Seksi ja seksuaalisuus

Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut. Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä. Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu.
Lue vastaus
Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan.

Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi. En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa. En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen. En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan. Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää. Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin. En myöskään kiihotu SEKSISTÄ pojan kanssa. Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä. Auttakaa nopeasti!
Lue vastaus
Hei,
minulla on 13 vuotta täyttänyt poika, jonka olen huomannut pukevan yöksi päälleen minun rintaliivini ja toppini. Lapsi on aina ollut hiljainen, hieman arka, eikä lainkaan kiinnostunut puhumaan minulle mistään seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista

Olen yhtäaikaa hämmentynyt, huolestunut ja myös kieltämättä hieman huvittunut. Mitä mieltä olette pitäisikö minun ohjata häntä jonnekin keskustelemaan vai antaa olla vielä ihan rauhassa omiin tuntemuksiinsa syventyen?
Lue vastaus
Moi, olen 13v tyttö, joka miettii seksuaalista suuntautumista. Kiihotun todella paljon tytöistä ja voin saada orgasmin vain naisten pussailemisen aatteesta. En ole ikinä sormittanut enkä kosketellut itseäni mutta kiihotun niin paljon ja vahvasti naisista. Tykkään kyllä ehkä miehistäkin? Olen jopa lievästi kiihottunut kerran miehestä, ja olen ihastunut moneen poikaan. Olen vain pari kertaa nähnyt jonkun tytön ja ajatellut "hän on söpö" ynnä muuta. Mutta en tiedä oliko se ihastumista vai mitä... Mutta kun nään naisten pussailevan tai muuta... se vain kiihottaa. Olen ollut netti suhteessa kahteen poikaan, jossa yksi oli transseksuaali. En vain tiedä, olen vielä 13 ja minulla on vielä aikaa. Toinen asia vielä. Kiihotus tuntuu ahdistavalta minulle. Se on vahva ja melkein epämukava. En tiedä miksi... Samoin orgasmit... olen saavuttanut 2, vaikken ikinä koskettelulla. Kerran fanfictionilla ja kerran kirjoitin instagramiin "#sexy" ja naisia pussaili altaassa. En ole katsonut pornoa enkä kunnon alastomuutta. Jos vain voisitte auttaa... kiitos.
Lue vastaus
Hei.
Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa.

Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä.
Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana. Ajatus parisuhteesta ahdistaa. Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta.

Mutta... Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti. Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Luotetuimmaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Voimakas nainen. Hän on nyt 28 vuotias. Huomattavasti minua vanhempi. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa. Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa.

Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa. Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta pelkään.. ja uskon että se ei ole enempää. Uskon.. että jos hänellä on tunteita, saan kuulla ne vasta 18 vuotiaana. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä. Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Toisin kuin miehen. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa.
Lue vastaus
Olen 14-vuotias tyttö Keravalta, ja erosimme poikaystäväni kanssa vähän aikaa sitten. Huomasin kuitenkin jo heti päivä tai kaksi sen jälkeen että hänellä oli tyttöystävä, tuntui vaan siltä että hän halusi viedä neitsyyteni ja siirtyä seuraavaan... en tiedä että miten pääsisin hänestä yli..? Ja muutenkin kun käymme samaa koulua ja luokkaa...
Lue vastaus
Onko väärin haluta toisen naisen kanssa strap on -seksiä siinä mielessä, että kyse on todellakin seksuaalisesta tarpeesta/seksuaalisuuden toteuttamisesta, jota ilman tunnen lopulta jääväni jotakin vaille, ei pelkästään mukavasta lisäelementistä seksielämässä? Koen syyllisyyttä siitä, että tarvitsen jotakin mikä menee "ohitse" siitä, mitä naisella on itsellään, omassa kehossaan. Pelkään aiheuttavani riittämättömyyden tunnetta toiselle.
Lue vastaus
Olen 45-vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa. Aiemmin olin täysin varma, että olen hetero, ja naisystävien kanssa pussattiin aina kun nähtiin (tosin hiprakassa), mutta nyt kun on näitä hiprakkapusuja vaihdettu jokaisen ystävän kanssa, niin minä haluan suudella vain naisia, mutta ns. yhdyntää vain miesten kanssa joskus. Koen kuitenkin enemmän mielihyvää suutelemisesta naisen kanssa, kuin seksistä miehen kanssa. En kuitenkaan halua lesboseksiä, vaikka tykkäänkin koskettaa naisten rintoja ja pidän omasta naisellisesta vartalostani. Masturboidessa fantasioin jostakin tuntemastani miehestä, mutta kuitenkaan en halua sänkyyn oikeastaan kenenkään kanssa. Ehkä naiset vain suutelevat paremmin ja kokemukseni miehistä ovat olleet todella huonoja panoja? Tai sitten aivoissani on jokin lukko, joka estää minua nauttimasta miesten käsistä rinnoillani ja pelkkä ehdotus "jyystämisestä" sängyssä saa minut juoksemaan karkuun. Yhden ainoan kerran olen saanut orgasmin miehen kanssa ja silloinkin pomoni käytti siihen ensin sormiaan.
Lue vastaus
Hei,

Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen. Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele – enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen.

Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä. Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. pitkien hiusteni lyhentämistä tai rintojen leikkausta. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille".

Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa. Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi. Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä.

Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: kuinka voin hakea homoseuraa, kun olen naisen vartalossa? Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua. Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä?

Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei.

Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi.
Lue vastaus
Suhteeni seksuaalisuuteen alkaa jälleen hieman kriisiytyä. Olen 22-vuotias nainen ja heteroromanttinen (haluaisin parisuhteen), mutta olen viime vuosina miettinyt, olisiko aseksuaalisuus kuitenkin se kirjo, johon kuulun.

Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti neljä vuotta (olin 17-21). Teininä koin olevani seksuaalisempi, ja niinpä suhteen alussa kaikenlainen läheisyys tuntui ihan ookoolta. Kuitenkin pikkuhiljaa koin seksin vähemmän ja vähemmän kiinnostavaksi, ja aika pian se oli suoraan sanoen pakkopullaa, jota kyllä pystyin tekemään tuottaakseni toiselle iloa ja tyydytystä, mutta jossa omat tunteeni eivät kerta kaikkiaan olleet mukana. Tämä tuli puheeksi poikaystäväni taholta jossain vaiheessa, sillä kyllähän sen huomaa, jos toinen ei täysillä ole mukana. En vain saanut tyydytystä, en edes kiihottunut. Ainoa keino kiihottua on pitkään ollut tietynlaiset mielikuvat, joihin ei liity muita osallisia ja joita tuskin koskaan toteutan.

Suhteesta vähitellen seksi karisi ja aikanaan suhde tuli päätökseen. Viime viikkoina olen tutustunut mieheen, jonka seurassa minulla on mukavaa, ja kuten ennenkin, läheisyys, suukottelu ja hipsuttelu tuntuvat hyvältä. Sen enempää en kuitenkaan tarvitsisi enkä edes haluaisi. Toissapäivänä tilanne kuitenkin eteni seksiin, ja mielessäni pyöri tuhat ajatusta. Ei se mielekästä ollut vieläkään. Miehen puheista käsitin, että hänellä on koko ajan haluja ja myös tarve tyydyttää ne hyvin usein. Lisäksi hän haluaisi avoimen suhteen, ja jo se alkaa mietinnän jälkeen tuntua siltä, ettei meille yhteistä taivalta taida tulla.

Joka tapauksessa olen pitkään pohtinut, kumpi on kyseessä seksin vastenmielisyyden suhteen: huono itsetunto, kasvatus, masennus ja turruttavat mielialalääkkeet sekä se, että tunnen kehoni, itseni ja haluni huonosti, vai aseksuaalisuus. Tavallaan pelkään, että saatankin menettää elämästä aspektin, joka yleisesti ihmisille tuottaa nautintoa, jos kyse onkin vain siitä etten ole tutkinut itseäni tarpeeksi ja tee töitä seksistä nauttimisen eteen. Toisaalta - eivät kaikki pidä jalkapallostakaan, eikä sitä silloin kaikkien tarvitse harrastaa.

Kykenen siis antamaan toiselle nautintoa, mutta koskaan en oma-aloitteisesti seksiä halua. Saatan toisinaan tuntea lievää kiihotusta, mutta minulla ei ole mitään tarvetta eikä edes kykyä edetä fyysiseen kontaktiin. Tieto luo turvaa, ja haluaisinkin oppia, mitä termejä minusta voisi mahdollisesti käyttää, jotta osaisin hakea lisää tietoa ja käsitellä aihetta. Aseksuaali, semiseksuaali, harmaa seksuaalisuus? Onko mahdollisesti joitain harjoitteita, näkökulmia pohtimiseen tai vastaavia keinoja, jotka voisivat edesauttaa mietintöjäni ja viedä kohti varmuutta ja mielenrauhaa?
Lue vastaus
Hei.
Löysin juuri googlettamalla artikkelin maaliskuulta 2016 jossa käsiteltiin aseksuaalinen parisuhdetta ja teksti oli kuin omasta elämästäni.
Ongelma on minulle ja meille todella iso.
Seurustelua 2.5v ja olemme molemmat hyvin onnellisia , hellyyttä, huomaavaisuutta ,kunnioitusta,naurua ja rakkautta.
Muttei seksiä !!
Minä kärsin ja itken kun en saa tarpeita tyydytettyä ja hän on pahoillaan kun ei halua.
Emme oikein pystytä eikä osata puhua.
Aihe on liian vaikee. En halua loukata enkä riidellä ja hän sulkeutuu koska ei myöskään osaa sanoa mitään.
Yritän ymmärtää mutten ymmärrä.
Erota emme halua , mutta asialle pitäs saada jokin kompromissi jotta säilyis vielä jonkinlainen itsetunto .
Mikä neuvoksi , tartten apua.
Lue vastaus
Hei, olen kovasti pohtinut mikä minussa on vikana. En koe vetovoimaa kumpaakaan sukupuoleen, mutta pidän itseäni enemmän heterona. En pidä seksiä korkealla arvoasteikolla. Mieluusti olen ilman, joten yhden illan jutut kauhistuttavat. Olen saanut 2 lasta mutta niiden teko on ollut pakkopullaa. Mistä saan nautintoa on kosketus. Pidän sitä lähimpänä seksinmuotona mikä saa oloni hyväksi ja koen seksuaalista nautintoa. En halua suuseksiä/yhdyntää. Ihastun, mutta tunne katoaa jos harrastetaan oikeaa seksiä. Mikä siis olen???!?
Lue vastaus
Olen käynyt viime aikoina vahvistunutta itsekeskustelua seksuaalisuudestani, mikä on toki jatkunut taustalla jo vuosia. Olen 20-vuotais jätkä. Karkeasti ala-asteaikoina ihastuin tyttöihin sillä tasolla mitä nyt seksuaalisuutta sen ikäisellä on. Yläasteella kiinnostukseni siirtyi miehiin, mutten ymmärtänyt sen olevan pysyvää enkä osannut edes ajatella, että voisin olla homo - koulussamme oli pari julkihomoa, enkä vilpittömästi nähnyt mitään yhteistä heidän kanssaan. Yläasteen-lukion vaihteessa minulle valkeni, että tällaistakin on olemassa ja olenkohan minä nyt sellainen. En ole kuitenkaan lähtenyt määrittelemään tai lokeroimaan itseäni missään vaiheessa, vaan mennyt tuntemusten mukaan. Olen viime aikoihin asti kokenut sen toimivaksi ratkaisuksi. Naiset eivät vain ole kiinnostaneet pätkääkään, ja hylkäsin nopeasti hetero- ja kaverien suosiman lesbopornon, kun ne eivät vain kiinnostaneet.

Olen ollut aktiivis-passiivisessa seuranhaussa lähinnä verkossa ja erilaisissa apeissa 15-vuotiaasta lähtien, jolloin sain myös ensimmäiset seksikokemukseni. Olen harrastanut seksiä kymmenisen eri jätkän kanssa. Poikaystävää en ole ikinä löytänyt suurista haaveiluista huolimatta, ja vain kerran on ollut edes lähellä. Sekin on painanut mieltäni, mutta eniten minua on viime aikoina huolestuttanut seksi, ja tarkemmin sen toimimattomuus.

Nautin suuresti masturboinnista ja teen sitä n. 5-15 kertaa viikossa. Tyylikseni on vakiintunut maata vatsalleen sängyllä tyynyä ikään kuin "tukena" tai korokkeena käyttäen. Joskus pelaan vain mielikuvilla, joskus katselen pornoa ja joskus etsin Instagramista komeita jätkiä. Seksi muiden kanssa ei kuitenkaan pelaa. Havahduin tilanteeseen, kun tuo aiemmin mainitsemani potentiaalinen seurustelukumppani lopetti, ja osittain mielestäni sen takia että minulla lerpahti ekalla kerrallamme. Tiedän kyllä, että se ei ole mikään peruste suhteen lopettamiselle, mutta lähdin miettimään laajemmin, ja tajusin että minulla on ollut laukeamisongelmia oikeastaan lähes joka kerta. Ihan alussa olen hyvin mukana ja innostus on suuri, mutta semmoinen kymmenisen minuuttia riittää ja seisokki laskee.

Olen jutellut tästä muun muassa lääkärin kanssa ja parissa tukichatissa, mutta vastausta tai tukea ei oikein ole löytynyt. Parin lääkärin mielestä mitään fyysistä ongelmaa ei ole, jos masturbointi onnistuu - ja luotan ilman muuta lääketieteen ammattilaisiin. Mitään tutkimuksia yms ei kuitenkaan ole tehty, vaan pelkkiä pikakeskusteluja. Diagnoosi on ollut jännittäminen seksitilanteessa. En ole itse tunnistanut tällaista, joten en kyllä kykene sitä kontrolloimaankaan jos sellaista oikeasti on.

Tämä on saanut minut epäilemään monta vuotta varmana pitämääni seksuaalisuuttani, koska muutakaan ei ole löytynyt ja ratkaisukeskeisen eläinlajin edustajana haluan korjata ongelman, joka rajoittaa ihmissuhteitani. En kerta kaikkiaan pysty kuvittelemaan itseäni harrastamaan seksiä naisen kanssa, ja seurustelukin tuntuu epäluontevalta, ehkä vähän inhottavaltakin. Olen pohtinut myös mahdollisuutta aseksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sekään ei mielestäni ihan toimi, sillä minä kuitenkin haluaisin seksiä miehen kanssa - tai ainakin haluaisin oppia nauttimaan siitä. Seksi itsessään ei siis ole vastenmielistä, päinvastoin. Mainitsin masturbointitekniikkani ylempänä sen takia, että minulla on ollut vaikeuksia masturboinnissa suuren yleisön ilmeisesti suosimalla tyylillä eli tuolissa röhnöttäen kädellä edestakaista liikettä tehden, jolloin seisokin saaminen on siis vaikeaa. Syytä en ole keksinyt.

Haluaisin oppia ymmärtämään itseäni paremmin, nauttimaan seksistä ja vaikka jotakin luettavaa pohdinnan tueksi. Ja miksei myös kuuta taivaalta. Minulla on vähän heikkoja kokemuksia kaveripiirin kautta psykologeista, terapeuteista yms mutta en näe minulla olevan varaa sulkea sentyyppistäkään pois. Mihinkään homopoikien itkukeskustelukerhoihin en kuitenkaan ole lähdössä. Asun kehyskunnassa isohkon kaupungin vieressä.
Lue vastaus
Miten minun heterona tulee suhtautua häneen?
Olemme 60 pari lapsia emme saaneet. Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Olisin antanut mahdollisuuden tällaiseen toteutukseen. Vieraita olisi ollut jotka olisivat auttaneet tässä meitä. Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää.
Lue vastaus
Olen 21v jätkä ja fetissi/fantasianani on exhibitionismi ja kiihotun siitä todella paljon kun minua katsellaan, mutta miten sitä olisi mahdollista tehdä siten ettei häiritse muita eli miten sitä tulisi toteuttaa?
Lue vastaus
Olen 67 v nainen olenko epänormaali, kun haluan seksiä nuorilta miehiltä. Olen ollut muutaman kanssa ja seksi on ollut hyvää. Olen erittäin seksuaalinen. Nuorin oli 25v. Haluan seksiä 3 kertaa päivässä. Vaikka olen tämän ikäinen niin, hormonit hyrrää. Kun Saan seksiä, olen pirteä , nukun hyvin ja jaksan paremmin. Minua hävettää seksuaalisuuteni, mutta en voi sille mitään.
Lue vastaus
Hei! Olen Kohta 20 V Täyttävä Tyttönen Ja Minä Mietin Että Olenko Bi? Minua Kiinnostaa Ihan Hirveästi Shemalet Ja Trans Miehet... Kiihotun Todella Paljon Shemale Pornosta, Minusta olisi Ihanaa Olla Shemale Myös Itse. En Kiihotu Enää Tavallisista Hetero Miehistä, Vaan sen Pitää Olla Shemale. Olenko Sairas Tai Hullu Jos Tykkään Shemaleista? En Tykkää Enää Tavallisista miehistä, He Suorastaan Inhottavat Minua. Ja Tykkään Etenkin Aasialaisista Shemaleista Ja Miehistä, En voi Sietää Suomalaisia Miehiä, Nimittäin He Ovat Jotenkin Erinlaisia? Tarvitsen Apua, Olen Monta Vuotta Pohtinut Tätä Asiaa. PS: Ja Olen Koukussa Pornoon... APUA! Tarvitsen apua !
Lue vastaus
Minua ovat viime aikoina askarruttaneet seksuaalisuuteeni liittyvät ongelmat. Olen jo reilusti aikuisuuden ikäkriteerit täyttänyt (38 v.) nainen, vaikka itse ajattelenkin itseäni tyttönä. Minulla ei ole masturbointia lukuunottamatta minkäänlaisia seksuaalisia kokemuksia.

Olen vain hyvin harvoin kokenut seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin, ja lähes aina näitä tunteita on edeltänyt pitkä prosessi, jonka aikana olen ensin alkanut arvostaa näitä henkilöitä älyllisesti ja viehättynyt heidän huumorintajustaan. Seksuaalista vetoa olen tuntenut vasta siinä vaiheessa, kun olen kokenut rakkautta näitä henkilöitä kohtaan - ja sitten kun tämä ihastuminen /rakastuminen tapahtuu, tunnen pakahtuvani tunteiden voimakkuudesta. Vasta tämän jälkeen haaveilen seksistä, ja sittenkään en ole koskaan millään tapaa pyrkinyt toteuttamaan halujani.

Äkkiseltään vaikutan varmaan ulkopuolisen silmin aseksuaalilta, koska minun on hyvin vaikea ottaa osaa esim. seksistä puhumiseen. Aina, kun puhe kääntyy jonkun henkilön fyysiseen viehättävyyteen tai seksiin, olen hukassa ja vaivaantunut. Pidän kyllä esim. joitakin näyttelijöitä viehättävinä ja joskus jopa seksuaalisesti houkuttavina, mutta tämäkin edellyttää, että ihailen ensin heissä jotain muuta kuin fyysisiä ominaisuuksia - vasta tämän henkisen viehätyksen jälkeen pystyn viehättymään fyysiseen puoleen. Minulla kuitenkin on näitä seksuaalisia haluja ja teorian tasolla haaveita päästä harrastamaan seksiä (joskaan en varmaan pystyisi luottamaan toiseen koskaan riittävästi jos tilaisuus tulisi), joten en itse pidä itseäni aseksuaalina.

Hiljattain törmäsin netissä termiin demiseksuaalisuus, ja kovin moni kohta osui kovin lähelle. Samalla, kun olen alkanut myöntää itselleni mahdollisen demiseksuaalisuuteni, olen myös ollut hämmentyneempi kuin koskaan. Olen pitänyt itseäni vaikeana, kieroutuneena ja valikoivana ja syyttänyt itseäni siitä, etten ole pystynyt niihin asioihin kuin muut ikätoverini: solmimaan parisuhteita, harrastamaan seksiä, avioitumaan...Vuosien varrella olen etääntynyt entisistä ihmissuhteista lähes täysin, koska olen kokenut itseni niin erilaiseksi.

Nyt olen myös alkanut kyseenalaistaa seksuaalisen suuntautumiseni. Olen aina pitänyt itseäni heterona, mutta silti aina välillä leikitellyt ajatuksella suhteesta naisen kanssa teoriatasolla, haaveillut lähinnä. Olin jossain vaiheessa varsin viehättynyt erääseen lesboystävääni, joka eli vakiintuneessa parisuhteessa. Minulla oli samantapaisia lämpimiä arvostavia tunteita häntä kohtaan kuin muita ihastuksiani kohtaan ja aina välillä mietin, en suoranaisesti seksiä hänen kanssaan, mutta sitä, että hän oli kaunis ja kiehtova henkilönä.

Nyt en siis enää tiedä, mikä olen. En ole koskaan puhunut seksuaalisuuteeni liittyvistä asioista kenenkään kanssa, koska olen toisaalta tuntenut itseni vaivaantuneeksi - en halua puhua seksistä ja itsestäni samassa lauseessa. Toisaalta seksi on suurimman osan aikaa ollut minulle epäolennainen ja ei-kiinnostava puheenaihe. Aloitin hiljattain psykoterapian, ja nyt mietin, pitäisikö nämä asiat ottaa puheeksi terapeutin kanssa. Onko demiseksuaalisuus edes oikea termi kohdallani - jos ei, niin mikä? Olenko bi vai hetero? Ja miten minun pitäisi koota hajonneen identiteettini sirpaleet joksikin sellaiseksi, joka voisi vielä jonain päivänä rakastua ja kokea aidon parisuhteen? Alan vasta nyt tajuta, että nämä asiat ovat osaltaan aiheuttaneet nykyiset mielenterveysongelmani, kun olen täysin sulkenut asiat mielestäni.
Lue vastaus
Olen 20v helsinkiläinen mies, ja lukemieni kuvausten perusteella pystyisin määrittelemään itseni aseksuaaliksi. En ole koskaan tuntenut seksuaalista halua ketään kohtaan ja ystävieni tarinat seksiseikkailuistaan kuulostivat lähinnä oudoilta ja vastenmielisiltä. Muutamaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan olisin ehkä halunnut tutustua paremmin, mutta tämän "yksityisasiani" takia en koskaan uskonut, että minulla on siihen mahdollisuuksia. En ole myöskään pyörinyt klubeilla tms. etsimässä seuraa, koska en halua tuottaa mahdollisille kumppaneille pettymystä, kun totuus selviää. Työn ulkopuolella vietän suurimman osan ajasta yksikseni ja viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta välillä kaipaan sellaista tietynlaista hellyyttä ja läheisyyttä.

En pidä itseäni myöskään mitenkään epäsosiaalisena tai koe, että minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa. Vain seksuaaliset mielihalut puuttuvat, enkä ole koskaan esim. harrastanut itsetyydytystä.

Aseksuaalisuus ei ole minulle sinänsä kummoinen asia, mutta mietin usein, voisivatko menneisyyden traumat vaikuttaa siihen jotenkin? Jouduin koko peruskoulun ajan vakavan, pitkäaikaisen koulukiusaamisen kohteeksi. Siihen kuului kaikenlaista nimittelyä, kiusantekoa, perättömien huhujen levittämistä, joukosta poissulkemista, suoraa fyysistä väkivaltaa (jota vastaan puolustautuakseni aloin harjoitella itsepuolustuslajeja) ja jopa seksuaalista häirintää. Olin ennen säännöllisen urheiluharrastuksen aloittamista hieman ylipainoinen, ja minua haukuttiin "tissimieheksi" ja jotkut luokan pojat puristelivat minua nänneistä niin lujaa, että ne menivät mustelmille. Tästä kaikesta aiheutunutta ahdistusta ja vihaa purin kamppailulajien ja raskaan musiikin avulla.
Lukioaikana pysyttelin enimmäkseen omissa oloissani, enkä juuri kaveerannut ihmisten kanssa, koska pelkäsin että kiusaaminen alkaisi uudelleen. Olin siis lukiossa se "outo yksinäinen tyyppi" josta kukaan ei oikein tykännyt.

Lukion jälkeen korjasin puhevikani ja armeija-aikana sosiaalinen elämäni alkoi palata edes jokseenkin raiteilleen ja opin uudestaan tutustumaan ja luottamaan ihmisiin. Nyt minulla on yliopisto-opiskelut tähtäimessä ja suunta eteenpäin.

Meikäläistä siis askarruttaa, olisivatko vaikeat kouluvuoteni voineet vaikuttaa seksuaalisuuteeni? Ja jos kyllä, niin miten?
Lue vastaus
Hei. Olen 13v poika. En tiedä olenko homo. Tytöt ja heteroporno ovat kiihottaneet minua aina ja kiihottavat vieläkin mutta ei ehkä niin paljoa. Katsoin kerran homopornoa ja laukesin nopeammin kuin heteropornosta ja se orgasmin tunne oli voimakkaampi. Parin kuukauden jälkeen katsoin homo- ja heteropornoa ajatellen olevani hetero. Sitten aloin ajattelemaan että olenko homo, koska laukesin paremmin homopornolle. Testailin ja testailen vieläkin, että tykäänkö pojista sillai, et ajattelin että panisin ja pussailisin kavereitani. Minua ei kiihota se ajatus, mutta ajattelen aina niin ja se ärsyttää. Yksi poika on komea, mutta en haluasi pussata sitä. Mutta joskus olen unohtanut sen tavan, nii minua ei tee mieli ajatella et pussaisin pojan kanssa. Mutta tyttöjä voisin pussata aina :). Vielä yksi et kun laukean homopornolle kovemmin, nii jos harrastan seksiä aikuisena naisen kanssa niin laukeanko nopeasti ja tuntuuko se nii hyvältä kuin homoporno. Edelleen kaikki kauniit ja mukavat tytöt kiihottaa. Yksi poika ehkä ihan vähän mutta se on varmaan Fantasiaa. Kiitos jos vastaatte.
Lue vastaus
Siis tuota tää on aika hankala aihe mulle, enkä ole oikein kenenkään kanssa jutellut tästä, kun mua nolottaa asia. Olen 22 vuotias tyttö/nainen miten sen sitten onkaan. Pulmani on, etten tiedä mikä on seksuaalisuuteni. Ennen ajattelin, että olen hetero, mutta olen aika paljon lähiaikoina miettinyt että olenkohan hetero? Aika paljon nykyään mua ällöttää seksi, mutta toisaalta taas kiinnostaa. Aina kun oon tehnyt "niitä" niin mulle tulee tosi likainen olo ja oksettaa. Nykyään en oikein sitä tee ja olen miettiny että olenko aseksuaali? Kyllä mä heitän irstasta läppää välillä ja puhuin pojist ja toisaalta olis kiva seurustella ja toisaalta en ikinä haluiskaan seurustella. Niin – en ole siis koskaan seurustellut ja olen neitsyt. Mun perheessä ei olla ikinä keskusteltu seksi asioista kun se on tabu... joten se piti vähän itse oppia ja kavereilt...
Lue vastaus
Hei, olen kaksikymppinen naisenalku, jolle koko käsite "seksuaalisuus" tuntuu olevan epämääräinen, ahdistava ja vieras asia. En ole koskaan tuntenut vetoa kehenkään ihmiseen seksuaalisessa mielessä.

Joskus nuorena, 12-vuotiaana, koitin uskotella itselleni, että olisin ollut ihastunut silloin tällöin joihinkin poikiin, mutta todellisuidessa tuskin edes muistin heidän olemassa oloaan useinkaan. Myöhemmin tajusin, miten hyvin olin vain onnistunut pitämään itseäni varten yllä kulisseja siitä, että olisin jotenkin "normaali teini" ihastuksineen. Tosiasiassa en näe kenessäkään ihmisessä mitään ystävyyttä syvempää, ja oikeastaan ystävilläkin on elämässäni nykyään vain vähän merkitystä, toisin kuin lapsena.

Olen kliinisesti masentunut ja tällä hetkellä jopa vaikea-asteisesti, minulla on traumaattinen kouluaika kiusaamisen vuoksi, nykyään paljon itsemurha-ajatuksia, hankala perhe ja niin edelleen, jotka todellakin ovat yhdistelmänä sellainen, ettei ihastumisen tunteille edes jää sijaa. Silti masennukseni suhteen parempinakaan kausina en ole yhtään sen kiinnostuneempi katsomaan ihmisiä "sillä silmällä". Olenkohan todellakin aseksuaalinen vai pelkästään niin rikki henkisesti, etten kykene ihastumisen kaltaisiin tunteisiin? Toisaalta, voiko aseksuaalisuuden taustalla olla traumoja tai psyykkisiä ongelmia?
Lue vastaus
Hei!
Olen 19 vuotias tyttö. Ainakin äidin mukaan olen ollut pienenä terveen seksuaalinen ja kiinnostunut omasta kropasta etc. Silti koen olleeni jonkun verran _tällainen_ niin kauan kuin muistan. Huomaan tämän kuitenkin voimistuneen vuosien mittaan, sillä muistan yläasteella seurustelun aloittaessani, että ajatus seksistä ei kuitenkaan ollut ahdistava, vaan neutraali. Se ei vain kiinnostanut.

Itsetyydykseen suhtauduin murrosiässä (8-13 vuotiaana) normaalisti, ja se oli välillä osa elämääni, vaikka sen jälkeen ällötti. Nyt sen ajatteleminenkin ahdistaa, ja jos joskus ajaudun seksuaalisten tunteiden vuoksi sitä yrittämään niin saman tien oksettaa.

Eli mua ahdistaa ja oksettaa seksuaalisuus, ylipäätään seksuaaliset tunteet ja seksi, itsetyydytys etc. Omani ja muiden. Siitä puhuminen tai lukeminen saa aikaan inhottavia tunteita ja mielikuvia, ja mielelläni olisin tuntematta koko asiaa. Kaikkein eniten kuitenkin ällöttää omat seksuaaliset tunteet.

Ihastun helposti ja olen läheisyydenkipeä ihminen. Tykkään halia ja pussailla, mutta siihen se jää. Esim. en tykkää yhtään siitä, että olen jatkuvasti tietoinen genitaalialueistani.. suihkussa veden osuessa iholle ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli pistää bikinit. Muutenkin tekisi mieli aina kulkea jalat ristissä. En osaa oikein selittää..

Olen seurustellut ja säätänyt joidenkin kanssa mutta koskaan en ole suutelua ja silittämistä pidemälle ollut kiinnostunut menemään. Kuitenkin kerran yksi mies onnistui taikomaan itsensä liian lähelle ( huom. me ei edes riisuuduttu). Siitä on jo yli vuosi aikaa ja vieläkin kun mietin sitä niin oksennusrefleksi meinaa tulla ja itkettää oma ällöttävä käytös. Tiedän että seksissä ei ole mitään pahaa eikä se ole väärin, silti se ällöttää ja oksettaa.

Etenkin tämä asia häiritsee siksi että haluaisin olla terveellä tavalla kiinnostunut seksistä ja odottaa innolla sen kokemista "sen oikean" kanssa. Sen sijaan aina kun tunnen seksuaalisia tunteita ja tiedostun omasta kropastani niin ällöttää.

Help me! Feeling weird.
Lue vastaus
Oon 13v ja no:

Oon ollu ihastunut pelkästään poikiin.
Mutta tuntuu että tykkään myös tytöistä.
Ja sit on vielä se että ajatus seksistä kummankaan tyttöjen tai poikien kanssa ei tunnu oikeelta. Oikeestaan ällöttävältä. Ja silloinhan olisin periaatteessa aseksuaali.
Mutta sitten kuitenkin tunnen jonkunlaista vetoa sekä tyttöihin että poikiin.
Sitä vois kuvailla niin että oon kiinnostunut sekä tytöistä että pojista vyötäröstä ylöspäin.
Oonko silloin aseksuaali vai jotain siltä väliltä?
:)
Lue vastaus
Moi olen 52 vuotias ja ollut transseksuaaline vuodesta 1975 alkaen ja tykännyt vanhemmista miehistä. Olen käynyt kaikki stadin mestat ja tunnen gay piirit.

Nyt mulla on vakisuhde 62 -vuotiaan miehen kanssa enkä liiemmin liiku laaksossa, ruudussa tai motareiden levarilla. ..Haluaisin muuttua naiseksi kokonaan koska mulla on sellainen tunne että olen nainen ja tykkään miehen kanssa sekstailla enemmän kuin naisen
Lue vastaus
En tiedä mitä tähän pitäisi kirjoittaa. Tuntuu vaan tosi pahalta.

No tuotanoin... Puberteetin kynnyksellä alkoi pojat kiinnostaa. Kulutin valtavasti voimavaroja peittääkseni 'homouteni'. Tätä jatkui lukion loppuun asti. Sitten muutin uuteen kaupunkiin yksin asumaan. Sain tilaa ajatuksilleni ja uusia näkökulmia tilanteeseen. Myönsin itselleni olevani homo.

Harrastin ekaa kertaa ikinä seksiä miehen kanssa. Minuun ei sattunut, olin euforiassa. Mieleni laukkasi villisti. Olin vapaa oma itseni.

Myöhemmin olen ollut muiden miesten kanssa. Suhteet ovat olleet lyhytikäisiä. Olin kuitenkin varma homoudestani.

Sitten naisfantasiat alkoivat eksyä päähäni. Ensin yksittäisinä kuvina ja ajatuksina, myöhemmin haaveiluna. Järkytyin. Minähän olen homo!

Alkuhuuman jälkeen olen hylännyt btm roolin. Pidän sitä epämukavana ja vastenmielisenä ajatuksena. Olen silti ollut vain miesten kanssa.

Tämän hetkinen 'säätö' on jatkunut yli puoli vuotta. Siis miehen kanssa. Seksi on alkanut tuntua tylsältä. En alunperinkään ollut kovin romanttisessa suhteessa, mutta tuntuu kuin mitään tunteita ei enää olisi.

Jokin aika sitten aloin katsomaan hetero- ja lesbopornoa. Erityisesti naisten rinnat kiihottivat, ja hiukset. Genitaalit niin naisilla kuin miehillä ovat epäkiinnostavan näköiset.

Nyt olen alkanut miettiä, josko identiteettini olisi kuitenkin bi. Olen huomannut, että miehiin liittyvät ajatukset ovat olleet lähinnä seksifantasioita. Ja romantiikassa olen kokenut karvaita pettymyksiä. Löydän mieleni sopukoista haaveita lapsista naisen kanssa. Olen hämilläni.

Olen viimeisen parin vuoden ajan ollut avoimempi muutamalle läheiselleni ja he ovat sanoneet, että olen aina vaikuttanutkin homolta. Pidän itseäni kuitenkin melko maskuliinisena ja olen saanut kuulla kehujakin tästä partreneiltani. Tämä minun ilmeinen homouteni yllätti ja vähän loukkasi.

Nyt kun olen löytänyt itsestäni bi-puolen, tuntuu kuin ihmiset luulisivat minun valehtelevan, keksivän sepustuksia, joilla pääsisin 'takaisin' heteron rooliin. Minut tyrmätään täysin jos ilmoitan kiinnostuneeni myös vastakkaisesta sukupuolesta. Koen tämän kovin nöyryyttäväksi. Välillä kiellän itseltäni bipuoleni - minähän olen homo, kaikki sen tietää. Ja yhä uudestaan naiset hiipivät mieleeni.

Olen epätoivon partaalla tilanteessani. En tiedä kuka olen tai mitä haluan. Kaikki muut sen sijaan tuntuvat sen tietävän ja ovat valmiina tyrkyttämään apuaan, siis sillä ehdolla että olen homo ja tulossa kaapista. Bi en voi olla. Yritän vain valehdella itselleni, että pitäisin naisista.

Kysynkin: mitä voin tehdä? Mistä tiedän mihin lokeroon kuulun? Voinko ikinä olla parisuhteessa naisen kanssa ilman lähipiirini supinaa selän takana.
Lue vastaus
Olen koettanut monesti kysyä eri lähteistä, että onko se pedofiliaa, jos aikuinen ja kouluikäinen lapsi leikkivät ratsastajaa ja hevosta keskenään, siten että kouluikäinen lapsi ratsastaa aikuisen selässä?
Entä se, jos kouluikäiset lapset istuu ja seisoo aikuisen selän päällä?
Lapsena leikin usein leikkejä, jossa olin hevosena ja toiset lapset ratsastivat selässäni eli
minä olin hevosena tai sitten minä asetuin vatsalleni lattialle tai maahan ja toiset tulivat sitten istumaan ja seisomaan selän päälle ja siitä tuli valtavan mukava tunne, en oikeastaan hävennyt sitä tunnetta ja voin sanoa, että pidän tuosta leikistä. Minusta tuollaiset leikit tulisi saada peruskoulujen ala-asteille ja lisäksi myöskin tanssiakin voisi
peruskoulujen ala-asteille suositella mieluummin uskonnon opetuksen sijaan. Peruskoulun uskonnon opetus on mielestäni liian ahdasmielistä ja vanhanaikaista, en heille olisi saatava enemmän seksuaalista opetusta ja tanssia, ja kaiken uskonnollisen poistaa, ja seksuaaliset leikit vapauttavat, kyllä he aikaa myöten siihen oppisivat, miten mukavalta seksi tuntuu. Itse olen alkanut ymmärtämään seksuaalisia vähemmistöjä ja sukupuolineutraaliavioliittojenkin merkityksen.
Lue vastaus
Hei,

Olen vajaa kolmekymppinen nuori nainen. Elämä on ollut kovaa, vaikkakin nyt 10 vuotta olen ollut vakisuhteessa ja meillä on kaksi lastakin.

Mut yritettiin raiskata kun olin 18v, 20 vuotiaana jouduin raiskauksen uhriksi ja sen jälkeen ollut lähinnä seksuaalista ahdistelua mm. työssäoppimisohjaajalta (avasi rintaliivejäni, kosketteli, puhui ja ehdotteli rivoja) ja harrastuskaverilta, joka on kosketellut ja nylkyttänyt väkisin seinää vasten...

Nykyään en enää osaa nauttia ns. normiseksistä. Kiihotun alistumisesta ja raiskausfantasiat pyörii mielessä. Välillä toivon, että seksuaalinen häirintä menisi pidemmälle. Toivon, että mua vahingoitettaisiin samalla. En tiedä johtuuko siitä, että raiskauksesta tuli silloin syyttämättäjättämispäätös, kun ei ollut näkyviä vammoja vai miksi näin on?

Luulisi, että normaalisti ihminen ahdistuu ja pakenee tilanteita, mutta mulla on päinvastoin. Miksi?

Mies on ottanut kovempia otteita käyttöön mm. sidontaa, anaaliseksiä, tukasta repimistä, läpsyttelyä jne, mutta kun tuntuu ettei mikään riitä: pitäisi jo hellästi kuristaa, panna väkisin, avokämmentä kasvoille, reikien venytystä jne....

Pää ihan sekaisin, mikä mun on?!
Lue vastaus
Hei

Olen 30-vuotias mies ja pääsin naisen kanssa harrastamaan seksiä ensimmäisen kerran vasta hetki sitten. Kyseessä on siis ensimmäinen seksikokemukseni ylipäätänsä. Ongelmaksi muodostuu kiihottumisvaikeus. Minun on vaikea saada erektiota ja uskon, että se johtuu siitä, että en meinaa kiihottua kunnolla.

Minulla on myös fetissi, jota olen toteuttanut itseni kanssa "runkkaamalla" useita vuosia. Nyt pelkoni on se, että tämä fetissi on mennyt niin pitkälle, että normaalissa seksuaalisessa yhteydessä en enää kiihotu kunnolla.

Onko tähän jotakin ratkaisua, jotta pystyisin kiihottumaan paremmin ns. normaaleista asioista. Koen, että tämä tulee vaikuttamaan minun elämän laatuun todella negatiivisesti ja samalla vaikeuttaa kumppanin etsintää ja valintaa, koska käytännössä siinä pitäisi mennä fetismi edellä. Itse fetismin kanssa olen sinut.
Lue vastaus
Niin, löysin tämän sivun erään aseksuaali-neuvonta-sivun kautta. Olen 14-vuotias, enkä koskaan ole sillälailla pitänyt kenestäkään. Naimisiinmeno ja seurustelu vaikuttavat vain luotaantyöntävältä. Tietysti olen onnellinen toisten puolesta, mutta en itse haluaisi minkäänlaiseen parisuhteeseen.

Pikkutyttönä, ykkös-kakkosluokalla, tietysti oli porukan mukana siinä "oi kun on söpö poika"-jutussa. Kuitenkin esim. päiväkodissa parhaat kaverini olivat poikia, eikä minua koskaan haitanneet "poikabakteerit" vaan istuin alakoulussa uhmalla sille tuolille, jossa poika oli istunut, näyttääkseni. En kuitenkaan ole ajatellut poikia mitenkään seurustelukumppaneina, niinkuin en tietysti tyttöjäkään.

Sain vanhempana (jotain kolme vuotta sitten?) kuulla homoista. Ei se haitannut, mutta inhotti sillä lailla kuvitella kaksi poikaa pussaamassa. Mutta kun luin, oliko se tänä vuonna, kirjan, jossa eräs lempihahmoistani paljastui homoksi, käsitykseni muuttui. Kun instagramiin loin tilin, aloin selailla eri LGTB+ profiileja ja löysin, että on niitä muitakin kuin homoja. Sieltä, tägrämin ihmemaailmasta, löysin myös Aromantikot ja Aseksuaalit.
Ne jotenkin kolahtivat, ja tunnuin kuuluvani vihdoinkin johonkin :3

Lähetin vielä instagramissa eräälle Ace-profiilille yksityisviestin, kysyäkseni voiko näin nuori olla Aro-Ace.
Sain myöntävän vastauksen. Aamulla jaksoin nousta ylös sen onnen voimalla. Piirsin vihkoon pienellä Ace-pride lippuja, ja se toi minulle hyvän olon tunteen. Joskus kun on kesäloman aikana kamala epävarmuus päälle, olen vakuuttanut mielessäni itselleni, että olen Aromantikko ja Aseksuaali.

Olen hyvin uskonnollinen, löysin valaistumisen vasta ekana yläkouluvuonna, viime vuonna. Kaikki oli silloin koulussa niin rankkaa, minua kiusasi luokan eräs poika. Huusi ilkeyksiä porukkansa kanssa. En tuntenut kuuluvani porukkaan.

Lainasin kirjastosta silloin erään Narniaa käsittelevän kirjan, joka sitten kertoikin Narnia -sarjan uskonnollisesta puolesta. Luin koko sarjan uudelleen, ja eräänä aamuna kouluun kulkiessani koin linja-autossa jonkinlaisen valaistumisen. Rupesin itkemään spontaanisti, en tiedä miksi. Ehkä onnesta.

Minulla on seinällä sänkyni yläpuolella huopataulu Aslanista. Joskus kun on oikein kovaa, rukoilen, tai ainakin yritän rukoilla, sen alapuolella. Joskus rukoilen muuten, mutta kun oikein kunnolla sattuu, niin silloin sen kuvan lähellä. Siitä on jotenkin hyötyä.

Joskus hiukan alle kymmenvuotiaana, siinä seitsemän vuoden hujakoilla, olin usein leikeissä poikahahmo. Leikin aina eläimiä, en melkein koskaan ihmistä. Ja jos leikin, niin olin lemmikin omistaja. Hyvin harvoin se eläinhahmo oli tyttö, aika usein poika ja joskus ei kumpikaan. Pienempänä oli hetkiä, jolloin halusin olla poika. Minua ei haitannut, että olin tyttö, mutten erityisesti kokenut olevanikaan tyttö.
Sitten oli pitkä hiljainen vaihe, kun kaikki sujui "normaalisti".

Nyt, murrosiässä, on kuitenkin alkanut taas vaivata. Joskus, aika usein, kaikki sujuu normaalisti, mutta välillä ei niinkään. Joskus on täydellisiä itseinhon hetkiä. Vihaan rintojani. Heti kun huomasin niiden alkavan kasvaa, murrosiän alkuvaiheessa, pillahdin itkuun nähdessäni itseni peilissä. Nyt vain harmittaa, ja joskus itkettää. Esim. kun menen vessaan yöllä ja näen itseni isosta peilistä pestessäni käsiä tms. näen ne. Eivät kai mitenkään isot tai pienet, mutta minua ne haittaavat. Olen yrittänyt peittää ne, siteillä ja taittamalla kireän topin kaksinkerroin, mutta niistä tulee lähinnä turhautunut "jaaha"-olo. Olen estänyt äitiä ostamasta minulle liivejä, koska ajatuskin niistä inhottaa.

Minusta myös tuntuu, etten edes haluaisi olla ihminen. Tai ainakin toivon, että osaisin muuttua naakaksi. En välttämättä aina oikein edes halua ihmisen kehoa, koska feminiinisyys paistaa. Pienempänä oli ihan okei käyttää mekkoa. Nykyään en välttämättä pukisi sitä päälleni kuin maksusta. Vähintään viidestäkympistä. Naamiaisasussa voin pitää hametta, esim. eräs kissapuku, mutta muuten en sitä halua käyttää. Niin ikään "tyttömäiset" jutut, kuten meikkaaminen ja pojista keskusteleminen eivät kiinnosta minua lainkaan. Olen myös huomannut olevani jonkin verran allerginen meikeille ja hajusteille, silläkin on siis lusikkansa sopassa.

Olen alkanut miettiä agenderia, mutta en koe itseäni täysin sukupuolettomaksi. On OK, että minua kutsutaan tytöksi, mutta en todellakaan halua, että minua kutsutaan naiseksi. Inhottaa, kun äiti tai joku muu joskus sanoo minun olevan "kaunis nuori nainen". Sekä kaunis että nainen tuntuvat pahalle. Esim. Vaatteitani voi toki sanoa kauniiksi, muttei minua. En myöskään haluaisi minua kutsuttavan komeaksi, mutta ei siitä haittaakaan ole. Mutta "miehekäs" menee jo yli.

Onko mahdollista olla ikäänkuin demi-girl, mutta jotenkin osaksi agender? Ei mikään pokatyttö, vaan jokin agendertyttö tai jotain? /:(

Kiitos avusta! :3♡
Lue vastaus
Olen jonkin verran yli kolmikymppinen cis-nainen, joka vielä pari vuotta sitten luuli olevansa ihan perus-hetero. Termin 'aromanttinen' kuulin muutama vuosi sitten ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei aluksi tuntunut liittyvän minuun. Sitten googlasin sen ja yht'äkkiä ne määritelmät osuivatkin aika hyvin. Olen kyllä ollut elämäni aikana ihastunut, mutta ne ihastukset ovat olleet lähinnä sellaisia "Haluan olla tuon ihmisen lähellä ja halia ja sellaista" -tyyppisiä. Esimerkiksi suutelu ei suoranaisesti ällötä, mutta ei ole myöskään sellaista, mitä ihastusteni kanssa erityisesti haluaisin tehdä. Samoin olen huomannut, että minulla hyvin harvoin on toivetta siitä, että ihastukseeni vastataan. Itse asiassa se ajatus hieman ahdistaa. Edellisen kerran olin ihastunut vuonna 2011. En koe olleeni koskaan rakastunut. Nykyään lähimmäs ihastumisen tunnetta pääsen lukiessani rakkausromaania tai katsoessani romanttista elokuvaa. Itse tosin en osaisi kirjoittaa rakkaustarinaa, koska en oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu.

Seksuaalista suuntautumistani olen alkanut pohtia tämän vuoden alussa. Aikaisemmin en ole edes pahemmin ajatellut asiaa, tai siis olen pitänyt itsestään selvänä, että olen heteroseksuaali, koska kiihotun ja masturboin, sekä olen myös halunnut harrastaa seksiä jopa tietyn ihmisen kanssa (ehkä noin kolmisen kertaa elämässäni). Siis kunnes olemme aloittaneet. Saatan olla hyvinkin kiihottunut ennen ensimmäistä kosketusta, mutta minulle tunnelma jotenkin aina lässähtää, mitä lähemmäs yhdyntää mennään. Se ei ole epämiellyttävää eikä kivuliasta eikä mitään, mutta en myöskään saa siitä yhtään nautintoa (teini-ikäisenä, ennen kuin 22-vuotiaana menetin neitsyyteni, muistaakseni nautin suutelusta ja vaatteiden päältä koskettelusta paljonkin ja nimenomaan seksuaalisesti). Ja kun ajattelen esimerkiksi seksuaalifantasioita, joita minulla on ollut (tai yrittänyt olla), niin yleensä en ole itse millään tavoin osallisena, vaan ne ovat sellaisia romaani-tyyppisiä kohtauksia. Jos koetan kuvitella itseni siihen, niin alan nopeasti fantasioimaan selkähieronnasta (eikä siihen enää liity mitään seksuaalista, eikä fantasian muuttuminen ole tietoisesti tehtyä). Tämä siis jo paljon ennen kuin edes tiesin aseksuaalisuudesta. Minulla ei myöskään ole mitään negatiivisia tunteita seksiä kohtaan, enkä ole seksuaalisesti epävarma.

Olen nyt vajaa puoli vuotta kategorisoinut itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi (tarkemmat kategoriat, joihin olen päätynyt, ovat lithromanttinen autokrossiseksuaali, mutta en oikein koe niille sen suurempaa tarvetta). Mietinkin nyt, että onko minulla oikeutta siihen. Uskoisin kuitenkin kokeneeni seksuaalista vetoa ihmisiin, mutta siitä on vuosia, kun se tunne olisi kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa. Mietin kuitenkin, että onko tämä itseaiheutettua. Siis, että olenko jotenkin itse päässäni kehittänyt nämä reaktiot jotenkin suojellakseni itseäni esim. hylkäämiseltä. Pitkään luulin, että tämä kaikki johtuu masennuksesta tai masennuslääkityksestä, mutta nyt olen ollut terve ja lääkkeetön jo vuoden, eikä tilanne ole muuttunut. Ainoa muutos on ollut helpotus, kun aloin määrittelemään itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi.
Lue vastaus
Hei olen 27 vuotias mies. Tykkään pukeutua naisten leveälahkeisiin treenihousuihin. Käytän niitä julkisesti ja myös itsetyydytyksessä. Onko se normaalia että kiihottuu kyseisistä housuista tosi paljon varsinki materiaalista?
Lue vastaus
Hei olen kohta parikymppinen nuori nainen, minulla on ollut kaksi vakavaa parin vuoden suhdetta sekä useita lyhyempiä suhteita miesten kanssa. Olen aina ollut kiinnostunut miehistä ja ollut ihastunut sekä rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen sekä pitänyt itseäni täysin heterona. Kuitenkin jostain syystä varsinkin seksin aikana alan miettimään naisia ja joskus edellisen kumppanin kanssa katsoimme aikuisviihdettä ja halusin aina katsoa lähes poikkeuksetta pelkkiä naisia, puhuimme myös miehen kanssa useasti, kuinka kiihottavaa olisi, jos toinen nainen harrastaisi kanssamme seksiä, ajatukset olivat hyvin kiihottavia. Tämän lisäksi naisten kuvat aiheuttavat usein kihelmöinnin tunteen ja saa minut hyvin hämilleen.

Viime aikoina löysin myös sosiaalisesta mediasta erään naisen jonka kuvia selailin ja tykkäilin ja hän tykkäili takaisin ja kuvat jollain tapaa kiihottivat ja kiinnostivat minua. Olen miettinyt monesti pitäisikö minun ottaa tähän naiseen yhteyttä. Asia vaivaa, sillä olen aina tuntenut itseni heteroksi mutta jostain kumman syystä, kun katson esimerkiksi naisen kroppakuvaa se aiheuttaa kihelmöintiä, kun taas miehen kuvaa katsoessa ei herätä juurikaan mitään tunteita. En kuitenkaan osaa kuvitella ihastuvani/rakastuvani saatikka seurustelevan naisen kanssa. Olen miettinyt, jos kokeilisin miltä naisen kanssa tuntuisi ja saisin ehkä asiaan jonkinlaisen vastauksen.
Lue vastaus
Ei nyt varsinaisesti liity seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sain alkuvuodesta kondylooma diagnoosin. Nuori mies, jota silloin tapailin, pisti poikki lähes saman tien. Sanoi kyllä, ettei tauti ollut syynä ja että oli kiitollinen, että olin rehellinen, kun kerroin mutta yhtäkkinen suhteen päätös pisti mietityttämään. Nyt kun olen tavannut uuden ihanan miehen en uskalla heittäytyä juttuun ennen kuin olen saanut kerrottua diagnoosistani. En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia. Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista...
Lue vastaus
Hei!

Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä. Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Tietynlaisiin vaatekappaleisiin ja tiettyyn kehonosaan/piirteeseen liittyen.

Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani. Esim. seksissä haluaisin kokea olevani haluttava, enkä vain, että tämä yksi piirre minussa on haluttavaa/kiihottavaa.

Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa?
Lue vastaus
Tervehdys,
Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa.
Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta.

Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. muokkaavista alusasuista kuten esim. korkeavyötäröalushousut. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista.

Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa. Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni. Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana.

Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean.

Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani. Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan?
Ps.
Unohdin viestissäni sanoa, että käytän näitä asuja harvoin seksin aikana, ehkä noin 10% kerroista. Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim. riidelty jostain.
Lue vastaus
Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti?
Lue vastaus
Eli siis oon 13- vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma. Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus. Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään. Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa
Lue vastaus
Olen kolmekymppinen mies. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten. Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään. Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan.

Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin.

Olen miettinyt ajan varaamista seksuaaliterapeutilta/muulta seksologilta. Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"?
Lue vastaus
Hei. Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä. Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin. Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa. Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia.
Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin. Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä. Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen. Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan. Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä. Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista. Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista. (en siinä vaiheessa uskaltanut kertoa ihastumistani hänelle) Hän ymmärsi minua ja tuki minua, kun minulla oli vaikeaa.

Kuten aloittaessani kerroin luulleeni olevani 100%:nen hetero. Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi. Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia. Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan.

Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä. Tunnen olevani luovuttaja
Lue vastaus
Epäilen aseksuaalisuuttani. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan?
Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi. Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina. Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan. Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Haluaisin olla avoimesti aseksuaali, mutta samalla mietityttää voinko olla 100% varma jos en ole koskaan kokeillut seksiä kenenkään kanssa. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni. Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali. Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä. Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta?
Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle?
Lue vastaus
Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella. Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani. Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän( silloin 20-30v) on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan. Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista? Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Onko kyse pedofiliasta? Voiko pedofiliasta parantua? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani?

Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä. Ja jos kyse olisi jostain muusta miehestä olisin sitä mieltä, että kuhan EI IKINÄ TEE mitään niin kaipa se on jokaisen oma asia, mutta nyt on kyse omasta miehestä. En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton.
Lue vastaus
Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä.
Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: olemme ääripäät, toinen haluaa vaikka joka päivä ja toinen ei juuri milloinkaan.

Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa. Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme.

Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.
Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koska niitä tulee.
Lue vastaus
Moi! Oon 19-v. tyttö joka on jo vuoden ajan ollut epävarma seksuaalisuudestaan, eikä uskalla tehdä asialle mitään. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella.

Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno.

En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Apua?
Lue vastaus
Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää. Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä. Lukion tt:n tunnilla mainittiin ohimennen, että naiset voivat käyttää ehkäisynä halkaistua kondomia. Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta...? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä?

Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä. Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua? Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla? Milloin tulisi mennä testeihin?

Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa.
Lue vastaus
Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään. Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa (rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi) ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena. Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym. Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin. Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi (jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia) enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen. Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita (paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta..) Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi. Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä.


Mutta... Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa (tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää) niin ihan normaali (?) ihmissuhde se olisi kai muuten mutta mä olisin muuten poika paitsi sänkyhommissa. Onko tällaiselle tilanteelle/ asialle edes nimeä? En mä tiedä mitä tehdä.

Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen. Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä (ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja) ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!! Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa (jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään) kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret (mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi) ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla. Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte. Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään?
Lue vastaus
Olen 24-vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä. Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän.

Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta. En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava. Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia. Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia.

Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? En tiedä. Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet... onko tällaiselle sanaa, tarvitseeko sille olla? Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo (tai ainakin enemmän sinnepäin) vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut.

Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia. Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki. En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän.
Lue vastaus
Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa?
Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina. Katsonut myös heteropornoa eli ei homo?
Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, 1-3 kertaa päivässä, eli ei homo?
Enkö riitä?
Valheista johtuen en luota enää mieheeni.
Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta?
Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista.
Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms. Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina. Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys.
Lue vastaus
Hei, olen 16 -vuotias poika ja haluaisin avautua/kysyä mieltäni askarruttavista asioista. Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista.

Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä.
Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia? Siis olenko exhibitionisti tai jotain?

Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita (pornograafista animea tai mangaa) jossa esiintyy "trap" hahmoja (tytöiltä näyttäviä poikia) tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa.

Sitten ihmissuhteista. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Tunnen myös olevani riippuvainen ihmisestä/hahmosta johon ihastun, varsinkin jos saan jonkinlaista vastakaikua...

Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan.

Asioita ei myöskään helpota se että vanhempani eivät tunnusta homo- bi- tai panseksuaalisuutta edes olemassa oleviksi seksuaalisiksi suuntautumisiksi -> "Epäluonnollista" "tekosyitä"

Tahtoisin siis kysyä olenko normaali, marginaalitapaus vai jokin anomalia. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää.

Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei!
Lue vastaus
Hei,
Olen kohta 20-v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Miesten kanssa olen seurustellut/deittaillut useammankin kerran, mutta käytännössä aina minun puoleltani on tullut aloite lopettaa juttu. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin.
Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali?

En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta. Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan samaan tilaan (esim. leffailta) ja tiedän, että olisi potentiaalinen mahdollisuus harrastaa seksiä. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään.

En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin (yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää), mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni. Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti (eikä henkisesti) miltään. Pidän kuitenkin sekä miehiä että naisia esteettisesti miellyttävinä ja toisinaan koen halua suudella/halata/cuddle heitä, mutta en koskaan harrastaa seksiä. Mitä ihmettä olen?

Tiedän, että olisin 110% ok seksittömään suhteeseen, mutta tuntuu että kaikkialta tunkee uutisia ja juttuja kuinka "seksi pitää parisuhteen kasassa" ja on parasta ikinä. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan...
Lue vastaus
Hei! Syyllistyykö siinä johonkin rikokseen jos on vaikka jossain nettivideochattipalvelussa masturboinut 13-15vuotiaan kanssa? Ei siis mitään pakotettua vaan nuoremman ehdotuksesta? Itse olen 16vuotias. On tullut pari kertaa sellaisia ehdotuksia ja olen aina lähtenyt pois koska en ole tiennyt onko se oikein. Olen hieman bi.
Lue vastaus
Olen hyvin hämmentynyt. Olen aina ollut varma, että olen hetero. Mutta noin vuosi sitten katsoin erästä televisiosarjaa ja tajusin erään persoonan tässä sarjassa muistuttavan minua. Aloin sitten vähän tonkia asioita, mutta mikään nimike ei tunnu sopivan minuun. Olen siis melkein kuusitoistavuotias tyttö. Minä pidän pojista. Mutta siihen liittyy jotain outoa. Aina välillä, kun kuvittelen olevani jonkun kanssa seksuaalisesti, kuvittelen olevani poika. Ja kumppanini on poika. Minä rakastan vartaloani ja tykkään olla tyttö. Mutta välillä huomaan miettiväni, että näyttäisinkö hyvältä ilman rintoja. Vapaalla olen tyttö. Kuvitelmissa poika. Kuvitelmissa se tuntuu luonnollisemmalta. En voisi kuvitella sitä tyttönä. Se enemmänkin ällöttää.
Lue vastaus
Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa. Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. katselemalla pornoelokuvia, vai käymällä vieraissa vai miten?
Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä. Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa? Onko teillä tietoa, miten yleensä BI:n suhteissa/avioliitoissa toimitaan?
Lue vastaus
Hei, olen 17 vuotias poika ja olen huolissani että olenko syyllistynyt johonkin rikokseen.
Homman nimi on se että olen noin 13 vuotiaasta asti katsonut pornoa puhelimella ja netistä tottakai löysin monenlaista pornoa, myös lapsipornoa.

Olen siis useasti katsonut lapsipornoa, joissa esiintyjät ovat noin 12 - 18 vuotiaita. Alkuaikoina en toki vielä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa mutta nykyäänhän olen. Pelkään kovasti jääväni kiinni tästä ja hulluudessani pelkään jopa joutuvani vankilaan. Olen ymmärtänyt että katsominen ei ole rikos vielä aikuisenakaan mutta kuvien hallussapito olisi. Minulla ei tietääkseni ole tallaisia kuvia, ellen sitten ole vahingossa niitä ladannut.

Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta olen hyvin huolissani. Olenko siis syyllistynyt johonkin kun olen katsonut tällaisia kuvia, joissa selvästi alaikäisiä esiintyy alasti?
Lue vastaus
Olen 44 v cd tytsy. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia (80 mm) sisällä koko päivän. Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä?
Lue vastaus
Hei!
Olen sama 12-v poika, joka kysyi aikaisemmin seksuaalisesta suuntautumisesta. Haluaisin lisätä että saan välillä kihelmöintiä samasta sukupuolesta tekeekö tämä minusta homon vai mistä tämä johtuu. Välillä, kun näen esim. miehen kuvan penikseen, tulee semmoinen nykäisy. Mutta ei erektiota.
Lue vastaus
Minulla oli lapsena sellainen tapa, että ehdotin naapurin tytölle, että voisimme panna ja minä olisin mies ja hän nainen... Näin sitten teimme ja menimme leiksi mukamas yhdyntään. Sitten teimme jutun toisinpäin, niin että kuvittelin, että hän on mies ja minä nainen. Tällä tavalla hommailimme aika useita kertoja ja minä aloin olemaan useammin mies ja hän nainen. Olemme sitten lopettaneet touhun, mutta minä olen alkanut onanoimaan ja kuvittelemaan, että olen jokin mies ja kuvittelemaan naisia, joiden kanssa harrastan seksiä. Tämä on mielestäni vähän hävettävää ja en oikein kehtaa puhua kenellekään... Mitä teen? Haluaisin olla naisellisempi tai tyttömäisempi, mutta turmellunko, jos katson pornokuvia? Ne eivät ole kai kenellekään hyväksi. Olen kuitenkin jo niin tehnyt. Apua! En halua turmeltua... mitä teen asialle?
Lue vastaus
Olen poika joka käyttää sukkahousuja.
Käytän niitä päivittäin. Haluaisin mennä ulos sukkahousuihin hameeseen ja ballerinoihin pukeutuneena mutta en uskalla. Pelkään että joku varsinkin naispuolinen näkee minulla sukkahousut jalassa ja mietin että miten suhtautuu minuun kun näkee sukkahousut minulla. Mitä pitäisi tehdä ?
Lue vastaus
Olen nuori opiskelija poika, jolla on ainakin tällä hetkellä elämässään vakava ongelma. Olen seksuaalisesti kokematon rumuuteni takia ja tämä on saanut minut pohdiskelemaan. Aivan aluksi uskoin, että olisin 100% hetero. Olen jo 6-vuotiaasta asti ymmärtänyt mikä on hetero, homo, bi jne. joten minulla olisi ollut jo pienenä varaa valita, mutta tunsin pojat vain hyvinä kavereina ja tytöt puolestaan olivat kuin "kiellettyjä hedelmiä" ja tunsin ikään kuin olisin kokenut yhteyden useammankin tytön ja itseni välillä eli tunsin rakastuneeni. Kuitenkin hieman kasvettuani ja mentyäni kouluun, mikään muu ei muuttunut, kuin, että aloin käydä rumaksi ja lihavaksi ja kaikki tytöt alkoivat minua siitä huomauttamaan, niinkuin se olisi heille tärkeää. Siitä minulle kehkeytyi jo varsin nuorella iällä vahva naisviha, joka vaivaa minua nykyäänkin. Kiinnostukseni ja uskoni siitä, että voisin, joskus vielä naisen itselleni saada ei kuitenkaan mennyt miksikään. Tänä vuonna kuitenkin olen huomannut itseäni järkyttävä seikan, nimittäin en ole enää ollut kiinnostunut tytöistä ja naisista vaan enemmän miehistä, enkä pidä siitä. Mitä voisin tehdä asialle ? Miten voin muuttua takaisin ennalleni? Syytän tästä useita naisia, koska siinä 10-16 iässä olin siinä tilassa, että olisin voinut ollakkin seksuaalinen naisen kanssa, mutta kukaan ei hyväksynyt minua ja nyt he ovat pilanneet seksuaalisuuteni. Mieluummin elän loppuelämäni aseksuaalina tai tapan itseni, kuin, että olisin homo. Tämä haittaa minun arkielämää, perhe-elämää, koulunkäyntiäni, kaikkea. Kertokaa miten voisin olla hetero jälleen ja olla vapaa homoseksuaalisista haluista
Lue vastaus
Olen 19 v mies. Saan todella paljon seksuaalista nautintoa naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Minua kuitenkin huolettaa oikeasti tämän normaalisuus. Teen tätä siis vain kotona. Ennen nukkumaan menoa koen morkkista ja koen itseni hulluksi jne. Naisten vaatteisiin pukeutuminen antaa mulle kuitenkin kiihotusta ja hyvää oloa, mutta samaan aikaan pahaa oloa. Mistä se voi kertoa? Olen tilannut netistä naisten vaatteita. Haluisin enemmän ostaa oikeasta kaupasta. Mutta en ikimaailmassa kehtais, saatika sovittaa. Onko tämä tavallista/normaalia? Tai miten voisin toteuttaa paremmin fetissiä tai miten uskallan oikeeseen liikkeeseen ostamaan niitä. Kiitos jo etukäteen!
Lue vastaus
Hei!
Olen menossa pian naimisiin mieheni kanssa 8 vuoden seurustelumme jälkeen.
Olemme alkaneet seurustella kun olemme olleet 17 vuotiaita ja nyt 25 vuoden iässä olen alkanut häiden lähestyessä miettiä onko tämä oikein. Minulla oli 16-17 vuotiaana 10 eri pojan/miehen kanssa seksiä, ja olen ymmärtänyt vasta aikuisiällä, että suurin osa heistä käytti minua ihan suoraan hyväkseen silloin, kun minä ihastuin heihin kaikkiin. Olin silloin nuori ja hain hyväksyntää ja läheisyyden tunnetta, uomasin pian, että sitä sai miehiltä vain antamalla heille sitä mitä he halusivat vaikka itse olisin halunnut ainakin aluksi vaikka vain halailua ja yhdessä nukkumista. Nykyinen poikaystäväni oli myös yksi tällainen seikkailu, mutta hän sitten rakastui minuun ihan oikeasti ja rakastin sitä tunnetta että kerrankin joku haluaa kanssani muutakin kuin pelkkää seksiä... Tiedän että hänellä oli vain yksi seksikumppani ja kerta ennen minua.

Naimisiin meno ahdistaa varmaan jollain tapaa aina, mutta minua se on alkanut vaivata todella paljon. Olen alkanut miettiä itseäni ja omia halujani. Tulin juuri viikon ulkomaan matkalta, jossa olin kaverini kanssa ja kotiin tullessani tajusin etten ole kaivannut miestäni yhtään koko matkan aikana. Hän taas halusi heti illalla seksiä ja sanoi että voisi rakastella kanssani koko yön. Rakastan kyllä miestäni, mutta en oikein tunne seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Harrastamme seksiä 1-2 kertaa viikossa mieheni tahdosta. Esitän että pidän siitä, mutta en oikeasti tunne mitään, kun hän on sisälläni. En ole koskaan saanut orgasmia pelkästään yhdynnän aikana ja nautin seksin aikana ainoastaan siitä kun koskettelen itse itseäni ja saan orgasmin ajatellen kaikkea muuta kuin miestäni.
Koen joskus pieniä ihastumisia kun näen muualla silmääni miellyttäviä miehiä, mutta kyse ei ole nyt kenestäkään muusta kuin minusta enkä halue erota kenenkään muun taika. Tiedän kyllä että ihastuminen ei kestä ikuisuutta ja että jokainen suhde laimenee joskus, mutta kun en ole esim. Koskaan edes asunut yksin ja koen että minulta on jääneet kaikki treffit ja tapailut kokonaan väliin kun aina on heti ollut seksiä. Opiskeluaikana minulla oli kämppäkaveri, ja sitten muutin jo yhteen mieheni kanssa.

Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä ( vieläpä alun perin omasta pyynnöstäni ) ja mieleeni on tullut että haluanko sitä vain siksi että tahdon vain jotain tekemistä elämääni? Olen aina pönkittänyt elämääni ja vältellyt omaa tylsistymistäni tekemällä jonkin ison asian elämässäni. Toissa vuonna ostimme asunnon, viime vuonna otimme koiran ja sitä ennen olemme muuttaneet tai tehneet ulkomaan matkoja vähän väliä... Pelkään että häät ovat taas yksi asia, joka vähentää tylsistymistäni suhteessani. Ahdistumistani ei helpota se, että unelmien hääpukukin on hankittu ja vanhemmat, sisarukset sekä kaverit tietävät häistä....

Rakastuin kyllä mieheni aikoinaan ja olemme arvoissamme ja ajatuksissamme hyvin yhteneväisiä ja järkeviä. Meillä on molemmilla hyvät työpaikat ja ok tulot, rahasta ei ole huolta. Mies on minulle hyvä ja teidän että hän rakastaa minua. Mieheni puhuu kuitenkin harvoin tunteistaan eikä mielestäni huomioi minua, niin kuin pitäisi. Minä taas sanon hänelle useasti että rakastan häntä vaikka jokin aina silloin pistää sydämessäni. Tiedän että jos jättäisin hänet, hän jäisi aivan yksin. Olemme todella paljon yhdessä, koska meillä ei ole monia kavereita ja ne vähät joita on ovat akun perin minun kavereita. Pidän kuitenkin yhdessä olostamme ja meillä on ihan hauskaa keskenämme, mutta suhteemme tuntuu minusta jo vähän enemmän ystävyydestä. Miehelläni ei ole asuinpaikkakunnallamme yhtään kaveria ja hän on huono muodostamaan uusia suhteita. Minua kuitenkin ahdistaa rakentaa omaa elämääni jonkun toisen varaan. Olemme kasvaneet yhteen ja tunnen olevani todella solmussa niin henkisesti kuin taloudellisestikin yhteisen asunnon ja lemmikin myötä. Olisin tavallaan valmis irtautumaan, mutta en uskalla.

Pitäisikö minun vain tehdä niin kuin olen luvannut ja jäädä tähän? Tulenko katumaan koko loppuelämäni jos nyt menen naimisiin? Vai onko tämä vaan nyt se pitkän suhteen koetuskivi, joka painaa mielestäni jo liian paljon? Loppuuko ahdistus joskus ja alan tuntea taas haluja miestäni kohtaan? Kuinka ikinä saisin itseni kokoon ja selviäisin siitä häpeästä joka seuraisi erosta? Jos eroamme, tajuanko heti sen jälkeen että olen menettänyt jotain todella suurta?
Lue vastaus
Hei.
Olen aikuinen, yli 40-vuotias mies ja elänyt koko elämäni vahvasti heterona. Ystäväni ovat heteroita, asuinalueeni on hetero, autoni ja lemmikkini ovat heteroita. Minulla ei ole koskaan ollut suhteita miesten kanssa, vaikka olenkin siihen viittaavia tunteita tunnistanut itsestäni jo pitkän aikaa.
En halua luopua elämästäni julkiheterona, koska pidän tästä elämäntyylistä. Jos tulisin jotenkin kaapista ja kertoisin olevani homo tai bi tai jotain muuta, uskon, että katuisin sitä. Siksi en halua julkisesti ilmoittautua minkään seksuaalisen suuntauksen edustajaksi. En myöskään estele, jos joku analysoi minut heteroksi.
Pienen ongelman tekee kuitenkin se, että en osaa tavata miehiä. Haluaisin sitä seksuaalisen minäni toteuttamiseksi, mutta en tiedä, missä ja miten tapaisin muita samanhenkisiä miehiä salassa. Onko minun siis tehtävä päätös julkihomouden ja julkiheterouden välillä, jos mielin miehelävierailuille? Vai löytyykö jokin seksuaalisosiaalisen toiminnan välimuoto, josta en vain tiedä? Minusta tuntuu joskus, että olen ainoa ihminen tämän ristiriidan parissa, vaikka uskonkin, etten ole.
Tämä ongelma voi olla monien mielestä aika outo ja ymmärrän, jos se herättää ihmetystä tai negatiivisiakin tunteita. Näen asian kuitenkin niin, että identiteettini muodostuu aatteista ja kokemuksista ja nyt minusta puuttuu jotain.
Lue vastaus
Hei, olen 23-vuotias mies. Muutama vuosi sitten huomasin itsessäni minulle oudon piirteen: kiihotun homopornosta. Tuo asia on itselleni jotenkin niin ristiriitainen ja outo, kun olen aina ollut ihastunut ja seurustellut tyttöjen kanssa, kenestäkään pojasta en ole kiinnostunut, muuta kuin kavereina. En välittänyt asiasta sen kummemmin, enkä varsinaisesti yrittänyt kieltää tuota taipumusta minussa. Jostain syystä tuo asia on nyt noussut pinnalle ja mietin sitä ja ahdistun, se tuntuu jotenkin "ei-halutulta" piirteeltä minussa, miksi tuollainen piti nousta esille.

Tällä hetkellä seurustelen transnaisen kanssa, ihastuin häneen ihmisenä, en edes tiennyt hänen transsukupuolisuudestaan seurustelun alkuvaiheessa ja se oli minulle melkoinen shokki. Olen kumminkin hyväksynyt asian. Hänen kanssaan seksi toimii, tällöin olen läsnä tilanteessa ja nautin hänestä. (En tunne kiihotusta hänen sukuelimiä kohtaan ja ne on jätetty rauhaan yhteisymmärryksessä.) Joskus muina aikoina tuo taipumukseni kiihottua homopornosta alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja se saa masentuneeksi ja epäkelvon oloiseksi. Olen sanonut hänelle asiasta ja hän ymmärtää ja pitää minua rohkeana, kun en salaile mitään, minusta tuntui, että on velvollisuuteni sanoa hänelle tästä mielestäni huonosta ominaisuudesta minussa.

Joskus olen taas lukenut juttuja miehistä, jotka ovat tulleet kaapista kymmenien vuosien avioliiton jälkeen. Tuollaiset tarinat kauhistuttaa minua. Entä jos minä tietämättäni elänkin valheessa ja joskus vasta sen ikäisenä tajuan oman suuntautumiseni, pilaan samalla parisuhteen ja toisen elämän. Kaikki tuntuu välillä niin epävarmalta ja oudolta. Onnellisimmillaan olen ehkä silloin, kun tuollaisia ahdistavia seksijuttuja ei tarvitse edes ajatella.
Lue vastaus
Olen 16-vuotias Panseksuaali poika ja minulla on ongelma. Käyn kristillistä koulua, jossa opettajat julistavat kuinka homous, bi-henkisyys jne. ovat syntiä. En itse ole hirveän uskonnollinen henkilö mutta pelkään muiden ihmisten, etenkin ystävieni suhtautumista suuntautumiseeni, ja myös tietenkin vanhempieni aatteita asiasta. Isäni ja äitini ovat eronneet, kun olin pieni. Äitini on suvaitsevainen henkilö mutta isästäni enkä isäpuolestani voi olla niin varma. En halua rikkoa perhettäni yhtään enempää, mutta haluan kuitenkin olla oma itseni. Koulussa en voi kertoa edes luottohenkilöilleni, koska en uskalla ja koska olen oppinut kantapään kautta että koulussani MIKÄÄN ei pysy salaisuutena pitkään. Olen nyt myös yhdeksännellä luokalla ja olen ensi vuonna muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Kannattaisiko minun "tulla ulos kaapista" siellä, vai odottaa että olen täysi-ikäinen ja kertoa sitten kaikille?

+Miten kerään rohkeutta kertoakseni kenellekkään?
Lue vastaus
Olen muutaman kerran humalan puolella, miettinyt että miehet ottavan minut, mutta nyt, kun miehet ovat ottaneet minut... niin mietin onko moinen kuinka yleistä?
Lue vastaus
Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani. Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään. Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin. Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa? olenko aseksuaali?
Lue vastaus
Olen 25-vuotias nainen. Erosin alle vuosi sitten pitkästä parisuhteesta miehen kanssa. Parisuhde oli sen verran pitkä, että suurimman teinistä-aikuisuuteen-vaiheen kävin läpi hänen kanssaan, mutta viimeiset pari vuotta suhteemme oli lähinnä enää vain ystävyyttä. Nyt kun erosta on jo tovi, alkaa sen näkemään eri tavoin. En ole aivan varma olinko missään vaiheessa oikeasti rakastunut häneen, vai olinko vain rakastunut "ajatukseen rakastumisesta" ja lopulta vain niin kiintynyt häneen. Muutoinkin ero on pistänyt pohtimaan identiteettiäni monella tavoin uusiksi, sillä liian kauan rakensin itseäni toisen varaan ja hahmotin itseäni hänen, hänen tekojensa, sanojensa ja ajatusmaailmansa kautta. Nyt tajuan, että monikin niistä oli oikeasti aivan muuta kuin mitä minä haluan oikeasti olla. Tässä vaiheessa myös tulee kuvioon seksuaalisuuteni, josta olen yrittänyt saada selvää. Olen aina ollut jollain tavalla kiinnostunut naisista ja ollut nimen omaan seksin suhteen "bi-curious", mutta olen vierastanut ajatusta esimerkiksi seurustelemisesta naisen kanssa, vaikka toisaalta olen ajatellut omalla kohdallani, että ihastuminen voi tapahtua ihanaan ihmiseen sukupuoleen katsomatta. Nyt kun eron jälkeen minulla on ollut pari juttua miehien kanssa, on minusta alkanut tuntumaan jotenkin oudolla tavalla ontolta. Eikä se tunne mielestäni liity mitenkään edelliseen suhteeseeni, ei laisinkaan ja nämä miehet ovat todella viehättäviä ja "minun tyyppisiäni", on vaan alkanut tuntua, että kaipaan jotain muuta... olisiko se jokin muu sitten nainen? En ole varma. Suutelua enempää en ole naisen kanssa koskaan harrastanut. Ainoa suuteluni naispuolisen ihmisen kanssa tapahtui niin, että tuntematon, hyvin viehättävä tyttö kerran vain sattumalta tuli ja suuteli minua baarissa. Tämän jälkeen olin häkeltynyt, erittäin positiivisella tavalla. Yritin etsiä kyseistä tyttöä jälkikäteen, mutten enää ikinä häntä tavannut. Tuntuu myös, että hyvin paljon useammin näen kiinnostavan näköisiä naisia kuin miehiä. Jokin minua silti tässä asiassa pelottaa, vaikka kysymys ei esimerkiksi lainkaan ole siitä, että lähiympäristöni olisi suppeakatseinen. Asia on minulle vaan hyvin vieras. Enkä vaan tiedä yhtään miten naisen kanssa tulisi esimerkiksi toimia, vaikka itsekin olen nainen ja ihmisiä olemme kaikki... mutta miehien kanssa osaan flirttailla mutten osaa nähdä itseäni "iskemässä" naista... En siis tiedä yhtään kuinka voisin ottaa kontaktia naisiin, varsinkin kun minulla ei ole kokemusta "tällä saralla" naisten suhteen, enkä ole täysin varma mitä haluan kun en ole kokeillut. Enkä tietenkään haluaisi ketään "käyttää hyväksenikään" tässä kokeilussa, mutta haluaisin kovasti löytää jonkun naisen, jotta tietäisin... ehkä... Mutta mistä ja miten? Lähipiirissäni ei ole homoja tai lesboja, joiden seuraan voisi lyöttäytyä. Mitähän minun edes tilanteessani pitäisi tehdä?
Lue vastaus
Hei!
Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa.
Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan.
Parisuhteemme on mutkikas ja oma seksuaalinen kiinnostus miestäni kohtaan on olematon. Olen ajautunut vastaavaan tilanteeseen aiemminkin elämässäni, parisuhde miehen kanssa alkanut ahdistamaan ja toivoisin enemmän sellaista suhdetta mikä on kumppanuutta ilman sen kummenpia romanttisia/seksuaalisia sävyjä.. mikä ei miehelleni sovi. Olen tästä syystä miettinyt omaa seksuaalista suuntautumistani tässä aikuisiällä moneen eri otteeseen.
Ulkoisesti naiset ovat mielestäni paljon viehättävämpiä ja huomaankin että katseeni kiinnittyy enemmän naisten muotoihin/olemukseen kuin miesten. En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa mutta se on aina ollut hyvin kiehtova ajatus. Toisaalta en osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, olen aika estynyt seksin suhteen enkä niinkään kokeilun haluinen. Parisuhteessa olen kokenut sen vaan välttämättömänä asiana, en sellaisena että varsinaisesti itse sitä haluaisin.
Ollessani sinkku katselin netistä naisten kirjoittamia treffi ilmoituksia, en kuitenkaan koskaan uskaltanut kehenkään mitään kontaktia ottaa. Yhteen naiseen olen ollut hurjan ihastunut ja jopa pyytänyt treffeille mitkä ei koskaan toteutuneet..mutta hänen suuntautumisensa tiesin ja näin ollen uskalsin kysästä...
Miten suuntautumistaan voi alkaa "selvittelemään"? Tuntuu että en pääse puusta pidemmälle itse näiden pohdintojen kanssa...
Lue vastaus
No hei. Olen uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvä aseksuaali nainen. Löysin ilmaisun aseksuaali tuossa vähän päälle parikymppisenä ja silloin tuntui palapelin palaset loksahtavan kohdalleen vaikka en varsinaisesti ollut hukassa oman identiteettini kanssa… "ah, minähän olen juuri tämä"… en koskaan aikaisemmin oikein ajatellutkaan asiaa koska automaattisesti koin kai olevani hetero jonka kiinnostus poikia kohtaan ei ollut vielä ajankohtaista. Joukkoon kuuluminen on aina ollut minulle tärkeää joten aseksuaalisuuden käsitteen, yhteisön löytyminen tuntui todella hyvältä: en ole ainoa ihminen maailmassa jolla ei ole seksuaalisia haluja sen enempää miehiä kuin naisia kohtaan.

Parisen vuotta sitten huomasin minulla olevan kyseenalaisia, valtavirrasta poikkeavia (?) ajatuksia. Nämä ajatukseni on voimakkaasti alistavia, minun ollessa se alistuva osapuoli. Sitähän sanotaan että aseksuaalien kinkyneisyys voi olla ilman seksuaalista latautumista, mutta minulla se taitaa olla päinvastoin… tunnen seksuaalista latautumista juuri näinä hetkinä kun alistun. Olen "kokeillut" asiaa yhden seksuaalin miehen kanssa… tykkäsin siitä. Pystyn jopa nauttimaan jos mies haluaa minun antavan itselleen tyydytystä suullani - ajatus että minua käytetään tällä lailla toisen mielihyväksi ei ole mitenkään vastenmielinen. Seksin ajattelu ei kuitenkaan tunnu miltään. Eli onko aseksuaalinkin mahdollista olla seksuaalisesti latautunut tiettyjä tilanteita/juttuja kohtaan? Olen käynyt tässä läpi hyvinkin monenlaisia tunteita itseäni kohtaan… joskus jopa kyseenalaistin aseksuaalisuuteni kun kerran pystyn kiihottumaan näin - kuitenkaan en saa mitään kiksejä yhdyntää ajatellessani niin oletan voivani kutsua itseäni aseksuaaliksi - mutta vain kinkyksi sellaiseksi? Olen neitsyt. Olen kokeillut masturboimista kokeillakseni että toimiiko ruuniini ihan normaalisti ja toimiihan se - masturbointi ei vain ole se minun juttuni. Olen vähän hukassa asian kanssa vieläkin… tunnen aseksuaalisuuden olevan minulle se oikea suuntautuminen mutta se että pystyn kuvittelemaan itseni polvillaan jonkun miehen edessä… siis mitä ihmettä?
Lue vastaus
Luulen olevani aseksuaali. en ole koskaan yhdenkään poikaystäväni(olen nainen) kanssa tuntenut seksuaalista vetoa. Se ei vain huvita. Harrastan seksiä vain miellyttääkseni häntä. Mutta viime aikoina tästä on tullut taakka koska en haluaisi seksiä yhtään. Rakasta miestäni, mutta en halua seksiä, mitä teen? Miten kerron tämän poikaystävälleni?
Lue vastaus
Olen 36- vuotias äiti, joka on teinivuosista asti seurustellut saman miehen kanssa. Parisuhteemme on aina ollut vaikea mutta seksi on ollut hyvin tyydyttävää. Ongelmani on se, että olen aina jollain tasolla ollut kiinnostunut naisista ja tietyn tyyliset ja näköiset naiset aiheuttavat pelkällä ulkonäöllään minulle vatsankouristuksia, ja haaveilen suhteesta ja seksistä naisen kanssa. Tämä iskee minulle kausittain päälle ja olo on sietämätön. Kulutan kaiken viihdeteollisuuden homo/lesboviihteen loppuun ja vatvon asioita. Elokuvissa minua häiritsee etten löydä minun mieltymisteni mukaisia naisia vaan aina on jotenkin liikaa hiuksia ja kynsiä ja naisellisuutta. Siksi kulutan lähinnä homoviihdettä, koska koen miehen vartalon turvalliseksi. Olen kokeillut kerran seksiä kännissä heteronaisen kanssa mutta se oli huonoa sillä minä olin vain aktiivisena osapuolena. siltikin muistan kirkkaasti sen tunteen kun hän kosketti minua, ja miten mies ei ole koskaan koskenut minua niin oikein ja oikeasta suunnasta. No koska seksi naisen kanssa oli kokemus johon en ollut tyytyväinen, päätin olevani hetero. Mutta nämä kaudet, jolloin ajaudun märehtimään asioita tulevat aina voimakkaampina minulle, Mitä minä olen? Miten voin tietää mitä haluan? En haluaisi hajottaa ydinperhettä vaan epätietoisuuden vuoksi. Toisaalta pelkään, että joku nainen kävelee vastaan sekoittaa pääni...eniten pelkään, ettei kukaan kävelekään vastaan ja vanhenen eikä kukaan enää halua minua. Miten hukassa oman päänsä kanssa voi olla? Mitä minä olen ja haluan?
Lue vastaus
Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen. Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan. Seksin harrastaminen kyllä kiinnostaa ja olen täysin mukana siihen, mutta jo pienikin juttelu/kontakti poikien kanssa aiheuttaa ahdistus- ja pahimmillaan paniikkikohtauksia. Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa. Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa. Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään.

Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella. Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus. Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä.
Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani. En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa. En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa.
Lue vastaus
Hei,

Olen nyt 17-vuotias tyttö enkä oikein tiedä miten luokittelisin itseni. Huomasin yhtäkkiä joskus 14-vuotiaana, että kaikki julkkiksiin kohdistuneet ihastukseni olivat naisia, ja aloin siihen heränneenä sitten miettiä, olenko sittenkään ihan niin hetero kuin aina ajattelin. Ihastuin silloin yhteen tyttöön, vaikken sitä sillä tavalla silloin ajatellutkaan, ja aloin miettiä että onkohan mahdollista että voisin olla bi.

Nyt kun olen jo yli pari vuotta tätä ehtinyt miettiä, tuntuu, että pitäisi alkaa päästä johonkin lopputulokseen, mutta en osaa vieläkään sanoa, mihin päin kallistun. Olen tänä aikana ihastunut kahteen tyttöön ”enemmän” ja sitten on ollut pienempiä aina muihin aina välillä, mutta tosiaan isompia ihastuksia on ollut kaksi. Toinen heistä oli lesbo ja hänen kanssaan ehdin jo tosissani haaveilla jostain isommasta, mutta asiat ei koskaan kuitenkaan edenneet siihen.

Olen siis ihastunut lähinnä tyttöihin, mutta en jotenkin pääse irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä jonain päivänä voisin ihastua samalla tavalla myös miehiin? Esteettisesti pidän tyttöjä ja naisia paljon miellyttävämpinä, tunnen oloni paremmaksi ja turvallisemmaksi tyttöjen kanssa ja jotenkin tuntuu oudolta yrittää kuvitella miehen kanssa seurustelua. Toisaalta ajatus seurustelusta yleensä kammottaa vähän, koska en usko että olisin ”hyvä siinä”, arvostan paljon yksityisyyttä enkä tiedä, pystyisinkö kuitenkaan jakamaan kenenkään kanssa niin paljon itsestäni. Olen myös epäillyt itselläni aseksuaalisuutta, koska vaikka uskon että voisin rakastua naisiin, en tiedä haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle sen enempää naisten kuin miestenkään kanssa. Toisaalta mietin, voiko se sittenkin vain johtua huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta yleensä. Nautin kuitenkin periaatteessa itsetyydytyksestä, vaikka en muista ihmisistä koskaan ajattelekaan sillä tavalla. En ole kuitenkaan koskaan edes suudellut ketään, joten mistäpä minä voisin mitään tietää.

Toisaalta epäilen itseäni muutenkin koko ajan koska olen melko naisellinen ja tunnen oloni jotenkin feikiksi ja että olen oikeasti vain bi-curious heterotyttö tai jotain, eikä minua uskottaisi jos tulisin sillä tavalla kaapista. Olen kertonut parille kaverille että ihastun lähinnä tyttöihin, ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin, mutta pelkään silti ihmisille kertomista. Toisaalta salailu tuntuu ahdistavalta mutta toisaalta en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin olen varma, ettei sitten jossain vaiheessa tarvitse alkaa vetää sanoja takaisin.

En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin ja turhauttaa, ettei näinkään pitkän ajan jälkeen mikään vielä tunnu olevan selvää.
Lue vastaus
Hei!

Olen 23-vuotias äiti. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa täysi-ikäistymisestäni saakka. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen täysin nainen: nautin naisten vaatteiden käytöstä ja ehostautumisesta, ystäväni ovat naisia ja harrastukseni "naisellisia". Mitä tulee rakkaus- ja seksielämään, olen kiinnostunut miehistä ja saan (erittäin hyvinkin) nautintoa rakastelusta ja kehosta, jossa elän.
Minulla on kuitenkin eräs ongelma. Minä olen myös mies.

En tietenkään kromosomeja tarkasteltaessa, sillä olen saanut lapseni aivan perinteisellä menetelmällä ja läpikäynyt tavallisen tyttöjen puberteetin. Kuitenkin sekä henkisestä näkökulmasta että fyysisesti voidaan kai sanoa, että olen "mies". Murrosikäni alusta saakka minulla on ilmennyt fyysisiä piirteitä, kuten karvankasvua, äänenmurros ja aataminomenan kehittyminen, miestyyppinen akne ja lihasten muodostuminen, jotka ovat saaneet vartaloni kehittymään sekä naiselliseksi että miehiseksi yhtäaikaisesti. Mitään sairaalloista tilaa tähän ei ole lääkärikään onnistunut yhdistämään, vaan kehoni tuottamat hormonimäärät ovat luonnostaan tällaisessa suhteessa. Henkisellä puolella koen "mieheyteni" näkyvän muunmuassa niin, että tunnen seksuaalista vetoa myös naisiin, koen olevani lapselleni sekä maskuliininen että feminiininen roolimalli ja no... Hitto, kuinka sen sitten sanoisi? Koska tiedän olevani mies. Ja nainen.

Ongelmani on siis oikeastaan seuraava: alani on naisvaltainen, ulkoinen olemukseni pukeutuneena naisellinen, ihmisten mielikuva minusta on feminiininen, puolisoni on hetertoseksuaali ja lähes kaikki elämääni kuuluvat tekemiset jotakin "naisten tai äitien puuhaa". Haluaisin ilmentää myös mieheyttäni, mutta sellaisella tavalla, että siitä ei olisi haittaa perhe-elämälleni, ammatilliselle imagolleni tai ystävyyssuhteilleni. Haluaisin voida joskus rakastella kuten mies rakastelee, saada osakseni sellaista kohtelua kuin mies yleensä saa ja tehdä asioita, joissa saisin kokea mieheyttä ilman, että kukaan alleviivaa minun olevan 160 cm "söpö tyttö". En halua lähteä "korjaamaan" tilannetta lääketieteellisesti. Minä ja puolisoni harkitsemme edelleen sitä, haluammeko lisää lapsia. Lisäksi nautin "heteroseksistä" ja ajatus, jos sallitte kornin ilmauksen, toimivaan peliin kajoamisesta hirvittää. En usko, että lärpäke nahkaa enemmän tai vähemmän jossain päin kehoa olisi se mitä kaipaan tasapainottamaan identiteettiäni.

Minä ja puolisoni olemme keskustelleet aiheesta ja hän tietää totuuden sukupuolestani ja hyväksyy sen. Meillä on myös molemminpuolinen sopimus, että jos haluamme harrastaa muiden kanssa seksiä ja sovimme siitä yhdessä, asia on ok. Tavallaan haluaisin uskoa, että jos saisin naida jotakuta viehättävää naista, saisin itsevarmuutta mieheyteeni, mutta toisaalta pelkään, että vaikutus olisi ehkä enemmänkin päinvastainen. Haluaisin hoitaa homman kuin mies (rakastella naista/miestä peniksellä ja tuntea sen myös itse) ja jo tieto siitä, etten oikeasti pysty sellaiseen, aiheuttaa minulle todella turhautuneen olon. Olen kokeillut strap on -dildoa, mutta minua vaivasi, etten kyennyt itse tuntemaan fyysistä seksuaalista nautintoa sen käytöstä. Oli toki miehistä oloa lisäävä kokemus tyydyttää sillä kumppania, mutta... No, olo oli jälkeenpäin kiusallisen impotentti, koska en saanut aktista itse täyttymystä.

Asian kanssa pitkään painineena ottaisin mielelläni vastaan ulkopuolisen mielipiteen. Kuinka voisin siis ilmentää mieheyttäni turvallisesti niin, että voisin taas nauttia enemmän myös naiseudesta? Miesten vaatteiden käyttämistä olen kokeillut, mutta se oli enemmän kiusallista kuin tyydyttävää. Olen niin pieni, että minut tulkitaan jotakin muotia seuraavaksi teinitytöksi, ei varmasti mieheksi. Kasvoni ovat melko sukupuolettomat ja vartalon rakenne hoikka ja jäntevä, mutta kokoni vuoksi yleisvaikutelma on aina feminiininen.

Kiitos jo etukäteen avustanne!
Lue vastaus
Heippa.
Olen 22v naisenalku Kymenlaaksosta. En tiedä miksi luokittelisin itseni, sillä tunnen seksuaalisia tunteita naisia kohtaan, mutta romanttisia tunteita miehiä kohtaan. Olen seurustellut vain miesten kanssa, mutta seksistä en ole koskaan miesten kanssa nauttinut, orgasminkin saan vain yksin. Naisten kanssa en ole seurustellut, ja sängyssäkin olen ollut naisen kanssa melkein kymmenen vuotta sitten, mutta voisin sanoa että se oli paras seksikokemukseni tähän mennessä. Sen jälkeen olen vain suudellut naisten kanssa. Haluaisin yrittää myös parisuhdetta naisen kanssa, mutta pelottaa miten läheiset reagoisivat siihen. Äitini tietää suuntautumiseni, mutta isälleni en uskalla edes kertoa, sillä hän on muutenkin niin tiukkapipoinen kaiken suhteen.
Olisi kivaa saada jostakin vertaistukea ja/tai tutustua samassa tilanteessa oleviin ihmisiin.
Lue vastaus
Olen siis homo ja haluaisin panna miesystävän kanssa molemmat ei ole harrastanut seksiä koskaan kenenkään muun kanssa ja jos mies ystävä laukee sisääni voiko koskaan enää joku toinen mies laueta sisääni että vaarana on sukupuolitauti :(
Lue vastaus
Olen 17-vuotias poika ja olen ollut kiinnostunut muista pojista siitä asti kun olin kuudennella luokalla. Ihastukset olivat samanikäisiä kuin minä, kunnes lukion aloitettua huomasin, että lukiossa ei enää ollut juurikaan kiinnostavan näköisiä poikia, vaan kiinnostavan näköiset jäivät yläasteelle. Aikuiset miehetkään eivät kiinnosta. Olen tällä hetkellä ihastunut erääseen 14-vuotiaaseen poikaan ja mietin onko minussa jotain vikana.
Lue vastaus
Hei!

Olen 55v. mies! Olen nuorena kokenut kaverini kanssa anaali yhdynnän, useammankin kerran. Se oli ilmeisesti jonkinlaista kokeilua, mutta toi tyydytyksen, kun ei ollut tyttöjäkään saatavilla. Meillä ei ollut silloin käytössä liukuvoiteita, eikä kondomeja. Pelkällä syljellä liukastimme peniksemme.
Olen sen jälkeen harvakseltaan harrastanut anaali masturbaatiota, (vaimoni poissa ollessa) alkuun omatekosilla dildoilla ja vihanneksilla ja makkaralenkillä. Olen käyttänyt aina kondomia niiden päällä ja jotain rasvaa liukuvoiteena.
Nyt olen kuitenkin hankkinut imukuppi tekopeniksiä ja anaali tapin, sekä liukuvoidetta. Suurin tekopenis on läpimitaltaan n.5,5cm. Aloitan aina pienellä tekopeniksellä ja siirryn siitä suurempaan fiiliksen mukaan.
Olen lukenut paljon kauhujuttuja kuinka anaali löystyy käytettäessä isoja tekopeniksiä ja voi vahingoittaa peräsuoltaan ja pahimmissa tapauksissa peräsuoli luiskahtaa ulos. Minulla ei ole tarkoitus siirtyä nykyistä 5.5 cm (läpimitta) tekopenistä suurempiin. Kysyisin vielä kuinka pitkälle tekopeniksen voi työntää turvallisesti?
Voinko jatkaa "harrastustani" levollisin mielin vai onko syytä lopettaa?
Lue vastaus
Hei,

Olen 18-vuotias tyttö ja ongelmani ovat niin sekalaisia, etten tiedä tuleeko tästä viestistä lainkaan selkeä. Pakko kuitenkin purkaa ahdistusta jotenkin.

Ensimmäinen ja oleellisin asia: olen hukassa seksuaalisuuteni kanssa. Määrittelen itseni tällä hetkellä bi-seksuaaliksi, vaikka miehet eivät juurikaan kiinnosta. Huomaan kyllä usein hyvännäköisiä miehiä, ehkä jopa enemmän kuin naisia, mutten osaa kuvitella itseäni suhteeseen miehen kanssa. Minulla on vain yksi seksikokemus (seurustellut en ole koskaan) ja se oli humalassa minulle entuudestaan tuntemattoman miehen kanssa. Varsinkin jälkikäteen ajateltuna mielikuvat ovat vain vastenmielisiä. Toisaalta en edes pitänyt miestä viehättävänä ja suostuin seksiin ystäväni yllyttämänä (en kuitenkaan syyllistä häntä, sillä myös hän oli hyvin humalassa ja kummankin arviointikyky oli huono. Jos jotakuta pitäisi syyttää, niin sitten miestä, joka oli minua jonkin verran vanhempi ja selvin päin)

Olen yrittänyt ajatella, että ei minun tarvitsekaan määritellä suuntautumistani. Se ei kuitenkaan tunnu auttavan, vaan sitten minua ahdistaa, koska en osaa sanoa mikä olen. Ainoa, joka tietää että en ole hetero on paras ystäväni, jolle uskalsin avautua vasta viime syksynä. Hän on homo (vaikkakin myös piti itseään ensin bi:nä), joten tiesin, että hän ei tuomitse. Hän onkin ainoa, jonka seurassa voin olla oma itseni. Hän myös kertoi jo arvelleensakin jotain siihen suuntaan. Vanhempani ovat ongelma, sillä en vain millään saa kerrottua heille. Osasyy tähän on juuri se, etten tiedä mikä sanoisin olevani. Ahdistaa, kun äitini puhuu tulevista poikaystävistä jne. Tiedän, ettei äidilläni ole mitään homoseksuaaleja vastaan, mutta isäni suhtautumisesta minulla ei ole hajuakaan. Ei hän ainakaan kovaäänisesti heitä ole tuomitsemassakaan, joten tuskinpa hänkään minua suuntautumiseni takia vihaisi.

Haluaisin seurustella, naisen kanssa, mutta tuntuu, ettei sekään tule ikinä tapahtumaan. Sitä kautta olisi myös helpompi tulla kaapista vanhemmille, kun voisi kertoa tyttöystävästä. Olen Qruiserissa, mutta olen sosiaalisesti niin onneton, ettei netissä(kään) juttelu oikein sovi minulle. Olen myös käynyt samaisen (ainoan) ystäväni kanssa homobaarissa, mutta sielläkään en uskaltanut ottaa minkäänlaista kontaktia naisiin ja päädyinkin sitten juttelemaan ystävääni iskevien miesten kanssa. Toisaalta olin myös niin humalassa, etten olisi luultavasti kyennytkään juuri syvällisempään keskusteluun. Tähän liittyen myös alkoholinkäyttöni ahdistaa minua, sillä nykyään tulee juotua mielestäni turhan usein. Juon, koska ahdistaa ja masentaa (en edes aina tiedä mikä) ja sitten taas ahdistun vielä juomisestakin, joten noidankehä on valmis.
Lue vastaus
Olen 28-vuotias "nainen", heittomerkit siksi, että en oikeastaan koe moista nimitystä kovin kuvaavaksi. En ole vain yhtä sukupuolta, vaan oikeastaan tykkään "vaihtaa" sukupuolta fiiliksen mukaan. Joinain päivinä äijä, joinain päivinä nainen. Se näkyy pukeutumisessa, meikkaamisessa tai sen puutteessa ja kävelytyylissä. Tai oikeastaan en ole ollut kauhean rohkea tuon äijäpuolen toteuttamisessa muutoin kuin iltalenkillä pimeän aikaan. Huomasin joskus lähteväni aina innoissani lenkille, kun sain siitä tekosyyn pukeutua äijämäisiin vaatteisiin ja talsia miehekkäästi syrjäisempiäkin lenkkipolkuja pitkin ilman pelkoa häirityksi tulemisesta. Ja olen todellakin läpimenevä.

Olen jollain tavalla tiennyt aina, etten ihan kuulu joukkoon. Ihan kuin en sopisi tähän maailmaan, vaan olisin aina jotenkin vääränlainen. Olen miesmäinen myös luonteeltani. Tai tällaisen käsityksen olen saanut. En ole kuitenkaan niin mies, että haluaisin korjata sukupuoleni, vaan haluaisin toteuttaa molempia puolia itsessäni arkielämässä ja tulla hyväksytyksi tällaisena ja kohdelluksi sen sukupuolen edustajana, jota kulloinkin ilmennän.

Tai siitä sukupuolen korjaamisesta kai sen verran lisää, että ehkä haluaisin korjata osia itsestäni, mutta en tiedä, onko siihen mitään realistisia mahdollisuuksia, jos ei ole diagnosoitu transsukupuolinen. En kuitenkaan halua jäädä kummankaan sukupuolen vangiksi. Olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on rinnat, esimerkiksi. Mutta en ole tyytyväinen siihen, mitä tuolla jalkojen välissä on. Muistan toivoneeni päiväkoti-ikäisenä jo, että jonain päivänä minulle kasvaisi pippeli, mutta en ole koskaan toivonut muuttuvani kokonaan pojaksi.

Tää kuulostaa varmaan tosi oudolta... ja juuri sen takia en ole saanut ajatuksiani järjestykseen, kun en ole löytänyt mistään tähän sopivaa nimitystä tai kuullut samankaltaista tarinaa. Pelkään, että olen ihan älytön. Että muka voisin saada miehiset sukuelimet ja pitää kehon muuten naiselle ominaisena, että voisin toteuttaa tätä sukupuolen kaksinaisuutta tosielämässä ja vielä tulla hyväksytyksi sellaisena. Olen paininut tämän asian kanssa kauan ja yrittänyt työntää sen pois mielestäni, mutta se palaa aina uudestaan pintaan.

Olen myös biseksuaali, mikä on aiheuttanut jonkun verran hämmennystä itsessäni tämän sukupuoliasian suhteen. Tuntuu, että se, kuinka paljon olen kiinnostunut naisista ja miehistä vaihtelee päivän mukaan, mutta ei seuraa kuitenkaan sitä, kumpaa sukupuolta itse koen kulloinkin olevani. Yleensä tunnen itseni melko lailla biseksuaaliksi, mutta välillä tunteet menee niin sekaviksi, että en oikein itsekään tiedä, mitä olen (kuulostaako järkevältä, jos nainen sanoo, että tuntee olevansa homomies??)

Haluan siis lähinnä tietää, onko tällaisille tuntemuksille jotain nimeä ja voinko saada apua tähän asiaan jotenkin. Lähinnä mietityttää tuo omana itsenä eläminen arjessa ja fyysisen kropan korjauttaminen osittain, ilman transsukupuolisuusdiagnoosia.
Lue vastaus
Hei! Olen 19-vuotias tyttö, ja en tiedä olenko kiinnostunut miehistä. Itse asiassa tuo oli oikeastaan aika lievästi sanottu, paremmin voisi sanoa, että vihaan miehiä. Olen nähnyt pienenä kaikenlaisia prinsessaleffoja, joissa uljas prinssi tulee hakemaan pois pulasta avuttoman prinsessan. Itse sairastan masennusta, ja tuollainen "pelastuminen" seurustelun myötä olisi aivan kamalan oksettava, etten kestä sitä ajatella.

Mielestäni monetkin naiset ovat söpöjä. En kuitenkaan pidä miehiä kiinnostavina tai hyvännäköisinä. No, ehkä muutamaa olen jonkin verran pitänyt, mutta heissä molemmissa on ollut jotain naisellista, ja toinen olikin transu. Tykkään tyttömäisistä jutuista, kaikesta kauniista ja sen sellaisesta.

En siis ole ikinä seurustellut. Aikaisemmin olen ajatellut, että säästän itseäni avioliittoon, ja se on oikea ratkaisu. Tällä ajatuksella olen kestänyt mahdollisen ajatuksen seurustelusta miehen kanssa. Olen tahallisesti väistellyt tätä homous -asiaa, ja olen se konservatiivinen tyyppi, joka valittaa liian pienistä vaatteista ja yhteiskunnan kaameasta yliseksuaalisuudesta. Koen heteroseksin jotenkin likaisena, ärsyttävänä ja itseäni painostavana, jonkilaisena "pakkona" jota joidenkin pitäisi harrastaa vain pakosta tai sen takia kun se nyt vaan on must. Olen kuitenkin lykännyt tätä homouskysymyksen ajattelua, tuntuu, että elämässä on joka tapauksessa paljon ongelmia muutenkin. Minulle tässä tänään kuitenkin välähti, että ehkä voisi olla ihanaa perustaa naisen kanssa perhe ja adoptoida lapsia hyvään kotiin. Se saattaisi ehkä tuntua hyvältä. Eikä avioliittoonkaan silloin tuntuisi tarpeelliselta odottaa. Joka tapauksessa vihaan miehiä...

Tarinani kuulostaa oudolta ja vaikutan varmaan puolihullulta masentuneelta kiihkouskovais-lesbolta, mutta vakuutan että puhun totta. Joka tapauksessa olen tosi ahdistunut asiasta, enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Lue vastaus
Olen 25-vuotias mies(tai no, mies ja mies.. biologisesti kyllä, en koe itselläni olevan mitään sukupuolta). Seksi onnistuu sekä biologisesti miesten että biologisesti naisten kanssa, mutta kummastakaan ei tule sen kummempaa nautintoa.

Samoin parisuhteeseen kykenen molempien sukupuolten kanssa, mutta en koe sellaiselle tarvetta. Joskus itseäni tyydytän, lähestulkoon aina omaa biologista sukupuoltani edustavalla pornografialla.

Tunnen häpeää itsestäni, en tiedä oikein mikä olen, olen katkaissut välini ääriuskonnolliseen perheeseeni.

Mikä minä oikein olen?
Lue vastaus
On erittäin hauskaa kuinka paljon on sellaisia etikettisääntöjä, jotka kaikkien tulisi tietää, mutta mitä ei mistään löydä, kun yrittää etsiä. Tai sitten en vain osaa etsiä oikein....
Joskus tulin lukeneeksi jostain tällaisista homoille tarkoitetuista "hotelleista" vai olivatko ne sitten jonkinlaisten baarien tai vastaavien yhteydessä.. (Ja onko niitä nyt Suomessa edes) Mutta kuitenkin, paikoista, jonne voi mennä partnerinsa kanssa, ja sai olla omassa huoneessa aivan rauhassa. Jos sitten sattuikin olemaan yksin, saattoi jättää oven auki, viestien näin, että on vapaa.
Tässä onkin sitten se asia, joka on vaivannut. Nimittäin asiaan kuului, että piti maata sängyllä, mutta sillä on väliä miten päin. Haluaisin siis tietää mitä eroa sillä on, makaako vatsallaan vaiko selällään. Sen verran itse ajattelin asiaa, että päättelin kyseessä olevan ihan perinteinen roolijako seksin suhteen, mutta kumpi onkaan kumpi
Lue vastaus
Mä ja mun kaverit ollaan aina vitsailtu olevamme lesboja/biseksuaaleja koska käyttäydymme välillä vähän turhan läheisesti ja se on aina ollut normaalia meidän välillämme - vitsailu siis. Nyt musta on todella alkanut tuntumaan, että olen bi. Muutaman kerran olen yrittänyt kertoa siitä, mutta kaverit luulevat mun vitsailevan. Yhdelle läheisimmistä freindeistäni kerroin kerran vakavissani uskovani olevani bi, mutta hän on melko uskonnollinen, eikä ottanut mua tosissaan, vaan vaati saada tietää olenko joskus sitten ihastunut samaan sukupuoleen. No en ole kunnolla, joten kaverini katsoi mua miltei säälien ja tokaisi, että et sä sitten voi olla bi. Asia jäi siihen. Mua on jäänyt kaivelemaan tämä ja haluaisin saada heidät ymmärtämään, että olen oikeasti bi. Miten saisin heidät uskomaan? Olen yrittänyt kertoa sitä kunnolla vakavissani, yhdelle kerrallaan tai chatissa, mutta aina sama lopputulos: kaverit heittävät takaisin, että "niin hekin, kumman luo ;)" - läppänä kuten aina. Välillä tuntuu että pitäisi kohta suudella niitä ennen kuin ne uskoisivat. Ja pelottaakin se niiden uskominen vähän, sillä mikäli he uskovat, läheisimmät karsiintuvat pois, sillä heille lesboja, homoja jne. on vain televisiossa, kirjoissa ja jossakin mielikuvitusmaailmassa, ei todellisuudessa ja he suhtautuvatkin oikeasti muihin kuin heteroihin kielteisesti. Mitä teen ja miten toimin?
Lue vastaus
Aika kurjaa kun kaikki ihmiset luokitellaan johonkin seksistä hullantuvaan joukkoon.
Rehellinen transnainen ei voi kulkea rauhassa kadulla pelätessään homovihaajien väkivaltaa.
Automaattisesti luokitellaan olevan miehistä kiinnostuneeksi.
Setankin asenne on että miestä ollaan vailla kun eletään yksinään.
Joku homomies tässä vielä ihmetteli sitä ettei miehet kiinnosta.
Sitähän varten tässä tietysti pukeutuu mekkoon.
Pukeutumenkin pitää olla harmaata ja kadulla varoa jokaista vastaantulevaa miestä.
Varmistaa pakoreitti.
Kaikki ne homomiehet ja lepakot saavat kulkea rauhassa ja me yksin kantaa yhteiskunnan viha.
Tää pallo on teidän paratiisi
Lue vastaus
Hei! Minulla on tyttöystävä ja olemme onnellisessa suhteessa. Olemme muutamia kertoja harrastaneet seksiä, mutta en pidä siitä, enkä koe mitään halua harrastaa sitä. Olenko aseksuaali? Miten kerron siitä tyttöystävälleni?
Lue vastaus
Hei!

Olen siis 30-vuotias mies, hetero ja asun yksin. Minulla on ollut mielessä viime aikoina todella paljon seksuaalisuuteen liittyviä asioita, jotka ovat vaivanneet minua pitkään, osin hankalan menneisyyteni takia. En tiedä, onko tämä minulle oikea paikka kirjoittaa vai onko tämä vain seksuaalivähemmistöille suunnattu sivusto, mutta kysyn kuitenkin. Ohjatkaa sitten toiseen paikkaan jos on tarpeen.

Aluksi vaikka taustatietoa. Peruskoulussa olin jatkuvan koulukiusaamisen kohteena ja se jätti jonkinasteiset henkiset arvet. Kiusaaminen johtui varmaan poikkeavasta puhetyylistäni, herkkätunteisuudesta ja muusta porukasta erottautumisesta. Minulla todettiin lapsena dysfasia, joka vaikeutti puheen tuottamista ja ymmärtämistä. Nykyään nuo ongelmat eivät enää tuossa suhteessa vaikuta elämääni, mutta siihen usein liittyvät sivuoireet - herkkätunteisuus, keskittymis- ja muistiongelmat, motorinen kömpelyys - vaivaavat ajoittain edelleen tai ainakin jään jatkuvasti miettimään, miten paljon ne johtuvat dysfasiasta. Saattavat jossain määrin toki olla stressistäkin johtuvaisia. Joka tapauksessa, se lienee jättänyt minuun jäytävän epävarmuuden ja epäilyksen siitä, kelpaanko muille. Se näkynee minussa myös seksuaalisuuden puolella.

Yläasteelta alkaen olen sairastanut masennusta - milloin voimakkaammin, milloin lievempänä. Johtui osittain koulukiusaamisesta, osittain siitä että minulla oli - jo silloin - tosi hiljaista naisrintamalla. Kaikilla muilla tuntui olevan kokemusta ja parisuhteita silloin. Ystäviäkään ei juuri ollut.

Meni jonkin aikaa, yritin suorittaa armeijan mutta se keskeytyi psyykkisistä syistä. Sain sen jälkeen kutsukirjeen kansanopistoon, jonne menin koska minulla ei ollut oikein muutakaan suuntaa.

Tuolla suunta muuttui aika äkkiä. Asiat tuntuivat yhtäkkiä menevän aivan loistavasti. Jopa paljon haikailemissani seurustelukuvioissa alkoi tapahtua: ensin minulla oli kolmen päivän naistuttavuus (joka kylläkin osoittautui aika ongelmalliseksi), sitten tutustuin syvemmin toiseen naiseen jonka kanssa syntyi melkein kolme vuotta kestänyt seurustelusuhde.

Pääosin se oli hienoa aikaa, mutta siinäkin tuli ongelmia. Ensinnäkin uskonelämäni tuotti hämmennystä. Tämän ensimmäisen kanssa se oli sekä siunaus että kirous.

Tutustuin häneen kaveriporukalla yökerhoon mentäessä. Hänen ystävättärensä tuli puhumaan minulle ja kysyi, olisinko jutellut hänen ystävänsä kanssa. Menin ja aloin jutella. Huomasin heti, että hän on aika pahassa humalassa, mutta ajattelin että katsotaan mitä tästä tulee. Juttelimme aikamme, sitten hän alkoi suudella ja hyväillä minua. Se tuntui kieltämättä hyvältä, mutta tuntui tapahtuvan ehkä turhan äkkiä. Hän ehdotti hyvin pian sen jälkeen sänkyyn menemistä. Kieltäydyin, koska en ollut tuntenut häntä ennen lainkaan ja toisaalta ajattelin silloin yksiselitteisesti etten mene sänkyyn naisen kanssa ennen avioliittoa, uskonnollisista syistä. Sovimme kuitenkin tapaamisesta myöhemmin.

Olin hämilläni, sillä 21 vuoden hiljaiselon jälkeen alkoi yhtäkkiä tapahtua rytinällä. Eikä asiaa helpottanut myöskään se, että tämä toinenkin nainen alkoi hiljalleen osoittaa kiinnostusta minua kohtaan.

Menin lyhytaikaisen tuttavuuden kanssa yhdessä treffeille, menivät muuten mukavasti mutta hän puhui tosi omituisesti. Ensin hän saattoi puhua aivan niitä näitä ja yhtäkkiä tärskäyttää, miten hän tykkää harrastaa seksiä julkisten paikkojen vessoissa. Sain hänen puheistaan käsityksen, että hän oli kyltymätön nymfomaani, ja että hänen edellinen suhteensa oli kariutunut juuri seksielämän ongelmiin. Vein hänet kotiin ja näytti siltä että jatkaisimme taas hyvissä merkeissä yhdessä, mutta sitten hän alkoi taas hyväillä minua ja olisi ilmeisesti halunnut harrastaa seksiä. Kun kieltäydyin ja selitin miksi en halunnut vielä, hän torjui minut. Se teki sillä hetkellä todella kipeää. Jälkikäteen olen tosin ymmärtänyt, että olisin todennäköisesti satuttanut itseäni ja ehkä häntäkin todella pahasti, jos olisin lähtenyt siihen mukaan. En ole enää halunnut ottaa häneen yhteyttä sen jälkeen, kun seuraavana päivänä sovimme jättävämme homman siihen.

Melko pian sen jälkeen toinen tyttö, tämä jonka kanssa minulla on ollut tähänastisen elämäni ainoa vakava parisuhde, alkoi lähestyä minua enemmän ja enemmän. Aluksi en tiennyt miten suhtautuisin häneen, mutta pohdittuani asiaa itsekseni ja välillä kavereiden kanssa päätin antaa hänelle mahdollisuuden. Ja ennen kuin tajusinkaan, olin korviani myöten rakastunut. Päätimme aloittaa seurustelun.

Se oli ihanaa aikaa, mutta siinäkin oli ristiriitoja. Huomasin ennen pitkää myös seksuaalisten tunteideni heräävän, mutten osannut muodostaa niihin itselleni selkeä suhtautumistapaa. Toisaalta olisin halunnut hänen kanssaan sänkyyn ja ehkä aiemman perusteella pelkäsin torjutuksi tulemista jos sanoisin etten halua vielä seksiä, toisaalta taas pelkäsin painostavani sekä halventavani häntä ja toimivani uskoni vastaisesti.

Myöhemmin samana syksynä päädyimme kahdestaan risteilylle. Se oli minulle hyvin kaksijakoinen ja pelottava ajatus etukäteen: toisaalta keskustelin seurakuntani papin kanssa uskoni vastaisen toiminnan pelosta, toisaalta taas varasin risteilylle parisängyllistä hyttiä ja ostin kirkkaanpunaiset bokserit.

Risteily-yö tuli ja menimme hyttiin. Pikkuhiljaa tilanne eteni hieronnasta seksiin, tai sen yrittämiseen. En tohtinut kieltäytyä vaikka epäröin, ja olin tästä kaikesta sekä itse tilanteesta niin hermona etten pystynyt siihen. Jätimme sen sikseen ja minua kadutti ja ahdisti: toisaalta se ettei minussa ollut miestä sanoa ei, toisaalta taas se etten ollut niin valmis ja itsevarma että olisin esimerkiksi pystynyt yhdyntään.

Suhde kuitenkin jatkui muutaman vuoden tämän jälkeenkin. Toisaalta suhteessa ei ollut käytännössä yhtään seksiä. Jo asiasta puhuminenkin tuntui minusta vaikealta, vaikka himoni olivat kovat. Kaksi kertaa olimme aikeissa kokeilla uudelleen, mutta toisella kertaa hän sanoi kärsivänsä päänsärystä ja toisella taas käsittelin häntä ilmeisesti innokkuudessani liian kovakouraisesti, koska hän pyysi lopettamaan aika pian sen jälkeen kun häntä olin alkanut kosketella.

Vaikka seksittömyys painoi mieltä, tunsin silti niin suurta rakkautta tätä ihmistä kohtaan etten halunnut päästää irti hänestä. Ajattelin, että ennemmin sitten vaikka elän selibaatissa jos saan pitää hänet rinnallani. Olisi ollut mielestäni ylimielistä ja itsekästä jättää toinen vain seksin takia.

Kun melkein kolme vuotta oli tullut täyteen, todellisuus jysähti päin naamaa oikein kunnolla. Hän sanoi haluavansa jutella, ja kertoi sitten minulle, että on tajunnut olevansa lesbo. Se oli ehkä tähänastisen elämäni pahin järkytys ja surun aiheuttaja. En vielä tähänkään päivään mennessä tiedä varmaksi, puhuiko hän totta vai ei. Vaikka tavallaan koen päässeeni asiasta jo yli - en enää esimerkiksi ajattele asiaa enää päivittäin - , minulle tulee silti edelleen tilanteita, joissa saatan jäädä kiusaamaan itseäni menneisyydellä ja saatan joskus edelleen sitä itkeäkin. Tämä siitä huolimatta, että suhteen katkeamisesta on kulunut jo kuusi tai seitsemän vuotta. Aikamme tapasimme toisiamme ystävinä sen jälkeenkin, mutta jossakin vaiheessa yhteydenpito lakkasi kokonaan. En ole uskaltanut yrittää ottaa häneen uudelleen yhteyttä, koska pelkään että se avaisi vanhoja haavoja liikaa. (Vaikeimmissa vaiheissa olin jopa alkoholisoitua, kun yritin hukuttaa sydänsurujani pulloon).

Sen jälkeen olen yrittänyt silloin tällöin lähestyä muita naisia, mutta heikoin tuloksin. Yökerhoissa menen aina "kipsiin", kun yritän jututtaa naisia, ja jos pääsenkin juttelemaan heidän kanssaan niin he ennen pitkää lähtevät pois, tai antavat väärän puhelinnumeron enkä enää tavoita heitä. Internetissä olen yrittänyt myös tutustua naisiin, mutta treffi-ilmoitukseeni ei ole tullut pitkään aikaan mitään vastauksia. Chateissa minulle on annettu vääriä sähköpostiosoitteita, jätetty tulematta tapaamisiin joista ollaan siellä sovittu, tai viimeistään ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulle on sanottu ettei tästä seurustelua tule. Kerran olen käynyt sokkotreffeilläkin, se vaikutti aluksi lupaavalta mutta sitten hän sanoi kiinnostuksensa loppuneen ja vaikka ystäviä olemmekin edelleen niin hän ei ilmeisesti ole kiinnostunut minusta parisuhdekandidaattina. Noilla tapaamisilla ja keskusteluilla en ole mielestäni ollut mitenkään töykeä tai törkeä, en ole esimerkiksi suoraan ehdotellut seksiä tai kommentoinut heidän ulkonäköään esineellistävästä. Päinvastoin olen ollut ennemmin ehkä liiankin varovainen.

Toisaalta yksinäisyys turhauttaa sen takia, että haluaisin jakaa jonkun kanssa romanttisia tunteita ja ajatuksia, toisaalta valehtelisin myös jos väittäisin ettei minun tee mieli seksiä. Itsetyydytys vie fyysisen pakotuksen joksikin aikaa pois, mutta sen jälkeen tulee usein tunne emotionaalisen yhteyden ja toisen läsnäolon puutteesta, joka ahdistaa. En toisaalta koe irtosuhteita tai pornoakaan ratkaisuksi, sillä koen ne uskonnollisen moraalini vastaisiksi ja haluaisin seksiinkin myös henkistä sisältöä.

Minulla on myös itsetunnon kanssa ongelmia. Häpeän sitä, että olen ikääni nähden todella kokematon, en esimerkiksi ole kertaakaan ollut onnistuneesti yhdynnässä ja minulla on tosiaan ollut vain yksi oikea parisuhde. Olen myös ylipainoinen, häpeilen voimakkaasti jos esim. jään tuijottamaan ihaillen varattujen naispuolisten kaverieni tai ystävieni vartaloita, ja toisaalta minulla on seksuaalisia mieltymyksiä, haaveita ja fetissejä joita en uskalla tuoda esille koska pelkään että niitä pidettäisiin inhottavina ja perversseinä.

Nämä asiat ovat vaivanneet minua jo pitkään, mutta tuntuu siltä etten pääse niistä millään eroon. En toisaalta koe myöskään tulleeni uskonnollisesti liian tiukan kasvatuksen kohteeksi, vanhempani ovat olleet erittäin hyväksyväisiä eivätkä edes kovin uskonnollisia ja seurakunnankin toiminta on tuntunut olevan hyväntahtoista ja hyväksyvää vaikka esimerkiksi esiaviollista seksiä on pidetty syntinä. Korostettu on kuitenkin sitäkin että synnitkin saa anteeksi. Yritin päästä seksuaaliterapeutin tai seksologin puheille, mutta minut ohjattiin lähinnä tavallisen psykiatrian piiriin (sikäli hyvä juttu, että minulla on toki muitakin ongelmia, mutta toisaalta mietin keskitytäänkö siellä riittävästi juuri näihin ongelmiini).

Millä saisin itsetuntoani kuntoon, millä voisin luottaa siihen että minut hyväksyttäisiin omituisuuksineni myös seksuaalisessa mielessä, mistä voisin löytää parisuhteen?

Niin monta hämmentävää ja vaikeaa kysymystä. Pyydän myös anteeksi jos oli turhan pitkää tekstiä, mutta tuli sellainen olo että piti jonnekin tilittää
Lue vastaus
Olen parikymppinen mieshenkilö ja olen aseksuaali. Minulla on muutama ihmissuhteisiin liittyvä kysymys.

Nykyinen tyttöystäväni ei tiedä että kiinnostukseni seksiin hänen (tai kenenkään muunkaan) kanssa on olematon, ja haluaisin vinkkejä siihen, miten kerron hänelle. Uskon osaavani selittää orientaationi ja seksuaalisuuden ihan hyvin ja tulen painottamaan että näen seksin kompromissina ja neuvottelukysymyksenä. Haluaisin tietää millaisia tuntemuksia/ajatuksia tällainen voi saada aikaan toisessa osapuolessa. Haluan välttää heti alusta lähtien mahdolliset väärinymmärrykset.

Olisin myös kiinnostunut tietämään queerplatonisista ihmissuhteista. Ihmissuhdemuotona se vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja vinkit ja linkit siihen liittyen olisivat tervetulleita. Lähinnä mietin mikä olisi selkein tapa esittää asia tyttöystävälle.

Koen ennalta pelottavimpana sen, kuinka pitkälle ja kuinka paljon pystymme omilla puolillamme joustamaan. Haluan olla tekemisissä hänen kanssaan loppuelämäni molemminpuolisessa kiintymystä osoittavassa suhteessa. Pelkään että pilaan suhteeni häneen koska olen näin outo. Toisaalta en löydä onneani myöskään seksiin pakottautumisesta.
Lue vastaus
Elämää olisi vielä liki puolet jäljellä, mutta olen ajan myötä ajautunut tilanteeseen, elämään täysin vailla seksuaalista elämää. Taustassani on lapsuuden aikaista seks.hyväksikäyttöä, jota olen yhden jakson käsitellyt terapiassa. Ongelmaksi koen epäselvyyden itsessäni, mikä loppujen lopuksi olen, seksuaalisessa mielessä. Olen ollut pitkässä liitossa miehen kanssa, lapset jo aikuisia, eronnut ja eron jälkeen tutustunut omaan sukupuoleen kahden naissuhteen kautta. Päätyen tähän elämään täysin ilman läheisyyttä. Tämä ei tunnu kuitenkaan tyydyttävältä elämältä.

Ongelmaksi koen, etten rohkene luottamukseen jota oikea suhde vaatii onnistuakseen. En oikein tiedä kuinka tästä tilanteesta pääsisi selvemmille vesille. Treffipalstoille minusta ei ole ennen kuin tilanteeseen tulee selkeyttä. Yksinkään ei ole hyvä. Tuntuisi nurjalta toista kohtaan, jos alkaisin suhteen, kun tässä olotilassa en kykenisi kuitenkaan antamaan enkä ehkä kokemaankaan mitä suhteessa koetaan puolin ja toisin. En oikein tiedä mistä suunnasta löytäisin jonkinlaista apua tähän tilanteeseen.
Lue vastaus
Hei,
minua mietityttää näennäinen aseksuaalisuuteni. Seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta joka tuutista kuulee tai lukee, että seksi on se parisuhteen liima joka yhdessä pitää. Miten aseksuaalinen henkilö sellaisessa maailmassa pärjää? Yksinkö?
Olen 23-vuotias nainen, seurustellut kasuaalisti niin naisten kuin miesten kanssa, ja haluaisin kai suhteeseen mieluummin naisen kanssa, mutta seksiä en haluaisi kummankaan sukupuolen kanssa. Onko aseksuaalisuus väärin? Onko aseksuaalin väärin haluta parisuhdetta? Voiko parisuhdetta olla ilman seksiä?
Lue vastaus
Alle kouluikäisenä 6v, lasten samanikäisten välinen housut pois sidontaleikki joka tuotti jonkinlaista tyydytystä. Seurustellut nuorena ja vanhempana vain naisen kanssa, aviossa..
20v liiton jälkeen tuli ero, osa syynä sexin puute jotahalusin, sekä alastonkuvat itsestä ja treffien haku feikkinä n/m.
Pääasiassa suhteet naisiin. mutta katselen melkein vain homopornoa. käyn joskus anonyyminä tapailemassa miehiä gruisaillen. haen fyysistä kontaktia en henkistä yhteyttä. Asia häiritsee sillä seurustelen naisen kanssa. En voisi kuvitella suhdetta mieheen.
miten ihmeessä saisi tasapainon.
Lue vastaus
Olen juuri lukion aloittanut nuori nainen, joka määrittelee itsensä bi-seksuaaliksi. Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut pohtia, olisiko mahdollista, että olisin lesbo. Asia aiheuttaa minulle ahdistusta, sillä olen suunnitellut tulevani kaapista perheelleni (ainakin äitini hyväksyy homoseksuaalisuuden täysin) ja haluaisin kyetä kertomaan tarkalleen seksuaalisen suuntautumiseni.

Ongelmaksi muodostuu se, että ihastun miehiin, mutta seurustelun aloitettuani totean, etteivät he olekkaan sellaisia, kuin kuvittelin. Olen huomannut, haaveilen miesteni käyttyätyvät, kuten naiset käyttäytyvät, mikä tappaa kiinnostukseni heihin. Fantasioin kuitenkin miehistä, ja kiihotun heistä eroottisesti, vaikka tunteeni kohdistuvat naisiin.

Ymmärrän, että seksuaalisen suuntautumiseni (tarkoitan sitä termiä, millä itseäni kutsun) määrittelen viimekädessä minä itse, mutta haluaisin silti tietää, kokevatko muutkin homoseksuaalit samankaltaisia tunteita, vai olenko sittenkin bi-seksuaali.
Lue vastaus
Päätin nyt sitten minäkin kirjoittaa tänne aikani lueskeltua muiden kirjoituksia. Olen 25-v mies. Seksiä en ole harrastanut naisen enkä miehen kanssa, ja parisuhteessakin olin ainoastaan 19-vuotiaana naisen kanssa joka päättyi melkein viikon jälkeen.

Viime vuosina olen alkanut epäilemään seksuaalisuuttani. Vaikka kiihotunkin naisten kuvista, kiihotun myös miesten kuvista, sekä olen jo ainakin vuoden ajan fantasoinut parhaasta (miespuolisesta) ystävästäni. Hänelle olen paljastanut että saatan ehkä olla biseksuaali, mutta en enempää.

Vaikka pidänkin naisista, minun on todella hankala kuvitella olevani intiimisti heidän kanssaan, miesten suhteen tässä taas ei ole mitään ongelmaa. Olisin siis paljon mieluummin miehen kuin naisen kanssa Ystävilleni en uskalla kertoa, vaikka osa heistä onkin homoja tai biseksuaaleja. Pelkään että eniten he eivät minua hyväksyisi, koska olen aina mieltänyt itseni heteroksi. Voiko ihmisen seksuaalisuus muuttua vielä tässä vaiheessa, vai olenko vain päästäni sekaisin?

Jos homo olen, niin en tiedä mistä seuraa mahdollisesti löytäisin. Asun pienellä paikkakunnalla, eikä läheisessä kaupungissa ole yhtään homobaaria, enkä luota siihen että deittisivustoilta löytää mitään muuta kuin irtosuhteita. Ja kukapa haluaisi olla kokemattoman kanssa, sukupuolesta riippumatta?

Kiitos että jaksoit lukea koko viestin (:
Lue vastaus
Olen 20 vee, olen nainen/tyttö. Naiseksi identifioituminenkin tuntuu välillä oudolta, mutta trans en ole. Yleensä elämä on kivaa, on monta tapaa olla ihminen ja tiedän että voin olla oma itteni kaikissa porukoissa missä liikun.
Koska pukeudun "poikien vaatteisiin" tai neutraalisti, mua luullaan usein nuoreksi pojaksi, tai sitten kysytään että kumpi olen. Sinänsä mua ei kommentointi haittaa, mutta kieltämättä ahdistaa silti välillä aika pahasti. Mikä mä olen, mitä mä olen, jos mut jatkuvasti luokitellaan ns. väärään sukupuoleen enkä itekään tiedä mitä haluan. Peilistä tuijottaa takaisin kummallinen eksyksissä oleva hyypiö.
Tässä iässä moni muodostaa parisuhteita, mä en seurustelua tai seksiäkään kaipaa vielä, mutta tulevaisuus tällä elämän osa-alueella näyttää jotensakin toivottomalta. Kiinnyn ja kaukoihastun jatkuvasti hieman itteäni vanhempiin naisiin. Pelkään irrationaalisesti, että tämä taipumus samoin kuin se miten sukupuoltani ilmaisen on seurausta lapsuuden kokemuksista tai vääränlaisista esikuvista tai vastaavaa- pelkään että olen jotenkin vinoutunut jossakin elämäni vaiheessa. Kai mä muuten yrittäisin olla nätti enkä haikailisi leveämpien hartioiden perään. Kai mä muuten haluaisin poikaystävän enkä toivoisi että se yks naispuolinen työkaveri hymyilis mulle taas. Näistä ajatuksistani en viittis kertoa kavereilleni, koska he ovat niin suvaitsevaista porukkaa.
Lue vastaus
Olen 26 vuotias perheenäiti joka on aina tiennyt tykkäävänsä myös tytöistä. Minua on haukuttu ala-asteelta asti lesboksi ja huoraksi, samaa jatkui yläasteelle asti. En ole ikinä oikein osannut olla tyttöjen seurassa. Kavereitakin minulla on enemmän poikia ollut aina. Asuin sijaisperheessä jossa seksi ja seksuaalisuus olivat suuri tabu, itsetyydytys väärin ja sairasta jne. Olen ollut ainoastaan miesten kanssa ja yrittänyt todistella kaikille olevani umpihetero. Olen aina ollut epävarma itsestäni ja seksuaalisuudestani kokemustenpuutteen takia. Kerroin nykyiselle miehelleni pari vuotta sitten mieltymykseni naisiin ja hän vaati päästä leikkeihin mukaan jos joskus aion kokeilla, mutta en missään tapauksessa saa kokeilla liittomme aikana. Miksi hän oli näin ilkeä?

Haluaisin kokeilla seksiä naisen kanssa mutta minulla ei ole aavistustakaan kuinka naisia lähestytään ja mitä tulisi tehdä..?. Olen nyt parin vuoden aikana tullut enemmän ja enemmän sinuiksi itseni ja seksuaalisuuteni kanssa, pystyn ääneen myöntämään vaan en tiedä mikä olen. Näen ihmiset ihmisinä, en luokittelee sukupuolen mukaan, mutta miksi näen naiset niin hankalina ja jotenkin pelottavia? silti kiihotun ja haaveilen suhteesta ja seksistä naisen kanssa.. mieltäisin itseni bi-seksuaaliksi koska myös miehet saavat minut syttymään, mutta voinko sanoa itseäni bi-seksuaaliksi vaikken ole naista ikinä kokenutkaan? Mistä tiedän ettei naiset ole vain joku fantasia? miksi näen naiset ilkeinä ja ikävinä ihmisinä, vaikka silti tunnen suurta mielenkiintoa heitä kohtaan? Olenko itse vain niin epävarma että karkoitan muut sillä pois?
Lue vastaus
Olen pitkässä parisuhteessa oleva nainen, joka on viimeaikoina huomannut, ettei olekaan hetero, kuten on aina kuvitellut. Ongelmana on, mikä sitten olen?

Tiedän, ettei kategorisoinnilla niin ole merkitystä, mutta itseäni se auttaisi ymmärtämään mitä on tehtävä nykyisen parisuhteeni kanssa. Voiko ollakin, että hiljaiselo makuuhuoneessa on johtunut peiton alle jääneestä seksuualisesta suuntautumisestani, eikä parisuhteen muista ongelmista? Vai voisiko kiinnostus naisia kohtaan olla vain mukava lisä elämään, jota ei tarvitse tuoda konkretiaan, sillä elän kuitenkin pohjimmiltaan hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, vaikka nyt onkin vaikeaa?

Tämän parisuhteen kannalta ongelmallisinta on, että olen alkanut epäillä, voinko ollenkaan muodostaa ei-kaverillista parisuhdetta miehen kanssa. Tai onko tämä on vain sitä, että pitkän parisuhteen aikana olemme hieman etääntyneet ja alkuhuuma on mennyt ohitse?

Ehkäpä toisaalta pohdintani liittyy seksuuaalisen suuntautumisen koostumukseen. Itse koen, että se on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus, johon liittyvät hellyys, romantiikka, fantasiat ja ihan käytännön halut. Koska olen parisuhteessa, voinko päästä perille omasa suuntautumisestani? Miten? Mitä asioita tulisi pohtia? (Meidän suhteessa ei hyväksytä toisia kumppaneita, enkä usko, että fantasiat tai hetken ihastuksen tunteet suoraviivaisesti tarkoittavat, mihin sukupuoleen voisin rakastua.)

Voi, kun olisikin helppo rasti-ruutuun kysely, jolla oman suuntautumisen prosentiosuudet selviäisi
Lue vastaus
Minä katselen kuvia ja videoita joissa on isoja miesten kulleja haluaisin imeä miehen kulkija minulla on tyttö ystävä eikä hän tiedä tästä.mika
Lue vastaus
Tässä monta mieltäni askarruttavaa kysymystä, toivottavasti jaksatte vastata kaikkiin. Osaan kaipaisin hyvinkin käytännönläheisiä esimerkkejä. Jos haluatte julkaista, tämän voi varmaan pätkiä eri osastoille.

1. Sosiaalinen kanssakäyminen

Olen kolmekymppinen homomies, joka on elänyt tähän asti melko avoimesti homona heterojen maailmassa. En tunne juurikaan homoja, tai ainakaan minulla ei ole yhtään homoa kaveria tai ystävää. Minulla on melko paljon heteroystäviä. En ole koskaan seurustellut eikä minulla ole seksikokemuksia homomiesten kanssa. En ole varsinaisesti kokenut näille tarvetta, kunnes nyt. Suomalainen homoyhteisö on minulle siis melko vieras.

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut käydä homoille suunnatuissa ravintoloissa ja bileissä. Yllätyin suuresti siitä, miten torjuva asenne niissä vallitsee. Viesti tuntuu olevan selkeä: sinua ei kaivata täällä. Esimerkiksi viime kesän Helsinki Priden puistojuhlassa minä ja (hetero)ystäväni koitimme tehdä tuttavuutta muun juhlakansan kanssa. Näin jopa puolitutun, samalta paikkakunnalta olevan homoparin, joille menin juttelemaan. He vastasivat kysymyksiini toki kohteliaan ystävällisesti, mutta ei juuri muuta. Ei puhettakaan, että olisivat esimerkiksi pyytäneet liittymään seuraan. Ventovieraiden kanssa jutellessa kohtelu tuntui olevan vieläkin torjuvampaa. Illalla Priden iltabileissä tapasin inttiaikaisen parhaan kaverini ystävänsä kanssa, joidenka kanssa vaihdoimme kuulumiset pikaisesti ja sen jälkeen kaverini toivotti hyvää illanjatkoa. Ei pienintäkään vinkkiä siitä, että ilta voisi jatkua yhdessä juhlien. Koko seurueemme oli menosta todella hämmästyneitä - touhu oli jotakin täysin päinvastaista mitä olimme kuvitelleet! Miksi tästä kaikesta tehdään näin vaikeaa, luulisi että tällaisista asioista haluttaisiin helpompia? Koetaanko minut kenties uhkana, vai miksi tunnen ettei kanssani haluta olla tekemisissä? Vai teenkö muuten jotain pahasti väärin? Tunnen tulevani enemmän hyljeksityksi omankaltaisteni kuin valtaväestön keskuudessa. Ulkomailla en ole kokenut aivan samanlaista tunnetta.

Ravintoloissa miehet tuntuvat kiinnostuvan minusta kovasti. Saan jatkuvasti katseita, minua tuupitaan “vahingossa” ja minulle hymyillään. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Jos joku silmäpeliä kanssani pelaavista tyypeistä kiinnostaa, minun on tehtävä aloite. Ja silti monesti vastaus kuuluu, että “sorry, olen varattu”. Vai tarkoittavatko nuo pitkät katseet tai jatkuva vilkuilu ylipäänsä mitään, tuleeko niihin edes reagoida? Miten peliä tulisi lukea, onko olemassa merkkejä joista voisin lukea, onko joku ihan oikeasti kiinnostunut? Ihmiset ovat usein ravintolassa ystävineen, enkä sielläkään pääse porukkaan mukaan. Minulla on todella suuria vaikeuksia sopeutua homojen maailmaan. Tunnen oloni ahdistuneeksi ja yksinäiseksi ja touhu tuntuu järjettömältä ja nurinkuriselta. Miten tuota sopeutumista voisi helpottaa, miten itse olette aikanaan siihen elämään sopeutuneet?

2. Seksi

Minulla ei siis ole seksikokemuksia homomiesten kanssa. Olen muutamia kertoja ollut sängyssä tuntemieni heteromiesten kanssa. Olen tuntenut heidät pitkään ja tuntenut heihin syvää kiintymystä. Sängyssä olen saanut kosketella ja suudella heitä yksipuolisesti.

Usein joku mies haluaisi lähteä ravintolasta kanssani luokseni. Tiedän, etten voisi nauttia millään lailla seksistä täysin vieraan ihmisen kanssa vailla pienintäkään tunnetta. Minun tarvitsee tuntea toista ihmistä edes hitunen ja tuntea häntä kohtaan jonkinlaista fyysistä ja eroottista vetoa, jotta pystyn edes fyysiseen suoritukseen. Saati itse nauttimaan seksistä. Ja vaikka kuinka varovaisesti tai kohteliaasti asian yritän esittää (että mitä jos nyt tällä kerralla ei välttämättä olisikaan seksiä), niin kukaan ei lähde. Ei kukaan. Vaikka yrittäisin jättää takaportin sillekin, että mahdollisesti kemioiden natsatessa seksi tulee kysymykseen. Miehet tuntuvat vaativan takuun seksistä, jotta ovat valmiit lähtemään. Tuntuu, että ainoa tapa tutustua miehiin olisi suostua seksiin. Miten tiukkoja miehet lopulta ovat seksin saamisen suhteen? Millainen käsitys teillä on, miten usein jatkot todella päätyvät seksiin? Mitä tapahtuu, kun kaksi miestä lähtevät yhdessä kämpille? Haluaisin edetä varovaisesti ja rauhassa, miten sellaisen asian voisi esittää?
Lue vastaus
Onkohan tästä aihepiiristä miten paljon keskusteluja?
En koskaan ole ollut mitenkään seksin perään. Lähinnä olen hakenut vain siitäkin läheisyyttä. Orgasmini on tullut hyvinkin nopeasti ja eikä ole vaatinut mitään kauheaa "rynkyttämistä". Nyt vanhempana (yli 60 v.) en tunne tarvetta yhdyntään. Olen sen ilmaissut miehellenikin. Vaihtelevalla ymmärryksellä hän on siihen suhtautunut. Hyvä "arkirakkaus" jokapäiväisessä elämässä on minulle ihan tyydyttävää.
Lue vastaus
Olen nuori 18-vuotias tyttö jonka pää on aivan pyörällä. Ajatukseni ovat sekaisin ja tunne saa aikaan hirveää ahdistusta. Minulla on ollut useita yhden illan juttuja ja yksi pidempi seurustelusuhde, en kuitenkaan ole koskaan saanut orgasmia seksiä harrastaessa. Rakkauden kaipuu ja miehiin ainainen pettyminen on tuonut uusia ajatuksia mieleeni.

Olen aina 'pelännyt' olevani lesbo mietin jopa pienenä että tekisin itsemurhan jos näin kävisi. Olen siis kasvanut hyvin rasistisessa perheessä. Jotenkin olen kuitenkin huomannut kauniiden naisten saamaan pääni kääntymään ja ajatus seksistä naisen kanssa kiihottaa. Pitkään aikaan en kuitenkaan seksiä ole harrastanut ja hellyyden tarve on kova.

Äitini on suhteessa naisen kanssa ja jotenkin kuvittelen seksuaalisuuden olevan perinnöllistä. En halua olla tämän kaltainen enkä elää parisuhteessa naisen kanssa. Tahdon miehen, silti mietin näitä seksuaalisia haluja päivittäin. Mietin kuinka en tule koskaan rakastumaan kehenkään mieheen en pääse naimisiin saatikka saa lapsia. Itken tätä joka päivä ja rukoilen tunteen häviävän.
Lue vastaus
Minulla on ollut paljon naissuhteita ja seksiä heidän kanssaan. Fantasiatasolla myös miehet kiihottaa. Jään koukkuun kuviin joissa esiintyy miesvartaloita. Olen kokeillut muutamia kertoja miehen kanssa seksiä. Aktin jälkeen kiinnostukseni on laantunut. Masturboin kuitenkin usein miesten kuvilla. Käytännön tilanteissa olen kuitenkin pihalla. Saan naisten kanssa orgasmin ja haluaisin olla pelkästään naisten kanssa - mutta välillä gayimpulssifantasiat iskee. Mikä olen???
Lue vastaus