Epätoivoinen homotranspoika

Olen pian 20-vuotias transpoika ja homoseksuaali. Olen tuntenut olevani poikamainen aivan varhaislapsuudesta alkaen, mutta vasta murrosiässä selvittänyt tietoja sukupuolen moninaisuudesta ja tajunnut, että olen selvästi transsukupuolinen. Ennen, kun tiesin asiasta, olen aina kiinnostunut pojista.

Kaverit ovat aina olleet suvaitsevaisia ja osa ovat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöstä, niin heille tulin kaapista ensimmäisenä. He arvasivat, että olen trans ja homo. Kaverit ovat tukeneet mua aivan tähän päivään asti.

Entäs perheeni? Sisarukseni arvasivat myös, että olen trans ja homo. He pitävät mua veljenään. Äitini ja isäpuoleni välttelevät asiaa, tytöttelevät ja kutsuvat mua biologisella nimelläni, mikä aiheuttaa mulle kamalan olon. En mainitse siitä melkein ollenkaan, mutta kun mainitsen joskus, he kiertävät asian ja jatkavat tytöttelyä ja biologisen nimeni käyttöä. Äitini sanoo, että on ottanut tietoa transsukupuolisuudesta, muttei silti vaikuta ymmärtävän. Kerran hän kysyi, mitä tiedän homoseksistä, niin vastasin, että paljonkin.

Isäni taas ymmärtää mua, mutta meillä on niin huonot välit, ettemme juttele oikustaan ollenkaan. Kuitenkin kun näemme joskus, niin hän kyselee kuulumisiani. Isäni kertoi kerran, että hän on pitänyt mua aina poikamaisena ja että tykkäsin lapsena enemmän pojille suunnatuista jutuista.

Olen käynyt vuosia psykologin ja toimintaterapeutin luona juttelemassa. Ennen, kun täytin 18, niin mulle suositeltiin, että hakeutuisin transpoliklinikalle. Toteutin sen vasta, kun täytin 18 ja se harmittaa, sillä käyn yhä tutkimuskäynneillä, mitkä ovat venyneet henkisen rasitukseni takia.

Haluisin saada äitini ja isäpuoleni ymmärtämään, että tytöttely ja biologisen nimen käyttö aiheuttavat mulle pahan olon. Mikään ei kuitenkaan tunnu toimivan, vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta.

Kysynyt Jamigay

Vastaus

Hei!
Transsukupuolisuus, samoin kuin homoseksuaalisuuskin, on sinällään työläs ja haastava asia ihmisen elämässä. Silloin on tärkeää, että lähellä on riittävästi ihmisiä, jotka ovat tukena ja hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin mitä tämä on. Sinulla on onneksi muita nuoria, kaverit ja sisaret, jotka pitävät sinua poikana eivät syrji sinua homoseksuaalisuuden vuoksi. Sen sijaan olet kokenut, että äitisi ja isäpuolesi eivät osaa arvostaa sinun kokemustasi itsestäsi, sukupuolestasi ja seksuaalisesta suuntautumisesta. He puhuttelevat sinua tytön nimellä, joka annettiin sinulle syntymäsi jälkeen, mikä varmasti tuntuu oman kokemuksesi mitätöinniltä. Isäsi kyllä ymmärtää sinua paremmin, mutta hän on paljon vähemmän sinun arjessa.

On hyvin ymmärrettävää, että etenkin äidin taholta tuleva hyväksyntä on lapselle ensiarvoisen tärkeää läpi elämän. Onhan äiti useimmille meistä ensimmäinen intensiivinen ihmiskontakti, jossa saamamme hyväksyvä huomio on ollut elämän ja kehittyvän itsetunnon edellytys. Äidille taas lapsen terve kehitys onnelliseksi aikuiseksi on useimmiten yksi maailman tärkeimmistä asioista. Siksi moni äiti kantaakin huolta, kun pelkää että jotain lapsen kehityksessä onkin mennyt vikaan.

Lapsen transsukupuolisuus on yksi haastavimmista ja vaikeimmin ymmärrettävistä asioista vanhemmille. Syntymässä annettu sukupuoli herättää vanhemmissa automaattisesti tietynsuuntaisia ajatuksia ja odotuksia lapsen ja nuoren kehityksestä. Nämä odotukset vaikuttavat paljon siihen, millaisena lapsi nähdään. Kun lapsi ei koe omakseen sitä sukupuolta, joka hänelle on syntymässä annettu, osa vanhemmista ajattelee, että hänen tehtävänään on korjata lapsen harhaan menneitä ajatuksia itsestään. Heidän on vaikea luottaa siihen, että lapsi on ymmärtänyt kokemuksiaan oikein. Moni ajattelee, että joku tapahtuma on johtanut siihen, että lapsi ei vaan hyväksy syntymässä annettua sukupuoltaan. Hyvin moni äiti kantaakin syyllisyyttä tai häpeää tällaisessa tilanteessa. Tällöin omat ja ympäristön oletetut odotukset siitä miten asioiden tulisi olla ja siihen liittyvät huolet voivat muodostua esteeksi virittyä lapsen omaan todellisuuteen ja ottaa lapsen siihen liittyvät ajatukset vakavasti. Osalla vanhemmista odotukset taas voivat olla avoimempia, jolloin heidän on helpompi tarkastella lastaan omana ainutkertaisena yksilönä, jolla on oma mieli ja kyky koostaa tuntemuksiaan. Siitä huolimatta transsukupuolisuuden hyväksyminen tapahtuu heilläkin vasta vähitellen.

Onko äidilläsi ollut mahdollisuus keskustella jonkun asiantuntijan kanssa sinuun liittyvistä ajatuksistaan ja huolistaan? Ellei, niin mahtaisiko hän olla kiinnostunut siitä? Meillä on Sinuksi palvelussa mahdollisuus keskustella äitisi kanssa. Keskusteluissa meidän tarkoituksena ei ole tehdä ”käännytystyötä” vaan antaa tilaa niiden pelkojen ja huolien käsittelylle, joita vanhemmalla on lapseensa liittyen. Tällainen keskustelu on mahdollista joko
1) Puhelinpäivystyksessä, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355.
2) Puhelinvertaisen kanssa. Puhelinvertaisuus tarkoittaa mahdollisuutta keskustella vastaavassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa puhelimitse. Puhelinvertaisena toimii mm. yksi transpojan äiti. Puhelinvertaiseen saa kontaktin edellä mainitun puhelinpäivystyksen kautta.

Toivottavasti saatte keskinäistä luottamusta vähitellen paremmaksi äitisi kanssa!

Jussi Nissinen