Mitä sitten jos...

Hei!
Olen 14-vuotias ja minut on pienestä pitäen kasvatettu erittäin vahvasti tyttönä, lähes kaikkien stereotyyppien mukaan. Silti olen kuitenkin jo joitakin vuosia miettinyt, että onko kuitenkaan se tyttö, joksi minut kasvatettiin kuitenkaan minä, kun oma keho alkoi tuntua vieraalta ja inhottavalta murrosiän muutoksista.

Kun yritin n. vuosi sitten puhua äidilleni siitä, kuinka en tuntenutkaan itseäni välttämättä tytöksi, se vaan sanoi, että se on normaalia ja kuuluu vain "tähän ikään".

Tiedän olevani transsukupuolinen, mutta en uskalla puhua vanhemmilleni, sillä minua pelottaa heidän reaktionsa. En usko että kumpikaan minua vihaisi, mutta äiti ei ehkä ottaisi sitä hyvin eikä varmasti suostuisi ottamaan minua tosissaan. Minusta tuntuu pahalta olla tässä naisellisessa vartalossa ja joka kerta kun äiti sanoo "..ja tässä on mun tyttö" tai "mun tytär" tai kutsuu minua ja pikkusiskoa "tytöiksi" tuntuu vaan ihan äärettömän pahalta, ihan kuin valehtelisin jollekin.

Vain mun kaksi kaveria tietää, eikä kumpikaan asu samassa kaupungissa. Olen jo pidempään halunnut kertoa mun läheisemmille ja parhaimmille kavereille mutta olen jänistänyt joka kerta kun kertomiseen on tullut mahdollisuus. En enää tiedä yhtään, mitä tehdä. En halua menettää mun kavereita, koska se niiden alakoulusta asti tuntema vähän omituinen tyttö onkin yhtäkkiä se omituinen poika.

Haluaisin myös hankkia binderin, mutta en tiedä, kuinka voin sellaisen ostaa ilman vanhempia, enkä uskalla kysyä edes kavereilta apua

Kysynyt Rorievalian

Vastaus

Hei!
Et koe olevasi se tyttö, joksi sinut kasvatettiin. Oma kehosi alkoi tuntua vieraalta ja inhottavalta murrosiän muutosten myötä. Sitä ennen pidit itseäsi vähän omituisena tyttönä. Näistä sinulle todella tärkeistä havainnoistasi haluaisit puhua vanhemmillesi ja kavereillesi voidaksesi olla oma itsesi. Tarpeesi puhua onkin hyvin terveellinen tarve, sillä asioiden avoin ja rehellinen käsittely auttaa meitä kohtaamaan vaikeatkin asiat parhaiten. Sinulle oli varmasti iso pettymys, kun äitisi ohitti huolesi kevyesti viittaamalla vaan tiettyyn ikään.

Voisitko kaikesta huolimatta yrittää jatkaa keskustelua äitisi kanssa, vaikka se aluksi tuntuisi kivuliaalta. Voisiko siinä auttaa se, että kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa kerrot, miten tärkeä henkilö hän on sinulle, ja siksi toivot, että voisit aina rehellisesti kertoa hänelle sinulle tärkeistä ja vaikeistakin asioista. Sen jälkeen kirjoittaisit sitä, millaiseksi olet eri ikäisenä itsesi kokenut. Voisit kertoa myös siitä, miten pahalta sinusta nyt tuntuu, kun sinua kutsutaan tytöksi. Voisit kertoa myös siitä, miten yksinäiseksi tunnet nyt itsesi tämän kaiken vuoksi. Voisit laittaa kirjeeseen myös linkin Transtukipisteen sivulla olevaan vanhemmille suunnattuun artikkeliin: transtukipiste.fi/vanhemmille.

Sinuiksi palvelu on tuottanut oppaan Sinuiksi tuleminen – turvallisen ulostulon opas. Sen voi ladata pdf-tiedostona osoitteesta http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Siitä voi olla apua sekä sinulle että vanhemmillesi.

Haluat kertoa havainnoistasi ja tuntemuksistasi myös läheisimmille ja parhaille kavereillesi. Sekin kuulostaa todella hyvältä. Kertominen kannattaa aloittaa kaverista, johon luotat kaikkein eniten ja joka suhtautuu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen hyväksyvästi eikä puhu selän takana pahaa kenestäkään. Usein transpojat saavatkin ensimmäisenä parhaan tuen ja hyväksynnän nimenomaan kavereiltaan. He kun ovat oppineet hyväksýmään toisen ilman ennakko-odotuksia siitä millaiseksi tämän tulisi kasvaa. Monet ovat saattaneetkin jo nähdä sinussa poikamaisia piirteitä hyväksyneet sen. Vanhemmilla aluksi asian käsittelyn ja lapsen tarkemman näkemisen esteenä ovat ne odotukset, joita he ovat ennättäneet lapseensa sijoittaa ja niistä luopuminen vie aikansa ja siihen liittyy usein surua.

Jos keskustelut äidin tai isän kanssa ei lainkaan etene, niin mieti löytyisikö joku muu aikuinen, jonka arvelet suhtautuvan avoimemmin tällaiseen kysymykseen. Voisiko sellainen löytyä esim. nuorisotyöntekijöiden keskuudesta tai jonkin harrastuksen parista. Olisi hyvä että voisit saada myös joltain aikuiselta tukea omien tuntemustesi avoimeen ja turvalliseen käsittelyyn.

Vertaistukea sinun on mahdollista saada netin välityksellä osallistumalla Sinuiksi-chat transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville. Seuraavan kerran se on maanantaina 26.6. klo 18 – 20. Tietoa chatista ja siihen osallistumisesta löytyy osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017.

Äitisi saattaa toki olla oikeassa, että kyseessä on ohimenevä ja murrosikään liittyvä vaihe ja että myöhemmin alatkin viihtyä tytön kehossa. Mutta tämä on vain yksi mahdollisuus, joka ei saisi estää sen avointa tutkailua, että sinulla on kyseessä aito sukupuoliristiriita, transsukupuolisuus. Asiasta vaikeneminen ei auta mitään vaan tärkeintä on, että voit avoimesti ja turvallisesti kertoa omista ajatuksistasi, kokemuksistasi ja tuntemuksistasi. Vain sillä tavoin voi olla täysin oma itsesi. Siksi toivon, että löydät ihmisiä, jotka osaavat kuunnella sinua, silloin opit itsekin kuuntelemaan ja ymmärtämään oloasi paremmin. Åbo Akademin laaja tutkimus on osoittanut että sukupuoliristiriitaa kokevien nuorten tulevaisuus on huomattavasti parempi silloin kun asia on voitu käsitellä vanhempien kanssa turvallisesti lasta ja hän kokemuksiaan aidosti kuunnellen.

Vielä tämä: jos huomaat että äitisi tarvitsee apua asian työstämiseen, voit kertoa, että Sinuiksi -palvelun puhelinpäivystyksessä on ihmisiä, jotka osaavat ymmärtää myös vanhempien näkökulmia ja huolia ja auttaa niiden käsittelyssä. Päivystyksemme on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. Voit myös antaa äidillesi tämän vastaukseni luettavaksi.

Jussi Nissinen