Vaikeita asioita pienelle mielelle.

Hei.
Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa.

Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä.
Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana. Ajatus parisuhteesta ahdistaa. Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta.

Mutta... Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti. Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Luotetuimmaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Voimakas nainen. Hän on nyt 28 vuotias. Huomattavasti minua vanhempi. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa. Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa.

Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa. Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta pelkään.. ja uskon että se ei ole enempää. Uskon.. että jos hänellä on tunteita, saan kuulla ne vasta 18 vuotiaana. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä. Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Toisin kuin miehen. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa.

Kysynyt Taradundee

Vastaus

Hei Taradundee

Olen onnellinen puolestasi siitä että löytänyt lähellesi ihmisen, jonka puoleen voit avoimesti tukeutua eri ongelmissasi ja jonka lähellä voit tuntea kevyttä tunnetta, joka jatkuu myös tapaamisten jälkeen. Olet nyt huolissasi siitä voiko ystävyytenne jatkua senkin jälkeen, kun olette ehkä kertoneet tunteistanne toisianne kohtaan. Pelkäät hänen menettämistään. Ymmärrän pelkosi. Sen ei tarvitse toteutua kunhan puolin ja toisin paikallistatte sen, missä muodossa suhteenne on teille molemmille ihana, rehellinen ja raikas, eli millä tavalla olette toinen toisillenne rakentavalla tavalla merkityksellisiä.

Kerrot että olet huono ystävystymään. Mistä siinä on kyse? Etkö luota itseesi tai toisiin ihmisiin? Jos et, niin mihin se mahtaa liittyä? Entä mihin liittyy parisuhteeseen kohdistuva ahdistuksesi? Entä tuo suuri ahdistus joka kohdistuu miehiin? Millainen suhde tuntuu sinulle mahdolliselta? Tässä on monta kysymystä, jotka nousevat mieleeni viestiäsi lukiessani. Samoin kuin se, miten sinä voisit tarkentaa ja työstää noita kysymyksiä ja kenen kanssa. Huomaan ajattelevani niin, että voisit rauhassa luottaa siihen, että ystävyytesi jatkuu ja löytää oman uomansa ja sen rinnalla sinä jossain muualla työstäisit esille nostamiasi haasteita seurusteluun, seksiin ja miehiin liittyen. Jos pyrit nuo kaikki kysymykset ratkaisemaan tuon sinulle hyvin rakkaaksi muodostuneen naisen kanssa, siinä voi käydä niin että kontaktinne muodostuu liiaksi ongelmakeskeiseksi. Olisi hyvä että löytäisit vähän neutraalimman henkilön, jonka kanssa voisit tarkastella omia kasvuhaasteitasi kannustavassa ja turvallisesti, ilman menettämisen pelkoa. Voisiko yhdessä olosi tämän ihanan naisen parissa olla sen jälkeen vieläkin nautinnollisempaa?

Olet siinä iässä, jossa tutustuminen omaan itseen on ehkä voimakkaimmassa vaiheessaan. Silloin muutamakin hyvä keskustelu, jossa asioita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, sinua ja tunteitasi kunnioittaen, voi selkiyttää merkittävästi omaa suuntaa ja kasvua. Tämä keskustelu voisi tapahtua vaikkapa jonkun terapeutin vastaanotolla. Silloin sinun ei tarvitsisi olla huolissasi tuosta toisesta vaan voisit rauhassa paneutua niihin kohtiin elämässäsi, joihin liittyy kipua ja epävarmuutta. Siinä voi selkiytyä vähitellen myös suhteesi seksuaaliseen suuntautumiseen (aseksuaalisuus, demiseksuaalisuus, hetero/bi/homoseksualisuus tai jokin aivan oma jostain näiden välimaastosta). Tässä vastauksessa minun on vaikea suositella ketään tiettyä terapeuttia, kun en tiedä missä päin asut. Jos lyhyt terapia tuntuu mahdolliselta, niin yritämme auttamaan sinua terapeutin löytämisessä, jos voit soittaa päivystykseemme, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. (Syyskuussa päivystysajat saattavat muuttua).

Jussi Nissinen