Työelämä

Olen yli 4-kymppinen mies ja seurustellut mieheni kanssa jo yli 10 vuotta. Olemme molemmat työpaikoillamme kaapissa.

Koen itse hyvin hankalaksi tilanteet, joissa tapaamisissa tai työpaikan sisällä esittäydytään ja kaikki kertovat ummet ja lammet puolisoistaan ja lapsistaan lemmikkejä myöten. Itse en koskaan kerro siviiliminästäni yhtään mitään ja tiedän kuulijoiden olevan kysymysmerkkinä.

Kaipaisin vinkkejä, miten esittäytyä ja kertoa itsestä jotenkin "parisuhde- ja sukupuolineutraalisti" tilanteen menemättä vaivautuneeksi ja ilman, että ilma on sakeanaan tenttaavia lisäkysymyksiä.

Valitettavasti työni on sellainen, että pelkään saavani lähdöt, jos homouteni tulisi julki - vaikka epäilen kaikkien sen jo aavistavan, mutta asiaa ei ikään kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta mainita. Totuushan voi toki olla huoleni vastainen, mutta en haluaisi ottaa riskiä.

Tulossa on kesälomat ja kaikki kertovat suunnitelmistaan. Omassa tarinassani minä vaan jään muka yksin lomalle ja reissaan muka yksin jossain. Arrgh!
Lue vastaus
Hei!

Kysymykseni koskee kaapista ulostuloa työelämässä ja siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Olen noin 30-vuotias lesbonainen. Seksuaali-identiteettini on ollut itselleni selvillä jo kymmenisen vuotta, takana on yksi pidempi seurustelusuhde ja ystäväni ja sukuni tietävät suuntautumisestani. Näiltä osin asiat siis ovat hyvin. :)

Olen kuitenkin vastikään aloittanut opiskelijaelämän jälkeen työelämässä ja nyt olen ikään kuin yhtäkkiä taas kaapissa. Ulkoisesti olen ilmeisesti perusheteron oloinen nainen ja saanut lounas- tai kahvitauoilla osakseni joitain heteronormatiivisia oletuksia (kysymys poikaystävästä, oletus että ihailen tiettyä miesjulkkista jne.). En ole näitä oletuksia lähtenyt korjaamaan, ja koska en ole tällä hetkellä parisuhteessa, ei ole tullut vastaan mitään luontevaa tilannetta, jossa suuntautumiseni olisi käynyt ilmi. Tapailen kyllä erästä naista, mutta siitäkään en ole töissä hiiskunut.

Nyt työpolkua samassa työyhteisössä on takana jo useampi kuukausi ja työtoverit ovat käyneet tutummiksi - tiedän monen perheestä, harrastuksista ym. Siksi on alkanut tuntua jotenkin epämukavalta, kun muut olettavat minut heteroksi, etenkin kun muutaman työtoverin kanssa meillä toisinaan on hyviäkin keskusteluja eri aiheista. Toisaalta tiedän työtovereideni olevan fiksuja, empaattisia ja avarakatseisia ihmisiä, joille suuntautumiseni paljastuessaan tuskin olisi ongelma.

Mikä siis askarruttaa? Ensinnäkin olen työpaikan nuorin ja kokemattomin ja ala on vaativa - saan jo nyt tämän asemani vuoksi tiettyä erityishuomiota töissä, enkä pidä huomion kohteena olemisesta. Työpaikassani tai ylipäätään alallani en tiedä yhtään homoseksuaalia. Minulla on tunne, että mahdollinen tieto lesboudestani saisi muut katsomaan minua entisestään uusin silmin. Lisäksi häpeän omaa häpeääni. Toisin sanoen minua hävettää se, etten ole suuntautumisestani avoin ja esim. korjannut heti ensimmäistä vastaantullutta heteronormatiivista oletusta. Tiedän, että mikäli asia tulee esiin, tunnen häpeää siitä etten ole alusta saakka ollut jotenkin avoimempi. Tämä ajatus on tietenkin vain omassa päässäni, en usko että työtoverini edes näkisivät mitään syytä tällaiseen häpeään. Äh, typerää, en enää oikein enää edes tiedä mitä lähdin kysymään! :)

Kai kaipaisin jonkinlaista vahvistusta siihen, etten häpeäisi itseäni muidenkaan edessä, kun kerran muuten koen lesbouteni ihan positiiviseksi asiaksi. Usein pyrin antamaan itsestäni oikein hyvän kuvan muille, ennen kuin suuntautumiseni paljastuu. Muuten koen epämukavaa tunnetta siitä, että kaikkea tekemistäni arvioidaan "lesbona", ei esim. amattini edustajana tai vain minuna.
Lue vastaus
Olen töissä seurakunnan leirikeskuksessa. En ole uskaltanut töissä sanoa sanallakaan että olen mikä olen. sukulaiset ja kaverit kyllä tietävät. mitä minun pitäisi tehdä? Työpaikan menettämisenpelossa en ole asiasta maininnut puolella sanallakaan
Lue vastaus