Miesseuran etsiminen on mahdotonta

Hei,

Olen kaapissa oleva 18v jätkä. Vaikka olen yrittänyt, en kiinnostu naisista samalla tavalla kuin miehistä. Harrastan tosissaan urheilua (en halua kertoa pienen lajin nimeä), ja muutenkaan lähipiirini ei ole kovin avoin tämmöiselle.

Itsellänikin on pitkään ollut vaikeuksia hyväksyä itseäni tällaisena ja pahimmillaan se on mennyt siihen pisteeseen, että yritän järjestelmällisesti piilottaa ominaisuutta itsestäni. Eihän se mitenkään ulospäin näy, mutta ihan varmuuden vuoksi.

Olen alkanut masentua sen takia, että en usko ikinä löytäväni seuraa itselleni. Sellaista, josta aidosti välittäisin, ja joka välittäisi minusta. Tulee jotenkin yksinäinen ja orpo olo. En ole yhtään kiinnostunut Prideista, Mr Gay Finland -kilpailuista yms vastaavista. En vain koe kuuluvani samalla lailla joukkoon, vaikka miehistä sytynkin. En halua tehdä asiasta numeroa tai ylikorostaa sitä. Ennemminkin haluaisin vain että pystyisin itse ja lähipiirini itse sen hyväksymään joskus, mutta ei siitä tarvitsisi sen enempää jauhaa.

Niin, pelkoni liittyy vain siihen että en usko ikinä löytäväni seuraa. Suomessahan kuulemma 5 % väestöstä on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Jotenkin tuntuu, että siinä neljä prosenttiyksikköä on ilmaa. Netistä olen löytänyt vain yhden illan juttuja hakevia neitimäisiä poikia ja toisaalta reippaasti keski-ikäisiä samalla asialla. Minulla ei ole mitään heitä vastaan, mutta en ole kiinnostunut sellaisesta. En ole käynyt homobaarissa, mutta kuulemma miljöö on suhteellisen samanlainen sielläkin.

Oikeassa elämässä ns perinteisellä tavalla seuran hakeminen tuntuu mahdottomalta. Tarkoitan siis tutustumista toiseen työn tai harrastuksen kautta tai vaikkapa baarissa. Kun heterot voivat käytännössä lähestyä ketä tahansa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, minun kaltaiseni joutuvat ensin arvuuttelemaan, kuka kuuluu siihen viiteen prosenttiin. Jos arvaat väärin, saat pahimmillaan turpaasi tai menee ainakin maine. Eikä ainakaan löytynyt samanhenkistä. Tällaisesta minulla on jo nyt yksi kokemus. Sama kuin yrittäisit etsiä vasenkätistä (noin 10 % väestöstä), ja vasta sellaisen löydettyäsi voit alkaa pohtimaan, herättääkö henkilö muuten kiinnostuksesi. Tässä vain ei saa turpaan niiltä yhdeksältä oikeakätiseltä, joita ensimmäiset sattuivat olemaan.

Miten tämmöiset löytävät seuraa? Tarkoitan sellaisia ihan normaaleja perusjätkiä. En keski-iän ylittäneitä tai BB-julkkiksia. Onko sellaisia edes olemassa? Monet kaverini, jotka tietävät minusta, ovat yrittäneet lohduttaa sanomalla tuntevansa monia kaapissa olevia kaltaisiani ihmisiä. Sen ovat vain sanoneet niin monet, että en enää usko siihen, kun en itse tunne yhtään. Alan olla aika epätoivoinen, koska en vain ymmärrä.

Toinen huoleni koskee perheen perustamista. Olen aina pitänyt itsestään selvänä lasten hankkimista, pidän lapsista valtavasti. Käytännössä se taitaa vain jäädä haaveeksi. Jos apilaperheet yms puolikkaat ratkaisut jätetään pois laskuista, mitkä ovat sinkkumiehen/miesparin vaihtoehdot lapsen hankkimiseen?

Kysynyt 18v jätkä

Vastaus

Hei

Kiitos raikkaasti kirjoittamastasi viestistäsi, joka kuvaa hyvin monen ikäisesi homomiehen tarvetta löytää kumppani ja perustaa perhe sekä epäilyjä sen suhteen miten se voisi mahdollistua. Kerrot että sinun on ollut vaikea hyväksyä sitä että olet kiinnostunut ikäisistäsi miehistä ja olet koittanut aktiivisesti piilottaa sitä. Vastaava tilanne on varmasti edelleen aika suurella osalla niistä neljästä prosentista ikäisistäsi miehistä jotka syttyvät enemmän miehistä kuin naisista. Tarve vaieta omasta homoseksuaalisuudesta on urheilun parissa toimivilla ollut tavallistakin suurempi ympäristön reaktioiden vuoksi. Siksipä teidän on vaikea tunnistaa ja löytää toisenne. Varmaan monilla niistä keski-ikäisistä miehistä, joihin törmäät netissä, on nuoruudessaan ollut vastaavanlainen tilanne.

Miten avata tämä solmu? Mietit sitä miten voisit löytää kaltaisesi kiinnostavan miehen. Sinun kannattaa kysyä myös miten kaltaisesi kiinnostava mies voisi löytää sinut. Mistä hän voisi tunnistaa sinut? Missä sinun kannattaisi olla esillä ja miten? Jollain tavoin teidän on tultava toisillenne näkyväksi, muuten kuljette jatkuvasti toistenne ohi. Osa tekee sen kontaktipalstojen kautta (esim. cruiser tai tinder). Sinulla on toistaiseksi huonoja kokemuksia, niin kuin monilla muillakin siinä mielessä että suurin osa yhteydenotoista on turhauttavia. Oman profiilia muokkaamalla voi toki jonkin verran vaikuttaa tuloksiin, mutta mieluisan vastauksen saaminen voi viedä aikaa. Osa taas hakeutuu paikallisen Setan kautta nuorten ryhmätoimintaan. Niissä ei ole tarkoitus eristäytyä omaan ”homomaailmaan” vaan yhdessä etsiä keinoja mm. siihen miten voisi lopulta löytää itselleen mieluisaa seuraa. Urheilusta kiinnostuneet homot ja lesbot ovat aikanaan perustaneet HOT –nimisen seuran, joka on nyt Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n jäsenjärjestö. Ks. sivusto www.hot.fi. Huomaan että sinulla on etukäteen melko yksioikoinen käsitys niistä ihmisistä jotka osallistuvat Setan toimintaan tai esim. Pride –tapahtumaan. Oman kokemukseni mukaan niihin osallistuu hyvin monenlaisia ihmisiä, varmasti myös sellaisia joiden seurassa tuntisit olosi kotoisaksi.

Kolmas reitti on taas se että pidät silmät ja aistit auki siellä missä liikut. Kerrot että sinulla on yksi huono kokemus tällä reitillä. Niiltä ei täysin voi ikävä kyllä välttyä, mutta ikävyyden laatuun voi ehkä kuitenkin vaikuttaa. Kun kohtaat kiinnostavan kaverin, niin varmaan kannattaakin ensin rauhassa tutustua siihen miten hän suhtautuu erilaisiin vähemmistöihin ja miten muuten tulette keskenänne toimeen. Sitten jossain vaiheessa, kun koet tilanteen riittävän turvalliseksi niin voit kertoa lisää itsestäsi ja tunteistasi. Toki siinä usein käy niin että toinen ei ole samalla tavalla kiinnostunut, mutta hänestä voi silti tulla hyvä luotettu ystävä. Käyhän heteroillekin niin että itselle mieluisalle ei olekaan hänen unelmansa.

Perheen perustaminen ja lasten saaminen on monelle homomiehelle yhtä tärkeä asia kuin heterollekin. Lasten saaminen on sinkkumiehelle tai miesparille toistaiseksi monen mutkan takana. Adoptiomahdollisuushan tulee mahdolliseksi miespareillekin 2017 avioliittolain uudistumisen myötä, mutta aika moni maa kieltää lasten luovuttamisen miesparille ja Suomesta adoptiolapsen saaminen taas on ylipäänsä hyvin vaikeaa. Näin ollen kolmi- tai neliapilaperheet ovat olleet viime vuosina yleisin reitti homomiehillä vanhemmuuteen (ellei mukaan lasketa niitä jotka ovat tulleet vanhemmaksi heterosuhteessa). Miespari voi kuitenkin ryhtyä tukiperheeksi tai sijaisvanhemmiksi. Olettaisin että vuosien kuluessa tässä suhteessa asiat etenevät vielä parempaan suuntaan.

Rohkeutta, sinnikkyyttä ja avointa mieltä toivottaen

Jussi Nissinen