Tasa-arvoisen avioliittolain herättämät erimielisyydet perheessä

Olen 30-vuotta hipova nainen, joka ei koskaan ole tuntenut sydämessään eritteliviä osioita sen suhteen, että kumpaan sukupuoleen rakastuu. Olen elänyt nyt muutaman vuoden miehen kanssa ja olemme kihlautuneet. Olemme menossa naimisiin lähi vuosina.

Minua painaa eräs asia; se että koska olen kihloissa miehen kanssa, saa osan läheisistäni sivuuttamaan sen asian, että olen edelleen ihan yhtä bi-seksuaali kuin ennen nykyistä miestäni. Usein jopa tuntuu, että osa läheisistäni ei ole koskaan edes sisäistänyt asiaa todeksi sen takia, että en ole koskaan ole ollut parisuhteessa asti naisen kanssa. Minua loukkaa sanonnat esim. vanhemmiltani: " Kyllähän minä kuitenkin tiesin että sinä miehen kanssa elämäsi elät" jne.

Nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki on ajankohtainen kysymys, näen itseni ja oman perheeni kriisin kynnyksellä. Tiedän että ainakin toinen vanhemmistani ei kannata lakialoitetta ja että homoudessa ei ole mitään mitä veljeni hyväksyisi. On ollut vaikeaa katsoa veljeni kannanottoja somessa, missä hän tekee varsin selväksi kantansa tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan, ja yleensäkin "vapaata rakkautta" kohtaan. Koen tukehtuvani suruun kaiken tämän keskellä.

Olen aikaisemmin pystynyt jollain tasolla ohittamaan sen seikan, että veljeni ei koskaan ole hyväksynyt minua täysin ihmisenä. Hänen julkaisunsa somessa loukkaavat sisintäni suuresti ja koen olevani elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Osa minusta sanoo, että en pysty enää olemaan tekemissä veljeni kanssa, koska hän ei hyväksy minua ihmisenä niinkuin pitäisi. Osa minusta sanoo, että täytyisi yrittää jaksaa löytää keino, että ei tarvitse erottaa omaa perhettä itsestään. Koen olevani enemmän hukassa kuin koskaan tämän asian tiimoilta.

Oma minuuteni sekä periaatteni taistelevat oman perheeni kanssa. En esimerksi enää tiedä, pystynkö millään tasolla edes kutsumaan veljeäni ja hänen perhettään omiin häihini, sillä tiedän että hän ei hyväksy minua kokonaisuudessaan ihmisenä. Jos jätän kutsumatta heidän perheensä on täysi katastrofi perheemme kannalta esimerksi siltä kannalta, että veljeni lapset eivät todellakaan tiedä ja ymmärrä mistä on kyse, vaikka ovatkin koko perheellä mukana erittäin jyrkässä uskonnollisessa yhteisössä. Kaiken kaikkiaan koen, että olen orastavan periaatteiden sodan kynnyksellä perheeni kesken, ja aina joku loukkaantuu tällaisessa. Asia särkee sydämeni, sillä en tiedä kuinka asiassa pitäisi menetellä.

Kysynyt Aliisa

Vastaus

Hei Aliisa

On hyvin surullista että joudut kohtaamaan lähipiirissäsi asennoitumista, joka loukkaa ihmisten oikeutta tuntea ja arjessa toteuttaa rakkautta sen eri muodoissaan sitä ihmistä kohtaan, joka sitä hänessä herättää. Viestistäsi saan käsityksen että kipeimmin sinua satuttaa veljesi käyttäytyminen. Jos ymmärsin oikein, hän on mukana uskonnollisessa liikkeessä, joka suhtautuu homo- ja biseksuaalisuuteen hyvin kielteisesti. Ehkä kaikkein vaikeinta, ja usein jopa hedelmätöntä, on yrittää käydä keskustelua ihmisen kanssa, silloin kun hän on sitonut kantansa johonkin ”valmiiksi ajateltuun” ideologiaan, koska hän sokeasti uskoo taistelevansa hyvän puolesta pahaa vastaan. Ymmärrän myös sen miten loukkaavalta tuntuu se että vanhempasi ovat valmiit hyväksymään vain ”heteroseksuaalisen” osan sinusta, eikä sinua ihmisenä, jolla on paljon syvempi kokemus rakkauden ja seksuaalisuuden olemuksesta.

Mietit miten toimia hääkutsujen kanssa. Veljen kutsuminen sinne tuntuu sinusta vastenmieliseltä, kun tiedostat mitä kaikkea hän on esim. somessa kirjottanut. Mietin että voisitko saada jostain voimia nähdä hänet omalla tavallaan heikkona ihmisenä, joka tarvitsee vielä jyrkkiä asenteitaan omien epävarmuuksiensa torjumiseksi.

Viestiäsi lukiessani maalasin mielessäni kuvan häistä, joissa sinä ja puolisosi välitätte rohkeasti omalla tavallanne rakkauden lempeyttä, laajuutta ja syvyyttä. Voisitteko jollakin tavoin, esim. koristeluissa, tuoda esille sateenkaaren eri sävyjä. Siellähän voi olla myös kuvia erilaisista rakastavista pareista ja musiikkivalintoihinkin voitte sisällyttää omaa näkemystänne rakkaudesta. Onhan kyse sinunlaisesi sinun ja rakkaasi hääpäivästä! Voisiko se toimia valona jota veljesi ahtaat sanat eivät voi sammuttaa, vaikka ne satuttavatkin.

Jussi Nissinen