Kokemattoman pohdintoja

Hei! Olen kaksikymmentä vuotias nuori nainen, olen pitänyt itseäni heterona, mutta viime vuosien aikana olen huomannut olevani kiinnostunut myös naisista. Olen suudellut naisia, ja nauttinut siitä, mutta en ole tehnyt mitään sen vakavampaa. Nyt olen kuitenkin ihastunut yhteen kaverini kaveriin, joka on lesbo ja luulen, että hänellä on samanlaisia tunteita minua kohtaan, mutta en tiedä miten toimia. Hän on minua vanhempi, ja hänellä on ollut vakaviakin suhteita naisten kanssa. Minua pelottaa miten on suhtautuu kokemattomuuteeni naisten suhteen. Ottaako hän minut tosissaan, sillä minulla on ollut vain miehiä seurustelukumppaneina? En oikein itsekkään tiedä olenko nyt lesbo vai bi vai tuleeko minun ylipäätään määritellä sitä? Onko se sille toiselle tärkeää, että on kiinnostunut vain yhdestä sukupuolesta, eikä molemmista. Voiko tämä lesbo tuomita minut sen takia etten ole lesbo? Voiko hän ajatella, että tämä on minulle pelkkä vaihe? Entä jos en itsekkään tiedä onko tämä pelkkä vaihe? Mietin myös miten muiden suhtautuminen minuun muuttuu, olenko sitten muiden silmissä vain lesbo.
Tulipas siinä kysymyksiä kerrakseen, arvostaisin kovasti jotakin neuvoja. Kiitos!

Kysynyt Elluu

Vastaus

Hei
Olet ihastunut itseäsi iäkkäämpään naiseen. Sinua pelottaa oma kokemattomuutesi naisten välisistä suhteista. Mietit myös sitä, edellyttääkö tämä toinen, että olisit kiinnostunut vain yhdestä sukupuolesta. Eli mietit sitä, kelpaatko hänelle sellaisena kuin olet, ihmisenä, joka on seurustellut miesten kanssa ja jolle naiseen ihastuminen on vielä aika uusia asia. Ehkäpä hän jo tietää sinusta jotain, onhan hän kaverisi kaveri, ja silti osoittaa omaa kiinnostustaan.

On totta, että osalla homoseksuaalisesti suuntautuneista se, että kumppani on kiinnostunut vai samasta sukupuolesta, on turvallisuuden tunnetta lisäävä seikka. Se voi liittyä tarpeeseen löytää turvallisia samaistumisen kohteita ja yhteisyyttä. Joillakin se voi liittyä pelkoon toisen menettämisestä, että toinen on vain ”uteliaisuuttaan vierailemassa”. Nämä pelot ovat ihan ymmärrettäviä.

Seksologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin naisten kohdalla jyrkkä lokerointi heteroihin biseksuaaleihin ja lesboihin tekee väkivaltaa todellisuudelle. Naisen seksuaalisuus sekä eroottinen ja romanttinen kiintyminen toiseen ovat hyvin kokonaisvaltaisia ja moniulotteisia ilmiötä. On hyvin tavallista, että nainen löytää rakkauden toiseen naiseen vasta aikuisena. Monilla voi olla siinä vaiheessa jo lapsia heterosuhteesta. Toisaalta aina on ollut myös niitä naisia, jotka ovat löytäneet naisiin kohdistuvat tunteensa jo ennen murrosikää, murrosiässä tai pian sen jälkeen. Kumpikin tapa löytää tunteensa ovat yhtä arvokkaita. Yhä useampi ihminen nykyään sanoo, että ei ihastu/rakastu sukupuoleen vaan ihmiseen.
Voisitko luottaa siihen, että hän on kiinnostunut sinusta sinuna, sellaisena kuin olet, ja että riität hänelle sellaisena vallan mainiosti? Jos hän ei voi hyväksyä sinua sellaisena kuin olet, niin eihän sinun kannata edetä hänen kanssaan pidemmälle.

Mietit myös sitä, miten muut suhtautuvat sinuun sen jälkeen, kun mahdollisesti alat seurustella naisen kanssa. Oletko sen jälkeen heidän silmissään muuttunut lesboksi. Tämäkin on hyvin ymmärrettävä kysymys. Tässä tulee jälleen vastaan meidän ihmisten kummallinen tarve sijoittaa ihmisiä ahtaisiin lokeroihin ja nähdä heidät sitten lokeroittensa edustajina. Olettaisin että niiden ihmisten silmissä, jotka tuntevat sinut parhaiten ja jotka ovat ennakkoluulottomia, sinä ei muutu miksikään. He vain huomaavat, että sinä seurustelet nyt sen ja sen nimisen naisen kanssa. Joillekin se voi olla uutinen ja heidän mielissään kuva sinusta muuttuu jonkin verran, riippuen heidän asenteistaan. Elämä tulee hyvin raskaaksi, jos kaikessa joudumme miettimään mitä muut siitä ajattelevat. Varsinkin silloin kun kyse on rakkaudesta, joka on keskeinen voiman lähde elämässä, on parasta kuunnella ja arvostaa omia tuntemuksiaan joiden avulla löydämme ihmiset, joiden lähellä on hyvä olla.

Jussi Nissinen