En halua olla masentunut

En oikein tiedä miten tämä kirjoittaminen pitäisi aloittaa, koska en oikeastaan ikinä puhu tai kerro omista asioistani muille, mutta siis, minusta tuntuu, että taidan olla masentunut. Ja olen varmaan ollut jo aika pitkään. En edes kunnolla muista millaista on olla oikeasti onnellinen tai ajatella vapaasti ilman mitään esteitä. Ja en haluaisi olla masentunut, koska se ei tunnu hyvältä. Mua ei kiinnosta enää oikeastaan tehdä mitään ja eläminen muutenkin on aika samantekevää. En usko, että kovin moni ihminen, joka on terve mieleltään, ajattelee melkein joka päivä sitä, miten kaikki olisi vaan helpompaa, jos ei tarviis olla olemassa, jos vois vaikka vaan kuolla.

Ja kyllä mää tykkään käydä koulussa ja näin, koska sillon mun ei tarvii ajatella mun omia asioita, koska pitää keskittyä kaikkeen muuhun, mutta samalla koulu on myös aika ahdistavaa, koska musta tuntuu, että voin aina aistia, mitä muut musta ajattelee, vaikka en varmaan ees oikeesti voi. Ja yleensä ne ajatukset ei ole positiivisia. Ja on myös aika surullista, että oon vasta 16 ja haluaisin juoda sen takia, että vois olla hetken onnellinen eikä tarvis ajatella enkä sen takia, että vois pitää hauskaa kavereiden kanssa. Ja koko tämän kirjotuksen pointti on se, että mää en halua olla masentunut ja mää haluan jotain apua. Kenelle mun pitäis mennä juttelemaan? Ja oikeesti tää on aika iso juttu, koska on kipeetä myöntää, että on vähän seko ja ei välttis pärjää. Ja toisaalta en ees haluais apua, koska kaikki muutokset pelottaa.

Kysynyt Sekasin

Vastaus

Hei!

Olet huomannut että ilo ja onnellisuus ovat kadonneet elämästäsi. Mikään ei enää kiinnosta ja elämä on muuttunut samantekeväksi. Olet ajatellut usein sitä että kunpa ei tarvitsis olla olemassa olenkaan. Olet myös ajatellut että haluaisit juoda jotta voisit edes hetken pitää hauskaa kavereitten kanssa. Sä olet saanut tarpeekses tästä mielentilasta ja mietit mitä voisit tehdä, jotta voisit taas iloita elämästä.

On hyvä merkki, että et halua olla masentunut. Se merkitsee sitä että sinussa ja sinun ajattelussasi on se puoli, joka pitää sinusta huolta. Nyt sille puolelle sinua olisi hyvä saada vahvistusta. Alussa mainitset, että et oikeastaan ikinä puhu omista asioistasi kenellekään. Onkin hyvä että nyt olet päättänyt tehdä toisin, vaikka on kipeetä myöntää miten huonosti on voinut!

Olis todella tärkeää, että löydät ihmisen, jonka kanssa voit harjoitella puhumista omaan elämääsi kuuluvista asioista, tunteista, ajatuksista ja kokemuksista. Aluksi voi olla aika kankeeta ja noloa ruveta puhumaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan toiselle, kun ei ole siihen tottunut. Kerrot että kaikki muutokset pelottavat sinua. Tämä puhumiseen opettelu ei tuo mitään nopeaa muutosta vaan se on kuin avaisi pienen ikkunan jonka kautta ilma alkaa vähitellen raikastua. Saat olla oma itsesi eikä sinun tarvitse muuttua. Sinun ajatuksesi ja tunteesi alkavat vähitellen rikastua, kun opit sanoittamaan sitä, kuka olet, mitä kaikkea olet elämässäsi kokenut, mistä kaikesta olet vaiennut kun et ole ehkä luottanut että kukaan osaa sinua kuullella tai olet ajatellut, että ei sun asiat ole niin tärkeitä. Sä (sun kokemukset, tunteet ja ajatukset) olet itse asiassa yhtä tärkeä ihminen kuin se jonka seuraavaksi satut näkemään edessäsi tai ne jotka ovat kanssasi samalla luokalla.

Suosittelen lämpimästi, että menisit tapaamaan kouluterveydenhoitajaa. Hänelle voit kertoa tilanteestasi. Jos se on vaikeaa, niin voit ottaa tämän kirjoittamasi viestin ja vastaukseni siihen mukaasi ja näyttää ne hänelle. Sen jälkeen voitta yhdessä keskustella siitä, mistä löytyisi sellainen ihminen, joka osaa kuunnella sinua, tehdä tarkentavia kysymyksiä ja auttaa sinua tunnistamaan niitä asioita, jotka koskettavat sinua hyvällä tavalla sekä niitä asioita, jotka ovat satuttaneet sinua. Sellainen ihminen voi olla esimerkiksi koulupsykologi. Sitten vähitellen, kun olet oppinut kertomaan asioistasi, niin vähitellen sitä voi tehdä vapautuneemmin myös kavereitten kanssa, myös ilman alkoholia.

Se millaiseksi olet kokenut itsesi ja elämäsi viime aikoina, on todella raskasta, eikä siihen ole hyvä jäädä. Avun hakeminen ja vastaanottaminen auttavat sinua pääsemään siitä vähitellen eroon. Vastaavia ajatuksia on melko monelle nuorella mielessään. Kullakin on siihen oma historiansa. Oma kokemukseni on, että nuoret toipuvat masennuksestaan hyvin, kunhan pääsevät sellaisen avun piiriin, jossa heitä kuunnellaan ja jossa voivat olla oma itsensä. Viestistäsi ei käy ilmi, missä päin asut. Jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla niin Helsingin Poikien talo (poikientalo.fi) voisi olla yksi turvallinen paikka saada apua. Myös Oulussa on poikien talo (poikientalo-oulu.fi). Kouluterveydenhoitaja varmasti tietää mitä eri vaihtoehtoja sinun paikkakunnallasi on tarjolla.

Jos masennukseen on vaikuttanut oma seksuaalinen suuntautumisesi tai sukupuoleen liittyvät pohdinnat, joita et ole voinut avoimesti käsitellä, niin Sinuiksi palvelun kautta sinun on mahdollisuus varata henkilökohtaisia tapaamisia sellaisen työntekijän kanssa, jolle seksuaalisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät asiat ovat turvallisia teemoja ja jonka kanssa niistä keskustelu on luontevaa. Jos tämä mahdollisuus tuntuu sinusta hyvältä, niin voit lähettää siitä sähköpostin toiminnanjohtaja Mikko Väisäselle osoitteeseen mikko.vaisenen@sinuiksi.fi. Mikko sitten selvittää asiaa eteenpäin riippuen siitä missä päin asut.

Arvosta nyt sitä puolta itsessäsi, joka haluaa sinulle hyvän elämän, ja anna sen auttaa sinua niin että löydät itsellesi tukea ja raikasta elintilaa!

Jussi Nissinen