Muunsukupuolisuus ja vanhemmuus
Hei!
Olisi kiva kuulla ajatuksianne sukupuolen moninaisuuteen ja vanhemmuuteen liittyen. Oma lapseni on nyt kuusivuotias ja aina ajoittain keskusteluun nousee sukupuoli ja sen moninaisuus - erityisesti oman sukupuoleni moninaisuus. Oma kehoni ei ole yksiselitteisesti mies/naiskeho. Olen avannut lapselleni asiaa niin että maailma on kaikessa monenlainen. Sukupuoleltaan suurin osa ihmisiä on miehiä tai naisia, mutta sitten on myös ihmisiä jotka eivät ole miehiä tai naisia. Heistä voi käyttää vaikka sanaa trans, tai muunsukupuolinen ja monesti nämä ihmiset itse kertovat kyllä mikä sana on heistä itsestään mukavin käytettäväksi.
Nämä vastaukset riittävät vielä tässä vaiheessa pienelle, mutta huomaan että minua hieman jännittää tulevaisuus ja pienen kaverisuhteet. Hän on itse sukupuoleltaan iloisen painokkaasti poika ja tykkää poikajutuista ja hänelle on tärkeää että kaverit on poikia ja että tehdään poikajuttuja yhdessä. :)
Jännitän, että ristiriita ulkomaailman ja kodin välillä kasvaa jossain kohti tulevaisuutta isoksi. Luulen että suurelle osalle tässä ajasta kasvaville lapsille sekä heidän vanhemmilleen sukupuolia on simppelisti kaksi ja huomaan jo nyt miettiväni miten kohtaan mahdollisia ristiriitoja tulevaisuudessa. Omiin periaatteisiini kuuluu avoimuus ja olen lapselleni kertonut että ei ole sellaisia asioita, mistä ei olisi lupa puhua, vaan hän itse saa päättää mitä asioita haluaa kenenkin kanssa jakaa. Jos jokin juttu vaikkapa kotona mietityttää, siitä saa aina jutella vaikkapa aikuisten kanssa hoidossa tai kaverin vanhemmille.
Kai pohjimmiltani pelkään että miten suojaan lastani ja itseäni jos kohtaamme epäasiallista tai epäkunnioittavaa kohtelua tulevaisuudessa. Oloa helpottaa jo ihan kirjoittaa tämä kaikki näkyväksi, mutta olisi kiva kuulla ajatuksianne ja kenties saada vähän vahvistusta siihen miten vähemmistöön kuuluvana vanhempana voi käsitellä mahdollisia ikäviä kokemuksia lapsen kanssa ja huolehtia siitä että lapsi rohkeasti uskaltaa kotona kertoa jos joskus jotain sellaista elämässään kohtaa (eikä ala esim. suojella vanhempiaan pahalta mieleltä).
Olisi kiva kuulla ajatuksianne sukupuolen moninaisuuteen ja vanhemmuuteen liittyen. Oma lapseni on nyt kuusivuotias ja aina ajoittain keskusteluun nousee sukupuoli ja sen moninaisuus - erityisesti oman sukupuoleni moninaisuus. Oma kehoni ei ole yksiselitteisesti mies/naiskeho. Olen avannut lapselleni asiaa niin että maailma on kaikessa monenlainen. Sukupuoleltaan suurin osa ihmisiä on miehiä tai naisia, mutta sitten on myös ihmisiä jotka eivät ole miehiä tai naisia. Heistä voi käyttää vaikka sanaa trans, tai muunsukupuolinen ja monesti nämä ihmiset itse kertovat kyllä mikä sana on heistä itsestään mukavin käytettäväksi.
Nämä vastaukset riittävät vielä tässä vaiheessa pienelle, mutta huomaan että minua hieman jännittää tulevaisuus ja pienen kaverisuhteet. Hän on itse sukupuoleltaan iloisen painokkaasti poika ja tykkää poikajutuista ja hänelle on tärkeää että kaverit on poikia ja että tehdään poikajuttuja yhdessä. :)
Jännitän, että ristiriita ulkomaailman ja kodin välillä kasvaa jossain kohti tulevaisuutta isoksi. Luulen että suurelle osalle tässä ajasta kasvaville lapsille sekä heidän vanhemmilleen sukupuolia on simppelisti kaksi ja huomaan jo nyt miettiväni miten kohtaan mahdollisia ristiriitoja tulevaisuudessa. Omiin periaatteisiini kuuluu avoimuus ja olen lapselleni kertonut että ei ole sellaisia asioita, mistä ei olisi lupa puhua, vaan hän itse saa päättää mitä asioita haluaa kenenkin kanssa jakaa. Jos jokin juttu vaikkapa kotona mietityttää, siitä saa aina jutella vaikkapa aikuisten kanssa hoidossa tai kaverin vanhemmille.
Kai pohjimmiltani pelkään että miten suojaan lastani ja itseäni jos kohtaamme epäasiallista tai epäkunnioittavaa kohtelua tulevaisuudessa. Oloa helpottaa jo ihan kirjoittaa tämä kaikki näkyväksi, mutta olisi kiva kuulla ajatuksianne ja kenties saada vähän vahvistusta siihen miten vähemmistöön kuuluvana vanhempana voi käsitellä mahdollisia ikäviä kokemuksia lapsen kanssa ja huolehtia siitä että lapsi rohkeasti uskaltaa kotona kertoa jos joskus jotain sellaista elämässään kohtaa (eikä ala esim. suojella vanhempiaan pahalta mieleltä).
Hei Emilia!
Se miten kerrot suhteestasi lapseesi ja pohdintasi siitä, miten voit mahdollistaa hänelle riittävän turvallisen kasvun yhteiskunnassamme, herättää kunnioitukseni sinua kohtaan. Suhde omiin vanhempiin, riippumatta sukupuolimäärittelyistä, on lapsille perusturvallisuuden keskeinen lähde, jota muut suhteet voivat tukea ja täydentää. Kun se on vankka ja lasta kunnioittava niin lapselle kasvaa ”ravitsevat juuret” jotka ruokkivat ja kannattelevat myös myrskytuulissa. Lapselle on keskeistä se, että vanhempi huomaa hänet ja reagoi mielekkäästi hänen tarpeisiinsa. Tiedon tarve on niistä yksi. Se miten olet kertonut pojallesi sukupuolen moninaisuudesta sallivaan sävyyn, ilman kiihkoa, kuulostaa todella hyvältä. Annat hänelle mahdollisuuden identifioitua pojaksi ja nauttia siitä, niin kauan kun se hänestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Samalla autat häntä ymmärtämään että kaikki eivät ole joko tyttöjä tai poikia, miehiä tai naisia vaan on yksiöitä, jotka eivät ole selvästi kumpaakaan ja se tuntuu heistä oikealta ja hyvältä. Näin annat hänelle työkaluja ymmärtää sinut myönteisessä ja ravitsevassa valossa. Tällaisessa avoimen keskustelun ja turvallisuuden ilmapiirissä lapsesi oppii arvostamaan itseään ja sinua ja teidän muodostamaa perhettä.
Poikasi varmasti törmää ympäristössä asenteisiin, joissa muunsukupuolisuudelle ei ole arvostettua tilaa. Voit valmentaa häntä siihen kertomalla, että osalle ihmisistä muunsukupuolisuus on vielä vierasta ja siksi he voivat sitä pelätä tai torjua, mutta sen takia hänen ei tarvitse hävetä itseään, vanhempaansa eikä perhettään. On aivan upeaa että olet kertonut pojallesi että hän voi puhua huolistaan ja perheestään myös esim. kavereitten vanhemmille tai päiväkodin työntekijöille. Siihen sisältyy viesti: meidän perheessä ei ole mitään salattavaa tai hävettävää vaan kaikesta voi puhua avoimesti. Tämä on se vankka ja terve pohja, joka auttaa häntä käsittelemään vastaan tulevia ongelmia ottamalla ne puheeksi ajoissa.
Voit toki ottaa asian puheeksi poikasi opettajan kanssa kun hän menee kouluun. Ensin kannattaa kuitenkin varmistaa, että opettaja on riittävän valveutunut että osaa käsitellä asian myönteisesti. Näinhän valitettavasti aina ei edelleenkään ole. Kertominen ei kuitenkaan ole välttämätöntä poikasi turvallisuuden edistämiseksi. Siihen riittänee että olet aktiivinen suhteessa vanhempainiltoihin ja koulun ja vanhempien yhteistyön eri muotoihin. Silloin poikasi huomaa että et piilota itseäsi vaan arvostat itseäsi ja perhettäsi.
Transtukipisteen sivuilta löytyy lapsille suunnattuja tarinoita sukupuolen moninaisuudesta. Niistä voisi ehkä olla apua kun keskustelet tästä teemasta poikasi kanssa.
Toivottavasti sinulla on itselläsi riittävästi vertaistukea, johon voit turvautua silloin jos kohdalle sattuu vastatuulta, kylmyyttä, ymmärtämättömyyttä. Pojallesi on ensisijaisen tärkeää että sinulla on riittävästi turvalliseksi kokemiasi ihmissuhteita, joissa saat arvostusta omana itsenäsi ja joissa voit käsitellä myös niitä ulkoisia kontakteja, jotka käyvät voimillesi.
Vanhemmuuttasi arvostaen
Jussi Nissinen
Sinuiksi – tuki- ja neuvontapalvelu
Se miten kerrot suhteestasi lapseesi ja pohdintasi siitä, miten voit mahdollistaa hänelle riittävän turvallisen kasvun yhteiskunnassamme, herättää kunnioitukseni sinua kohtaan. Suhde omiin vanhempiin, riippumatta sukupuolimäärittelyistä, on lapsille perusturvallisuuden keskeinen lähde, jota muut suhteet voivat tukea ja täydentää. Kun se on vankka ja lasta kunnioittava niin lapselle kasvaa ”ravitsevat juuret” jotka ruokkivat ja kannattelevat myös myrskytuulissa. Lapselle on keskeistä se, että vanhempi huomaa hänet ja reagoi mielekkäästi hänen tarpeisiinsa. Tiedon tarve on niistä yksi. Se miten olet kertonut pojallesi sukupuolen moninaisuudesta sallivaan sävyyn, ilman kiihkoa, kuulostaa todella hyvältä. Annat hänelle mahdollisuuden identifioitua pojaksi ja nauttia siitä, niin kauan kun se hänestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Samalla autat häntä ymmärtämään että kaikki eivät ole joko tyttöjä tai poikia, miehiä tai naisia vaan on yksiöitä, jotka eivät ole selvästi kumpaakaan ja se tuntuu heistä oikealta ja hyvältä. Näin annat hänelle työkaluja ymmärtää sinut myönteisessä ja ravitsevassa valossa. Tällaisessa avoimen keskustelun ja turvallisuuden ilmapiirissä lapsesi oppii arvostamaan itseään ja sinua ja teidän muodostamaa perhettä.
Poikasi varmasti törmää ympäristössä asenteisiin, joissa muunsukupuolisuudelle ei ole arvostettua tilaa. Voit valmentaa häntä siihen kertomalla, että osalle ihmisistä muunsukupuolisuus on vielä vierasta ja siksi he voivat sitä pelätä tai torjua, mutta sen takia hänen ei tarvitse hävetä itseään, vanhempaansa eikä perhettään. On aivan upeaa että olet kertonut pojallesi että hän voi puhua huolistaan ja perheestään myös esim. kavereitten vanhemmille tai päiväkodin työntekijöille. Siihen sisältyy viesti: meidän perheessä ei ole mitään salattavaa tai hävettävää vaan kaikesta voi puhua avoimesti. Tämä on se vankka ja terve pohja, joka auttaa häntä käsittelemään vastaan tulevia ongelmia ottamalla ne puheeksi ajoissa.
Voit toki ottaa asian puheeksi poikasi opettajan kanssa kun hän menee kouluun. Ensin kannattaa kuitenkin varmistaa, että opettaja on riittävän valveutunut että osaa käsitellä asian myönteisesti. Näinhän valitettavasti aina ei edelleenkään ole. Kertominen ei kuitenkaan ole välttämätöntä poikasi turvallisuuden edistämiseksi. Siihen riittänee että olet aktiivinen suhteessa vanhempainiltoihin ja koulun ja vanhempien yhteistyön eri muotoihin. Silloin poikasi huomaa että et piilota itseäsi vaan arvostat itseäsi ja perhettäsi.
Transtukipisteen sivuilta löytyy lapsille suunnattuja tarinoita sukupuolen moninaisuudesta. Niistä voisi ehkä olla apua kun keskustelet tästä teemasta poikasi kanssa.
Toivottavasti sinulla on itselläsi riittävästi vertaistukea, johon voit turvautua silloin jos kohdalle sattuu vastatuulta, kylmyyttä, ymmärtämättömyyttä. Pojallesi on ensisijaisen tärkeää että sinulla on riittävästi turvalliseksi kokemiasi ihmissuhteita, joissa saat arvostusta omana itsenäsi ja joissa voit käsitellä myös niitä ulkoisia kontakteja, jotka käyvät voimillesi.
Vanhemmuuttasi arvostaen
Jussi Nissinen
Sinuiksi – tuki- ja neuvontapalvelu