymmärrän että koin suhteen ihmiseen joka ei itsekään tiedä mikä on, kuten en minäkään. Sateenkaari-ihmiset ovat kiinnostaneet minua enemmän tämän jälkeen, ja loppujen lopuksi olen miettinyt, tietääkö kukaan ihminen loppujen lopuksi asiaa, kuka on ja mistä tulee?

Olenko todellakin niin sokea että en huomaa feikkisuhteen ja oikean ihmissuhteen eroa? Voinko olla oikeasti sisäisesti mies, ja vieläpä homo (ymmärrän jotenkin homokulttuuria enemmän kuin kukaan tuntemani hetero, ja mielestäni monet homojen slangi-ilmaisut, symboliikka ym. ovat myös lähellä autististen/skitsofreenisten ihmisten symboliikkaa, joiksi olen myös itseäni epäillyt). Ulospäin olen hyvinkin perinteinen, korkeasti koulutettu, hyvin ansaitseva, yhteiskunnan tukipylväs - olenko sittenkin vain "luovempi" kuin muut koska kukaan ei ole koskaan kertonut vastaavaa tai en ole löytänyt vastaavaa tarinaa mistään? Uskonnollinen en ole, vaikkakin olen jopa lukenut uskontotarinoita ym. näiden ajatuskuvioiden innoittamana, ja kunnioitan ihmisten vakaumuksia sekä uskon että uskonnon avulla ihmiset voivat hyvinkin kanavoida suhdettaan aineettomaan.

Onko näin, että homot oikeasti tuntevat oman sisäisen "minänsä" meitä heteroja (joksi itseni seksuaalisesti ehdottomasti koen) paremmin, ja onko omani todellakin niin syvällä jossakin etten tunnista edes sitä kuka olen? Ulkoisesti olen ihan tyytyväinen naisen olemukseeni, ja en missään tapauksessa koe olevani lesbo tai edes biseksuaali. Naiset lähestyvät minua paljonkin romanttisessa mielessä mutta en tunne oloani kotoisaksi tai mukavaksi, pikemminkin välttelen henkilöitä ja yritän saada heidän kanssaan aikaan kaverikontaktia, leikkien että en huomaa lähestymisyrityksiä. Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään koko maailmassa? Miksi näen unta että olen mies, vaikka olen periaatteessa ihan tyytyväinen naisen osaani tässä maailmassa?
Lue vastaus
Hei, olen 25 v ja ehkä tyttö. Poika tai mies en ainakaan ole, vaikka kaikki luulevat niin, mutta tämä tuntuu vain oudolta roolilta. Toisaalta naiseksi identifioituminen on (ainakin näin miesvartalossa) vaikeaa, kun en ole kovin naisellinen, enkä tiedä esim. pukeutumisesta tai meikkaamisesta mitään, niin en tiedä miten pärjäisin naisena, enkä tunne mitään naisen nimeä omakseni, vaikka nimenvaihto on varmaan pakollista. Transprosessiin lähteminen pelottaa, koska pelkään läheisten reaktioita, erityisesti poikaystäväni ja vanhempieni. Toisaalta itse hoidot ja niiden riskit pelottavat, se on kuitenkin iso operaatio. Pelkään lääkkeitä ja pelkään leikkauksia. Näistä asioista on vähän vaikea puhua kenellekään
Lue vastaus